Tavoitteena lapset vuoden ikäerolla

Meillä on ihan harkittuna tavoitteena saada kaksi lasta ja siis mieluiten pienellä ikäerolla. Olemme siis ihan aikuisella iällä lasten hankinnassa ja tukiverkostokin on kunnossa.

Mutta kun tällaista tavoitetta niin usein paheksutaan niin oisko jollakulla ihan asiallisia kokemuksia kuinka kaikki sujui kahden vauvan kanssa?

Ja kyllä se kuumeilukin jo pikkuhiljaa on alkanut kiinnostaa - eka tehtiin hyvin tietoisella ovulaation tikuttamisella ja täsmäiskulla.

Esikoinen on vielä masussa, mutta ajatus toisen saamisesta heti perään tuntuu koko ajan vaan fiksummalta ja fiksummalta tässä meidän elämäntilanteessa.

 

Mun siskoni ovat vuoden ikäerolla syntyneet ja ihan hyvin äidillä kaikki sujui.

 

Mulla lapset 1v2kk ikäerolla. Kyllähän se vauvaaika siinä meni. Tietenkin rankempaa kuin yhden kanssa, mutta mun mielestä selvisimme ihan hyvin vauva-ajasta. Haasteita tuli enempi taaperoiässä kun molemmat lapset aika vilkkaita (myöh. on todettukin lapset erityispirrteisiksi, joka selittää tuota vilkkautta).

 

Itse en olisi koskaan selvinnyt jos lapset olisivat syntyneet noin pienellä ikäerolla. Meillä lapset nukkuivat todella huonosti ensimmäiset 2 vuotta ja vasta nyt kun kuopus on melkein 5v. alan olla järjissäni univelkojen jäljiltä. Meillä lapsilla ikäeroa 4 vuotta. Moni toki tuohon pystyy, mutta ehkä ei kannata kovin pitäviä päätöksiä tehdä ennen esikoisen syntymää, vauva-arki voi yllättää.

 

Jaa miksi sitä paheksuttais jos tukiverkosto on kunnossa eli äiti saa levätä jos vauva valvottaa. Mä olisin toivonut lapset pienellä ikäerolla, mutta venähti vähän pidemmäksi.

 

Aiotko sitten vauvan ruokkia korvikkeella, jotta raskautuminen onnistuisi nopeasti? Sellaista paheksun, jos imetyskin olisi vaihtoehtona.

Minä olisin voinut tehdä toisen nopeasti putkeen kun vauva oli ihan pieni. Mutta en uskaltanut alkaa edes yrittää alkuun, koska maidontulo raskausaikana usein ehtyy ja halusin imettää vähintään vuoden. Ja siinä kun muutama kuukausi meni, vauva alkoi heräilemään 10 kertaa yössä ja jatkoi sitä yli vuoden ikään asti, joten vauvakuume haihtui aika tehokkaasti.

 

Onhan kahden pikkuisen hoitamisessa omat haasteensa. 1-vuotias on vielä ihan vauvvva. Mutta ei siinä mitään paheksuttavaa ole.

Pitäviä päätöksiä toki ei voi eikä kannata tehdä. Esim jos olet sitä laatua jolla menkat alkaa vasta vuoden kuluttua synnytyksestä niin ei onnistu. Meilläkin sai eka alkunsa heti täsmäiskulla, mutta menkat alkoi synnytyksen jälkeen vasta 7kk päästä, tulin heti raskaaksi mutta tuli keskenmeno. Eli toinen edelleen vaiheessa...

 

Sittenhän sen näette kun vauva syntyy, että miten lähtee menemään.

Itsellä ei alkanut kyllä kuukautisetkaan ennen kuin lopetin imetyksen ihan kokonaan, eli lapsi oli noin vuoden ikäinen jo silloin, osalla taas alkaa heti täysimetyksestä huolimatta - eli se voi riippua kovasti äidin hormonitoiminnasta myös onnistuuko ylipäänsä. Siis jos olet aikeissa imettää vauvaa.

Ja varmaan riippuu vähän siitäkin miten synnytys menee, kuinka hyvin toipuu siitä että pystyykö jo muutaman kuukauden kuluttua yrittämään uutta raskautta.

Vauvojen kanssa elämän sujuminen nyt sitten on ihan tuurissaan, mutta kyllä siitä useimmat jotenkin hengissä selviää, vaikka sattuisikin valvovat, sairastelevat, itkuiset vauvat kohdalle. Mutta koville se silloin varmasti ottaa ihan tukiverkoista riippumatta. Sitten taas voi sujua aika leppoisasti, jos vauvat on mallia syö ja nukkuu.

 

Mulla on noi keskimmäiset 1v3kk ikäerolla.

Ihan hyvin se meni, ei siinä mun mielestä mitään ihmeellistä ollut. Talvella ehkä kaikki liikkeelle lähteminen oli vähän raskasta, kun oli kaksi aikalailla kokonaan autettavaa, mutta en mä äkkiä edes keksi mitään muuta, mikä olisi jotenkin kamalan raskasta ollut.
Mutta mulla on kaikki lapset olleet ns. "helppoja" vauvoja, syöneet ja nukkuneet ilman ongelmia ja hyvin.
Voi ola, että ikäerot olisi vähän isommat jos olisi ollut toisin.

Toi imetys on myös kysymys, mä en ole noita kolmea nuorimmaista ketään imettänyt yli kuukautta, joten menkat on nopeasti alkaneet ja uusi raskaus ollut mahdollinen.
Jos imetys onnistuu hyvin, niin en välttämättä näkisi sitä asiana, joka kannattaa uhrata saadakseen lapset pienemmällä ikäerolla, mutta jokainen toki tekee niinkuin katsoo parhaaksi...

 

Tarkoittikohan ap todella että kirjaimellisesti aikovat saada lapsen tasan vuoden ikäerolla? Aikuinen kun on, niin uskon että ymmärtää ettei toista lasta voi minuuttiaikataululla suunnitella. Pieni se ikäero on vaikka olisi 1,5vuotta jne.

Meillä on tulee pienempien ikäeroksi 1v ja 8kk. Kovin pieni tuo lapsi nyt on, ja tarvitsee paljon äidin huomiota. Hieman mietityttää että miten riitän kahdelle pienelle hyvin kun vauva syntyy. Nyt isompi on siis vuosi ja 3kk.

Silti katson että pienessä ikäerossa on yleensä enemmän etuja kuin haittoja.

 

Nämä on usein vähän sattuman kauppaa, nämä ikäerot, ei välttämättä helppo suunnitella. Ja toisaalta mielipide/makuasia.

Meille tulossa ikäeroksi 2v 8kk eli ei ihan lyhyt. Itse henk.koht en olisi valmis toiseen vauvaan pienellä ikäerolla, ei oma hermo kestäisi ja esikoisesta oli jo sellaiset univelat ja uupumus että senkään puoleen ei paljon mielessä käynyt... Toisaalta itse nautin hirveästi tästä taaperoajasta, lapsi on vielä pieni ja tarvitsee äitiä tosi paljon, oppii kuitenkin koko ajan itsenäisemmäksi ja omatoimisemmaksi. Kiva kun on aikaa ja jaksamista keskittyä nyt tähän yhteen 2v säheltäjään ennen kuin uusi vauva syntyy.

Ja tämä taapero on ollut aika kekseliäs ja oma-aloitteinen aina, joten ois kyllä saanut olla silmät selässäkin että sais edes pahimmat toilailut estettyä jos samalla pitäis hoitaa vielä pikkuvauvaa. Enkä tarkoita, että meillä tyttö olisi erityisen vilkas tms, mutta keksii jatkuvasti itselleen tekemistä eikä leiki leluilla...

 

Tosiaan jos imettää niin aika vaikea on tulla raskaaksi kun vauva 3kk. Toki sitten kun vauva ei enää syö öisin niin kuukautiskierto voipi palata nopeastikin(ei tosin kaikilla). Sitä on vaikea hyväksyä että alle vuoden ikäiselle annettaisiin korviketta pikaisen raskautumisen toivossa. Muuten tehkää niinkuin parhaaksi näette.

 

[QUOTE="Veera";29535357]Tosiaan jos imettää niin aika vaikea on tulla raskaaksi kun vauva 3kk. Toki sitten kun vauva ei enää syö öisin niin kuukautiskierto voipi palata nopeastikin(ei tosin kaikilla). Sitä on vaikea hyväksyä että alle vuoden ikäiselle annettaisiin korviketta pikaisen raskautumisen toivossa. Muuten tehkää niinkuin parhaaksi näette.[/QUOTE]


Tarkoitit varmaan että mutta tehkää niikuin parhaaksi näette ..

 

Itse olen 38-vuotias ja odotan parhaillaan esikoista. Haluaisin kovasti kaksi lasta ja tuon iän takia en voi kovin kauaa odotella. Olenkin ajatellut imettää tätä ensimmäistä puoli vuotta ja sen jälkeen alkaa yrittää toista. (Olettaen tietenkin, ettei tapahdu mitään odottamatonta ja tämän vanha kroppa suostuu vielä yrittämään .

 

Meillä lapsilla ikäeroa 1v 5kk. Mutta kuten muutkin jo maininneet, niin useilla tuo imetys vaikeuttaa raskaaksi tuloa. Itse imetin esikoista noin puoli vuotta ja toinen sai alkunsa ennen kuin yhdetkään normaalit kuukautiset ehtivät tulla.

Noista syistä miksi ihan pientä ikäeroa ei suositella neuvolassa mainittiin ainakin tuo imetys, eli jos uusi raskaus alkaakin, se vaikuttaa maidon tuloon ja saattaa lopettaa imetyksen liian aikaisin. Toinen on äidin palautuminen, kuulemma suositus olisi se ainakin vuosi raskauksiem välissä että äidin kroppa palautuisi, mut noistakin on varmaan yhtä monta suositusta kuin on suosittelijaa ja riippuu ihan siitä äidistä, miten nopeaa palautuu.

 

Meillekin olisi lapset olleet tervetulleita vuoden ikäerolla, mutta kun kroppa ei aina toimi niin kuin haluaisi, niin meillä jäi tämä toteutumatta. Se raskautuminen kun ei hormonitoiminnan takia välttämättä olekaan niin yksinkertaista. Olen jokaista lasta imettänyt 1-vuotiaaksi saakka, mutta vaikka kuukautiset alkoivat aina jo n. 8kk synnytyksestä, ei raskautuminen onnistunut ennen kuin olin kokonaan lopettanut imetyksen. Meillä kaikilla lapsilla on 2 vuoden ikäero, mikä sekin on kyllä ihan ok.

Varmasti rankkaa on 2 tai useamman pienen kanssa, mutta toisaalta sitten se pikkulapsiaika on nopeammin ohi ja onhan siinä toki monta muutakin hyvää puolta.Siihen täytyy vaan vanhempien asennoitua oikein ja molempien olla 100% toistensa apuna ja tukena. Itse näkisin pienessä ikäerossa enemmän hyviä kuin huonoja puolia.

 

Meillä olisi toinen saanut tulla vaikka heti perään. Imetystä en kuitenkaan halunnut lopettaa raskaustoiveen takia. Lopulta imetin esikoista puolitoista vuotta ja lapsille tuli ikäeroa tasan kaksi vuotta, mikä oli aivan mahtava juttu. Esikoisella oli juuri sopivasti "haluan olla iso" -kausi menossa vauvan syntyessä, halusi luopua omista vaipoista ja hoivata vauvaa. Mustasukkaisuutta ei ollut yhtään, ja yhteiset leikit alkoivat heti kun vauva lähti liikkeelle.

Tee niin kuin teet, mutta yhden neuvon annan. Vauva-aika on todella lyhyt, ja esikoisen kanssa siitä ehtii nauttia enemmän kuin kahden lapsen kanssa. Älä haaskaa vauva-aikaa siihen, että ajattelet perheen olevan keskeneräinen.

 

minulla lasten ikäero 1v3kk. esikoinen oli helppo vauva, ei turhia kitissyt tai valvonut. oli terveenä ymym. no olisin mielellään imettänyt mutta maito ei vain yksinkertaisesti riittänyt vaikka koitit mitä. katsoin parhaaksi lopettaa asian murehtimisen ja itkemisen, ihan normaaleita niistä korvikevauvoistakin kasvaa.. raskauduin, yllätys, mutta toivottu sellainen (lapset pienellä ikäerolla)

raskausaika oli vaikea, kroppa ei ollu kunnossa, selkä meni ennen raskauden puoltaväliä niin hyvään kuntoon et vauvan nostelu ym oli yhtä tuskaa. kävellä ei pystynyt kuin niinä harvoina hyvinä päivinä. jos erehtyi maate, ei tahtonut päästä sängystä/sohvalta ylös.tiedän et jos tukilihaksisto ym ois yhtään paremmassa kunnossa ollu ei moisia vaivoja noin pahana olis tullu.

kakkosella oli koliikki, ja esikoinen alkoi heräillä öisin, ei paljon nukuttu mutta sen jotensakin kesti, oli väsynyt mutta jaksaminen riitti kun antoi itelleen luvan levätä silloin kun oli hiljaista eikä ressannut siivosta tai pyykeistä ym. no, koliikista selvittiiin nii alkoi sairastelu. vauva kipeänä 6kk iästä alkaen, antibiootteja, itkuisia öitä, itkuisia päiviä, lääkäreitä. suoraansanottuna yhtä helvettiä. 5vuotiaana jo alko helpottaa.. ja yötkin alettiin nukkua kokonnaan.

meille sitte tuli erokin siinä, kakkosen ollessa vajaa 1v. ei jaksanu panostaa parisuhteeseen..

esikoinen joutui ns. kasvamaan liian nopeaa, ei saanut olla vauva tarpeeksi kauan kun kakkonen vei kaikki voimat ja ajan. toki sen oppi sumplimaan ja pysty tehdä esikoisen kanssa kaikkea mahdollista kun vauva kantoliinassa (ainoa paikka missä tyytyväinen) mutta silti tuntuu ettei saanut tarpeeksi sitä kahdenkeskistä aikaa ym.


toisaalta oon katunut tuota aikaa paljon, varsinkin kun ei tullut apua otettua paljon vastaan, vaikka tukiverkosto hyvä ja auttavia käsiä olisi ollut enemmänkin.

toisaalta ehkä paras ikäero, kun lapset sen verran samanikäsiä että jo aika pienestä on ollut leikkikaveria ja mysö tappelukaveria.. ja väitän että kahden kanssa taaperoiässä helpompaa kuin yhden..

 

[QUOTE="Hilma";29535459] Varmasti rankkaa on 2 tai useamman pienen kanssa, mutta toisaalta sitten se pikkulapsiaika on nopeammin ohi...[/QUOTE]

Juuri tuosta ajatelutavasta halusin varoittaa aloittajaa.

Se pikkulapsiaika on ainutkertaista sekä lapselle että vanhemmalle, ja hiton surullista jos sen pitää olla mahd. pian ohi.

 

Mun mielestä vuoden ikäero ei ole hyvä äidille eikä lapsillekaan. Minimissään ikäeroa saisi olla ainakin 1,5 vuotta. Tätä mieltä on äiti, joka sai 3 lasta kolmessa vuodessa vaikka toivoi pitempää ikäeroa.

 

[QUOTE="vieras.";29535285]Aiotko sitten vauvan ruokkia korvikkeella, jotta raskautuminen onnistuisi nopeasti? Sellaista paheksun, jos imetyskin olisi vaihtoehtona.

Minä olisin voinut tehdä toisen nopeasti putkeen kun vauva oli ihan pieni. Mutta en uskaltanut alkaa edes yrittää alkuun, koska maidontulo raskausaikana usein ehtyy ja halusin imettää vähintään vuoden. Ja siinä kun muutama kuukausi meni, vauva alkoi heräilemään 10 kertaa yössä ja jatkoi sitä yli vuoden ikään asti, joten vauvakuume haihtui aika tehokkaasti.[/QUOTE]

Raskautuminen ei välttämättä edellytä korvikkeen käyttöä.

Meillä lapsilla ikäeroa 1v 2kk ja olen imettänyt ekaa 13kk ja tokaa 12kk. Kumpikaan ei saanut korviketta yhtään. Puolen vuoden iässä otettiin kiinteitä mukaan. Kuukautiset alkoivat molempien raskauksien jälkeen noin 2kk synnytyksestä.

AP:lle
Voin lämpimästi suositella lapsia pienellä ikäerolla. Ekat 2v on melko rankkaa, mutta sitten helpottaa ja lapsista on seuraa toisistaan. Meillä on lapset toistensa parhaita kavereita ja hyvin samalla tasolla ja samat jutut kiinnostaa. Jos olisi ikäeroa vaikka 4v, niin vaikea olisi löytää 6v:lle ja 2v:lle jotain yhteistä tekemistä. Meillä kaikki touhut tehdään yhdessä, vaikka toki vanhempi on hieman näppärämpi ja osaavampi, mutta suurta eroa ei kuitenkaan ole. Ja pienempi on oppinut asioita nopeasti vanhemmalta.

Meillä ei ollut tukiverkkoa käytössä ja lapset olivat ensimmäisen kerran yökylässä 3 ja 4 vuotiaana. Loppujen lopuksi hyvin pärjättiin ja lähtisin ehdottomasti uudelleen samaan.

Vanhemmille paljon unta (etenkin äidille, jos on yksin lasten kanssa kotona), isä mahdollisimman pitkään kotona tokan syntymän jälkeen (jos on vaikka mahdollisuus yhdistää vuosilomaa isyysvapaan jatkoksi), kunnolliset tuplarattaat, kunnolliset ulkoiluvaatteet kaikille, paljon ulkoilua pienemmän nukkuessa, pienempää imettäessä voi lukea isommalle kirjoja, jne.

Tottakai tilanne on eri ja hankalampi, mikäli sattuu tulemaan jollain tavalla erityislapsia. On sitten kysymys koliikista, vammasta tai mistä tahansa poikkeavasta. Mutta normaalitilanteessa voin suositella. Ja etukäteen et voi tietää mitä tulee.

 

Tarkoittikohan ap todella että kirjaimellisesti aikovat saada lapsen tasan vuoden ikäerolla? Aikuinen kun on, niin uskon että ymmärtää ettei toista lasta voi minuuttiaikataululla suunnitella. Pieni se ikäero on vaikka olisi 1,5vuotta jne.

Tarkoitin lähinnä, ettei sitten pety liikaa tai ala stressi, jos liikaa suunnittelee jo nyt tässä vaiheessa että halutaan nopeasti toinen. Naisen keho voi reagoida siihen stressiin yllättävän helposti, eikä se raskaus sit alakkaan vaikka kovin tikuttelee ja suunnittelee...

Ja kun tässä nyt kysyttiin, miksi sitä "paheksutaan". Minusta ei pidä paheksua. Mutta ehkä ihmiset yrittää omien kokemusten vuoksi vähän "varotella", että ei se raskaus välttämättä ala heti, esikoinen voikin olla haastavampi tapaus, oma kroppa ei välttämättä kestä heti uutta raskautta tms. Haaveilla toki aina voi.

Ja kyllä 1 vuotias on mielestäni täysin eri asia kuin 1v 8 kk. Johan normaali lapsi kehittyy noin valovuoden verran tuossa ajassa..... Pieni ikäero silti, mutta aika erilaista on hoitaa vauvaa ja 1-vuotiasta, kuin vauvaa ja liki 2 vuotiasta.

 

Juu, tarkoitus ei tosiaan ole tinkiä imetyksestä vaan raskaus tulisi kyseeseen vain siinä tapauksessa että se luonnollisesti siinä imetyksen ohessa saisi alkunsa. Pohdin siis lähinnä sitä, uskaltaako synnytyksen jälkeen jatkaa elämää suoraan ilman ehkäisyä ja jopa tikutella ovulaatiota.

Olen muuten itse kasvanut aikanaan ainoastaan korvikkeella, enkä koe siitä jääneen haittaa tai traumaa - eli en niinkään pidä imetystä hyvän äitiyden mittana, vaikka parhaani aion tehdä että se onnistuisi.

En myöskään halua, että pikkulapsiaika olisi mahdollisimman pian ohi - vaan tavoite on nimenomaan saada olla mahdollisimman pitkään kotona molempien lasten kanssa. Se ei vaan taida olla kovin helposti järjestetävissä työni puolesta - joillakin voi oikeasti mennä maailmankirjat sekaisin jos kotiin jää vuosikausiiksi. En nyt sentään ihan yrittäjä ole, mutta hyvin samankaltaisessa tilanteessa. Myös mieheni voi tarvittaessa jäädä kotiin, mutta haluaisin kovasti olla itse kotona.

Lisäksi itse tykkään ajatuksesta että lapsista olisi toisilleen seuraa ja aitoa toveruutta lapsuudessa. Itselläni on ikäeroa kaksi vuotta läheisimpään sisarukseeni ja muistan kyllä että ne "yhteiset" leikit olivat pikemminkin sitä, että vaan kuljin siskon kannoilla seurailemassa hänen touhujaan.

Eli kyllä tämä taitaa olla meidän tavoite yhä edelleen. Liekö sitten että perustan ihan oman kuumeilijaketjun pienen ikäeron vauvahaavelijoille, kunhan esikoinen saadaan maailmaan =)

 

[QUOTE="Mie";29535544]Juuri tuosta ajatelutavasta halusin varoittaa aloittajaa.

Se pikkulapsiaika on ainutkertaista sekä lapselle että vanhemmalle, ja hiton surullista jos sen pitää olla mahd. pian ohi.[/QUOTE]


Toki se on ihanaa aikaa, mutta osalle se on myös raskasta (koliikkia, yövalvomisia, uhmaa, lasten ehdoilla elämistä ja olemista...). Jos ei näitä ole kokenut 2 tai usemman pikkuisen kanssa, ei ehkä tajua mistä puhutaan...Itse olen nauttinut enemmän siitä ajasta kun lapset ovat olleet jo hieman isompia. Mä voin rehellisesti sanoa, että se vuosi kun mulla lapset oli alle 1v, 2v ja 4v, oli elämäni raskain vuosi. Kaksi isompaa hirveässä uhmassa, vauva valvoi kaikki yöt ja huusi päivät, piti kanniskella koko ajan...vielä remontti menossa meillä kotona...joo, todella ainutkertaista aikaa oli...

 

Meillä ikäeroksi tuli lapsille melko tasan vuosi. Pienempi on nyt vielä alle puolivuotias. Esikoisen imetys ei yrityksistä huolimatta sujunut, osittaisimetin vielä kun raskaaksi uudestaan tulin. Mies oli kotona kun tää toinen syntyi ja sen puolesta hyvin pärjättiin ne alun pahimmat valvomiset kun vuorotellen hoidettiin yöt. Kakkosen imetyskään ei kun ei sujunut sen paremmin, maito ei vaan riitä. Esikoinen on aina ollut helppo, tää kakkonen on vähän haastavampi tapaus. Koliikkia oli ekat kuukaudet, onneksi siihen helpotusta löytyi suht nopeasti oikealla korvikkeella. Iltahuutoja on edelleen, ei nuku aina kunnolla päiväunia ja sitten illalla huutaa yliväsymystä. Tämä sentään tapahtuu sen jälkeen kun esikoinen on jo nukkumassa ja hän ei häiriinnyt pienemmän huudoista. Ja iltaisin mieskin on apuna niin pärjäillään. Isompikin lapsi on saanut olla rauhassa pieni, nyt pikkuhiljaa opetellaan vasta pottailua ja itse syömistä. Vauvan synnyttyä ei haluttu liikaa opettaa asioita, annettiin rauhassa tottua vauvaan ja samaan aikaan opetteli kävelemäänkin. Aikaa riittää kyllä esikoisellekin, koska vauva nukkuu vielä usein, vaikka ei välttämättä pitkiä unia. Ollaan kaikki sitten yhdessä lattialla ja vauva katselee innoissaan isompaa sisarusta ja hänen touhuja. Ja itse touhuan siinä isomman kanssa ja sivussa toki vauvaa huomioin. Illalla on sitten aikaa olla erikseen molempien kanssa kun mieskin kotona. Onhan tässä omat haasteensa, mutta tyytyväinen tähän ratkaisuun olen, vaikka ei ihan näin pienellä ikäerolla suunniteltukaan. Ulos lähteminen näin talvella on haastavaa, kun isompi ei tykkäisi vaatteiden laitosta, mutta toisaalta noin pieni ei sitä ulkoilua ihan joka päivä vaadikaan. Ja päiväohjelma näiden kanssa on toistaiseksi aika kiireinen muutenkin. Meillä ei muuten kauheasti tukiverkostoa ole, etenkään nyt kun molemmat pieniä niin hankalampi saada molemmat hoitoon. Mutta ei tarvitsekaan, kerran ollaan lapset toiselle mummolle viety ja pari tuntia saatiin aikaa miehen kanssa. Nyt mennään siis lasten ehdoilla pitkälti, enemmän sitä kahdenkeskistä aikaa on sitten kun lapset isompia. Ja varmaan jo aiemmin nuo illat jos saataisiin olla, kunhan tuolle pienemmälle kehittyy paremmin rytmi. Kyllä näiden kanssa siis pärjää, mutta vaatii molempien vanhempien osallistumisen.