Te, joilla 4 lasta tai enemmän, miten teillä riittää varat lasten menoihin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sfksks
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

sfksks

Vieras
meillä kaksi lasta ja suuret menot. merkkivaatteita, harrastuksia, hauskanpitoa..menee rahaa paljon. jos olisi enemmän lapsia niin ei pystyttäisi takaamaan näin hyvää elintasoa.Ja mun mielestä se olisi väärin lapsia kohtaan, joten olemme vain kahteen lapsiluvun jättäneet.
 
Varmaan sillä että sopeuttaa ne menot tuloihin ja miettii mitkä hankinnat on niitä oikeasti tärkeitä ja mistä voidaan tinkiä tai korvata jollain muulla edullisemmalla vaihtoehdolla.
 
Ajattelen samoin kuin ap.
Meillä on kaksi lasta, ja enempää ei tule taloudellisten seikkojen vuoksi.
Vieläkin vituttaa oma köyhä lapsuus (yh-äiti+kolme lasta). Juuri mitään ei saanut uutena, missään ei ollut varaa käydä, harrastaa ei saanut, omat rippijuhlat kaatoivat perheen talouden koko kesäksi ym.ym.ym.
En halua samanlaista paskaa omille lapsilleni.
 
Meillä viisi lasta ja rahat riittävät melko hyvin lasten tarpeisiin. Tosin ei olla opetettu lapsia merkkivaatteille vaan heille kelpaa halvemmatkin. Ja koululaisia ovat jo osasta, vitos ja kutosluokkalaisia ovat vanhimmat. Niin ja kovin kalliita huvituksia ei lapsille järjestetä. Harrastaa saavat mitä haluavat ja niihin kyllä ainakin on rahat riittäneet.

Itse olen kotiäitinä ja mies keskituloinen eli ei mitää erityisen rikkaita olla. Täytyy vain suhteuttaa menot tuloihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
tyhmyyttähän tuo sitten on jos ei ole porvoilua

En ymmärrä mitä tyhmää ap:n kysymyksessä oli. Minusta omat taloudelliset resurssit on kartoitettava ennen kun lapsia ruetaan puskemaan. Eläminen on kallista enkä minä ainakaan haluaisi lasteni joutuvat elämään köyhyydessä vain omista itsekkäistä syistä.
 
Me laskeskelimme kylla aika tarkkaan perhesuunnittelun yhteydessa etta mihin rahkeet riittaa. Ja kuitenkin tuli yllatyksena se miten kalliitta lapset ovat varsinkin siina vaiheessa kun ovat teini-ikaisia. Koitamme elaa sellaista elamaa kuin alunperin suunnittelimme itsellemme ja lapsillemme - mutta jo ihan harrastukset (yksi harrastus per lapsi per kausi) on jo kylla pitka penni. Ruokaa menee teini-ikaisten poikien suuhun niin valtavasti etta jos joku olisi kertonut niin en olis uskonut kunnes itse nain. On ne kalliita vaan ne lapset - aina tulee jotain yllatysta ja niita yllatyksia kun sattuu kolmekin samalle viikolle niin on joskus ollut kylla nauru vahissa. Ja budjetit menneet pain prinkkalaa...
 
Meillä 4 lasta ja lapsilla on ollut pienenä siistit haalarit ym. tarvikkeet ja teini-ikäisenä muotivaatteet pojat harrastivat salibandyä ja tyttö luistelua. Kaikki lapset viety alle kouluikäisenä lasketturinteeseen. Kolme poikaa ovat jo aikuisia ja asuvat jo omillaan.
Tyttö 15v ja asuu kotona.
 
meil 2 lasta ja merkkivaateit o ni ne o kirpparilt tai hemmetin hyvästä alesta ostettu(juu ja meidän lapset ei itte viel vaadi mitää merkkivaatteita ku ikää 5v4kk ja 2v10kk)
 
Olen samaa mieltä kuin ap. Tai siis ei nyt kaikkien vaatteiden tarvi merkkivaatteita olla, itse kannatan kierrätystä ja kirppikseltä löytyy niitä merkkivaatteitakin halvalla, mutta haluan että omat lapseni pystyy harrastamaan ja kulkee siisteissä vaatteissa. Ja kyllä omasta lapsuudestani muistan miten ihania oli koko perheen yhteiset lomamatkat kun ne oli niitä harvoja hetkiä että ihan koko perhe oli kasassa ja tehtiin yhdessä kaikkea kivaa. Ilman rahaa ei niitäkään tehdä.
 
Kalliita ovat lapset ja todella rakkaita, mikään raha ei riittäisi korvaamaan menetystä.
Millään rahalla ei saa sitä onnea ja iloa, jonka lapset olemassaolollaan saavat aikaiseksi.
Raha ei ole mitään verrattuna siihen arvoon, jonka ymmärtää vasta, kun on saavuttanut kaiken ja luopunut kaikesta vapaa-ehtoisesti.
Lapsen onni koostuu muista kuin rahalla mitattavista määreistä.
 
Samaa mietin joskus. Olen isosta perheestä ja jotenkin haluaisin että lapseni saisivat paremmat lähtökohdat. Koskaan ei ollut harrastuksiin rahaa ja kun kotoa muutin sain mukaani muutaman lautasen. Olen kyllä oppinut itse pärjäämään, ja haluan että lapsenikin oppii. Mutta en halua että heille tulee olo että jostain jää paitsi. Vaikka jos koulusta reissu niin ei pääsisi mukaan rahan takia.
 
Ihan hyvin riittää. ei jää ylimääräistä mutta hyvät (merkki) vaatteet on. osa vaatteista ostettu käytettynä. (uudetkin ovat parin pesun jälkeen käytettyjä). hyvät varusteet. saavat harrastaa mitä haluavat, mutteivät mitään kovin kallista ole halunneet. jalkapalloa, voimistelua ja kitaran soittoa harrastavat kouluikäiset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti neljälle:
Kalliita ovat lapset ja todella rakkaita, mikään raha ei riittäisi korvaamaan menetystä.
Millään rahalla ei saa sitä onnea ja iloa, jonka lapset olemassaolollaan saavat aikaiseksi.
Raha ei ole mitään verrattuna siihen arvoon, jonka ymmärtää vasta, kun on saavuttanut kaiken ja luopunut kaikesta vapaa-ehtoisesti.
Lapsen onni koostuu muista kuin rahalla mitattavista määreistä.

Saavuttanut mitä ja luopunut mistä kaikesta? En ymmärrä tuota lausetta

:ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kovajänis:
Riippuu ihan kasvatuksesta, jos lapsistaan(kin) kasvattaa pinnallisia bimboja niin eihän siihen riitä mikään raha.

Ja näitä lapsia on jo opettelemassa aikuisuutta, uusavutonta sakkia, joille vain ostettu asia merkitsee jotain ja samalla voivat pahoin kaikin puolin eivätkä ymmärrä, miksi tiettyjä asioita vain pitää tehdä, ilman eri selitystä tai että rahaa ei tule automaattisesti kaikkeen kivaan jne.
Ja kaikki pitää saada viimeisimmän "huudon" mukaisesti ja mikään ei riitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja annupannu:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti neljälle:
Kalliita ovat lapset ja todella rakkaita, mikään raha ei riittäisi korvaamaan menetystä.
Millään rahalla ei saa sitä onnea ja iloa, jonka lapset olemassaolollaan saavat aikaiseksi.
Raha ei ole mitään verrattuna siihen arvoon, jonka ymmärtää vasta, kun on saavuttanut kaiken ja luopunut kaikesta vapaa-ehtoisesti.
Lapsen onni koostuu muista kuin rahalla mitattavista määreistä.

Saavuttanut mitä ja luopunut mistä kaikesta? En ymmärrä tuota lausetta

:ashamed:

Olen saavuttanut elämässäni kaiken sen mistä olen haaveillutkin ja vielä enemmän ja saavutettuani asioita, olen luopunut niistä l. eivät ole enää tärkeitä, tavoittelemisen arvoisia.
 

Yhteistyössä