TÄYSIMETYKSEN VANKINA

[Vieras]

Nii-in. Sepä se, jos itsellä on noin homma sujunut niin se on helppo arvostella muita. Ja ei, ei ole enää tissillä 24 / 7 koska otimme kiinteät mukaan. Meidän vauvalla ei kyllä ollut minkäänlaista rytmiä. Päiväpäikkärit nukkui ja muuten oli tissillä 20-45 minuutin välein. Parin, kolmen tunnin välein olisi ollut niin luksusta että huhheijakkaa.

Ap:n vauva ei mun käsittääkseni syö 20 minsan välein, vaan parin tunnin välein. Siinä ehtii jo jonnekin.
Meillä annettiin ns. turhaan tissin tarpeeseen tuttia, luojan kiitos se on kelvannut molemmille vauvoille (no, tungin sitä suuhun jo synnärillä eli harjoittelun tulos) , tiedän kyllä että kaikille vauvoille ei kelpaa tutti.

Niin, teillä oli turhaa tarvetta. Meillä ei, koska tiheästä syönnistä huolimatta paino nousi koko ajan heikosti.

 

[Adea]

Ymmärtkö sinä, että esim. ap kirjoitti, että vauvalla on ainakin kahden tunnin välejä imemisessä? Eikö siinä ole jo hetki omaa aikaa...? Miksi sitä omaa aikaa pitäisi olla tuntikausia, silloin kun vauva on vielä noin pieni?[/quote]

Tässä asiassa olen täysin samaa mieltä. meidän poika söi ennen kiinteiden aloitusta muutaman viikon puolen tunnin välein. Laitokselta asti tunnin kahden välein. Ja siihen päälle vielä tempperamentti, ja lyhyet päiväunet. Ja kyllähän se elämää/unta/hermoja rajoitti, mutta silti sen kaiken jaksaa kun vain muistaa että tätä ei ikuisuuden kestä. Nyt tuossa vierellä on jo 1,5v iloinen reipas pikkumies. Vaativan vauvan kanssa oppii arvostamaan niitä hiljaisia lyhyitä hetkiä, kun voit vain olla.

 

[vieras]

Muutama vuosi siten imetysapulaitteita ei saanut mistään. Eräs kehoitti hakemaan/ostamaan sairaalasta ohutta letkua ja rakentamaan sellaisen itse. En tiedä saako niitä nykyään sitten jostain.

 

[pph]

Täällä te haukutte lyttyyn äidin joka haluaa hetken omaa aikaa ja samalla itse kuskaatte lapsenne hoitoon myös vapaapäivinänne tai ymmärrätte äitiä joka niin tekee!! Haloo!! Aika kaksinaamaista!!
Miten vauva-aika eroaa taapero-ajasta?? Ai niin se isompi vaatiikin jo enemmän kuin pelkän tissin suuhunsa!!

 

[Vieras]

Vaativan vauvan kanssa oppii arvostamaan niitä hiljaisia lyhyitä hetkiä, kun voit vain olla.

Taas aivan turhaa yleistystä. Esikoinen oli 24/7 huutava koliikkilapsi ja jos sattui nukkumaan odotin vain kauhulla milloin herää. En todellakaan nauttinut ja sain kammon vauva-ajasta. Toisekseen helppohan se on hiljaisuudesta nauttia yhden kanssa, ei sitä hiljaisuutta useamman kanssa ole.

Huvittaa kyllä, kun muutamat taas kiillottavat sädekehäänsä kun eivät ikinä tarvitse omaa aikaa ja kuvittelevat sen takia olevansa parempia.

 

[vieras]

Höpölöpö sitä mitään vankina on, vauva kainaloon ja menoksi!! Ja sitä paitsi, niillä mukuloilla on tapana kasvaa, minunkin täysimetettyni on jo koulussa eikä enää roiku tissillä ollenkaan!

Ymmärrätkö säkään ollenkaan lukemaasi?!

Jessus, miten suututtaa, ettei voida ymmärtää, että joku saattaa kaivata sen ensimmäisen puolen vuodenkin aikana hetkisen omaa rauhaa silloin tällöin. Vauva kulkee kätevästi mukana joo ja jasvaa nopeasti joo, mutta entäs kun kyse onkin siitä, että haluaisi olla hetken YKSIN tai itsekseen aikuisessa seurassa - ei pelkästään meijerinä?!

Niin, jos ap pääsee 2,5 kk ikäisen vauvan luota pariksi tunniksi yksin meneen niin kyllähän hän hetkisen ihan omaakin rauhaa saa, jos oikein saivarrellaan.

 

[Fleur de la Cour]

Höpölöpö sitä mitään vankina on, vauva kainaloon ja menoksi!! Ja sitä paitsi, niillä mukuloilla on tapana kasvaa, minunkin täysimetettyni on jo koulussa eikä enää roiku tissillä ollenkaan!

Ymmärrätkö säkään ollenkaan lukemaasi?!

Jessus, miten suututtaa, ettei voida ymmärtää, että joku saattaa kaivata sen ensimmäisen puolen vuodenkin aikana hetkisen omaa rauhaa silloin tällöin. Vauva kulkee kätevästi mukana joo ja jasvaa nopeasti joo, mutta entäs kun kyse onkin siitä, että haluaisi olla hetken YKSIN tai itsekseen aikuisessa seurassa - ei pelkästään meijerinä?!

Ymmärrän mä lukemaani, mutten ymmärrä sitä etteikö sitä nyt esim. yhtä vuotta kestä sitä meijerinä oloa.. elämäntilanne on joskus meijerinä oloa ja joskus sit taas muuta. Sitä tuo mun alkuperäinen kommenttini tarkoitti, että buhuu vaan jos on kiinni vauvassa 24/7, sitä se on, mutta senkin voi kääntää voitoksi eikä parkua kohtaloaan!

 

[Rieputarallaa]

Höpölöpö sitä mitään vankina on, vauva kainaloon ja menoksi!! Ja sitä paitsi, niillä mukuloilla on tapana kasvaa, minunkin täysimetettyni on jo koulussa eikä enää roiku tissillä ollenkaan!

Ymmärrätkö säkään ollenkaan lukemaasi?!

Jessus, miten suututtaa, ettei voida ymmärtää, että joku saattaa kaivata sen ensimmäisen puolen vuodenkin aikana hetkisen omaa rauhaa silloin tällöin. Vauva kulkee kätevästi mukana joo ja jasvaa nopeasti joo, mutta entäs kun kyse onkin siitä, että haluaisi olla hetken YKSIN tai itsekseen aikuisessa seurassa - ei pelkästään meijerinä?!

Ymmärrän mä lukemaani, mutten ymmärrä sitä etteikö sitä nyt esim. yhtä vuotta kestä sitä meijerinä oloa.. elämäntilanne on joskus meijerinä oloa ja joskus sit taas muuta. Sitä tuo mun alkuperäinen kommenttini tarkoitti, että buhuu vaan jos on kiinni vauvassa 24/7, sitä se on, mutta senkin voi kääntää voitoksi eikä parkua kohtaloaan!

Mutta jos joku kokee, että sen vuodenkin aikana tarvitsee joskus hetken itselleen, ihan yksinäisyyttä tai sitä, ettei kukaan ole riippuvainen - mitä väärää siinä on? Ihmiset on erilaisia, eikä meillä liene oikeutta tuomita toisia tällaisessa asiassa. Vauvallehan ei tapahdu mitään pahaa, jos joskus on erossa muutaman tunnin äidistään.

Ihan oikeastiko Fleur ja te muut tuomitsijat olette sitä mieltä, että ap:n toiminta on jotenkin moraalitonta, kun tällaisia kyselee?

 

[Fleur de la Cour]

Höpölöpö sitä mitään vankina on, vauva kainaloon ja menoksi!! Ja sitä paitsi, niillä mukuloilla on tapana kasvaa, minunkin täysimetettyni on jo koulussa eikä enää roiku tissillä ollenkaan!

Ymmärrätkö säkään ollenkaan lukemaasi?!

Jessus, miten suututtaa, ettei voida ymmärtää, että joku saattaa kaivata sen ensimmäisen puolen vuodenkin aikana hetkisen omaa rauhaa silloin tällöin. Vauva kulkee kätevästi mukana joo ja jasvaa nopeasti joo, mutta entäs kun kyse onkin siitä, että haluaisi olla hetken YKSIN tai itsekseen aikuisessa seurassa - ei pelkästään meijerinä?!

Ymmärrän mä lukemaani, mutten ymmärrä sitä etteikö sitä nyt esim. yhtä vuotta kestä sitä meijerinä oloa.. elämäntilanne on joskus meijerinä oloa ja joskus sit taas muuta. Sitä tuo mun alkuperäinen kommenttini tarkoitti, että buhuu vaan jos on kiinni vauvassa 24/7, sitä se on, mutta senkin voi kääntää voitoksi eikä parkua kohtaloaan!

Mutta jos joku kokee, että sen vuodenkin aikana tarvitsee joskus hetken itselleen, ihan yksinäisyyttä tai sitä, ettei kukaan ole riippuvainen - mitä väärää siinä on? Ihmiset on erilaisia, eikä meillä liene oikeutta tuomita toisia tällaisessa asiassa. Vauvallehan ei tapahdu mitään pahaa, jos joskus on erossa muutaman tunnin äidistään.

Ihan oikeastiko Fleur ja te muut tuomitsijat olette sitä mieltä, että ap:n toiminta on jotenkin moraalitonta, kun tällaisia kyselee?

En mä sanonut missään kohtaa, että moraalitonta, minusta on vaan kohtuutonta väittää kahden ja puolen KUUKAUDEN kokemuksella että on 'vankilassa' imetyksen takia.

 

[Rieputarallaa]

Höpölöpö sitä mitään vankina on, vauva kainaloon ja menoksi!! Ja sitä paitsi, niillä mukuloilla on tapana kasvaa, minunkin täysimetettyni on jo koulussa eikä enää roiku tissillä ollenkaan!

Ymmärrätkö säkään ollenkaan lukemaasi?!

Jessus, miten suututtaa, ettei voida ymmärtää, että joku saattaa kaivata sen ensimmäisen puolen vuodenkin aikana hetkisen omaa rauhaa silloin tällöin. Vauva kulkee kätevästi mukana joo ja jasvaa nopeasti joo, mutta entäs kun kyse onkin siitä, että haluaisi olla hetken YKSIN tai itsekseen aikuisessa seurassa - ei pelkästään meijerinä?!

Ymmärrän mä lukemaani, mutten ymmärrä sitä etteikö sitä nyt esim. yhtä vuotta kestä sitä meijerinä oloa.. elämäntilanne on joskus meijerinä oloa ja joskus sit taas muuta. Sitä tuo mun alkuperäinen kommenttini tarkoitti, että buhuu vaan jos on kiinni vauvassa 24/7, sitä se on, mutta senkin voi kääntää voitoksi eikä parkua kohtaloaan!

Mutta jos joku kokee, että sen vuodenkin aikana tarvitsee joskus hetken itselleen, ihan yksinäisyyttä tai sitä, ettei kukaan ole riippuvainen - mitä väärää siinä on? Ihmiset on erilaisia, eikä meillä liene oikeutta tuomita toisia tällaisessa asiassa. Vauvallehan ei tapahdu mitään pahaa, jos joskus on erossa muutaman tunnin äidistään.

Ihan oikeastiko Fleur ja te muut tuomitsijat olette sitä mieltä, että ap:n toiminta on jotenkin moraalitonta, kun tällaisia kyselee?

En mä sanonut missään kohtaa, että moraalitonta, minusta on vaan kohtuutonta väittää kahden ja puolen KUUKAUDEN kokemuksella että on 'vankilassa' imetyksen takia.

Mutta jos toinen KOKEE niin, mikä sinä olet sanomaan, että se kokemus on väärä?

 

[Wide]

mitenköhän meillä olisi käynyt kun lähdin takaisin opiskelemaan kun vauva oli 3kk jos ei pulloa olisi huolinut..
Töihinkin menin kun vauva oli 6kk.
Ajatella ,miten kaikki 60-70- luvun vauvat ovat kanssa pärjänneet kun äitiysloma oli lyhyt?
Tiedoksi myös kukaan ei tule muistelemaan imettikö äiti kuinka pitkään. Tietty poikkeus vahvistaa säännön.
Ap:lle tsemppiä,kyllä se vauva jossain vaiheessa huolii pullon. Meillä mies syötti niin hyvin kelpasi totuttelun jälkeen.

 

[anika harmaana]

Minä olen joskus puolisolle verrannut tätä imetyksessä kiinni olemista siihen, kun ei ole autoa käytettävissä.

Niin kauan kuin oma kauppakassi seisoi pihassa, se sai seistä siinä ihan rauhassa pitkiäkin aikoja. Pelkkä tieto siitä, että voin milloin tahansa pakata muksut kyytiin ja polkaista kaasua piti kotiäidin tyytyväisenä. Sitten tulikin autoon isompi konerikko ja jouduin luopumaan siitä. Nyt ei ole enää "pakovälinettä" pihassa ja harva se päivä tuntuu siltä, että seinät kaatuu päälle, kun ei oikein pääse minnekään. Tai pääsisi, mutta hirvee järjestäminen.

Ihan samalla tavalla tuntui silloin ekojen vauvakuukausien aikana, että hulluksi tulee. Vauvalle ei kelvannut mikään muu kuin tissi ja koskaan ei tiennyt, että onko syöttöväli puoli tuntia vai kaksi tuntia. Jos halusi lähteä edes lenkille yksin, piti pysyä kodin lähettyvillä ja puhelimen tavoitettavissa jos halusi olla varma, ettei kotona odota hysteerinen vauva ja äärituskastunut isä. Sitten kun syöttöväli vakiintui, piti koko ajan kytätä kelloa, että on ajoissa kotona. Ahdisti ihan vakavissaan.

Nyt vauva on 10 kk ja syö paljon muutakin kuin tissiä. Pärjää hienosti isukin kanssa kotosalla ja minulla on vapaus mennä lenkille ex tempore milloin vain - isän työvuorojen puitteissa tietenkin. Ei vaan tule kovin usein lähdettyä, vaikka hyvää tekisikin. Eikä silti ahdista yhtään.

Eli luulenpa niin, että useimpia ahdistaa se tieto, ettei voi mennä - ei niinkään se vauvan kanssa oleminen. Ja kun lähtemisen esteet poistetaan, myös tarve lähteä poistuu. Luultavasti ap:ta auttaisi jo se ajatus, että hän voi lähteä huoletta lenkille, jos kokee sitä tarvitsevansa. Nythän hän ei voi - ainakaan huoletta.

Ja mitä tulee tuohon lapsiperheen menojen suunnitteluun...Minä käyn kaupassa ihan suunnittelematta yleensä. Sanon vaan miehelle, että ajattelin käydä kaupassa. Kyllä miehellä on suuta sanoa, jos on joku este. Mutta harvoin niitä on - meillä eletään niin aikatauluvapaasti kuin mahdollista.

 

[äiti 40plusplus]

en jaksa kahlata ketjua ja keskusteluja puolesta ja vastaan läpi vaan heitän oman mielipiteeni ja kokemukseni tähän.
meillä on lapset olleet pullottomia, kaksi ekaa sai erittäin harvoin korviketta, nuorin ei ollenkaan. Mutta silti en kokonut olevani kotiin sidottu. lapsen saattoi ottaa mukaan ja imettää "missä vaan" tarpeen mukaan. itseasiassa ajattelin olleen paljon helpompi kun ei tarvinnut miettiä ottaako pulloa ja korvikkeita mukaanja päättää montako tuntia missä viipyi kun kassissa oli varavaipat ja pari varavaatetta.
Jos imetys onnistuu, miksi tehdä ongelma siitä. loppujen lopuksi asian kuin asian kahlaa elämässään läpi kun ottaa oikean asenteen siinä

 

[Ruttunokka harmaana]

En jaksa minäkään enään tätä keskustelua läpi kahlata, mutta pakko heittää vielä meidän vauva-ajasta kommenttia.

Ensinnäkin vauvalla oli koliikki ja minulla masennus. Vauva ei suostunut ensimmäiseen viiteen kuukauteen olemaan vaunuissa, heräsi aina työnnettiin niitä tai ei. Hän heräsi vaikka nukkuvan vauvan laitoin vaunuihin, joten meillä ei liikuttu vaunuilla ollenkaan!!!!

Vauva huusi autossa, ainostaan yliväsyneenä nukahti kaukaloonsa, joten ei huvittanut lähteä rääkyvän ipanan kanssa juuri minnekkään!

Ja tärkein pointti mitä haluan sanoa on se, että jos se kävi minulle, että lähden extemporee kauppaan tai lenkille ja se sama sopi myös miehelleni!!! Niin miksi se ei sovi teille?

Jos äiti haluaa olla hetken ilman vauvaa ja siihen on mahdollisuus ( joko erikseen sovittu ja tai ns. extemporee lähtö kun se isällekkin sopii ) niin en ymmärrä miksi pitäisi odottaa vauvan uni ja ruokarytmejä.

Eikö se ollut niin, että jokainen äiti on täydellisin äiti omalle lapselleen!!!
Tämä oli minun viimeinen kommentti tähän ketjuun.

 

[LisaMarie]

No kuukauden päästä voit antaa vähän vaikka päärynäsosetta. Kyllä se muutaman tunnin sitten päjää, jos on ihan pakko päästä ilman vauva johonkin. Ei meilläkään kukaan pulloa huolinut, mutta aloiteltiin noilla hedelmäsoseilla ja vauva söi niitä sitten, jos olin poissa.
Mutta ei se vauva ymmärrä, mistä kavereiden kanssa puhut, kyllä sen kuullen voi pitää hauskaa

 

[lunacy sioux]

Kyse on enemmänkin asennoitumiskysymyksestä.
Mä olen täysimettänyt sen 6kk jokaista 3 lastani. Enkä todellakaan kokenut olevani sidottuna kotiin. Vauvat ovat saaneet ruokaa aina kun sitä ovat tarvinneet, olin kotona tai ei. Ruokahan on kulkenut jatkuvasti mukana, ihan kuten vauvatkin.
Asiasta toki voi tehdä ongelman jos niin vain tahtoo.

 

[lunacy sioux]

Höpölöpö sitä mitään vankina on, vauva kainaloon ja menoksi!! Ja sitä paitsi, niillä mukuloilla on tapana kasvaa, minunkin täysimetettyni on jo koulussa eikä enää roiku tissillä ollenkaan!

Ymmärrätkö säkään ollenkaan lukemaasi?!

Jessus, miten suututtaa, ettei voida ymmärtää, että joku saattaa kaivata sen ensimmäisen puolen vuodenkin aikana hetkisen omaa rauhaa silloin tällöin. Vauva kulkee kätevästi mukana joo ja jasvaa nopeasti joo, mutta entäs kun kyse onkin siitä, että haluaisi olla hetken YKSIN tai itsekseen aikuisessa seurassa - ei pelkästään meijerinä?!

Ensiksi kun niitä lapsia aletaan "tekemään", kannattaisi varmaan miettiä että vauvalle se äidinmaito on luonnollista ravintoa. Joten asennoituminen siihen että siinä vauvassa joutuu ehkä olla kiinni muutaman kuukauden, ei luulis olevan mikään ongelma.
Toiseksi vaikka vauva söis tunnin välein, niin mikä estää äitiä imettämästä ja lähtemästä sen jälkeen vaikka tunnin pikku lenkille tuulettamaan sitä päätään? Ei se vauva tunnissa nälkään kuole vaikka heräisikin huutamaan.
Mun täysimetetyt vauvat eivät ole estäneet käyntejäni kaupassa tai pikku lenkillä. Hyvin ovat pärjänneet isänsä kanssa sen aikaa.

 

[Työäiti]

Mielenkiintoinen asennoituminen. Jos lapsia hankkiin, niin _äiti_ on sitoutunut olemaan lapsen kanssa 24/7 ekat puoli vuotta? Minusta myös miehen ja ISÄN rooliin kuuluu olla lapsen kanssa ja äidilläkin on elämä. Vaikka äiti imettäisikin.

Toki lapsi oli aluksi kiinteästi mukana, mutta aika sutjakkaasti minä sain ihan omaa vapaa-aikaa (4kk täysimetys). Toki voidaan kiistellä siitä riittääkö 2-3h vapaa-aika ja kuinka vapaasti sen oman ajan voi valita. Mulla oli jopa sellaista, että vapaata 2h, 15min imetys ja takaisin vapaalle...

 

[Greippi]

Piiiis änd laav teille supermammat!

Mä voin ihan suoraan sanoa, että meillä oli kamalat ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa, koska hän huusi koliikkia päivät läpeensä. Jos mä en olisi silloin ikinä saanut lähteä johonkin lepuuttamaan korvia ja hermoja, niin ikävä kyllä minulla olisi räjähtänyt pää. Voin sen ihan suoraan sanoa, että välillä todellakin tarvitsin hetken lepoa siitä huudosta, jotta jaksoin taas olla hyvä äiti. En minä ole mikään superihminen, joka jaksaa kuunnella koliikkihuutoa monta kuukautta putkeen.

Ja minä sitten ilmeisesti olen SUPERIHMINEN koska jaksoin kuunnella 5 kuukautta sitä huutoa... Omasta mielestäni olin vain äiti, mutta....

Good God, mitä porukkaa. Eli sellaine, joka kärsii lapsen koliikkihuudosta ja haluaa hetken omaa rauhaa ei ole sinusta edes äiti.

 

[Greippi]

Ei parane näköjään antaa vauvaansa isän syliin laisinkaan, saa pian traumoja!

Voihan sen asian noinkin kääntää, jos haluaa...

No eikö asian juuri noin käsitä, jos sitä pidetään kamalana, että isä syöttää pullosta vauvan ehkä kerran kuukaudessa? Ja syyksi sanotaan, että ÄIDIN läheisyys on tärkeintä vauvalle.

Niin kerran kuukaudessako tässä nyt oli puhe? Usein sellainen ihminen, joka haluaa mennä oman mielensä mukaan milloin haluaa kauppaan, lenkille, elokuviin, kampaajalle ym. tekee sitä useammin kuin kerran kuussa.

Eli kerran kuukaudessa on sallitua äitien ajatella itseään? Mutta jos useammin ajattelee ja käy vaikka kampaajalla ja toisen kerran kuukauden sisällä urheilemassa, onkin jo huono äiti?

Huomaa muuten jotenkin, että tässä ketjussa ovat kirjoitelleet äidit, joilla ei ole elämäntapa liikunnallinen ja jotka eivät käy esimerkiksi jumpissa ennen kuin lapsi täyttää suunnilleen vuoden (jos silloinkaan). On kaikkien (lapsen ja äidin ja isänkin) etu, että äiti ottaa omaa aikaa vaikkapa liikuntaharrastukseen ja kunnon ylläpitämiseen eikä pelkästään istu kotona läskistymässä ja katsemessa telkkaria. Itse olin ensimmäisen kerran jumpassa kun poika oli kuukauden vanha ja siitä lähtien kaksi kertaa viikossa ja voin luvata, että tuskin istuisin tässä läheskään näin järjissäni ilman näitä liikuntahetkiä ja hyvää kuntoa.

 

[Aaban]

Ei parane näköjään antaa vauvaansa isän syliin laisinkaan, saa pian traumoja!

Voihan sen asian noinkin kääntää, jos haluaa...

No eikö asian juuri noin käsitä, jos sitä pidetään kamalana, että isä syöttää pullosta vauvan ehkä kerran kuukaudessa? Ja syyksi sanotaan, että ÄIDIN läheisyys on tärkeintä vauvalle.

Niin kerran kuukaudessako tässä nyt oli puhe? Usein sellainen ihminen, joka haluaa mennä oman mielensä mukaan milloin haluaa kauppaan, lenkille, elokuviin, kampaajalle ym. tekee sitä useammin kuin kerran kuussa.

Eli kerran kuukaudessa on sallitua äitien ajatella itseään? Mutta jos useammin ajattelee ja käy vaikka kampaajalla ja toisen kerran kuukauden sisällä urheilemassa, onkin jo huono äiti?

Huomaa muuten jotenkin, että tässä ketjussa ovat kirjoitelleet äidit, joilla ei ole elämäntapa liikunnallinen ja jotka eivät käy esimerkiksi jumpissa ennen kuin lapsi täyttää suunnilleen vuoden (jos silloinkaan). On kaikkien (lapsen ja äidin ja isänkin) etu, että äiti ottaa omaa aikaa vaikkapa liikuntaharrastukseen ja kunnon ylläpitämiseen eikä pelkästään istu kotona läskistymässä ja katsemessa telkkaria. Itse olin ensimmäisen kerran jumpassa kun poika oli kuukauden vanha ja siitä lähtien kaksi kertaa viikossa ja voin luvata, että tuskin istuisin tässä läheskään näin järjissäni ilman näitä liikuntahetkiä ja hyvää kuntoa.

Jumppaan lähtiessäkin vauvan voi syöttää ennen lähtöä. Harvoin se jumppa yli kahta tuntia kestää. Lenkit, jumpat, ym. liikuntaharrastuksetkin voi käydä syöttöjen välillä, jollei halua asiaa kovin vaikeaksi tehdä. Ainakin minulta se on onnistunut.

 

[Greippi]

Ei parane näköjään antaa vauvaansa isän syliin laisinkaan, saa pian traumoja!

Voihan sen asian noinkin kääntää, jos haluaa...

No eikö asian juuri noin käsitä, jos sitä pidetään kamalana, että isä syöttää pullosta vauvan ehkä kerran kuukaudessa? Ja syyksi sanotaan, että ÄIDIN läheisyys on tärkeintä vauvalle.

Niin kerran kuukaudessako tässä nyt oli puhe? Usein sellainen ihminen, joka haluaa mennä oman mielensä mukaan milloin haluaa kauppaan, lenkille, elokuviin, kampaajalle ym. tekee sitä useammin kuin kerran kuussa.

Eli kerran kuukaudessa on sallitua äitien ajatella itseään? Mutta jos useammin ajattelee ja käy vaikka kampaajalla ja toisen kerran kuukauden sisällä urheilemassa, onkin jo huono äiti?

Huomaa muuten jotenkin, että tässä ketjussa ovat kirjoitelleet äidit, joilla ei ole elämäntapa liikunnallinen ja jotka eivät käy esimerkiksi jumpissa ennen kuin lapsi täyttää suunnilleen vuoden (jos silloinkaan). On kaikkien (lapsen ja äidin ja isänkin) etu, että äiti ottaa omaa aikaa vaikkapa liikuntaharrastukseen ja kunnon ylläpitämiseen eikä pelkästään istu kotona läskistymässä ja katsemessa telkkaria. Itse olin ensimmäisen kerran jumpassa kun poika oli kuukauden vanha ja siitä lähtien kaksi kertaa viikossa ja voin luvata, että tuskin istuisin tässä läheskään näin järjissäni ilman näitä liikuntahetkiä ja hyvää kuntoa.

Jumppaan lähtiessäkin vauvan voi syöttää ennen lähtöä. Harvoin se jumppa yli kahta tuntia kestää. Lenkit, jumpat, ym. liikuntaharrastuksetkin voi käydä syöttöjen välillä, jollei halua asiaa kovin vaikeaksi tehdä. Ainakin minulta se on onnistunut.

Kaksi tuntia on aika minimiaika jumpassa käymiselle. Ja jos vauvan syöttöväli ei ole edes tuota kahta tuntia (joillain vain esimerkiksi se tunti) niin aika vaikeaa se on.

 

[vieras]

Ei parane näköjään antaa vauvaansa isän syliin laisinkaan, saa pian traumoja!

Voihan sen asian noinkin kääntää, jos haluaa...

No eikö asian juuri noin käsitä, jos sitä pidetään kamalana, että isä syöttää pullosta vauvan ehkä kerran kuukaudessa? Ja syyksi sanotaan, että ÄIDIN läheisyys on tärkeintä vauvalle.

Niin kerran kuukaudessako tässä nyt oli puhe? Usein sellainen ihminen, joka haluaa mennä oman mielensä mukaan milloin haluaa kauppaan, lenkille, elokuviin, kampaajalle ym. tekee sitä useammin kuin kerran kuussa.

Eli kerran kuukaudessa on sallitua äitien ajatella itseään? Mutta jos useammin ajattelee ja käy vaikka kampaajalla ja toisen kerran kuukauden sisällä urheilemassa, onkin jo huono äiti?

Huomaa muuten jotenkin, että tässä ketjussa ovat kirjoitelleet äidit, joilla ei ole elämäntapa liikunnallinen ja jotka eivät käy esimerkiksi jumpissa ennen kuin lapsi täyttää suunnilleen vuoden (jos silloinkaan). On kaikkien (lapsen ja äidin ja isänkin) etu, että äiti ottaa omaa aikaa vaikkapa liikuntaharrastukseen ja kunnon ylläpitämiseen eikä pelkästään istu kotona läskistymässä ja katsemessa telkkaria. Itse olin ensimmäisen kerran jumpassa kun poika oli kuukauden vanha ja siitä lähtien kaksi kertaa viikossa ja voin luvata, että tuskin istuisin tässä läheskään näin järjissäni ilman näitä liikuntahetkiä ja hyvää kuntoa.

Jumppaan lähtiessäkin vauvan voi syöttää ennen lähtöä. Harvoin se jumppa yli kahta tuntia kestää. Lenkit, jumpat, ym. liikuntaharrastuksetkin voi käydä syöttöjen välillä, jollei halua asiaa kovin vaikeaksi tehdä. Ainakin minulta se on onnistunut.

Kaksi tuntia on aika minimiaika jumpassa käymiselle. Ja jos vauvan syöttöväli ei ole edes tuota kahta tuntia (joillain vain esimerkiksi se tunti) niin aika vaikeaa se on.

Kaikki on vaikeaa jos niin asennoituu, ei multa imetys ole estänyt liikkumista koskaan. Lenkkarit jalkaan ja 45-60 min lenkille tai imetys ja 1-1,5 tunnin jumppaan.

 

[Greippi]

Ei parane näköjään antaa vauvaansa isän syliin laisinkaan, saa pian traumoja!

Voihan sen asian noinkin kääntää, jos haluaa...

No eikö asian juuri noin käsitä, jos sitä pidetään kamalana, että isä syöttää pullosta vauvan ehkä kerran kuukaudessa? Ja syyksi sanotaan, että ÄIDIN läheisyys on tärkeintä vauvalle.

Niin kerran kuukaudessako tässä nyt oli puhe? Usein sellainen ihminen, joka haluaa mennä oman mielensä mukaan milloin haluaa kauppaan, lenkille, elokuviin, kampaajalle ym. tekee sitä useammin kuin kerran kuussa.

Eli kerran kuukaudessa on sallitua äitien ajatella itseään? Mutta jos useammin ajattelee ja käy vaikka kampaajalla ja toisen kerran kuukauden sisällä urheilemassa, onkin jo huono äiti?

Huomaa muuten jotenkin, että tässä ketjussa ovat kirjoitelleet äidit, joilla ei ole elämäntapa liikunnallinen ja jotka eivät käy esimerkiksi jumpissa ennen kuin lapsi täyttää suunnilleen vuoden (jos silloinkaan). On kaikkien (lapsen ja äidin ja isänkin) etu, että äiti ottaa omaa aikaa vaikkapa liikuntaharrastukseen ja kunnon ylläpitämiseen eikä pelkästään istu kotona läskistymässä ja katsemessa telkkaria. Itse olin ensimmäisen kerran jumpassa kun poika oli kuukauden vanha ja siitä lähtien kaksi kertaa viikossa ja voin luvata, että tuskin istuisin tässä läheskään näin järjissäni ilman näitä liikuntahetkiä ja hyvää kuntoa.

Jumppaan lähtiessäkin vauvan voi syöttää ennen lähtöä. Harvoin se jumppa yli kahta tuntia kestää. Lenkit, jumpat, ym. liikuntaharrastuksetkin voi käydä syöttöjen välillä, jollei halua asiaa kovin vaikeaksi tehdä. Ainakin minulta se on onnistunut.

Kaksi tuntia on aika minimiaika jumpassa käymiselle. Ja jos vauvan syöttöväli ei ole edes tuota kahta tuntia (joillain vain esimerkiksi se tunti) niin aika vaikeaa se on.

Kaikki on vaikeaa jos niin asennoituu, ei multa imetys ole estänyt liikkumista koskaan. Lenkkarit jalkaan ja 45-60 min lenkille tai imetys ja 1-1,5 tunnin jumppaan.

Juu ei se minustakaan ole vaikeaa, mutta täällä on valitettavasti sellainen lynkkausmeininkin, että äiti ei saisi olla pois lapsensa luota edes tuota lenkin vaatimaa aikaa. Surullista.

 

[Sopraano]

Lapsi hoitoon ja tuttipullo mukaan, kyllä se siitä alkaa imeen kun nälkä yllättää. Meillä loppu lakkoilut kuin seinään.

Ja lapselle EI tullut traumoja :xmas: :xmas: :xmas: :xmas:

HULLU!