Tarvitsen apua 2 vuotiaan ongelmatilanteihin! Olen aivan loppu :(

[riittää]

Poika on tähän asti ollut iloinen ja vilkas mutta kuitenkin harmiton tapaus.
Nyt kun ikää on reilut 2 v on alkanut tuskien taival.
Poika ei usko mitään. Jos jostakin asiasta (monesta asiasta) kieltää, tilanne vain yltyy.
Otetaanpa nyt pieni esimerkki:
Poika päättää autossa sylkeä. Minä kiellän. poika jatkaa, ja nauraa päälle.
Kiellän, poika jatkaa... tämä on loputon suo. Olen yrittänyt pysyä rauhallisena, korottanut ääntä, jopa raivostunut, eikä mitään tapahdu. poika sen kun nauraa.
Tänään olin niin lähellä etten oikeasti läppässyt poikaa mutta sain hillittyä itseni. Ja tämäkin reaktio vain siitä, etten kertakaikkisesti löydä keinoa jolla poika lopettaisi?

Kuulostaa ehkä siltä että kyse on pienestä asiasta mutta kun meidän päivään lisätään tätä samaa loputonta rumbaa seuraavissa muodoissa:
potkiminen, lyöminen, sylkeminen, ruualla leikkiminen, kiellettyihin paikkoihin meneminen, kielletyihin asioihin koskeminen....

Jos pojalla on tekemistä ja seuraa tällaista ei tapahdu jatkuvasti mutta esim. automatkat ovat täysin mahdottomia nykyään, samoin syöminen ruokapöydässä.
Poika on päiväkodissa ja tähän asti on sielläkin ollut herranenkeli mutta nykyään kyllä sitten vihjaillaan siihen suuntaan, että korvat on koristeena päässä.

Olen aivan loppu ja tämän takia vanhempi lapsi saa oman osuutensa. Olen todella kiukkuinen ja tiuskin hänellekkin vaikka näin ei pitäisi olla.

Esikoinen kun oli aina niin helppo lapsi että tämä toinen tuntuu katastrofaaliselta.

Olen aivan loppu ja räjähtämispisteessä enkä tiedä mitä teen

 

[Big Bang Theory]

Meillä esikoinen (poika ) oli aivan samanlainen. Aloitti tuon juurikin 2-vuotiaana. siihen asti oli hyvin rauhallinen tapaus. Minä otin jäähypenkin käyttöön, jossa ei kyllä pysynyt, vaikka palautin sinne sata kertaa. Samoin naureskeli siellä. Parhaiten toimi se, että ei reagoinut. Huomasi nopeasti, että äitipä ei suuttunutkaan. Ei se sitten enää ollutkaan kivaa ja lopettikin tuon. Uskon, että ei kaikille toimi, mutta meillä toimi.

 

["..."]

Poika on tähän asti ollut iloinen ja vilkas mutta kuitenkin harmiton tapaus.
Nyt kun ikää on reilut 2 v on alkanut tuskien taival.
Poika ei usko mitään. Jos jostakin asiasta (monesta asiasta) kieltää, tilanne vain yltyy.
Otetaanpa nyt pieni esimerkki:
Poika päättää autossa sylkeä. Minä kiellän. poika jatkaa, ja nauraa päälle.
Kiellän, poika jatkaa... tämä on loputon suo. Olen yrittänyt pysyä rauhallisena, korottanut ääntä, jopa raivostunut, eikä mitään tapahdu. poika sen kun nauraa.
Tänään olin niin lähellä etten oikeasti läppässyt poikaa mutta sain hillittyä itseni. Ja tämäkin reaktio vain siitä, etten kertakaikkisesti löydä keinoa jolla poika lopettaisi?

Kuulostaa ehkä siltä että kyse on pienestä asiasta mutta kun meidän päivään lisätään tätä samaa loputonta rumbaa seuraavissa muodoissa:
potkiminen, lyöminen, sylkeminen, ruualla leikkiminen, kiellettyihin paikkoihin meneminen, kielletyihin asioihin koskeminen....

Jos pojalla on tekemistä ja seuraa tällaista ei tapahdu jatkuvasti mutta esim. automatkat ovat täysin mahdottomia nykyään, samoin syöminen ruokapöydässä.
Poika on päiväkodissa ja tähän asti on sielläkin ollut herranenkeli mutta nykyään kyllä sitten vihjaillaan siihen suuntaan, että korvat on koristeena päässä.

Olen aivan loppu ja tämän takia vanhempi lapsi saa oman osuutensa. Olen todella kiukkuinen ja tiuskin hänellekkin vaikka näin ei pitäisi olla.

Esikoinen kun oli aina niin helppo lapsi että tämä toinen tuntuu katastrofaaliselta.

Olen aivan loppu ja räjähtämispisteessä enkä tiedä mitä teen

Aivan niinkuin meidän pojat 2v. Pian täyttävät 3.

Kaksivuotissynttärien aikaan muuttuivat tuollaisiksi, ja vieläkin välillä. Jäähypenkin otin käyttöön ja tilanne alkanut rauhoittumaan kun ollaan johdonmukaisia. Nyt ne koristeet siellä päässä ovat oikeasti jo käytössä.

Puhuuko teidän poika? Meillä alkoivat vasta kk sitten puhumaan ja se on huomattavasti helpottanut tilannetta ku voi keskustella, välillä.

 

[vicy]

jäähylle ja sielä ollaan niin kauan että osataan olla nätisti.

 

[Mieki]

Luulen että (kaikilla) 2-vuotiaalla ei riitä pelkästään puheella kieltäminen / äänenkäyttö / hermostuminen jne. Tarvitaan jotakin konkreettista ei-toivotun käytöksen lopettamiseksi. Eli jos sylkee autossa, auton pysäytys ja toruminen. Jos kaupassa riehuu tms. lapsi (epämukavaan) asentoon syliin /vaunuihin (tarvittaessa valjaisiin). Jos lyö lapiolla, lapio pois. Jos menee kiellettyyn paikkaa pitäisi vaan jaksaa siirtää niin kauan pois että uskoo (kyllästyy) 2-vuotiaalla on jo uhma(tahto)kausia ja ne menee kyllä ohi. Tosin jos ei niitä rajoja pistä niin jää tietty huonot tavat käytöstavoiksi.

 

[riittää]

[QUOTE="...";24159592]Aivan niinkuin meidän pojat 2v. Pian täyttävät 3.

Kaksivuotissynttärien aikaan muuttuivat tuollaisiksi, ja vieläkin välillä. Jäähypenkin otin käyttöön ja tilanne alkanut rauhoittumaan kun ollaan johdonmukaisia. Nyt ne koristeet siellä päässä ovat oikeasti jo käytössä.

Puhuuko teidän poika? Meillä alkoivat vasta kk sitten puhumaan ja se on huomattavasti helpottanut tilannetta ku voi keskustella, välillä.[/QUOTE]

Poika puhuu kyllä ja aika hyvinkin mutta on paljon asioita joita ei ymmärrä kun koitan selittää. niitä yksinkertaisiakin....

 

[Mieki]

Mua vähän arveluttaa vasta 2-vuotiaan jäähypenkillä istuminen.... Toki jos käyttäytyy huonosti vaikkapa ruokapöydässä niin olen poistanut pöydästä ja vienyt omaan huoneeseen. Pienempänä laitoin hetkeksi pinnasänkyyn. Muutama kerta riiiti.

 

["Kaisa"]

Meil ei ole jäähypenkki toiminu kuin ainoastaan silloin kun meno on liian vilkasta ei siis silloin ku tehdään jotain ei sallittua. Parhaiten tepsii et esim. jos autossa aletaan sylkemään ni keksitään jotain muuta tekemistä kuten katotaan näkyykö tien vierus pelloilla rattoria aletaan laulamaan täysillä tms et ei toivottu tekeminen unohtuu. Toinen on juuriki tuo et jättää yksinkertaisesti huomioimatta jos tekeminen ei ole kenellekkään vahingollista

 

[lukenut]

Suosittelen kirjaa "Setting limits with your strong-willed child" (Robert J. MacKenzie). En tiedä onko käännetty suomeksi.

Tiivistettynä kirjan sanoma: Monien lapsien tarvitsee kokemuksen kautta selvittää, mitä äiti tarkoittaa sanoillaan. Jos sanot ei, mutta kiellon rikkomisesta ei seuraa mitään, ei "ei" tarkoitakaan eitä vaan sitä, että "jatka vaan". Tottahan toki lapsi jatkaa, koska hänen näkökulmastaan ei asia ole mitenkään kielletty.

Toimi tästä lähtien niin, että sanot: "Noin ei saa tehdä. Jos teet vielä kerran noin, niin xxx". Ja kun lapsi tekee tuon kerran lisää, teet juuri kuten sanoit välittömästi. Ja siinä se. Ei mitään pitkiä saarnoja ennen tai jälkeen. Olet vain osoittanut lapselle, että tarkoitit mitä sanoit. "Rangaistusten" ei tarvitse, eikä kannatakaan, olla mitään suuria, mutta niiden pitää liittyä asiaan ja olla varsinkin noin pienellä toteutettavissa välittömästi.

Meillä esim. jos lapsi "auttaa" ruoanlaitossa ja jos ekan kiellon jälkeen yrittää koskea puukkoon, kerron ihan neutraalisti mutta tiukasti, että seuraavasta menee syöttötuoliin istumaan/pois auttamasta/lopetetaan ruoan laitto (mikä nyt tilanteeseen sopii). Ja jos tekee, niin näin tapahtuu välittömästi. Ei huutoja, saarnoja, uhkailua tms. Tai jos suihkussa suihkuttaa vettä mihin sattuu, seuraavasta kerrasta nostetaan suihkusta pois. Enkä tämän jälkeen muistuttele asiasta vaan siirrytään taas muihin juttuihin, lapsi on rangaistuksensa jo saanut. Jäähypenkkiäkin monet käyttävät, mutta meillä on vielä toiminut suoraan itse aiheeseen liittyvät jutut.

En tiedä mikä olisi hyvin autossa sovellettava keino. Jos lapsi ei esim. tykkää, että ollaan pysähdyksissä, voisi sanoa, että seuraavasta syljeskelystä auto pysähtyy minuutiksi. (Olettaen, että voit pysäyttää auton pian, etkä ole esim. moottoritiellä.) Noin pieni ei oikein osaa yhdistää pidemmän ajan kuluttua tapahtuvia rangaistuksia itse tapahtumaan.

Suosittelen kyllä lukemaan koko kirjan, jotta idea avautuisi kunnolla.

 

["Kaisa"]

Yks hyvä keino on et jos lapsi esim. hajoittaa vuoteesta petivaatteet lattialle ni laitat lapsen laittamaan ne petivaatteet takaisin sänkyyn (sekin riittää et nostaa ne sinne sänkyyn) ja äiti tulee avuksi ku itse on aloittanu. Meil jos petivaatteet ei ala mennä takaisin sänkyyn ni ne petivaatteet lähtee hetkeksi "lomalle" ja kyl sitten lomailun jälkeen löytävät takas sänkyyn. Samoin toimin jos levitetään lelut pitkin lattioita eikä haluta kerätä niitä takas.. ne lähtee lomalle

 

[meillä myös!]

on myös tuommoinen..aivan mahdoton koheltaan yms..etenkin isänsä kanssa ja ei usko kun komentaa,tulee itse hetkenpäästä paikalle kun komentaa omaan huoneensa ja sanoo olevansa vihainen musta tää on ihan normaalia sitä uhmaikää!..meilläkin on muuten poika ruvennut sylkemään kaikki kiellot vaan naurattaa ja tuntuu yltyvän ..pakko jaksaa(toivotaan että pikkusisarus tulee ja rauhottaa myös veliä)

 

["vieras"]

Sama tilanne täälläkin, mutta se on normaalia. Lapsi kait testailee vanhempaa ja etsii rajoja. Jäähypenkki ei ole hyvä noin pienelle. Näin sanoi meidänkin psykologi. Uuvuttavaa, mutta sitä toimivinta keinoa pitää jokaisen äidin ja/tai isän vain etsiä, kunnes löytyy.

 

[lukenut]

Niin kuten monet ovat sanoneet: Lapsi on ihan normaali, normaali uhmaikäinen toimii juuri kuten sinun lapsesi. Jotkut tarvitsevat testailua enemmän kuin toiset ja toiset uskovat herkästi jo pelkkää sanomista. Ihan yhtä normaaleja molemmat.

Meillä kyllä toimii myös jonkun vinkkaama järkevämmän tekemisen antaminen. Usein hölmöydet johtuvat siitä, että lapsi yrittää keksiä tekemistä, eikä itsekseen keksi mitään äidistä järkevää vaikka kuinka kieltäisi hölmöydet. Pitää auttaa keksimään kivempaa tekemistä.

Ja tuohon sylkemiseen voi toimia huomiotta jättäminenkin. Meillä ainakin se yltyy mitä enemmän kieltää.

 

["vieras"]

Meillä autossa toimii se että lapsi lähtee autosta ulos jos ei tottele, ei ole kuin tarvinnut ojanpenkalle nostaa, ei ole tarvinnut jättää siihen.

 

[lukenut]

[QUOTE="vieras";24159687]Sama tilanne täälläkin, mutta se on normaalia. Lapsi kait testailee vanhempaa ja etsii rajoja. Jäähypenkki ei ole hyvä noin pienelle. Näin sanoi meidänkin psykologi. Uuvuttavaa, mutta sitä toimivinta keinoa pitää jokaisen äidin ja/tai isän vain etsiä, kunnes löytyy.[/QUOTE]

Nyt kun muistelen, niin ei tuossakaan kirjassa taidettu suositella jäähyä ihan noin pienelle. Kuten sanoin, meillä on toiminut tilanteesta pois siirtäminen tms. seuraukseksi. Pienten tekemät kielletyt asiat ovat vielä sen verran konkreettisia, että niihin usein löytyy muukin keino kuin jäähy.

 

[Musticca]

Älkää hyvät ihmiset käyttäkö omaa huonetta tai syöttötuolia rangaistuksena...mieluummin se oikea jäähypenkki vaikka eteisessä tai jäähymatto tms, mutta ei sellaista paikkaa rangaistukseen, minkä on tarkoitus olla "kiva paikka". Ymmärrätte kyllä itsekin kun vähän aikaa mietitte...jos ette, niin huomaatte sitten kun lapsi on isompi ja mietitte että miksi ei tahdo leikkiä omassa huoneessa (oma huone ollut rangaistuspaikkana)...

 

[Tallu -]

Saako lapsesi positiivista huomiota? Hän on nyt huomannut saavansa huomiota noilla tekosillaan, ja jatkaa niitä sen vuoksi. Eli pyri jättämään huono käytös huomiotta ja anna nyt alussa todella paljon huomiota hyvistä asioista ja teoista. Kehu, kiitä ja kannusta. Naura lapsesi kanssa mukaville asioille. Näin hän saa huomiota positiivisella käytöksellään eikä sitä tarvitse enää hakea tuhmuuksilla.

 

[nellien]

juu meilläkin oli tuollaista ja on edelleen jonkin verran kohta menossa ekaluokalle!

syynä adhd+aistiyliherkkyys. ja saas nähä selviikö vielä muuta.

tokallakin on tuota,mutta selkeesti helpompi tapaus, häneen nimittäin tehoaa esim ruokapöydästä poisto, jäähy(on siis 3v) joskus jopa puhe. yleensä esim.lähdöt sujuu,yms siirtymätilanteet. isommalla i suju vieläkään.

 

[riittää]

Kiitos todella paljon vastauksistanne! sain paljon vinkkejä ja ajateltavaa. Hetki sitten menetin hermoni ja heitin pojan leluauton seinään. Tämän jälkeen purskahdin itkuun. Maltti meni enkä ole koskaan noin kovasti raivostunut. Täytyy kerätä itseni ja alkaa toimimaan neuvojenne mukaisesti.
Ei tämä vanhemmuus aina vain niin helppoa ole.. kiitos!

 

[sylkijän äiti]

Meillä myös aiemmin rauhallinen 2,5-vuotias on nyt jo konkin aikaa koetellut välillä kovastikin rajoja. Sylkeminen on ollut yksi pahimmista jutuista, olen myös ollut ymmälläni sen kanssa. Kieltäminen ja huomiotta jättäminen, eikä myöskään suuttuminen ole auttanut. Yleensä vain nauraa päälle. Nyt (ainakin hetkeksi) näyttää siltä, että jäähypenkki olisi tehonnut. Tosin käytin sitä niin, että laitoin lapsen istumaan eteisen tuolille ja jäin itse siihen eteen kyykkyyn ja kielsin sylkemästä napakasti silmiin katsoen. Sen jälkeen pelkkä jäähypenkistä puhuminen on melko hyvin tehonnut sylkemiseen. Mutta saapa nyt nähdä. Varmaan se konkreettinen tilanteen katkaiseminen on se avainjuttu tän ikäisillä. Meillä esikoinen on ollut temperamenttisempi, vilkkaampi ja uhmakkaampi tapaus, joten tää nuoremman uhmailu ei ole tuntunut vielä kuitenkaan niin pahalta, toki hermot on kireellä monesti.

 

[niin tai näin]

Älkää hyvät ihmiset käyttäkö omaa huonetta tai syöttötuolia rangaistuksena...mieluummin se oikea jäähypenkki vaikka eteisessä tai jäähymatto tms, mutta ei sellaista paikkaa rangaistukseen, minkä on tarkoitus olla "kiva paikka". Ymmärrätte kyllä itsekin kun vähän aikaa mietitte...jos ette, niin huomaatte sitten kun lapsi on isompi ja mietitte että miksi ei tahdo leikkiä omassa huoneessa (oma huone ollut rangaistuspaikkana)...

Kyllä meillä on laitettu omaan huoneeseen "miettimään". Ei ole puhuttu koskaan jäähystä vaan ihan että menet nyt omaan huoneeseen miettimään. Ja kylläpä nuo vaan siellä leikki ja nukkuu ilman mitään ongelmaa.

Assosiaatio on enemmänkin se että joutuu pois tilanteesta, jossa haluaisi olla, mutta ei ole osannut käyttäytyä. Ei varsinainen rangaistus, vaan poisto väärästä käytöksestä.

En sitten tiedä, itse jos mietin omaa käytöstä aikuisena, niin mieluusti jos kiukuttaa menen hetkeksi omaan huoneeseen rauhoittumaan ja kiukkuaan (olen tempperamenttinen luonne). Hetki omassa rauhassa, turvallisessa paikassa rauhoittaa paremmin kuin väkisin istuttaminen jossain penkillä.