Tätä ei varmaan saa sanoa ääneen mut sanon se kumminki

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Thelma"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

"Thelma"

Vieras
Olen ollu vuosia kotona. Jossain välissä olen muutamia kuukausia tehnyt töitä mut olen muuten ollut lasten kans kotona. Ollu ns kotiäiti.
Nyt kun olen lähteny ihan virallisesti töihin ni voin sanoa että olen paljon parempi ja läsnäolevampi äiti ku aikasemmin.
En jaksanu olla koko aikaa lasten kans ja aina läsnä. Minua suorastaan ahdisti ja tympäs että olin vaan lasten kans. Alko jopa jo omat lapset ärsyttään.
Nyt kun olen töissä päivät (kuusi tuntia päivässä) ni jaksan taas paljon paremmin omia lapsia ja olla läsnä ja touhuta heidän kans.
Kotona ollessa olin kokoajan ärtyisä ja turhautunut.
 
Samoin koin minä. Olen kaksi kertaa ollut kotona ja olen ollut tosi alakuloinen kummallakin kerralla.. juuri siksi, kun aikuiskontakteja ei ole juurikaan päivisin, kun kaikki kaverit yms ovat töissä. Puistotutut eivät mulle riitä.
 
Niinhän se menee. Tunnistan tuon itsekin. Osaltaan siinä, että jaksaa leikkiä työpäivän jälkeen on kyse siitä, että tietää, ettei muulloin ole aikaa, osaltaan toki oikein kaipaa lapsen seuraa ja leikkiäkin.

En nyt hukkaan heitettynä pitäisi kotiäitiaikaakaan. Lapsi muistaa todenneäköisesti siitä vain sen, että äiti oli aina kotona saatavilla.
 
Kukin tekee niin kun tykkää, miksi tota ei saisi sanoa ääneen? Ite oon ollut 15v. kotiäiti lähes keskeytyksettä ja ihanaa aikaa on ollut,mutta ei tätäkään moni ymmärrä,että ihan oikeesti viihdyn kotona lasten kanssa. Omaa aikaa ja aikuiskontakteja saan järjestö ja vapaaehtoistyöstä ym.harrastuksista sekä perhekerhoista. Olen nauttinut joka hetkestä. ensi syksynä työt kutsuu, vähän jännittää...
 
Hyvä että olet tajunnut tämän omalla kohdallasi! Kaikille ei kuitenkaan ole sama juttu, vaikka itse kuulunkin samaan porukkaan sinun kanssa.

Silti minusta alle 2v:tä ei pitäis laittaa hoitoon, ellei sitten äidin tai isän pää ihan oikeasti hajoa sinne kotiin. Aikuinen kyllä usein kestää turhautumista jne. pari vuotta. Minä hoidin omaa päätäni sitten omalla ajalla, opsikelulla jne, joka kuitenkin varmisti ettei lasta tarvinnu laittaa hoitoon ryhmään.
 
[QUOTE="Thelma";26181202]Kotona. Meillä on hoitaja kotona.[/QUOTE]

Tätä pitäis tukea paljon enemmän, saatais ihmisiä työllistettyä ja lapset sais olla sen yhden turvallisen aikusen kanssa kotona. Silti ei kyl tarttis oman öiteen tai iskän lähteä alle 1v töihin.
 
[QUOTE="pop";26181245]Tätä pitäis tukea paljon enemmän, saatais ihmisiä työllistettyä ja lapset sais olla sen yhden turvallisen aikusen kanssa kotona. Silti ei kyl tarttis oman öiteen tai iskän lähteä alle 1v töihin.[/QUOTE]

Näinpä. Työllistin yhden 18vuotiaan tytön kesätöihin. Syksyllä kaks lasta menee päiväkotiin ja loput kouluun. Ja siksikin työllistin ettei koululaisten tarvi olla keskenään kotona kun ovat vielä aika hulvattomia.
 
[QUOTE="pop";26181245]Tätä pitäis tukea paljon enemmän, saatais ihmisiä työllistettyä ja lapset sais olla sen yhden turvallisen aikusen kanssa kotona. Silti ei kyl tarttis oman öiteen tai iskän lähteä alle 1v töihin.[/QUOTE]

No pitäis, Mut meidän kunta on tehny päätöksen että kotiin saa kunnallisen hoitajan kun lapsia on neljä alle kouluikäistä. Enpä tunne ketään kenellä olis.
 
[QUOTE="vieras";26181335]No pitäis, Mut meidän kunta on tehny päätöksen että kotiin saa kunnallisen hoitajan kun lapsia on neljä alle kouluikäistä. Enpä tunne ketään kenellä olis.[/QUOTE]

Juu, ja suomessa tuo ihmisen palkaaminen laillisesti on ihan hullun kallista. Meillekin ois hyvin joku nuori voinut tulla, mutta "asunto-, puhelin- ja autoetu" plus ruoan luontaisetu jne. olis nostanu palkan josta veroja pitäis maksaa yli 1200euroon, ja siitä tellit ja lellit jne. Kun oltiin ajateltu että sais juuri tuon puhelimen, ruoan,asunnon ja auton käyttöön + 400e käteen. Siitä 400 ois voinu maksaa verotkin ehkä. Sama juttu au-pairilla koska suomi ei oo koskaan ratifiopinu sitä vuonna 52 allekirjoittamaansa sopimusta asiasta...
Ja sitten muristaan kun on 40 000 nuorta syrjäytymässä, no ei tässä pienellä ihmisellä kyllä paljon ole mahiksia auttaakaan.
 
Joillain on täysin päin vastoin kuin aloittajalla. Onneksi minun lapeni ovat jo isoja, niin kestävät sen, että en jaksa tehdä paljon mitään heidän kanssaan töiden jälkeen.
 
Tottahan se on, ettei sen parin iltatunnin aikana ehdi kypsyä lapsiin niin kuin kokonaisen päivän. Mikä ei kyllä minusta tarkoita että on parempi nähdä lapsiaan mahdollisimman vähän ettei vaan kyllästy tai ärsyynny, nekin kun kuuluu elämään ja läheisiin ihmissuhteisiin eikä ole vaarallisia lainkaan. Jos on "läsnä" lapsensa elämässä 24/7 niin on ihan luvallista, tervettä ja normaalia olla olematta aktiivisesti läsnä koko ajan.

Minäkin olen palannut seitsemän kotiäitivuoden jälkeen töihin, ja totta kai lasten tarvitsevuutta jaksaa paremmin pienempinä annoksina. Mutta ei se tarkoita että tämä olisi lapselle, perheelle tai edes itselle se parempi vaihtoehto joka olisi pitänyt valita jo aiemmin. Kaikelle aikansa :)
 

Yhteistyössä