K
kylän harakka
Vieras
Muutettiin vuodenvaihteessa uudelle paikkakunnalle miehen työn perässä. Itse käyn töissä lähikunnassa ja teen jatko-opintoja. Inhoan tätä paikkaa jo nyt. Muutaman tuhannen asukkaan kunta, pienet piirit ja kamalaa kyräilyä.
Eroamme miehen kanssa peruspaikkakuntalaisita monella tavalla. Olemme nuoria ja paljon koulutetumpia ja parempituloisia verrattuna muihin samanikäisiin asukkaisiin. Harrastamme paljon "trendikkäitä" (ainakin paikkakuntalaisten mielestä) liikuntamuotoja ja muutenkin elämme sellaista elämää, että se jotenkin hämmästyttävällä tavalla ärsyttää muita ihmisiä. Lähinnä ehkä siksi, että meillä, varsinkin mulla, on paljon paikkakunnan ulkopuolista elämää, enkä notku rattaiden kanssa kylän raitilla tai kahvilla, en harrasta myyjäisiä tai perhekahvilaa.
Meillä on 1,5-vuotias poika, joka on hoidossa osan ajasta ja osan miehen kanssa kotona. Meillä on mm. kuulemma roolit päälaellaan, kun mies on lapsen kanssa. Mies nähtiin kerran rattaiden kanssa arkena kylänraitilla, kaupassa ja kahvilla päivää viettämässä, niin seuraavaksi juoruttiinkin jo, että mulla on mielenterveysongelmia, kun olen sysännyt lapsen miehelle, joka nyt joutuu hoitamaan. Sitten selvisi, että käyn töissä ja sitten kauhisteltiin työnjakoa lisää.
Suurin osan paikan samanikäisistä naisista ovat kotiäiteinä ja matalammin koulutettuja (enkä nyt ivaa tai arvostele millään tavalla, totean vain), joten myös kiinnostuksenkohteet ovat erilaiset. Olen ilmeisen outo tapaus tällä kylällä.
Minua pidetään ylpeänä, kun en jaksa osallistua kylän naisten leipomis, kutomis- ja lastenhoitotalkoisiin, mammakerhoihin. Ihan siksi, että työssäkäyvänä ihmisenä mä en jaksa päivän jälkeen osallistua, joskus on myös tuotava töitä kotiin ja vapaa-ajallani olen mielelläni perheen kanssa tai käyn omissa harrastuksissani. Vapaa-aikaa on niin vähän, että käytän sen ihan surutta perheen jälkeen ihan omiin juttuihin.
Olemme yrittäneet olla ihmisille kohteliaita ja mukavia, emmekä tuo itseämme esiin. Elämme vain eri tavalla. Jotenkin tuntuu, että täällä on jääty ainakin sata vuotta ajasta jälkeen, kun tätä touhua seuraa. Tuli pitkä ja sekava kirjoitus ja nuo nyt olivat vain pari esimerkkiä. Yleisilmapiiri on kamala ja suvaitsematon. Jokaista liikettä, kauppaostosta, pankkiautomaatilla käyntiä, uutta vaatekertaa jne. kytätään ja arvioidaan. Kyllästyttää.
Eroamme miehen kanssa peruspaikkakuntalaisita monella tavalla. Olemme nuoria ja paljon koulutetumpia ja parempituloisia verrattuna muihin samanikäisiin asukkaisiin. Harrastamme paljon "trendikkäitä" (ainakin paikkakuntalaisten mielestä) liikuntamuotoja ja muutenkin elämme sellaista elämää, että se jotenkin hämmästyttävällä tavalla ärsyttää muita ihmisiä. Lähinnä ehkä siksi, että meillä, varsinkin mulla, on paljon paikkakunnan ulkopuolista elämää, enkä notku rattaiden kanssa kylän raitilla tai kahvilla, en harrasta myyjäisiä tai perhekahvilaa.
Meillä on 1,5-vuotias poika, joka on hoidossa osan ajasta ja osan miehen kanssa kotona. Meillä on mm. kuulemma roolit päälaellaan, kun mies on lapsen kanssa. Mies nähtiin kerran rattaiden kanssa arkena kylänraitilla, kaupassa ja kahvilla päivää viettämässä, niin seuraavaksi juoruttiinkin jo, että mulla on mielenterveysongelmia, kun olen sysännyt lapsen miehelle, joka nyt joutuu hoitamaan. Sitten selvisi, että käyn töissä ja sitten kauhisteltiin työnjakoa lisää.
Suurin osan paikan samanikäisistä naisista ovat kotiäiteinä ja matalammin koulutettuja (enkä nyt ivaa tai arvostele millään tavalla, totean vain), joten myös kiinnostuksenkohteet ovat erilaiset. Olen ilmeisen outo tapaus tällä kylällä.
Minua pidetään ylpeänä, kun en jaksa osallistua kylän naisten leipomis, kutomis- ja lastenhoitotalkoisiin, mammakerhoihin. Ihan siksi, että työssäkäyvänä ihmisenä mä en jaksa päivän jälkeen osallistua, joskus on myös tuotava töitä kotiin ja vapaa-ajallani olen mielelläni perheen kanssa tai käyn omissa harrastuksissani. Vapaa-aikaa on niin vähän, että käytän sen ihan surutta perheen jälkeen ihan omiin juttuihin.
Olemme yrittäneet olla ihmisille kohteliaita ja mukavia, emmekä tuo itseämme esiin. Elämme vain eri tavalla. Jotenkin tuntuu, että täällä on jääty ainakin sata vuotta ajasta jälkeen, kun tätä touhua seuraa. Tuli pitkä ja sekava kirjoitus ja nuo nyt olivat vain pari esimerkkiä. Yleisilmapiiri on kamala ja suvaitsematon. Jokaista liikettä, kauppaostosta, pankkiautomaatilla käyntiä, uutta vaatekertaa jne. kytätään ja arvioidaan. Kyllästyttää.
Eivät ne kaikki mukavia ole, mutta päätarkoitus saattaa silti olla hyvä. Miksi teidän on on muuten koulutettuina ihmisinä pakko asua siellä ja miksi olette sinne muuttaneet? Elleivät välimatkat ole kovin pitkät, niin voisihan sitä asua lähistöllä isommassakin paikassa, ja hengittää vähän vapaammin?
Ai että maalaispaikkakunnalla on vain pari lääkäriä, opettajaa ja pappia. Entäs kunnanjohtaja sun muut hallintopuolen työntekijät ja kunnan virkamiehet jne. Ja kyllä meilläkin kouluissa on kymmeniä opettajia. On taidettu katsella liikaa Mooseksen perintöä..