Tässä teille jotka itketätte vauvojanne

[f]

Ap, miten sitten selität tämän? Meillä ei ole lasta huudatettu, mutta en usko, että LYHYTKESTOINEN itkettäminen unikoulussa vaurioittaa lasta.

Hiljattain ilmestyneessä australialaistutkimuksessa todettiin vastavuoroisesti, ettei unirytmiin opettaminen kontrolloidun itkun avulla vaikuttanu lasten tunne- tai käytöskehitykseen millään tavalla. Australia´s Murdoch Children´s Research Institute -tutkimusta varten kartoitettiin 225 kuusivuotiasta, jotka olivat käyneet läpi kyseisenlaista unikoulua.

Ehkä ne oireilee sit myöhemmin? Esim. vaikeutena luottamiseen parisuhteissa tai eivät kykene kypsiin ja tasapainoisiin parisuhteisiin, vaan epäilevät ja ovat epävarmoja? Nää oli vain 6 vuotiaita, joita tutkittiin. Tutkijat on sitä mieltä, että jos vauvana on tullu särö siihen ekaan suhteeseen, se heijastuu myöhempiin ihmissuhteisiin

Mäkin uskon että oireet tulee myöhemmin.

Hyvänä esimerkkinä mun exä veljineen. Heidän äitinsä oli aina etäinen eikä itkevää lasta noteerattu. Kolme veljestä ei yksikään kykene muodostamaan normaalia parisuhdessa eikä kiinny lapsiinsa.

 

[vieras]

Ap, miten sitten selität tämän? Meillä ei ole lasta huudatettu, mutta en usko, että LYHYTKESTOINEN itkettäminen unikoulussa vaurioittaa lasta.

Hiljattain ilmestyneessä australialaistutkimuksessa todettiin vastavuoroisesti, ettei unirytmiin opettaminen kontrolloidun itkun avulla vaikuttanu lasten tunne- tai käytöskehitykseen millään tavalla. Australia´s Murdoch Children´s Research Institute -tutkimusta varten kartoitettiin 225 kuusivuotiasta, jotka olivat käyneet läpi kyseisenlaista unikoulua.

En mä osaa selittää mitään! Aloitin ketjun aiheesta, joka on minusta tärkeä. Paljon tämä asia on keskustelua herättänytkin, eli monet näitä asioita miettivät. Ei minua tässä keskustelussa häiritse muu kuin se, että rajattomuus on vedetty mukaan. Minusta lapsen itkuun reagointi ei tarkoita sitä etteikö vanhempi ymmärtäisi rajojen ja rakkauden tärkeyttä, ja pidän outona väitettä, että itkuun reagointi kielii ylilepsusta vahhemmuudesta. Toivon totisesti, ettei kukaan huudata vauvaansa sen pelossa etteikö lapsi sitten myöhemmin ymmärtäisi rajojaan.

Miksi käänsit nyt asian noin? Kun monta kertaa olen sanonut, että vauvoja ei saa huudattaa. Mutta olen huomannut ilmiön, että moni(ei tietenkään kaikki!!!) yltiölapsentahtinen mamma on yhtä pehmoa myöhemminkin ja lapsi vie rulettia kotona 100-0 ja tulee ongelmia pväkodissa.

 

[vieras]

Uskon, että ASIALLINEN unikoulu ei vaurioita lasta, jos muuten vanhemmuus on kunnossa. Meillä ei unikoulua ole tarvittu, lapsi nukkunut aina hyvin, mutta en mitenkään usko, että turvallisesti ja asiallisesti suoritettu unikoulu mitenkään vauroittaisi lasta. Ja se on lapsenkin etu, että lapsi alkaa nukkua kunnolla. Lapsikin tarvitsee unta.

Aina vedetään tämä "lapsenkin etu" mukaan. Etkö tienny, että pikkuvauvojen unisykli kestää vain 50 min ja pikkuvauvojen yöheräily on täysin normaalia, joka vähentää mm. kätkytkuoleman riskiä? vauvat eivät vain osaa painua takas yksin uneen, siinä ongelman ydin. Ja kun länsimaissa vauvat nukkuu vielä erilllään vanhemmistaan niin siinähän on sitten soppa keitettynä ja apuun tarvitaan luonnottomia unikouluja.

 

[vieras]

Ap, miten sitten selität tämän? Meillä ei ole lasta huudatettu, mutta en usko, että LYHYTKESTOINEN itkettäminen unikoulussa vaurioittaa lasta.

Hiljattain ilmestyneessä australialaistutkimuksessa todettiin vastavuoroisesti, ettei unirytmiin opettaminen kontrolloidun itkun avulla vaikuttanu lasten tunne- tai käytöskehitykseen millään tavalla. Australia´s Murdoch Children´s Research Institute -tutkimusta varten kartoitettiin 225 kuusivuotiasta, jotka olivat käyneet läpi kyseisenlaista unikoulua.

Ehkä ne oireilee sit myöhemmin? Esim. vaikeutena luottamiseen parisuhteissa tai eivät kykene kypsiin ja tasapainoisiin parisuhteisiin, vaan epäilevät ja ovat epävarmoja? Nää oli vain 6 vuotiaita, joita tutkittiin. Tutkijat on sitä mieltä, että jos vauvana on tullu särö siihen ekaan suhteeseen, se heijastuu myöhempiin ihmissuhteisiin

Mäkin uskon että oireet tulee myöhemmin.

Hyvänä esimerkkinä mun exä veljineen. Heidän äitinsä oli aina etäinen eikä itkevää lasta noteerattu. Kolme veljestä ei yksikään kykene muodostamaan normaalia parisuhdessa eikä kiinny lapsiinsa.

Joo ei ole mutua, vaan tästä on näyttöä

 

[ap]

Ap, miten sitten selität tämän? Meillä ei ole lasta huudatettu, mutta en usko, että LYHYTKESTOINEN itkettäminen unikoulussa vaurioittaa lasta.

Hiljattain ilmestyneessä australialaistutkimuksessa todettiin vastavuoroisesti, ettei unirytmiin opettaminen kontrolloidun itkun avulla vaikuttanu lasten tunne- tai käytöskehitykseen millään tavalla. Australia´s Murdoch Children´s Research Institute -tutkimusta varten kartoitettiin 225 kuusivuotiasta, jotka olivat käyneet läpi kyseisenlaista unikoulua.

En mä osaa selittää mitään! Aloitin ketjun aiheesta, joka on minusta tärkeä. Paljon tämä asia on keskustelua herättänytkin, eli monet näitä asioita miettivät. Ei minua tässä keskustelussa häiritse muu kuin se, että rajattomuus on vedetty mukaan. Minusta lapsen itkuun reagointi ei tarkoita sitä etteikö vanhempi ymmärtäisi rajojen ja rakkauden tärkeyttä, ja pidän outona väitettä, että itkuun reagointi kielii ylilepsusta vahhemmuudesta. Toivon totisesti, ettei kukaan huudata vauvaansa sen pelossa etteikö lapsi sitten myöhemmin ymmärtäisi rajojaan.

Miksi käänsit nyt asian noin? Kun monta kertaa olen sanonut, että vauvoja ei saa huudattaa. Mutta olen huomannut ilmiön, että moni(ei tietenkään kaikki!!!) yltiölapsentahtinen mamma on yhtä pehmoa myöhemminkin ja lapsi vie rulettia kotona 100-0 ja tulee ongelmia pväkodissa.

En minä kääntänyt, en ottanut rajoja laisinkaan puheeksi. Mielestäni ne eivät liity aiheeseen.

 

[vieras]

Ap, miten sitten selität tämän? Meillä ei ole lasta huudatettu, mutta en usko, että LYHYTKESTOINEN itkettäminen unikoulussa vaurioittaa lasta.

Hiljattain ilmestyneessä australialaistutkimuksessa todettiin vastavuoroisesti, ettei unirytmiin opettaminen kontrolloidun itkun avulla vaikuttanu lasten tunne- tai käytöskehitykseen millään tavalla. Australia´s Murdoch Children´s Research Institute -tutkimusta varten kartoitettiin 225 kuusivuotiasta, jotka olivat käyneet läpi kyseisenlaista unikoulua.

Ehkä ne oireilee sit myöhemmin? Esim. vaikeutena luottamiseen parisuhteissa tai eivät kykene kypsiin ja tasapainoisiin parisuhteisiin, vaan epäilevät ja ovat epävarmoja? Nää oli vain 6 vuotiaita, joita tutkittiin. Tutkijat on sitä mieltä, että jos vauvana on tullu särö siihen ekaan suhteeseen, se heijastuu myöhempiin ihmissuhteisiin

Mäkin uskon että oireet tulee myöhemmin.

Hyvänä esimerkkinä mun exä veljineen. Heidän äitinsä oli aina etäinen eikä itkevää lasta noteerattu. Kolme veljestä ei yksikään kykene muodostamaan normaalia parisuhdessa eikä kiinny lapsiinsa.

Lapsentahtisuus suht uusi ilmiö ja on mennyt monta sukupolvea ilman lapsentahtisuutta. Parisuhdeongelmat, itsemurhat eivät johdu unikoulusta, älkää olko lapsellisia! Miten selitätte sen, että muualla Euroopassa on äitiysloma muutaman kk ja siellä on PALJON vähemmän itsemurhia, kuin meillä Suomessa, jossa pitkät äitiyslomat ja hoitovapaat.


-Äiti, joka ei huudata lastaan ja oli 3 v. kotona, mutta joka ei ole niin pöllö, että uskoisi, että kaikki ongelmat johtuisivat siitä, että lapselle on pidetty unikoulu!!!!! Ongelmia tulee, jos vanhemmuus on hukassa, on päihteitä, ei rajoja, ei rakkautta-

 

[vieras]

Unikoulu pitkään toteutettuna haittaa vauvan kehitystä ja oireilee aikuisena. Unikoulu on tosi julmaa vauvalle. Just nykyaikuiset ovat saaneet sitä kokea ja tässä tulos. Suomi täynnä mielenterveyspotilaita.

 

[vieras]

Ap, miten sitten selität tämän? Meillä ei ole lasta huudatettu, mutta en usko, että LYHYTKESTOINEN itkettäminen unikoulussa vaurioittaa lasta.

Hiljattain ilmestyneessä australialaistutkimuksessa todettiin vastavuoroisesti, ettei unirytmiin opettaminen kontrolloidun itkun avulla vaikuttanu lasten tunne- tai käytöskehitykseen millään tavalla. Australia´s Murdoch Children´s Research Institute -tutkimusta varten kartoitettiin 225 kuusivuotiasta, jotka olivat käyneet läpi kyseisenlaista unikoulua.

Ehkä ne oireilee sit myöhemmin? Esim. vaikeutena luottamiseen parisuhteissa tai eivät kykene kypsiin ja tasapainoisiin parisuhteisiin, vaan epäilevät ja ovat epävarmoja? Nää oli vain 6 vuotiaita, joita tutkittiin. Tutkijat on sitä mieltä, että jos vauvana on tullu särö siihen ekaan suhteeseen, se heijastuu myöhempiin ihmissuhteisiin

Mäkin uskon että oireet tulee myöhemmin.

Hyvänä esimerkkinä mun exä veljineen. Heidän äitinsä oli aina etäinen eikä itkevää lasta noteerattu. Kolme veljestä ei yksikään kykene muodostamaan normaalia parisuhdessa eikä kiinny lapsiinsa.

Joo ei ole mutua, vaan tästä on näyttöä

Laitapa tutkimus, jossa sanotaan, että parisuhdeongelmat ja itsemurhat johtuvat unikoulusta. Voi herran jumala tätä palstan tyhmyyttä....! Toki jos vanhemmat ovat huonoja vanhempia(eivät anna läheisyyttä, eivät ruokaa, eivät turvaa, TOKI ongelmia tulee!) Mutta unikoulu ei horjuta lapsen turvallisuutta, jos vanhemmuus muuten ok!

 

[vieras]

Unikoulu pitkään toteutettuna haittaa vauvan kehitystä ja oireilee aikuisena. Unikoulu on tosi julmaa vauvalle. Just nykyaikuiset ovat saaneet sitä kokea ja tässä tulos. Suomi täynnä mielenterveyspotilaita.

Muualla maailmassa on paljon enemmän unikoulua + muutaman kk mittaiset äitiyslomat + vauvat jo päiväkodissa, silti siellä vähemmän mielenterveysongelmia mitä meillä.

Edelleen, meillä ei ole ollut unikoulua, mutta silkkaa typeryyttä väittää että unikoulu romuttaa koko lapsen kehityksen. Huh huh...

 

[hm]

Onkohan jotain yhteistä sillä että kun kasvatuksessa on viime aikoina siirrytty enenevässä määrin "lapsentahtiseen" (vai mitä se on...?) kasvatukseen niin kaikki ongelmatapaukset kouluissa ja päikkäreissäkin on lisääntyneet? Kun koko maailma ja kaikki muut ihmiset ei pyörikään "lapsentahtisesti".

Mun mielestä tää on sellasen ihmisen kommentti, joka ei ole ihan sisäistänyt asiaa. On ehkä hiukan hukassa oman vanhemmuutensa kanssa ja kasvattaa lapsistaan alamaisiaan.

Rautalangasta: Se, ettei huudata tai "karaise" lastaan, ei suinkaan tarkoita rajattomuutta.

ps Tutkimustulosten mukaan eniten ongelmia on niillä nuorilla, jotka tulevat sosioekonomisesti huonoista oloista. Eli perheistä, joilla on muitakin kuin lapsenkasvatusongelmia.

Joo mäkään en ymmärrä Timpan kommenttia, kun mun mielestä nuorison mielenterveysongelmat ei liity mitenkään siihen, että oltais oltu herkkävaistoisia vauvoina

Tähän väliin pakko sanoa, että vaikea mennä yhdistämään noita asioita, kun niihin nuoruuden ja aikuisuuden ongelmiin vaikuttaa aika moni muukin asia.,Esim. Minä olin ns. "helppo vauva" lapsena, ja minua kasvatettiin "lapsentahtisesti", mutta rajat tietenkin olivat täysi-ikäisyyteen asti. Minusta on kasvanut ihan normaali ihminen, mutta sitä ei tietty voi tietää mitä vanhemmiten tulee.. Sisareni taas oli vauvana ns. "vaikea vauva", ei edes "hitaasti lämpiävä" vaan vaikea. Ja rajat ehkä jopa vähän tiukemmat (kun tarve vaati) kuin minulla, kasvatus kaikinpuolin samanlaista. Mutta sisareni on tosiaan nykyäänkin hyvin hankala, itsepäinen kiukuttelija ja omapäinen hölmöilijä

No, pahempia ongelmia ei juurikaan ole ollut, mutta tämän oman kokemukseni perusteella huono vetää johtopäätöksiä lapsentahtisesta kasvatuksesta, tai edes sosioekonomisesta taustasta. Perheemme ei tosiaankaan ole rikas, työttömyyttä on ollut paljon ja vanhemmilla on ollut omat ongelmansa.

 

[Timppa]

Mistä sä tiedät, että juuri noiden vanhemmat ovat toimineet lapsentahtisesti?!? Luulenpa, että noiden vanhemmat on olleet tosi tiukkakurisia ja lapset kapinoivat sitä

Siitä sen tietää kun nämä opettajat ja päikkärin työntekijät on käyneet vanhempien kanssa keskustelut. Eli tietävät tasan tarkkaan mitkä on kasvatusmetodit kotona. Ja sen kuulemma koulussa ja päiväkodissa sitten huomaa!

 

[vieras]

Mistä sä tiedät, että juuri noiden vanhemmat ovat toimineet lapsentahtisesti?!? Luulenpa, että noiden vanhemmat on olleet tosi tiukkakurisia ja lapset kapinoivat sitä

Siitä sen tietää kun nämä opettajat ja päikkärin työntekijät on käyneet vanhempien kanssa keskustelut. Eli tietävät tasan tarkkaan mitkä on kasvatusmetodit kotona. Ja sen kuulemma koulussa ja päiväkodissa sitten huomaa!

Peesaan Timppaa! Voisivat vanhemmat kulkea kultaista keskitietä. Tietenkään vaivoja ei huudateta tms. Unikoulun voi tehdä lempeästi jne. Mutta se lapsentahtisuus ei saa mennä, tai lapsi on pomo perheessä(tarkoitan vanhempaa lasta) Se on ihan yleisesti tiedossa kouluissa ja päiväkodeissa, että ns. liian lempeät ja nyhveröt vanhemmat, jotka antavat lapsen päättää kaikesta, niin he todella terrorisoivat päiväkodeissa ja kouluissa. Ne lapset, joilla asiallinen kuri(ei tarkoita tiukkaa armeijan kuria) tottelevat päiväkodissa ja koulussa. Lapsi tarvitsee rajat.

 

[vieras]

Mistä sä tiedät, että juuri noiden vanhemmat ovat toimineet lapsentahtisesti?!? Luulenpa, että noiden vanhemmat on olleet tosi tiukkakurisia ja lapset kapinoivat sitä

Siitä sen tietää kun nämä opettajat ja päikkärin työntekijät on käyneet vanhempien kanssa keskustelut. Eli tietävät tasan tarkkaan mitkä on kasvatusmetodit kotona. Ja sen kuulemma koulussa ja päiväkodissa sitten huomaa!

Peesaan Timppaa! Voisivat vanhemmat kulkea kultaista keskitietä. Tietenkään vaivoja ei huudateta tms. Unikoulun voi tehdä lempeästi jne. Mutta se lapsentahtisuus ei saa mennä, tai lapsi on pomo perheessä(tarkoitan vanhempaa lasta) Se on ihan yleisesti tiedossa kouluissa ja päiväkodeissa, että ns. liian lempeät ja nyhveröt vanhemmat, jotka antavat lapsen päättää kaikesta, niin he todella terrorisoivat päiväkodeissa ja kouluissa. Ne lapset, joilla asiallinen kuri(ei tarkoita tiukkaa armeijan kuria) tottelevat päiväkodissa ja koulussa. Lapsi tarvitsee rajat.

VaUvoja ei siis huudateta

 

[hm]

Onkohan jotain yhteistä sillä että kun kasvatuksessa on viime aikoina siirrytty enenevässä määrin "lapsentahtiseen" (vai mitä se on...?) kasvatukseen niin kaikki ongelmatapaukset kouluissa ja päikkäreissäkin on lisääntyneet? Kun koko maailma ja kaikki muut ihmiset ei pyörikään "lapsentahtisesti".

Mun mielestä tää on sellasen ihmisen kommentti, joka ei ole ihan sisäistänyt asiaa. On ehkä hiukan hukassa oman vanhemmuutensa kanssa ja kasvattaa lapsistaan alamaisiaan.

Rautalangasta: Se, ettei huudata tai "karaise" lastaan, ei suinkaan tarkoita rajattomuutta.

ps Tutkimustulosten mukaan eniten ongelmia on niillä nuorilla, jotka tulevat sosioekonomisesti huonoista oloista. Eli perheistä, joilla on muitakin kuin lapsenkasvatusongelmia.

Joo mäkään en ymmärrä Timpan kommenttia, kun mun mielestä nuorison mielenterveysongelmat ei liity mitenkään siihen, että oltais oltu herkkävaistoisia vauvoina

Tähän väliin pakko sanoa, että vaikea mennä yhdistämään noita asioita, kun niihin nuoruuden ja aikuisuuden ongelmiin vaikuttaa aika moni muukin asia.,Esim. Minä olin ns. "helppo vauva" lapsena, ja minua kasvatettiin "lapsentahtisesti", mutta rajat tietenkin olivat täysi-ikäisyyteen asti. Minusta on kasvanut ihan normaali ihminen, mutta sitä ei tietty voi tietää mitä vanhemmiten tulee.. Sisareni taas oli vauvana ns. "vaikea vauva", ei edes "hitaasti lämpiävä" vaan vaikea. Ja rajat ehkä jopa vähän tiukemmat (kun tarve vaati) kuin minulla, kasvatus kaikinpuolin samanlaista. Mutta sisareni on tosiaan nykyäänkin hyvin hankala, itsepäinen kiukuttelija ja omapäinen hölmöilijä

No, pahempia ongelmia ei juurikaan ole ollut, mutta tämän oman kokemukseni perusteella huono vetää johtopäätöksiä lapsentahtisesta kasvatuksesta, tai edes sosioekonomisesta taustasta. Perheemme ei tosiaankaan ole rikas, työttömyyttä on ollut paljon ja vanhemmilla on ollut omat ongelmansa.

Niin, ja sitten on tuo puolisoni, jota rakastan. Hänellä on ollut aka hankala lapsuus, vaikka perhe on menestynyt taloudellisesti todella hyvin. Ja sai selkään esim. puuhun kiipeämisestä :/ Kyllä minäkin puihin kiipeilin, vaan en sen tähden selkääni saanut. Mies joskus nykyäänkin pohtii, että miksi häntä kohdeltiin niinkuin kohdeltiin, vaikka vanhempansa nykyäään ovatkin kovin kivoja ihmisiä.

Tietty nämäkin asiat ovat monen seikan ja sattuman summaa, mutta joo.. eipä tällä mitään todistella oikeaksi tai vääräksi..