D
dved
Vieras
Eli meillä on mennyt avioliitossa ja pidempään huonosti. Rakkautta tai läheisyyttä ei ole lainkaan, toisen kunnioituksesta puhumattakaan. Mitään yhteistä toimintaa ei myöskään ole. Elämme ns. saman katon alla perheenä ja "hengitämme samaa ilmaa". Ns. lasten takia olen halunnut pysyä yhtenäisenä perheenä.
Tappelua ja pikku riitaa on nykyään usein. Viime viikonloppuna tilanne kuitenkin kärjistyi miehen ollessa humalassa. Mies räjähti ja alkoi rähjäämään, kun "ei päässyt" baariin. Oli jo siinä vaiheessa juonut ihan tarpeeksi. Kielsinä häntä menemästä, koska teen itse 3-vuorotyötä ja seuraavanakin aamuna minulla oli töihin meno. Siitäpä tilanne sitten eteni. Mies huusi lasten kuullen, että maanantaina käydään laittamassa paperit kuntoon eroa varten. Kahdelle kotona olevalle lapselle (yhteensä lapsia kolme, joista yksi oli yökylässä) mies sanoi, että saavat päättää kumman luokse muuttavat. Mies rähjäsi ja paiskoi ovia ja jatkoi juomista. Minua hän arvosteli monipuolisesti, haukkui ja nimitteli.
Ja kuten aina ja kaiken muunkin hankalan kanssa, nyt sitä taas elellään niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Asiasta ei ole puhuttu halaistua sanaa. Mies ei ole koskaan osannut puhua ongelmista vaan kuittaa ne joko niin ettei asiasta voi enää jatkaa tai sitten kommentoi niinkuin olisin täysin typerä kun nostan ko. asioita esiin. Tässä nyt pitäisi jatkaa elämää taas ja tämäkin vaiettaisiin pois, mutta enää en vain voi. Lapset pelkäsivät ja itkivät, että nyt erotaan ja he joutuvat valitsemaan meidän vanhempien välillä jne... Olen jutellut toki useaan otteeseen kotona olleiden lasten kanssa asiasta ja sanonut, että saavat tulla puhumaankin asiasta milloin vain siltä tuntuu. Olivat todella peloissaan.
Itse laitoin samaisena yönä asuntopaperit vetämään itselleni ja lapsille. Ero on ollut jo pitkään itsellä mielessä, mutta nyt tuli jotenkin piste tälle kaikelle. Onko mielestänne "hätiköityä" lähteä eroamaan tämän episodin jälkeen vai pitäisikö tässä vielä jaksaa alkaa käymään jotain yhteisiä terapioita läpi? Itse olen sinnitellyt ja tehnyt niin kauan kaikkeni tämän eteen, vaikka huonoa perhe-elämä on ollutkin etten enää oikein jaksa ajatellakaan muuta vaihtoehtoa....
Tappelua ja pikku riitaa on nykyään usein. Viime viikonloppuna tilanne kuitenkin kärjistyi miehen ollessa humalassa. Mies räjähti ja alkoi rähjäämään, kun "ei päässyt" baariin. Oli jo siinä vaiheessa juonut ihan tarpeeksi. Kielsinä häntä menemästä, koska teen itse 3-vuorotyötä ja seuraavanakin aamuna minulla oli töihin meno. Siitäpä tilanne sitten eteni. Mies huusi lasten kuullen, että maanantaina käydään laittamassa paperit kuntoon eroa varten. Kahdelle kotona olevalle lapselle (yhteensä lapsia kolme, joista yksi oli yökylässä) mies sanoi, että saavat päättää kumman luokse muuttavat. Mies rähjäsi ja paiskoi ovia ja jatkoi juomista. Minua hän arvosteli monipuolisesti, haukkui ja nimitteli.
Ja kuten aina ja kaiken muunkin hankalan kanssa, nyt sitä taas elellään niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Asiasta ei ole puhuttu halaistua sanaa. Mies ei ole koskaan osannut puhua ongelmista vaan kuittaa ne joko niin ettei asiasta voi enää jatkaa tai sitten kommentoi niinkuin olisin täysin typerä kun nostan ko. asioita esiin. Tässä nyt pitäisi jatkaa elämää taas ja tämäkin vaiettaisiin pois, mutta enää en vain voi. Lapset pelkäsivät ja itkivät, että nyt erotaan ja he joutuvat valitsemaan meidän vanhempien välillä jne... Olen jutellut toki useaan otteeseen kotona olleiden lasten kanssa asiasta ja sanonut, että saavat tulla puhumaankin asiasta milloin vain siltä tuntuu. Olivat todella peloissaan.
Itse laitoin samaisena yönä asuntopaperit vetämään itselleni ja lapsille. Ero on ollut jo pitkään itsellä mielessä, mutta nyt tuli jotenkin piste tälle kaikelle. Onko mielestänne "hätiköityä" lähteä eroamaan tämän episodin jälkeen vai pitäisikö tässä vielä jaksaa alkaa käymään jotain yhteisiä terapioita läpi? Itse olen sinnitellyt ja tehnyt niin kauan kaikkeni tämän eteen, vaikka huonoa perhe-elämä on ollutkin etten enää oikein jaksa ajatellakaan muuta vaihtoehtoa....