te joilla ei ole IKINÄ lapset hoidossa, miten te jaksatte?

[endie]

Jaa, varmaan sitten ihmisestä kiinni. Kyllä meillä isompi lapsi, koululainen on paljonkin mummoloissa, pari kertaa kuussa. Mutta pienin reilu 1v. ollut 2 kertaa yökylässä, sillon ollaan otettu miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa.

Hyvin minä ainakin jaksan, vielä ei ole 8 vuoden äitiys urani aikana tuntunut siltä että kaipaan lisää omaa aikaa Jos tähän nyt ei laskettu tosiaan sitä että omaa aikaa saa myös kun mies on lasten kanssa..

no onhan tuo jo aika usein, kerta isompikin on noin usein hoidossa ja pienempi onkin vasta noin nuori, kasvettuaa on sekin varmaan useammin.. sekä jos kerran miehesinkin vielä katsoo joskus, eli hyvin on asiat

musta toi sun viimeinen lause kuulostaa hassulta jotenkin. eihän se isä ole verrattavissa hoitajaan vaan ihan äitiin.
=)

 

[karoline76]

Ei siin mitään jaksamista ole... itte olen lapset tähän maailmaan halunnu ja sen mukaan arkea pyöritän...

 

[Annu]

mä en ainakaan jaksais. ei mulle riitä se että saan tunnin pari vapaata joskus sillon tällöin... on se ihanaa kun saa olla viikonlopun tekemättä yhtään mitää ja lapset mummolassa . lapset n.kerran kuussa mummolassa pari yötä peräkkäin...
nyt en oota/halua mitää haukkuja tai selitystä sille että ei ole hoitajaa vaan vastauksen sille että miten jaksatte kun ne lapset ei siellä yökylässä ikinä ole!?

Onko vaihtoehtoja ?...meillä ei ole lapsi koskaan hoidossa, koska ei ole hoitopaikkaa. Ja kohtahan noita on kaksi. Onneksi miehen kanssa ollaan tehotiimi ja liikutaan erikseen silloin tällöin .

 

[ap]

Mutta oon ajatellu että jos tilanne olis niin että eka olis saanut lapsia hoitoon ja sit yhtäkkiä ei enää saiskaan niin sit en tiä kuinka jaksaisin, mutta kun tää tilanne on ollut aina niin ei sitä enää minään pidä =) Oon ajatellut että sitten kun lapset on isoja ni sitten mä saan vaan olla...

Tämä on muuten totta. Aika monesti kuulee, että perheet, joilta löytyy mummot ja muut avuksi, ovat ihan käärmeissään tai pulassa jos hoito ei joskus onnistukaan. Kai sekin voi olla merkki, että elämä rakentuu liian pitkälle muuiden ihmisten avun varaan.

no omalla kohdallani tämä ei pidä paikkaansa. jos mulla sattuu olemaan meno ja mummo ei omilta kiireiltään lapsi voi hoitoon ottaa niin otan lapset asioille mukaan... ei se sen kummempaa ole... ja yritän/hoidan ne omat asiat silloin kun lapset ovat hoidossa... mulla kun ei niitä tärkeitä menoja oikestaan ole ollenkaan joten ehdin hoitaa ne ihan hyvin sitten vaikka kerran kuussa....

 

[myy]

Mä olen varmaan liikaa asennoitunut niin, että itse olen lapset tehnyt ja itse ne myös hoidan
Meillä on kyllä mahdollisuus saada lapset vaikka muutamaksi tunniksi hoitoon, jos pitää hoitaa asioita mutta en koe että se on useinkaan välttämätöntä.
Mummit, papat yms asuu lähellä ja nähdään kyllä niitä paljon mutta mulla ei ole tarvetta viedä lapsia sinne yksin.
Ja lisäksi ollaan lasten kanssa paljon keskenään, kun mies tekee pitkiä päiviä.
Jotenkin sitä vaan jaksaa, rennolla otteella ja ilman suurempaa stressiä.

Mä voisin peesata tätä. Mulla 2 lasta 4 ja 6 v ja kolmas loppusuoralla tulossa. En koe, että väsyisin lasten kanssa tai tarviisin omaa aikaa. Joskus olen vapaapäivillä vienyt hoitoon ja kyllä mun on ollut tosi vaikea olla kotona tai keksiä tekemistä kun tehdään paljon yhdessä asioita. Ne auttaa kotihommissa ja kun ne on nopsaan tehty, mä osallistun heidän hommiin ja leikkeihin. Ihan hyvin on mennyt.

 

[vieras]

Mutta oon ajatellu että jos tilanne olis niin että eka olis saanut lapsia hoitoon ja sit yhtäkkiä ei enää saiskaan niin sit en tiä kuinka jaksaisin, mutta kun tää tilanne on ollut aina niin ei sitä enää minään pidä =) Oon ajatellut että sitten kun lapset on isoja ni sitten mä saan vaan olla...

Tämä on muuten totta. Aika monesti kuulee, että perheet, joilta löytyy mummot ja muut avuksi, ovat ihan käärmeissään tai pulassa jos hoito ei joskus onnistukaan. Kai sekin voi olla merkki, että elämä rakentuu liian pitkälle muuiden ihmisten avun varaan.

no omalla kohdallani tämä ei pidä paikkaansa. jos mulla sattuu olemaan meno ja mummo ei omilta kiireiltään lapsi voi hoitoon ottaa niin otan lapset asioille mukaan... ei se sen kummempaa ole... ja yritän/hoidan ne omat asiat silloin kun lapset ovat hoidossa... mulla kun ei niitä tärkeitä menoja oikestaan ole ollenkaan joten ehdin hoitaa ne ihan hyvin sitten vaikka kerran kuussa....

Siksi lause alkoikin 'Aika monesti kuulee...'

 

[vieras]

Ikää ja elämänkokemusta on jo sen verta, että mikään ei ole ihanampaa kuin olla omien lasten kanssa.

 

[piprane ema]

Tilanne oli hyvin pitkälti tuo ennen avioeroa.. sitä vaan jotenki meni päivästä toiseen ja tietty ku oli töissä ja lapset päiväkodissa tms. niin ei sitä vapaata niin paljoa ollu muutenkaan..

 

[vieras]

En mä jaksakaan. Siksi on hyvä ystäväni tullut katsomaan lasta, että ollaan saatu käydä miehen kanssa joskus vaikka leffassa tai syömässä. Ne on olleet meille tärkeitä hetkiä ja lapsi tuntee tämän hoitajan erittäin hyvin ja viihtyy tämän seurassa.

Kaikkein tärkeimmät omat hetket mulle syntyy kuitenkin siitä, että lapsi on isänsä kanssa. Voin joskus käydä ystävän kanssa kahvilla, ostoksilla tai jumpassa kun lapsi on isänsä kanssa ja se on loistojuttu. En tiedä onko muissa perheissä sitten näin, mutta meillä mä en ole enää imetyksen loputtua ollut 'pääasiallinen hoitaja' (vaikka olenkin päivät kotona lapsen kanssa) vaan mies viettää kaiken vapaa-aikansa minun ja lapsen kanssa. Hän osaa lapsen rutiinit, hoitaa nukutukset, syötöt ja kaiken muunkin yhtä hyvin kuin minä. Lapsella on selkeästi yhtä turvallinen olo isänsä kanssa kuin minun, joten mun omaa aikaa parhaillaan on se kun mies on lapsen kanssa.

 

[vieras]

Itse olemme lapsen halunnut, joten itse siitä huolehdimme. MUTTA olisi kyllä mukava päästä edes kerran miehen kanssa vaikka ulos syömään kahdestaan. Sitä ei ole vielä tapahtunut lapsen syntymän jälkeen.

 

[ap]

Itse olemme lapsen halunnut, joten itse siitä huolehdimme. MUTTA olisi kyllä mukava päästä edes kerran miehen kanssa vaikka ulos syömään kahdestaan. Sitä ei ole vielä tapahtunut lapsen syntymän jälkeen.

minkäikäinen lapsi? myös se on lapsesta huolehtimista että saa sen hetken olla rauhassa että jaksaa taas , ainakin jos äiti/isä on todella väsynyt ym.... ei se ole lapsen parasta että lapselle räyhätään omaa väsymystään. kuhan nyt näin yleisesti sanoin...

 

[Miseliini]

No, vähän ryytynyt olo jatkuvasti. Jaksaa, kun on pakko.

 

[Callie]

Sanotaanko niin että...."parempi yksi ruuvi löysällä, kuin kymmenen kireällä"
Terv. Kolmen pienen äiti

 

[Boogyman]

jaksan varmaan siksi kun nuo vanhemmat lapset on aina jossakin eikä niitä näy kuin ruokapöydässä....vauvaa en vielä halua hoitoon.

 

[vieras]

Meillä oli tuollasta. En vain halunnut antaa lasta hoitoon, vaikka mummo häntä usein sinne kyselikin. Aika kapoiseksi elämä on mennyt, koska meillä on lapsi joka ei viihdy kaupassa, kaupungilla tai muualla vieraissa paikoissa. Nyt olemme muuttopakkaamisen takia joutuneet viemään lapsen mummolaan hoitoon jo pari kertaa viime viikkojen aikana. Jopa pakkaaminen tuntuu luksukselta, kun sen saa tehdä rauhassa miehen kanssa kahdestaan. Ehkä jatkossa tarkistan asennettani ja annan lapsen viettää aikaa mummolassa yksinkin, kun hyvin heillä on mennyt ja lapsi on siellä viihtynyt.

 

[Rinoa]

Jaa, varmaan sitten ihmisestä kiinni. Kyllä meillä isompi lapsi, koululainen on paljonkin mummoloissa, pari kertaa kuussa. Mutta pienin reilu 1v. ollut 2 kertaa yökylässä, sillon ollaan otettu miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa.

Hyvin minä ainakin jaksan, vielä ei ole 8 vuoden äitiys urani aikana tuntunut siltä että kaipaan lisää omaa aikaa Jos tähän nyt ei laskettu tosiaan sitä että omaa aikaa saa myös kun mies on lasten kanssa..

no onhan tuo jo aika usein, kerta isompikin on noin usein hoidossa ja pienempi onkin vasta noin nuori, kasvettuaa on sekin varmaan useammin.. sekä jos kerran miehesinkin vielä katsoo joskus, eli hyvin on asiat

musta toi sun viimeinen lause kuulostaa hassulta jotenkin. eihän se isä ole verrattavissa hoitajaan vaan ihan äitiin.
=)

kaikillä ei isät osallustu juurikaan lastenhoitoon, joten kyllä se todellakin vaikuttaa jaksavuuteen jos se isäkin osallistuu paljon..

 

[m]

Ihan hyvin jaksan. Mulle riittää se, että pääsen yksin lenkille 3 kertaa viikossa ja sitten vielä kerran viikossa pariksi tunniksi jonnekin kahville/kaupoille tms, Lapset siis silloin isän kanssa. Ehkä kerran vuodessa lapset on sitten yhden yön jossain, kun ollaan miehen kanssa kahdestaan jossain. Musta olis tosi usein, jos lapset olis yöhoidossa kerran kuussa! En mä edes kehtaisi sellaista mummoilta pyytää. Nyt ne hoitaa välillä pari tuntia silloin tällöin.

 

[Wicked Mary]

mä en ainakaan jaksais. ei mulle riitä se että saan tunnin pari vapaata joskus sillon tällöin... on se ihanaa kun saa olla viikonlopun tekemättä yhtään mitää ja lapset mummolassa . lapset n.kerran kuussa mummolassa pari yötä peräkkäin...
nyt en oota/halua mitää haukkuja tai selitystä sille että ei ole hoitajaa vaan vastauksen sille että miten jaksatte kun ne lapset ei siellä yökylässä ikinä ole!?

koska muutakaan ei voi kuin jaksaa vaan