N
N45
Vieras
Tapasin hänet noin vuosi sitten. Suhde alkoi seksistä. Ensi tapaamisen jälkeen pidin koko juttua aivan mokana: olin lähtenyt seksiin humalatilassa miehen kanssa, jota en edes tuntenut. Tunsin itseni idiootiksi ja halusin unohtaa koko jutun.
Ei siis ollut ihastumista ensi silmäyksellä : ) Mies ei ollut ollenkaan minun tyyppiäni, ajattelin. Täydellinen lipsahdus ja sortuma. Hän ensinnäkin korosti aivan naurettavasti taloudellista menestystään, omaisuuttaan, yrittäjyyttään. Hän puhui kuinka oli ollut onnettomasti rakastunut eksäänsä, avioliiton partaalla ennen naimaton mies : ). Pidin tietysti typeränä (kunhan pää selvisi ja kotiin pääsin) puheita muista naisista yms. Ajattelin, että ihan seko mies. Humalassa oltiin rajusti ja seksikin oli perverssin puoleista. Ajatuksena oli vain, että huh huh ja unohdan, että olin niinkin tyhmä. Kotimatkalla (mies toi kotiin) havaitsin hänessä tosin ihan fiksujakin piirteitä, ajatuksia ja älyä ja omaperäistäkin ajattelua.
Vastasin puhelimeen kun hän soitti. Talven aikana hän soitti melko usein. Pyysi luokseen, en lähtenyt. Puhelut eivät olleet vastenmielisiä, en olisi muuten vastannut. Aloin pitää "hepusta". Hän oli avoin, hauskakin. Minuun uppoaa avoimuus, se on niin harvinainen piirre suomalaisessa miehessä. Meillä oli ihan hauskoja puheluita.
Sitkeys kait sai sitten juhannuksen tienoilla suostumaan toiseen tapaamiseen. Ajattelin, että katson miehen toisin silmin. Tapaan kerran, niin tiedän varmemmin, se oli logiikka.
Minä olen pistänyt aina välillä jarruja suhteelle, ajattelin että hän ei sovi minulle. Mutta nyt loppukesän ja syksyn aikana olen kaikesta huolimatta siinä pisteessä, että haluan hänen kanssaan normaalin seurustelusuhteen. En tiedä olenko rakastunut, mutta vahvasti sinne päin kallelllaan. Olen huomannut, että olemme varsin samanlaisia, meillä on mukavaa yhdessä. Seksiinkin olen jäänyt koukkuun. Olemme puhuneet avoimesti itsestämme, mokatkin on tullut esiteltyä. Voin olla vapaasti hänen kanssaan.
kesällä tuli kumminkin ilmi, että hänen eksänsä, hyvin tunnemylläkkäinen naissuhde on palaillut ainakin sille asteelle, että he ovat tavanneet. Mies oli aiemmin lopettanut suhteen, koska nainen ei tullut toimeen hänen perheensä kanssa (tyttär, sisko jne.). Yhteiselokin oli ollut vain korkealiitoa: rahaa oli palanut. Mies oli maksanut paitsi matkat, myös sen että nainen oli ottanut vapaata töistä. Korvannut siis palkankin. Koti-iltoja ei oltu vietetty niinkään. Nainen oli ns. rauhaton.
Ajattelin, että mies on seksikoukussa naiseen, joka on käyttänyt häntä hyväkseen. Kesällä kun sain tietää, että nainen pyrkii ilmeisesti uudestaan suhteeseen, että saapas nähdä. otin etäisyyttä mieheen ja koko asiaan. Mies jatkoi soittelujaan.
Nyt sitten sain viimeiset paljastukset. Hän pitää minusta hyvin paljon, mutta "rakastaa" naista. Ei kumminkaan usko, että suhde onnistuu. Mies on älykäs, mutta näin ulkopuolisen silmin ja naista koskaan näkemättä, ei voi olla ajattelematta, että nainen on häikäilemätön hyväksikäyttäjä. Hän on ollut väkivaltainenkin, käynyt päälle mieheen ja ulkopuoliseen naiseen. Nämä asiat olivat tapahtuneet heidän eronsa jälkeen, ennen minun sortumistani miehen luo. Nainen on siis väkivaltainen, hän on tullut kalliiksi, hän ei tule toimeen miehen perheen kanssa. Mies on akateeminen (kuten minäkin), nainen on peruskoulun käynyt. Mutta mies "rakastaa vielä".
Seksissä olen aktiivinen, tyytyväisyys on molemmin puolista. Hän pitää minusta ihmisenä ja minäkin pidän hänestä.Taloudellisestikin olemme samalla tasolla. Minulla ei ole millään tasolla tarvettä käyttää ketään hyväksi.
Pitäisikö minun vielä katsoa ja odottaa tätä miestä, niinkuin tunteet sanoo, vai enkö vastaa enää edes niihin puheluihin, kuten järki sanoo. Tapaile en häntä enää niin kauan kuin tämä eksä on kuvioissa. Olen ymmärtänyt, että hän voi olla vaarallinenkin. Kuuilostaa päättömältä tarinalta, mutta olen tullut siihen ajatukseen, että mies olisi muuten minulle juuri se oikea. Hän on vain koukussa aivan käsittämättömään tapaukseen.
Odottaisitko sinä ja kuinka kauan?
Ei siis ollut ihastumista ensi silmäyksellä : ) Mies ei ollut ollenkaan minun tyyppiäni, ajattelin. Täydellinen lipsahdus ja sortuma. Hän ensinnäkin korosti aivan naurettavasti taloudellista menestystään, omaisuuttaan, yrittäjyyttään. Hän puhui kuinka oli ollut onnettomasti rakastunut eksäänsä, avioliiton partaalla ennen naimaton mies : ). Pidin tietysti typeränä (kunhan pää selvisi ja kotiin pääsin) puheita muista naisista yms. Ajattelin, että ihan seko mies. Humalassa oltiin rajusti ja seksikin oli perverssin puoleista. Ajatuksena oli vain, että huh huh ja unohdan, että olin niinkin tyhmä. Kotimatkalla (mies toi kotiin) havaitsin hänessä tosin ihan fiksujakin piirteitä, ajatuksia ja älyä ja omaperäistäkin ajattelua.
Vastasin puhelimeen kun hän soitti. Talven aikana hän soitti melko usein. Pyysi luokseen, en lähtenyt. Puhelut eivät olleet vastenmielisiä, en olisi muuten vastannut. Aloin pitää "hepusta". Hän oli avoin, hauskakin. Minuun uppoaa avoimuus, se on niin harvinainen piirre suomalaisessa miehessä. Meillä oli ihan hauskoja puheluita.
Sitkeys kait sai sitten juhannuksen tienoilla suostumaan toiseen tapaamiseen. Ajattelin, että katson miehen toisin silmin. Tapaan kerran, niin tiedän varmemmin, se oli logiikka.
Minä olen pistänyt aina välillä jarruja suhteelle, ajattelin että hän ei sovi minulle. Mutta nyt loppukesän ja syksyn aikana olen kaikesta huolimatta siinä pisteessä, että haluan hänen kanssaan normaalin seurustelusuhteen. En tiedä olenko rakastunut, mutta vahvasti sinne päin kallelllaan. Olen huomannut, että olemme varsin samanlaisia, meillä on mukavaa yhdessä. Seksiinkin olen jäänyt koukkuun. Olemme puhuneet avoimesti itsestämme, mokatkin on tullut esiteltyä. Voin olla vapaasti hänen kanssaan.
kesällä tuli kumminkin ilmi, että hänen eksänsä, hyvin tunnemylläkkäinen naissuhde on palaillut ainakin sille asteelle, että he ovat tavanneet. Mies oli aiemmin lopettanut suhteen, koska nainen ei tullut toimeen hänen perheensä kanssa (tyttär, sisko jne.). Yhteiselokin oli ollut vain korkealiitoa: rahaa oli palanut. Mies oli maksanut paitsi matkat, myös sen että nainen oli ottanut vapaata töistä. Korvannut siis palkankin. Koti-iltoja ei oltu vietetty niinkään. Nainen oli ns. rauhaton.
Ajattelin, että mies on seksikoukussa naiseen, joka on käyttänyt häntä hyväkseen. Kesällä kun sain tietää, että nainen pyrkii ilmeisesti uudestaan suhteeseen, että saapas nähdä. otin etäisyyttä mieheen ja koko asiaan. Mies jatkoi soittelujaan.
Nyt sitten sain viimeiset paljastukset. Hän pitää minusta hyvin paljon, mutta "rakastaa" naista. Ei kumminkaan usko, että suhde onnistuu. Mies on älykäs, mutta näin ulkopuolisen silmin ja naista koskaan näkemättä, ei voi olla ajattelematta, että nainen on häikäilemätön hyväksikäyttäjä. Hän on ollut väkivaltainenkin, käynyt päälle mieheen ja ulkopuoliseen naiseen. Nämä asiat olivat tapahtuneet heidän eronsa jälkeen, ennen minun sortumistani miehen luo. Nainen on siis väkivaltainen, hän on tullut kalliiksi, hän ei tule toimeen miehen perheen kanssa. Mies on akateeminen (kuten minäkin), nainen on peruskoulun käynyt. Mutta mies "rakastaa vielä".
Seksissä olen aktiivinen, tyytyväisyys on molemmin puolista. Hän pitää minusta ihmisenä ja minäkin pidän hänestä.Taloudellisestikin olemme samalla tasolla. Minulla ei ole millään tasolla tarvettä käyttää ketään hyväksi.
Pitäisikö minun vielä katsoa ja odottaa tätä miestä, niinkuin tunteet sanoo, vai enkö vastaa enää edes niihin puheluihin, kuten järki sanoo. Tapaile en häntä enää niin kauan kuin tämä eksä on kuvioissa. Olen ymmärtänyt, että hän voi olla vaarallinenkin. Kuuilostaa päättömältä tarinalta, mutta olen tullut siihen ajatukseen, että mies olisi muuten minulle juuri se oikea. Hän on vain koukussa aivan käsittämättömään tapaukseen.
Odottaisitko sinä ja kuinka kauan?
