S
Sinttura harmaana
Vieras
Tänään oli päivä jota olen pelännyt/odottanut viisi vuotta. Seurustelin 2000-2001 melkein vuoden kaverin kanssa joka osoittautui.. no olisiko narsistinen persoonallisuus oikea diagnoosi. Suhde oli elämäni rankin ja kadun sitä edelleen. Mies käytti henkistä väkivaltaa, oli alkoholisoitunut, käytti väärin mielialalääkkeitä. Ja jälkeenpäin kuulin, että hänellä oli ollut toisia naisia koko ajan. Sitä miettii jälkeenpäin ja soimaa itseään koko ajan, että miksi hitossa ei lähtenyt suhteesta aikaisemmin.. :'( No, toinen osasi sitten olla niin mielinkielin.. TODELLA VAIKEA SUHDE.
Vaikka sittemmin löysin elämäni miehen, menin naimisiin, sain kaksi ihanaa lasta.. silti tuo kaveri pyörii lähes päivittäin mielessä. Ei missään nimessä siinä mielessä, että mitenkään häntä kaipaisin :kieh: Mä vain haluaisin KOSTAA, v...ttuilla, haukkua, sanoa kaikki p...ska päin naamaa... Se uskottomuus satutti eniten. Jätkä kohteli muutenkin sikamaisesti ja mä todella välitin. Ja sitten kun sai kuulla toisista naisista... Asiat jäi silloin kokonaan selvittämättä ja sen takia ne kai vaivaa.
Tänään näin hänet. Meillä on onneksi välimatkaa lähes parisataa kilsaa mutta miehen vanhemmat asuu samassa kaupungissa joten tiesin että tapaaminen on mahdollista ihan milloin vain. Tänään torilla sitten näin kaverin ja hän minut. Olin lasteni ja ystäväni kanssa ja mies jäi kyttäilee siihen muutaman metrin päähän. Ja hivuttautui vaivihkaa lähemmäs. Minä en ollut tuntevinaan. Vaikka luulenkin että hän tiesi minun huomanneen kun jäin ensin tuijottamaan. Sitten vain kävelin rattaita työnnellen tyynesti ohi edes vilkaisematta.
Oli hirvittävän paha olo. Miehelle mainitsin asiasta. Häntä harmitti ettei sattunut juuri paikalle ja ollut tukenani. Tietää miten pahaa tuo suhde mulle teki. Nyt olen koko päivän miettinyt että olisiko pitänyt sanoa jotain? Millä ihmeellä mä saisin ton vihan ja katkeruuden pois?
Mä kuvittelin, että kun vuosien jälkeen näen kaverin, kattelen että mitä ihmettä tossa nyt olikaan ja sitten lopulta unohdan koko tyypin. No, kyllä kattelin että onpas menny pahannäköiseksi (näytti 10 vuotta vanhemmalta mitä on!) mutta ei se silti unohdu. Onneksi meikä oli vähän tälläytyny ja saanu kaikki raskauskilot pois joten mä luulisin että olin ihan ok näköinen. Ettei nyt onneksi ollu tätä normaali-lookia...
Voi hevon kuustoista. :kieh:
Vaikka sittemmin löysin elämäni miehen, menin naimisiin, sain kaksi ihanaa lasta.. silti tuo kaveri pyörii lähes päivittäin mielessä. Ei missään nimessä siinä mielessä, että mitenkään häntä kaipaisin :kieh: Mä vain haluaisin KOSTAA, v...ttuilla, haukkua, sanoa kaikki p...ska päin naamaa... Se uskottomuus satutti eniten. Jätkä kohteli muutenkin sikamaisesti ja mä todella välitin. Ja sitten kun sai kuulla toisista naisista... Asiat jäi silloin kokonaan selvittämättä ja sen takia ne kai vaivaa.
Tänään näin hänet. Meillä on onneksi välimatkaa lähes parisataa kilsaa mutta miehen vanhemmat asuu samassa kaupungissa joten tiesin että tapaaminen on mahdollista ihan milloin vain. Tänään torilla sitten näin kaverin ja hän minut. Olin lasteni ja ystäväni kanssa ja mies jäi kyttäilee siihen muutaman metrin päähän. Ja hivuttautui vaivihkaa lähemmäs. Minä en ollut tuntevinaan. Vaikka luulenkin että hän tiesi minun huomanneen kun jäin ensin tuijottamaan. Sitten vain kävelin rattaita työnnellen tyynesti ohi edes vilkaisematta.
Oli hirvittävän paha olo. Miehelle mainitsin asiasta. Häntä harmitti ettei sattunut juuri paikalle ja ollut tukenani. Tietää miten pahaa tuo suhde mulle teki. Nyt olen koko päivän miettinyt että olisiko pitänyt sanoa jotain? Millä ihmeellä mä saisin ton vihan ja katkeruuden pois?
Mä kuvittelin, että kun vuosien jälkeen näen kaverin, kattelen että mitä ihmettä tossa nyt olikaan ja sitten lopulta unohdan koko tyypin. No, kyllä kattelin että onpas menny pahannäköiseksi (näytti 10 vuotta vanhemmalta mitä on!) mutta ei se silti unohdu. Onneksi meikä oli vähän tälläytyny ja saanu kaikki raskauskilot pois joten mä luulisin että olin ihan ok näköinen. Ettei nyt onneksi ollu tätä normaali-lookia...
Voi hevon kuustoista. :kieh:
Tiedän, että se puhuu musta p.askaa ja monet varmaan uskookin. Mies on ulospäin täydellinen ja pystyy pitämään profiilia yllä varsin uskottavasti, vasta yhteenmuuttaminen näytti toteen mikä sairas mies se oli. Mutta onneksi se kaikki on sun ja mun kohdalla pelkkää historiaa eikö vain?! =)