Tässä teille jotka itketätte vauvojanne

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nimimerkillä huudatusta kammoksuva
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ai että jos jatkaa vanhemman lapsen kanssa sitä, että reagoi hänen itkuunsa, niin lapsesta tulee häirikkö :D

Te onnistutte aika tehokkaasti sekoittamaan asioita. Vauvan itkuun reagoiminen tuskin on tie turmioon. Eikä se ainakaan ole portti siihen, että alkaisi kasvattaa lapsiaan ilman rajoja.

Miten tää keskustelun taso onkin aina tätä samaa pa**a.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ai että jos jatkaa vanhemman lapsen kanssa sitä, että reagoi hänen itkuunsa, niin lapsesta tulee häirikkö :D

Te onnistutte aika tehokkaasti sekoittamaan asioita. Vauvan itkuun reagoiminen tuskin on tie turmioon. Eikä se ainakaan ole portti siihen, että alkaisi kasvattaa lapsiaan ilman rajoja.

Miten tää keskustelun taso onkin aina tätä samaa pa**a.

Luet kuin piru Raamattua. Turha sulle on selittää.

Kuten sanoin, vauvoja ei saa huudattaa, niiden itkuun on vastattava. Mutta moni yltiövaistovanhempi on ylinössö vanhemmalle lapselle ja antaa lapsen päättää ja lasta ei komenneta ja sitten ollaankin ongelmissa....
 
Alkuperäinen kirjoittaja Milla:
Alkuperäinen kirjoittaja o:
Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
Onkohan jotain yhteistä sillä että kun kasvatuksessa on viime aikoina siirrytty enenevässä määrin "lapsentahtiseen" (vai mitä se on...?) kasvatukseen niin kaikki ongelmatapaukset kouluissa ja päikkäreissäkin on lisääntyneet? Kun koko maailma ja kaikki muut ihmiset ei pyörikään "lapsentahtisesti".

Et oo todellinen !! :O

Mun lapsuudessa oli aika vähän ongelmatapauksia ja todellakin oli vähemmän lapsentahtisuutta. Siis sitä, että mitään ei voi tehdä kun lapselle tulee trauma :o

Siks ei ollu ku ne oireileeki vasta aikuisena syömishäiriöineen, itsemurhineen, kykenemättöminä kunnon parisuhteisiin yms.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja o:
Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
Onkohan jotain yhteistä sillä että kun kasvatuksessa on viime aikoina siirrytty enenevässä määrin "lapsentahtiseen" (vai mitä se on...?) kasvatukseen niin kaikki ongelmatapaukset kouluissa ja päikkäreissäkin on lisääntyneet? Kun koko maailma ja kaikki muut ihmiset ei pyörikään "lapsentahtisesti".

Et oo todellinen !! :O

No itse asiassa Timppa on siinä jonkun verran oikeassa, koska tuli juuri tv:stä ohjelma, jossa oli, että käytöshäiriöt ovat yleistyneet, koska lapsilla ei ole rajoja, vaan se saavat päättää itse, mikä ei mene niin ja se luo ongelmia. Monilla on vanhemmuus hukassa, lapsilla ei ole rajoja. Tämä nyt ei tosin liity siihen, että toki olen sitä mieltä, että vauvoja ei saa huudattaa ja pitää vastata itkuun, mutta moni vaistovanhempi tms. jatkaa vanhemman lapsen kohdalla sitä, että lapsi saa päättää kaikesta ja äiti ja isä vain lässyttävät. Tunteakseen olonsa turvalliseksi, lapsi tarvitsee rajat ja rakkautta.

Tietysti lapsi tarvitsee rajat ja aikuisen päättämään puolestaan. Mutta oli kyse vauvan itkemään jättämisestä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Milla:
Alkuperäinen kirjoittaja o:
Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
Onkohan jotain yhteistä sillä että kun kasvatuksessa on viime aikoina siirrytty enenevässä määrin "lapsentahtiseen" (vai mitä se on...?) kasvatukseen niin kaikki ongelmatapaukset kouluissa ja päikkäreissäkin on lisääntyneet? Kun koko maailma ja kaikki muut ihmiset ei pyörikään "lapsentahtisesti".

Et oo todellinen !! :O

Mun lapsuudessa oli aika vähän ongelmatapauksia ja todellakin oli vähemmän lapsentahtisuutta. Siis sitä, että mitään ei voi tehdä kun lapselle tulee trauma :o

Siks ei ollu ku ne oireileeki vasta aikuisena syömishäiriöineen, itsemurhineen, kykenemättöminä kunnon parisuhteisiin yms.

Aika monta sukupolvea on varttunut jo lapsentahtisuutta. Ja mm. muualla maailmassa äitiysloma kestää 3 kk ja monet porhaltaa töihin ja siellä ei itsemurhia ole paljoa yms. Suomessa pisin äitiysloma ja hoitovapaa. Itse olin 3 v. kotona, etten ole uraäiti. Mutta kuitenkin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja o:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja o:
Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
Onkohan jotain yhteistä sillä että kun kasvatuksessa on viime aikoina siirrytty enenevässä määrin "lapsentahtiseen" (vai mitä se on...?) kasvatukseen niin kaikki ongelmatapaukset kouluissa ja päikkäreissäkin on lisääntyneet? Kun koko maailma ja kaikki muut ihmiset ei pyörikään "lapsentahtisesti".

Et oo todellinen !! :O

No itse asiassa Timppa on siinä jonkun verran oikeassa, koska tuli juuri tv:stä ohjelma, jossa oli, että käytöshäiriöt ovat yleistyneet, koska lapsilla ei ole rajoja, vaan se saavat päättää itse, mikä ei mene niin ja se luo ongelmia. Monilla on vanhemmuus hukassa, lapsilla ei ole rajoja. Tämä nyt ei tosin liity siihen, että toki olen sitä mieltä, että vauvoja ei saa huudattaa ja pitää vastata itkuun, mutta moni vaistovanhempi tms. jatkaa vanhemman lapsen kohdalla sitä, että lapsi saa päättää kaikesta ja äiti ja isä vain lässyttävät. Tunteakseen olonsa turvalliseksi, lapsi tarvitsee rajat ja rakkautta.

Tietysti lapsi tarvitsee rajat ja aikuisen päättämään puolestaan. Mutta oli kyse vauvan itkemään jättämisestä.

Niin oli. Minä tarkastelin asiaa hieman laajemmin. Sori, poikkesin aiheesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Milla:
Alkuperäinen kirjoittaja o:
Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
Onkohan jotain yhteistä sillä että kun kasvatuksessa on viime aikoina siirrytty enenevässä määrin "lapsentahtiseen" (vai mitä se on...?) kasvatukseen niin kaikki ongelmatapaukset kouluissa ja päikkäreissäkin on lisääntyneet? Kun koko maailma ja kaikki muut ihmiset ei pyörikään "lapsentahtisesti".

Et oo todellinen !! :O

Mun lapsuudessa oli aika vähän ongelmatapauksia ja todellakin oli vähemmän lapsentahtisuutta. Siis sitä, että mitään ei voi tehdä kun lapselle tulee trauma :o

Siks ei ollu ku ne oireileeki vasta aikuisena syömishäiriöineen, itsemurhineen, kykenemättöminä kunnon parisuhteisiin yms.

Aika monta sukupolvea on varttunut jo lapsentahtisuutta. Ja mm. muualla maailmassa äitiysloma kestää 3 kk ja monet porhaltaa töihin ja siellä ei itsemurhia ole paljoa yms. Suomessa pisin äitiysloma ja hoitovapaa. Itse olin 3 v. kotona, etten ole uraäiti. Mutta kuitenkin...

ilman lapsentahtisuutta siis
 
Ap, miten sitten selität tämän? Meillä ei ole lasta huudatettu, mutta en usko, että LYHYTKESTOINEN itkettäminen unikoulussa vaurioittaa lasta.

Hiljattain ilmestyneessä australialaistutkimuksessa todettiin vastavuoroisesti, ettei unirytmiin opettaminen kontrolloidun itkun avulla vaikuttanu lasten tunne- tai käytöskehitykseen millään tavalla. Australia´s Murdoch Children´s Research Institute -tutkimusta varten kartoitettiin 225 kuusivuotiasta, jotka olivat käyneet läpi kyseisenlaista unikoulua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ap, miten sitten selität tämän? Meillä ei ole lasta huudatettu, mutta en usko, että LYHYTKESTOINEN itkettäminen unikoulussa vaurioittaa lasta.

Hiljattain ilmestyneessä australialaistutkimuksessa todettiin vastavuoroisesti, ettei unirytmiin opettaminen kontrolloidun itkun avulla vaikuttanu lasten tunne- tai käytöskehitykseen millään tavalla. Australia´s Murdoch Children´s Research Institute -tutkimusta varten kartoitettiin 225 kuusivuotiasta, jotka olivat käyneet läpi kyseisenlaista unikoulua.
No sepä se, että eihän sen unikoulun tarvitse merkitä tuntikausien itkemistä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ap, miten sitten selität tämän? Meillä ei ole lasta huudatettu, mutta en usko, että LYHYTKESTOINEN itkettäminen unikoulussa vaurioittaa lasta.

Hiljattain ilmestyneessä australialaistutkimuksessa todettiin vastavuoroisesti, ettei unirytmiin opettaminen kontrolloidun itkun avulla vaikuttanu lasten tunne- tai käytöskehitykseen millään tavalla. Australia´s Murdoch Children´s Research Institute -tutkimusta varten kartoitettiin 225 kuusivuotiasta, jotka olivat käyneet läpi kyseisenlaista unikoulua.

Ehkä ne oireilee sit myöhemmin? Esim. vaikeutena luottamiseen parisuhteissa tai eivät kykene kypsiin ja tasapainoisiin parisuhteisiin, vaan epäilevät ja ovat epävarmoja? Nää oli vain 6 vuotiaita, joita tutkittiin. Tutkijat on sitä mieltä, että jos vauvana on tullu särö siihen ekaan suhteeseen, se heijastuu myöhempiin ihmissuhteisiin
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mä en ole linkittänyt tähän ketjuun mitään.

Korjaus: Siis ekan viestin jälkeen!

joo, ihan totta. se olin minä

Sulla on ongelma.

Mulla ei ole mitään ongelmaa. Muilla sen sijaan näyttää olevan.

Toi fanaattinen linkitys ei ole tervettä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ap, miten sitten selität tämän? Meillä ei ole lasta huudatettu, mutta en usko, että LYHYTKESTOINEN itkettäminen unikoulussa vaurioittaa lasta.

Hiljattain ilmestyneessä australialaistutkimuksessa todettiin vastavuoroisesti, ettei unirytmiin opettaminen kontrolloidun itkun avulla vaikuttanu lasten tunne- tai käytöskehitykseen millään tavalla. Australia´s Murdoch Children´s Research Institute -tutkimusta varten kartoitettiin 225 kuusivuotiasta, jotka olivat käyneet läpi kyseisenlaista unikoulua.

Ehkä ne oireilee sit myöhemmin? Esim. vaikeutena luottamiseen parisuhteissa tai eivät kykene kypsiin ja tasapainoisiin parisuhteisiin, vaan epäilevät ja ovat epävarmoja? Nää oli vain 6 vuotiaita, joita tutkittiin. Tutkijat on sitä mieltä, että jos vauvana on tullu särö siihen ekaan suhteeseen, se heijastuu myöhempiin ihmissuhteisiin

Tuo on sinun mutuasi, ei tutkimustulosta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ap, miten sitten selität tämän? Meillä ei ole lasta huudatettu, mutta en usko, että LYHYTKESTOINEN itkettäminen unikoulussa vaurioittaa lasta.

Hiljattain ilmestyneessä australialaistutkimuksessa todettiin vastavuoroisesti, ettei unirytmiin opettaminen kontrolloidun itkun avulla vaikuttanu lasten tunne- tai käytöskehitykseen millään tavalla. Australia´s Murdoch Children´s Research Institute -tutkimusta varten kartoitettiin 225 kuusivuotiasta, jotka olivat käyneet läpi kyseisenlaista unikoulua.

En mä osaa selittää mitään! Aloitin ketjun aiheesta, joka on minusta tärkeä. Paljon tämä asia on keskustelua herättänytkin, eli monet näitä asioita miettivät. Ei minua tässä keskustelussa häiritse muu kuin se, että rajattomuus on vedetty mukaan. Minusta lapsen itkuun reagointi ei tarkoita sitä etteikö vanhempi ymmärtäisi rajojen ja rakkauden tärkeyttä, ja pidän outona väitettä, että itkuun reagointi kielii ylilepsusta vahhemmuudesta. Toivon totisesti, ettei kukaan huudata vauvaansa sen pelossa etteikö lapsi sitten myöhemmin ymmärtäisi rajojaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mä en ole linkittänyt tähän ketjuun mitään.

Korjaus: Siis ekan viestin jälkeen!

joo, ihan totta. se olin minä

Sulla on ongelma.

Mulla ei ole mitään ongelmaa. Muilla sen sijaan näyttää olevan.

Toi fanaattinen linkitys ei ole tervettä.

En ole kyllä ainoa, joka linkittelee noita perhepetikeppijuttuja. Tiedoks vaan
 
En tosiaankaan tiedä mitä tutkimukset sanoo mutta nämä alkujaan lapsentahtiset ja siitä samalla linjalla jatkavien lapset haistattaa vitut jo neljä vuotiaana päikkärissä. Ja samalla linjalla jatketaan sitten koulussa. Ja tämä ei tosiaan ole mikään tutkimustulos vaan ihan kasvatuksen ammattilaisten karua kertomaa. Ja voi luojan lykky mikä äläkkä siitä nousee jos asiasta erehtyy vanhemmille sanomaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ap, miten sitten selität tämän? Meillä ei ole lasta huudatettu, mutta en usko, että LYHYTKESTOINEN itkettäminen unikoulussa vaurioittaa lasta.

Hiljattain ilmestyneessä australialaistutkimuksessa todettiin vastavuoroisesti, ettei unirytmiin opettaminen kontrolloidun itkun avulla vaikuttanu lasten tunne- tai käytöskehitykseen millään tavalla. Australia´s Murdoch Children´s Research Institute -tutkimusta varten kartoitettiin 225 kuusivuotiasta, jotka olivat käyneet läpi kyseisenlaista unikoulua.

En mä osaa selittää mitään! Aloitin ketjun aiheesta, joka on minusta tärkeä. Paljon tämä asia on keskustelua herättänytkin, eli monet näitä asioita miettivät. Ei minua tässä keskustelussa häiritse muu kuin se, että rajattomuus on vedetty mukaan. Minusta lapsen itkuun reagointi ei tarkoita sitä etteikö vanhempi ymmärtäisi rajojen ja rakkauden tärkeyttä, ja pidän outona väitettä, että itkuun reagointi kielii ylilepsusta vahhemmuudesta. Toivon totisesti, ettei kukaan huudata vauvaansa sen pelossa etteikö lapsi sitten myöhemmin ymmärtäisi rajojaan.

peesi satunnaiselta hernekeppiperhepetilinkittäjältä
 
Uskon, että ASIALLINEN unikoulu ei vaurioita lasta, jos muuten vanhemmuus on kunnossa. Meillä ei unikoulua ole tarvittu, lapsi nukkunut aina hyvin, mutta en mitenkään usko, että turvallisesti ja asiallisesti suoritettu unikoulu mitenkään vauroittaisi lasta. Ja se on lapsenkin etu, että lapsi alkaa nukkua kunnolla. Lapsikin tarvitsee unta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
En tosiaankaan tiedä mitä tutkimukset sanoo mutta nämä alkujaan lapsentahtiset ja siitä samalla linjalla jatkavien lapset haistattaa vitut jo neljä vuotiaana päikkärissä. Ja samalla linjalla jatketaan sitten koulussa. Ja tämä ei tosiaan ole mikään tutkimustulos vaan ihan kasvatuksen ammattilaisten karua kertomaa. Ja voi luojan lykky mikä äläkkä siitä nousee jos asiasta erehtyy vanhemmille sanomaan!

Mistä sä tiedät, että juuri noiden vanhemmat ovat toimineet lapsentahtisesti?!? Luulenpa, että noiden vanhemmat on olleet tosi tiukkakurisia ja lapset kapinoivat sitä
 
Luitko sä ap sun oman viestin loppuun asti? Jokaiselle tutkimukselle on vastatutkimus. Ihmistieteissä tuskin koskaan päästään mihinkään objektiiviseen, absoluuttiseen totuuteen. Jokainen tekee omat valintansa ja päätökset. Toinen luottaa toiseen tutkimukseen ja toinen toiseen. Yhtä ainoata oikeaa vaihtoehtoa ei ole.
 

Yhteistyössä