Te, joiden lapsilla ikäeroa noin 1,5 vuotta...

[elaisa.]

Miten arki lähti sujumaan kahden kanssa (kun mies palasi töihin)? Oliko hoitoapua tai tarvittiinko sitä? Minkälainen päivärytmi teille muodostui?

Minkälaiset nukkumajärjestelyt teillä oli? Oliko esikoinen mustasukkainen? Onnistuiko imetys?

Meille syntyy pian toinen ja pää on täynnä kysymyksiä Siksi olisi kivaa kuulla "kohtalotovereiden" tarinoita Täällä mennään siis jo rv 38.

 

[d<d<d<d]

Meillä esikoinen oli mustasukkainen, koitti purra vauvaa ym. Nukkui 70-luvun korkealaitaisessa lasten sängyssä. Saatiin pinnis sitten vauvalle. Imetys onnistui hyvin, mutta meillä pieni oli nopea syömään, ei roikkunut rinnalla tuntikaupalla. Välillä olin väsynyt ja nukahtelin sohvalle imettäessä ym. Ja välillä kun sain vauvan nukkumaan niin esikoinen muisti herättää kyllä... Voin rehellisesti sanoa että melko rankkaa oli ja ulkoiltiin paljon. Tosi paljon. Oli kätevää kun vauva nukkui vaunuissa hyvin. Mutta nyt ovat 4v ja 5v, paita ja peppu. Sopivat täydellisesti yhteen ja ovat erottamattomat muruset. Nyt kun ajattelen niin kyllä kannatti! Mutta oli siinä melko pitkään kädet aivan täynnä. Toivon että tytöt säilyttävät ihanat välinsä läpi elämän. Nyt meille kolmas tulossa mutta en enää taida kaveria tehdä, ainakaan niin nopsaan

 

["vieras"]

Meillä ikäeroa 1v8kk. Arki alkoi helpottamaan heti kun mies palasi töihin no joo.. Parin viikon jälkeen alkoi perusrutiinit olla hanskassa. Imetys lähti sujumaan heti helposti ja täysimetyksellä mennään edelleenkin (vauva 3,5 kk vanha). Nyt voi jo sanoa, että olin raskaus aikana väsyneempi kuin mitä nyt vauva-taapero arjessa. Minulla olinonni, että vauvalle muodostui selkeä vuorokausirytmi jo kuukauden iässä.. Siis kasilta nukkumaan ja kuudelta ylös. Herää syömään n. 3-5 kertaa yössä, mutta perhepedissä kun nukutaan niin ei ole ongelma. Esikoinen nukkuu pinnasängyssä meidän makuuhuoneessa. Kesällä on tarkoitus siirtää omaan huoneeseen yöksi nukkumaan.. Päikkärit on nukkunut omassa huoneessaan jo yli puoli vuotta.

Esikoinen suhtautuu todella hyvin vauvaan.. Välillä vaan vähän liian rakastavasti ja tutustuminen on rajua. Myös kun omaa tahtoa on tullut niin normaali testailu äidin hermoilla on alkanut yrittää mm. ajaa taaperokärryillä välillä koiran päälle tahallaan tai karata ulos. Jäähypenkki on ollut käytössä tässä parin kuukauden ajan ..alussa saattoi jäähytellä hyvinkin ahkeraan, mutta nyt menee päiviä ettei edes käy jäähyllä.

Päivärytmi meillä menee esikoisen mukaan vauvan tarpeisiin sovellettuna aamulla noustaan sängystä 6-7.. Aamupalat, toujut ja leikit.. Sitten 8-10 aikaan ulos kun vauva nukahtaa päikkäreille (nukkuu 2-3 tuntia).. Monesti ollaan ulkona 8-11 koko aika. 11 syödään ja sitten esikoinen menee päikkäreille ja vauva herää.. Pari tuntia vauvan kanssa leilkejä ja imetystä pitkän kaavan mukaan. Sitten esikoinen herää ja välipalan jälkeen taas ulos touhuamaan ennen kuin tullaan sisälle tekemään ruokaa (teen iltaruokaa sen verran enemmän, ettei seuraavan päivän lounasta tarvitse tehdä erikseen). Ruoka viideltä kun mies tulee töistä kotiin ja sitten mies ottaa vastuun esikoisesta ja vauva alkaa tankkaamisen yöunille.

Helpommin arki on mennyt kuin mitä alkuun pelkäsin.. Vauvalla ei ole ollut yhtään mahaongelmia. En tiedä johtuuko siitä, että aloitin itse maitohappobakteerien syönnin raskauden viimeisellä kolmanneksella ja nyt vasta lopetin pari viikkkoa sitten. Mutta tosiaan vauva on ollut todella helppo ja rauhallinen tapaus tempperamentiltaan.

Meillä oli muuten vauvalla täällä sisällä käytössä sellainen kattoon ripustettava kehto alussa vauvan päikkäreitä varten. Sinne ei esikoinen päässyt vauvaa sorkkimaan myöskään sillä välin kun kävin suihkussaja vessassa. Sitteriin vauvaa ei voinut jättää valvomatta hetkeksikään. Suosittelen sellaista siis lämpimästi.

 

[suskijaperhe]

kahdellla vanhimmalla lapsellani ikäeroa 1v 8kk. en kakkosta imettänyt lainkaan ku syntyi keskosena.. arki lähti sujumaan mukavan leppoisasti, mustasukkaisuutta oli hieman, mutta ei satuttanu vauvaa.. pikemminki puri mua jalasta esikoinen.. nyt 13v ja 12v tappelupukarit=) toisiaan kiusaavat kyllä mut auta armias jos joku muu kiusaa niin saa hurjistuneen sisäruksen niskaansa

 

["vieras"]

Meillä ikäeroa tytöillä on 1,5vuotta. Isompi ei ollut mustasukkainen tms, ei mitään tykkäsi hoitaa vauvaa kanssani. Mies ei pitänyt ollenkaan vapaata vain aloitettiin lasten kanssa arki suoraan. Mukavaa oli kun oli lämmin elokuu ja aikaa vietettiin ulkona. Nyt tytöillä samanlaiset leikit,mutta välillä tulee riitaakin. Nyt lapset 5v 1kk ja 3v 8kk Ja mukana kulkee myös leikeissä heidän pikkusisko 1v 8kk.

 

[elaisa.]

Kiitos hurjasti teille, jotka ootte jaksaneet kirjoittaa kokemuksia ihanan lohdullista lukea, että kyllä se siitä. Ja tosi mielelläni lukisin vielä lisääkin. Nukkuuko kellään esikoinen jo omassa huoneessa vauvan tullessa ja miten se on onnistunut?

 

["vieras"]

Meillä ikäeroa 1v6kk ja esikoinen ei ole ollut mustasukkainen ja ei ole koskaan tehnyt tahallansa mitään pahaa vauvalle. Imetys onnistui kyllä vaikka alussa veikin mielestäni paljon aikaa. Sain lapset alussa ja nyt edelleen nukkumaan päiväunet samaan aikaan niin että pääsen itsekkin lepäämään. Alussa ulkoilimme aika vähän vaikka joka päivä yritin kyllä viedä esikoisenkin ulos. Meillä siis vauva syntyi just ennen talvea ja välillä tuo kahden pukeminen ei tuntunut niin mukavalta hommalta. Kesällä kivempi kun ei tarvitse topata molempia monta kertaa päivässä.

Kaiken kaikkiaan arki tietysti hidastui alussa mutta mihinkäs meillä nyt kiire olisi ollutkaan. Anoppi kävi välillä vaikka hyvin pärjättiin itsekin. Hyvin se arki alkaa sujumaan.

 

["vieras"]

Meillä ikäeroa 1v8kk, laitokselta kun tulin kotia, niin rehellisesti mietin, että mitä olen mennyt tekemään. Esikoinen oli järkyttävän mustasukkainen, ihan kauhea. Meni kyllä sitten isyysvapaan aikan ohi ja kun mies lähti töihin, niin meille tuli heti säännölinen rytmi, toki se muodostuu pitkältikin esikoisen mukaan.

Vauvalle ei koskaan ole kelvannut tutti tai pullo, joten nukkui ensimmäiset 4,5kk mun kainalossa ja siittä nyt hiljakseen siirtynyt sängyn vieressä olevaan kehtoon. Sängyssä nukkumisessa on ollut se etu, että vauva ei paljoakaan ole öisin mua valvottanut, vaan tissin on voinut antaa puoliunessa, joten väsymystä en juurikaan ole raskausaikaa enempää joutunut kärsimään.

Täysimetyksellä edelleen mennään, vauva on nyt 5kk1vko, haikeana suunnittelen soseiden antamista. Imetyksen onnistumiseen on varmasti suurelta osin vaikuttanut vauvan nukkuminen vieressä ja se, että mies hoiti hyvinkin paljon esikoista, jotta itse sain rauhassa olla vaavin kanssa.

 

[satutytti]

Meillä ikäeroa tytöillä 1v5kk ja kaikki meni paaaljon paremmin kun osasin uskookaan. Mies ei pystyny pitämään isyyslomaa ollenkaan kun on yrittäjä, synnytyksen jälkeen lähdin melkein heti sairaalasta kotiin ja olinkin samantien kahden pienen lapsen kanssa kotona yksin.

Pelkäsin hirveesti raskausaikana esikoisen mustasukkasuutta, koska oli aina ollut oikee äitin tyttö, aina mun mukana joka paikassa ja aina saanu kaiken huomion, mutta yllättäen mitään ongelmia ei tullutkaan, imetyshetki oli ainut mikä vähän tuntu haittaavan esikoista, mutta ratkasin sen niin, että kun imetin otin esikoisen toiselle polvelle tai kainaloon ja luettiin kirjaa. Esikoinen oli tosi varovainen vauvan kanssa eikä koskaan satuttanu (ei tietenkään voinu siitä huolimatta jättää ikinä vahtimatta). Meillä oli kuopuksella koliikki ja tyttö huusi kaiken päivää (tän takia oli öisin niin väsyny et nukku ihan hyvin) ja tietenkin vaati kantelua aika paljon, mutta mulla on manduca käytössä joten ei sekään loppujen lopuks ollu niin haastavaa (vyöhyketerapiasta saatiin apua tosi nopeesti eikä pahinta huutoa kestäny kun muutaman viikon).

Kuopuksen rytmi alko menee paljon nopeemmin säännölliseks kun esikon aikanaan, varmaan siks että esikon kans jatkoin meille jo tulleita rutiineja, aamusta ulos, syömään ym ja kuopus nukku vaunuissa sillon, eli tuli tosi nopeesti arkirutiinit.

Meillä esikoinen nukku omassa huoneessaan alussa ja kuopus meijän huoneessa mutta kuopuksen ollessa 3kk esikkokin siirty takas meijän huoneeseen, tää tosin vaan siitä syystä että esikko sai yöllä kuumekouristuksen enkä uskaltanu enää sen jälkeen pitää yöllä niin kaukana musta jos en herääkään kohtaukseen.

Meillä tää pieni ikäero on ollu ihan huippujuttu. Kertaakaan en kuopuksen vauva-aikana tuntenu itteeni väsyneeks vaikkei kuopus todellakaan oo mikään helpoimmasta päästä oleva vauva ollu. Jotenkin toisen kohdalla osas olla rennompi niin ehkä se autto ettei ollu niin väsyny. Nyt kun lapset vähän yli 3v ja kohta 2v niin ovat parhaat kaverit keskenään, leikkivät paljon yhdessä (tapellaankin kyllä välillä), ovat tosi rakkaita toisilleen ja aina kysellään siskon perään jos jostain syystä on hetkenkin erillään.

Mikään muu mua ei kaduta kun se, että ressasin pärjäämistä ja esikoisen suhtautumista koko raskausajan ja kaikki se ihan turhaan. Mää uskon et paljon on kiinni omasta asenteesta ja suhtautumisesta (en ainakaan muuten osaa selittää miten en pitänyt kuopuksen koliikkiaikaa edes mitenkään erityisen vaativana, vaikka kuopuksen koliikki oli lääkäreiden mielestä "erittäin vaikea koliikki", ei riittäny huutaminen muutaman tunnin vaan se kesti koko päivän).

Mulle myös sanottiin, että noin pieni isosisarus kuin 1,5v ei osaa olla vielä mustasukkanen sillä tavalla kun esim. 3v

 

["vieras"]

Hyvin se menee!!
Nyt kuopus lähentelee vuotta ja voin kertoa, että nyt on rankinta. Ei alussa ollut lainkaan näin rankkaa. Välillä jopa helpompaa, kuin yhden lapsen kanssa.

Mutta nyt.. Leluriitaa jo nyt, isomman uhma, pienemmän eroahdistus, hampaat, levottomat yöt..

Välillä haaveilen kolmannesta ja välillä tulee tunne " ei enää koskaan, hrr"

 

[tuhlaajatytär]

Meillä tytöillä ikäeroa 1.5 kk. Arki rullasi mukavasti johtuen siitä, että kuopus oli hyvä nukkuja. Nyt ovat parhaimmat kaverit ja esim matkoilla/mökillä ei tarvitse miettiä kaveriseuraa. Kaikki menee hyvin ja arki lähtee sujumaan. Älä turhaan stressaa etukäteen vaan kerää voimia.

 

["eräs äiti"]

Meillä ikäero 1v2kk. Mitään mustasukkaisuutta ei ollut, enkä hoitoapua tarvinnut. Kaikki meni hyvin, en ees osannut etukäteen stressata koko asiaa. Väsynythän sitä oli, melkein meni ensimmäinen vuosi ihan sumussa mutta nyt kun kuopus täyttää kohta 2v nää on maailman parhaat kaverukset. <3