Tapasin ex-rakkaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sinttura harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Sinttura harmaana

Vieras
Tänään oli päivä jota olen pelännyt/odottanut viisi vuotta. Seurustelin 2000-2001 melkein vuoden kaverin kanssa joka osoittautui.. no olisiko narsistinen persoonallisuus oikea diagnoosi. Suhde oli elämäni rankin ja kadun sitä edelleen. Mies käytti henkistä väkivaltaa, oli alkoholisoitunut, käytti väärin mielialalääkkeitä. Ja jälkeenpäin kuulin, että hänellä oli ollut toisia naisia koko ajan. Sitä miettii jälkeenpäin ja soimaa itseään koko ajan, että miksi hitossa ei lähtenyt suhteesta aikaisemmin.. :'( No, toinen osasi sitten olla niin mielinkielin.. TODELLA VAIKEA SUHDE.

Vaikka sittemmin löysin elämäni miehen, menin naimisiin, sain kaksi ihanaa lasta.. silti tuo kaveri pyörii lähes päivittäin mielessä. Ei missään nimessä siinä mielessä, että mitenkään häntä kaipaisin :kieh: Mä vain haluaisin KOSTAA, v...ttuilla, haukkua, sanoa kaikki p...ska päin naamaa... Se uskottomuus satutti eniten. Jätkä kohteli muutenkin sikamaisesti ja mä todella välitin. Ja sitten kun sai kuulla toisista naisista... Asiat jäi silloin kokonaan selvittämättä ja sen takia ne kai vaivaa.

Tänään näin hänet. Meillä on onneksi välimatkaa lähes parisataa kilsaa mutta miehen vanhemmat asuu samassa kaupungissa joten tiesin että tapaaminen on mahdollista ihan milloin vain. Tänään torilla sitten näin kaverin ja hän minut. Olin lasteni ja ystäväni kanssa ja mies jäi kyttäilee siihen muutaman metrin päähän. Ja hivuttautui vaivihkaa lähemmäs. Minä en ollut tuntevinaan. Vaikka luulenkin että hän tiesi minun huomanneen kun jäin ensin tuijottamaan. Sitten vain kävelin rattaita työnnellen tyynesti ohi edes vilkaisematta.

Oli hirvittävän paha olo. Miehelle mainitsin asiasta. Häntä harmitti ettei sattunut juuri paikalle ja ollut tukenani. Tietää miten pahaa tuo suhde mulle teki. Nyt olen koko päivän miettinyt että olisiko pitänyt sanoa jotain? Millä ihmeellä mä saisin ton vihan ja katkeruuden pois?

Mä kuvittelin, että kun vuosien jälkeen näen kaverin, kattelen että mitä ihmettä tossa nyt olikaan ja sitten lopulta unohdan koko tyypin. No, kyllä kattelin että onpas menny pahannäköiseksi (näytti 10 vuotta vanhemmalta mitä on!) mutta ei se silti unohdu. Onneksi meikä oli vähän tälläytyny ja saanu kaikki raskauskilot pois joten mä luulisin että olin ihan ok näköinen. Ettei nyt onneksi ollu tätä normaali-lookia... :laugh:

Voi hevon kuustoista. :kieh:
 
Juu, muistan tämän sun tapauksen, mulla vähän samantyyppinen miesystävä menneisyydessä. Voin hyvin kuvitella miltä susta on tuntunut nähdessäsi tyypin :hug: Onneksi selvisit kohtaamisesta hienosti ja mikäs sen mukavampaa kuin huomata, että ukko on vanhentunut ja rumentunut :kieh:

Myös minä asun nykyään hullun exän vanhempien kotikaupungissa ja olen törmännyt tämän veljeen ja isään. Heidän kanssaan onnistuin puhumaan liki normaalisti ja kyllä korostin heille oman elämäni hyvää asemaa ja kahta ihanaa muksua. Toivottavasti viesti on mennyt perille!

Ymmärrän, että ajattelet exää usein. Mulla sama. Edelleen kun näen samanlaisen auton, mikä sillä oli, tarkistan onko rekkari sama... Minähän jouduin tekemään katoamistempun, kun en muuten olisi päässyt eroon vainoajasta. Kaikki hullut kirjeet on tallessa, myös yksi minkä se lähetti eräälle ystävälleni :o Tiedän, että se puhuu musta p.askaa ja monet varmaan uskookin. Mies on ulospäin täydellinen ja pystyy pitämään profiilia yllä varsin uskottavasti, vasta yhteenmuuttaminen näytti toteen mikä sairas mies se oli. Mutta onneksi se kaikki on sun ja mun kohdalla pelkkää historiaa eikö vain?! =)
 
Tuntuu välillä siltä, että kaikilla vähänkään elämää nähneillä on vastaavia kummituksia takaraivoissa.
Minä pääsin omastani eroon kun vuoden tauon jälkeen jälleen näin hänet. Emme jutelleet, mutta se riitti, että näin hänet. Sitten pystyin rauhoittumaan ja aloittamaan puhtaalta sivulta. Nyt ajattelen häntä vain satunaisesti, erittäin harvoin.
 
Hei

Tiedän just miltä tuo tuntuu ja kuinka vaikeaa on päästä tasapainoon narsistisen persoonallisuushäiriön vaikutuspiiristä.
Minua auttoi, tai oikeestaan pääsin koko asiasta yli vertaistukipalsta Narsistien Uhrien tuki ry:n kautta. Se on siis keskustelupalsta, jota voit vain lukea tai myös kesksustella muiden kanssa. Itse sain siellä selvitettyä sotkeutuneet ja syyllisyyden tunteet joita tuollaiseen suhteeseen liittyy.
Voimia! :heart:
 
Minkälaisia "oireita" oli teidän exillänne tuosta narsistisesta parsoonallisuushäiriöstä? Mietin olisiko minunkin exälläni se.. Hän petti, valehteli, oli henkistä väkivaltaa (esim. uhkailua, jolla piti minua vallassaan..), hän kertoili monesti miten vanhat nais tuttavat aina hänet nähdessään pitkästä aikaa sanoivat jotain hänen ulkonäöstään "muistinhan minä oikein miten komea sinä olitkaan" ym. miten opettajat(nais) olivat hänestä tykänneet, miten töissä ei tultaisi toimeen ilman häntä, kun hän on paras ja muut ei osaa tehdä mitään ym.. Kuulostaako yhtään siltä?
 
Hei Milla ja muut näitä asioita miettivät

Narsistisesta luonnehäiriöstä on paljon kuvauksia ja materiaalia netissä. Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla http://www.narsistienuhrientuki.info/ löytyy tietoa.

Persoonallisuushäiriöitä on monia ja kannattaa olla varovainen diagnooseissaan, mutta ko.sivustolta löytyy kyllä muiden kokemuksia sekä ihan asiantuntijoiden analyysejä ko.häiriöstä.

Monilla/kaikilla ihmisillä on jonkunasteista narsismia, mutta silloin kun se on sairaus, kysymys on vaikeasta persoonallisuushäiriöstä, joka ei tunne empatiaa ja jonka ainoa päämäärä omassa toiminnassaan, vaikka tekisikin "hyvää tai pahaa" muille, on tavalla tai toisella hyödyttää vain häntä itseään.
Narsisti tarvitsee kohteen, josta hän voi imuroida voimia itselleen ja on tässä hyvin sitkeä ja psykologisesti taitava. Jos jollakulla on tällainen lähipiirissään kannattaa etsiä tietoa asioasta, mutta kuten sanoin, ihan hepposin perustein sitä ei kannata tehdä.

Itselleni oma kokemukseni selvisi juuri vertaistuki palstalla muiden kanssa keskustellessa.
 
En tiedä minkä sortin psyko se mun ex oli. Se ei pettänyt sen ainakin tiedän, mutta väkivaltainen se oli. Se omistautui mulle täysin. Olin sille kaikki kaikessa ja se palvoi maata mun jalkojen alla. Sit seuraavassa hetkessä sen naama meni kuin synkkään pilveen eikä se puhunut mitään. Liikkeistä ja ilmeistä näki valtavan raivon ja vihan pursuavan sen sisällä. Se saattoi alkaa sättiä mua ihan tyhjästä. Ja se tinkaaminen ja asioiden jankkaaminen, ei luovuttanut sitten millään. Vaikka toinen oli ihan hiljaa, se vain jaksoi. Tuli päälle. Hakkas päätä lattiaan tai seinään. Ja sit taas kuin tuuli olisi kääntynyt ja alkoi hellittely ja lempinimillä puhelu. Sillä oli mulle kymmeniä itsekeksittyjä lempinimiä.

Seksissä se ei päästänyt äännähdystäkään eikä ajatellut toista. Kun kyselin joskus miksei mun toiveilla ole mitään virkaa, se piirteli mulle kartan jostain esihistoriallisesta apinaperheestä, jossa tärkeintä oli suvun jatkuminen eli uroksen "tuleminen" eikä missään nimessä naaraan mielihalut. *oksentaa* Kaikista ex-naisistaan se puhui alakanttiin, kuinka kaikki oli olleet lapsellisia tai muuten jotain pahasti pielessä.

Juu, ja mies oli kansainvälisessä työssä, Suomen entinen MM-edustaja, upean näköinen pitkä tumma, kaikki kohdallaan... Ken olisi arvannut?

 
Hmm..kuulostaa tutulta..aikamoiselta psykolta, kieltämättä :'(
Nuo ovat kipeitä kokemuksia kenelle vaan ja narsistin pauloista on aika vaikea päästä irti. Omalla kohdallani täydellinen hiljaisuus oli ainoa vaihtoehto ( siis ei minkäänlaista kanssakäymistä, kun kerran olin hänet pois saanut.)

Syyllisyys on usein se, joka sitoo narsistiin....Minä vapauduin kierosta suhteesta sitä kautta kun sisäistin sen, että vika ei ole minussa. Normaalissa suhteessa kumpikin miettii ja kehittää itseään ja se näkyy toiminnassa molemmin puolin, silloin kun menee huonommin.Narsistin kanssa se ei onnistu vaan vika kääntyy aina loppujen lopuksi ainoastaan vastapuoleen.
Kauheuksien välillä narsisti saattaa miellyttää( ja vetää aina oikeista naruista..) hetken aikaa, vain saadakseen kumppaninsa takaisin nöyryytettäväksi.

Omalta kohdaltani tuo on onneksi taaksejäänyttä elämää ja toivon niille, jotka edelleen joutuvat sellaisessa suhteessa olemaan tai miettimään mennyttä, oikein paljon halauksia :hug:

 

Yhteistyössä