Tapan kohta tuon koiran! HELP!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Meillä on oikein enkelikoira
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Meillä on oikein enkelikoira

Vieras
No en nyt sentään tapa, mutta sainpa huomionne, kiitos! Tarvitsen kipeästi apua :( Meillä on 5kk ikäinen koiranpentu. Aivan ihana, kun osaa olla. Ongelma on hyppely, pureminen lenkillä. Tätä tapahtuu vain mulle, miehen kans koira kävelee nätisti? Eli kun lähdetään ovesta, niin usein jo siinä "musti" alkaa hyppiä minua kohti ja puree ja vetää hihnaa, voi että se on ärsyttävää! Olen kieltänyt, ei tehoa, ja olen myös jättänyt "mustin" huomiotta eli katsellut vain taivaalle ja pysähtynyt, ei rauhoitu siinäkään kohtaa vaan jatkaa. Kun tulemme lenkiltä alkaa aina samassa paikassa kunnon hihnan pureminen ja riuhtominen ja murina, yrittää vissiin saada minua leikkiin. Ja siis on neuvottu etten antaisi koiralle yhtään huomiota, en edes kieltäisi, mutta miten kun koira hyppii minua vasten ja puree käsiäni ja jalkoja? Apua, mitä teen :( Hermot menee...
Toivottavasti täältä joku osaisi neuvoa minua.
No voisin lisätä tähän vielä yhden jutun, koira puolustaa luitaan, ei niinkään meiltä aikuisilta mutta lapselta, 1wee kyseessä. On meinannut näykätä :( Annanko luita vain ku 1wee ei ole talossa ollenkaan vai miten pitäisi toimia? Vinkkejä siis myös siihen mten koiran sais olemaan rauhassa ruokakupillaan ja luidensa kans ilman murinaa ha hampaiden näyttelemistä? On se meillekkin tätä tehnyt joten help.. :(
 
Ja siis, korjaan heti että olen sanonut lapselle että koiran lähelle ei mennä kun syö luita tai nukkuu, mutta jos tyttö kävelee läheltäkään niin saa olla tosi varuillaan. Ja joskus minun täytyy ottaa luu pois kun ollaan laittamassa nukkumaan tai lähdetään johonkin niin miten saan luun ilman tappelua pois? Eikös johtaja saa ottaa ja koskea mihin haluaa ilman murinoita, mutta minä vaan en taida olla tuon piskin mukaan johtaja tässä.
 
Opetat koiralle irti-käskyn heti, sen täytyy totella sitä joka tilanteessa.
Koiranne on vielä penska, joten testaa rajojaan. Miehesi on selvästi ylinnä, sua kokeilee ja lapsiltanne puoilustaa luitaan. Kun lähdet koiran kanssa ulos, olet aivan rento, älä hermoile etukäteen. Kun alkaa riehua, pysähdy, älä kiinnitä mitään huomiota. Ole siinä siin kauan kun rauhottuu, ja sitten jatkat liikkumista. Kun alottaa uudestaan, toistat saman systeemin. Saattaa olla, ettet pääse kotiovelta kuin 5metriä, mutta kyllä se oppii.
Hyppimiseen käännät selän etkä huomioi. Rapsutat yms huomioit vain kun on kaikki raajat maassa. leluja ei kannata pitää esillä koko ajan, vaan sinä päätät, milloin leikitään (siis ainakin niin kauan, että oppii toimimaan sun pillin mukaan). Kuita yms voi antaa, mutta kannattaa antaa ne palkaksi. Opetat koiralle vaikka makuullaoloa, etsimään jotain, istumaan, seuraamaan tms. Yhteinen aika koiran kanssa vahvistaa sinun asemaasi ja sidettä koiraan.
Tsemppiä, kyllä ne koiralapsetkin oppii.
 
Juu ja vielä, tuo ruoan puolustaminen on ikävää ja hankalaa. Sitä ei saa tehdä yhtään. Koiralle pitää antaa rauha syödä, mutta se ei saa puolustaa ruokaansa. Irti-käsky on ehdoton ja sitä voi opettaa luulla ja ruoallakin, vaihdat vaan sen luun toiseen makupalaan ensin. tämä puolustus täytyy kitkeä nyt viimeistään pois, muuten tiedossa vakavia ongelmia.
 
Minä olen tuon ruoka-asian kanssa tehnyt niin että ihan pikkupennusta opetetaan että IHMINEN SAA OTTAA RUOKAKUPIN POIS. Mennään ja otetaan ruoka kesken kaiken pois kun pentu on syömässä. Jos murisee, torutaan, ja ruoka annetaan takaisin vasta kun on murusematta ja vähän aikaa murinasta on kulunut. Ja sitten annetaan taas syödä ja otetaan kesken syönnin kuppi uudelleen pois ja jos murisee -> torutaan ja jos ei murise -> saa kupin heti palkkioksi takaisin.

Ja saa veivausta tehdään luiden ja lelujen kanssa.

Kyllä lopulta oppii ja pikkupentuna ainakin omat terrieriuroksemme ovat oppineet hyvin nopeastikin.
 
Eikös johtaja saa ottaa ja koskea mihin haluaa ilman murinoita, mutta minä vaan en taida olla tuon piskin mukaan johtaja tässä.

Juuri näin.
Meillä se pätee onneksi myös lapsen kohdalla. Se pitää vaan tehdä koiralle hyvin pienenä selväksi että se saa ruokaa "johtajan armosta" ja se voi lähteä milloin hyvänsä edestä pois, samoin kuin luut.

Tietääkö koirasi mitä EI tarkoittaa. Siis niin että todella tietää?
Tiukka äänensävy kun kiellät ja kehu kun tekee oikein.
Voisit kokeilla jääkautta koiraan eli jätä pois kaikki leikki ja hössötys, älä ole huomaavinasikaan sitä ja katso onko vaikutusta. Et tee yhtään mitään koiran aloitteesta, et rapsuta, vaan toimit niin että koira olisi sinulle ilmaa.

5 kk on pieni vielä, mitään ei ole menetetty.
 
Siis samaa veivausta olemme tehneet ruuan, lelujen ja luiden kanssa. Eli otettu pois kesken syönnin.

Ja olemme jopa opettaneet siihenkin että suustakin saa omistaja ruuan tai luun ottaa pois eikä murinaa tai puremista sallita. Voin kesken koiran syönnin mennä, avata sen leuat ja kaivaa leivänkannikan ulos. Ihan opetusmielessä siis on tuokin opetettu etteivät kuvittele koirat että ne täällä pomottaisivat! :D

Siltikinhän terrierit aina joskus unohtavat kuka käskee, se on niille normaalia. Sitten vain muistellaan että "mites se nyt oli..." Ja eilen olikin tositilanne, koira otti kuivan pyöreän kovan sämpylän suuhunsa ja sämpylä jumiutui suuhun! Pääsin kaivamaan sitä ulos kun koira ei voinut leukojaan enää liikuttaa.
 
On murrosikää! Siihen auttaa vain aika ja pitkät hermot... ja siis määrätietoinen oma käytös. Meillä on valtavan ihana koira nyt, mutta tuossa iässä se kans meinasi lähteä "makkaratehtaalle" tai jotain... oli ihan kamala!

Tuota murinaa ei saa sallia. Luun tai ruuan saa ottaa omistaja pois, ja lastakin sen tulee sietää luunsa lähellä!!! Anna luu vain valvotusti, ja jos murisee niin luu pois. Sitten takaisin kun kiltisti. Harjoittele niin, että annat luun ja istut itse ihan lähellä luuta. Välillä sanot vaimealla mutta itsevarmalla äänellä että irti, ja otat luun, katselet sitä ja "maistat" sitä, sitten annat takaisin. Näin se oppii, että luun voi antaa ilman suuria katastrofeja, ja että häntä ylempi taho saa tehdä niinkuin haluaa.

Tämä ei ole koiran kiusaamista vaan treenivaihe. Luuta tai ruokaa ei tietenkään oteta pois, kun koira osaa käyttäytyä.
 
Ja siis, korjaan heti että olen sanonut lapselle että koiran lähelle ei mennä kun syö luita tai nukkuu, mutta jos tyttö kävelee läheltäkään niin saa olla tosi varuillaan. Ja joskus minun täytyy ottaa luu pois kun ollaan laittamassa nukkumaan tai lähdetään johonkin niin miten saan luun ilman tappelua pois? Eikös johtaja saa ottaa ja koskea mihin haluaa ilman murinoita, mutta minä vaan en taida olla tuon piskin mukaan johtaja tässä.

Sinä menet ja OTAT sen luun pois! Otat vaikka mikä olisi!!!

Ja jos murisee lapselle niin luu tai lelu pois, toruja ja sitten kun taas luun saa niin lapsen kanssa menette lähelle ja jos murisee niin luu pois ja...

Kaiken a ja o on, että sinusta tulee koiran johtaja! Muuten elämästä ei tule mitään koiran kanssa. Lyöminen ei auta, henkinen yliote on saatava ja otetaan jo koiran ollessa pentu. Ääntäkin saa korottaa ja madaltaa, kun toruu joskin jos opettaa koiran huudolle niin se tottuu siihen ja saa olla aina huutamassa :D

Minkä rotuinen sinun koirasi on?

Niin, ja johdonmukaisuus on koiran kasvatuksessa yhtä tärkeää kuin lapsen kasvatuksessa jos ei tärkeämpääkin vielä.
 
Niin ja jos luun ottaminen on jo mennyt pahaksi, niin voit aluksi tehdä nameilla vaihtokauppaa ja kehua kun onnistuu. Mutta vähitellen itsevarmuutesi pitää riittää, koiran pitää luovuttaa luu MUKISEMATTA.

Menet koiran luo ja seisot luun päällä niin kauan että koira luovuttaa vaikka siinä menisi koko päivä! Luuta ei saa nykiä pois koiralta.

Varsinkin iso koira on myöhemmin peto, jos sen oikkuihin ja omaan tahtoon alistutaan. Niin suurilla hampailla varustettu eläin ei voi elää ihmisen kanssa, jos sen tahtoa ei "taiteta". Se on oikeasti itsekiin silloin onnellisempi :)
 
Koiralla on murrosikä. Pienillä roduilla joskus 1-1,5 vuoden välillä ja isoilla vähän myöhemmin.

Oman nuorin koirani tällä hetkellä on 1v 5kk ja sillä on ollut murrosikä syksystä lähtien. Ei tule luokse kun kutsun ja vastaavaa. Ulkona en tosin vapaana pidäkään mutta ei tule sisälläkään. Monet asiat jotka jo hyvin osasi, ovat näköjään nyt murrosiän melskeessä "unohtuneet". Eli taas opetellaan.

Murrosikäinen on alkanut myös ärhennellä vanhemmalle urokselle, siihen reagoin heti ja varsin kipakasti! Mitään koirien keskinäisiä kahinoita ei pidä sallia vaan rangaistus molemmille! Eli torut ja hetki emännän hyljeksintää niin muistavat puupäät kenen suuttumus se tässä laumassa viime kädessä ratkaisee onko kivaa vaiko ei! :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44 v;22565638:
Koiralla on murrosikä. Pienillä roduilla joskus 1-1,5 vuoden välillä ja isoilla vähän myöhemmin.

Oman nuorin koirani tällä hetkellä on 1v 5kk ja sillä on ollut murrosikä syksystä lähtien. Ei tule luokse kun kutsun ja vastaavaa. Ulkona en tosin vapaana pidäkään mutta ei tule sisälläkään. Monet asiat jotka jo hyvin osasi, ovat näköjään nyt murrosiän melskeessä "unohtuneet". Eli taas opetellaan.

Murrosikäinen on alkanut myös ärhennellä vanhemmalle urokselle, siihen reagoin heti ja varsin kipakasti! Mitään koirien keskinäisiä kahinoita ei pidä sallia vaan rangaistus molemmille! Eli torut ja hetki emännän hyljeksintää niin muistavat puupäät kenen suuttumus se tässä laumassa viime kädessä ratkaisee onko kivaa vaiko ei! :D


Sulla on oikea asenne :D

Valitettavasti löytyy paljon koiranomistajia, jotka ei tätäkään asiaa tajua. Koira kun ei määrää luistaan, ruuistaan, tappelemisistaan yms. Silti se on rakastettu ja hellitty ihmisten osalta, sillä vaan on SÄÄNNÖT!
 
eihän sen tahtoa silloin taiteta. Sille vaan opetetaan, mitä sen ei kannata tahtoa jos haluaa pysyä laumassa. Näinhän kaikille tässä maailmassa tehdään, ja syytä onkin. Ei kasva ihmiseksikään jos ei ymmärrä olla haluamatta tehdä mitä milloinkin mieleen vilahtaa.
 
Sulla on oikea asenne :D

Valitettavasti löytyy paljon koiranomistajia, jotka ei tätäkään asiaa tajua. Koira kun ei määrää luistaan, ruuistaan, tappelemisistaan yms. Silti se on rakastettu ja hellitty ihmisten osalta, sillä vaan on SÄÄNNÖT!

Totta! Ja nämä meidän nykyiset koirat (kuten jo edesmenneet edeltäjänsäkin muinoin) makaavat illat meidän aikuisten kanssa sohvassa tai tietsikalla ollessa tässä jaloissa ja ovat niin lempeitä ja hellyydenkipeitä! Haluavat silitystä (ja saavat myös) ja nuolevat minun jalkapohjiani ja isännän korvia (minä en anna nuolla korvia!).

Vaikka minä ja mieheni määräämme diktaattorin valtuuksin koirien tekemisiä niin silti koiramme ovat hellittyjä ja lähellä pidettyjä. Ja nauttivat elämästään.

Ja näinhän se pitää laumaeläinten kanssa ollakin! Juuri kuten susilaumassa, kuri kyllä mutta ei mitään turhaa pompotusta eikä mitään ilkeyttä tai kiusantekoa. Vaan asiasta kunnon palaute ja sitten taas ollaan leppoisasti :D
 
Olen aina sanonut asiakkailleni (heppasiin liittyen) että voidaksemme kommunikoida eläinten kanssa, meidän täytyy voida kommunikoida heidän tavallaan koska ne hölmöläiset eivät osaa suomen kieltä. Katso koiralaumassa mitä tekee ylempiarvoinen koira alempiarvoiselle? Alistaa selälleen. Eikä tarvitse käyttää väkivaltaa, selätys ja murina päälle. Laumasta eristäminen on myös tehokasta, jos meillä koira tekee jotain paheksuttavaa/luvatonta. Kuskaan koiran toiseen huoneeseen enkä anna lupaa tulla sieltä lauman keskuuteen hetkeen. Toki yrittää, mutta vien aina takaisin ja alistan ja torun siellä. Kunnes rangaistus on lusittu, on koiralla lupa tulla nöyrästi laumansa keskuuteen.
Olen aina ollut sitä mieltä että koira saa rapsutuksia ja huomiota silloin kun ihminen sitä tahtoo antaa (koulutsvaiheessa, kun asiat on perillä voi toki helliä enemmän). Eli koiraa ei jatkuvasti paijata, kehutaan kun on aihetta ja kun ihminen koiraa kutsuu luokseen silitettäväksi.

Se ei ole rakettitiedettä miten koirien ja hevosten kanssa toimitaan, seuraamalla niiden luontaista käyttäytymistä, oppii paljon ja tärkeimmät asiat.
 
Colliet ovat vissiin herkkiä koville äänille? Ainakin pikkuserkkuni collie (jo edesmennyt) oli. Ei tykännyt yskimisestä tai aivastamisestakaan ja pikkuserkkuni väitti että on collieiden rotuominaisuus. Tosin oli kyllä tuo koko perhekin niin perin hiljaista ja rauhallista käytökseltään ettei ollut tuo collie takuulla yskäisyä kovempaan ääneen edes tottunut.

Mitä olet sinä mieltä? Onko rodun ominaisuus vaiko vain yksilön, jos reagoi aivastamiseen ja muihin kovempiin ääniin haukkumalla?

Terrierit ovat melko "kovakorvaisia", ei niillä luonnostaa ainakaan näyttäisi olevan reagoimista kovempiin ääniin.

Varmasti collie on kiva rotu, ei se muuten niin suosittu olisi kaikkialla. :) Ja turkkikin on näyttävä mutta ei liian vaikeahoitoinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44 v;22565886:
Colliet ovat vissiin herkkiä koville äänille? Ainakin pikkuserkkuni collie (jo edesmennyt) oli. Ei tykännyt yskimisestä tai aivastamisestakaan ja pikkuserkkuni väitti että on collieiden rotuominaisuus. Tosin oli kyllä tuo koko perhekin niin perin hiljaista ja rauhallista käytökseltään ettei ollut tuo collie takuulla yskäisyä kovempaan ääneen edes tottunut.

Mitä olet sinä mieltä? Onko rodun ominaisuus vaiko vain yksilön, jos reagoi aivastamiseen ja muihin kovempiin ääniin haukkumalla?

Terrierit ovat melko "kovakorvaisia", ei niillä luonnostaa ainakaan näyttäisi olevan reagoimista kovempiin ääniin.

Varmasti collie on kiva rotu, ei se muuten niin suosittu olisi kaikkialla. :) Ja turkkikin on näyttävä mutta ei liian vaikeahoitoinen.


Meillä myös collie ja ei ole ainakaan meidän collie ääniherkkä :D meteliä ja melskettä on kyllä aina ollut :) ainoat äänet mitä säikähtää on raketit uutena vuotena ja pyssyn ääni..pinkoo pakoon ku kuulee :D muuten saa kolistella vaikka kattiloita ja meluta(lapset kolistettu)eikä mitään vaikutusta.
 
[QUOTE="vieras";22566001]Meillä myös collie ja ei ole ainakaan meidän collie ääniherkkä :D meteliä ja melskettä on kyllä aina ollut :) ainoat äänet mitä säikähtää on raketit uutena vuotena ja pyssyn ääni..pinkoo pakoon ku kuulee :D muuten saa kolistella vaikka kattiloita ja meluta(lapset kolistettu)eikä mitään vaikutusta.[/QUOTE]

siis lapset kolistellu..ei oo lapsia kolisteltu :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44 v;22565886:
Colliet ovat vissiin herkkiä koville äänille? Ainakin pikkuserkkuni collie (jo edesmennyt) oli. Ei tykännyt yskimisestä tai aivastamisestakaan ja pikkuserkkuni väitti että on collieiden rotuominaisuus. Tosin oli kyllä tuo koko perhekin niin perin hiljaista ja rauhallista käytökseltään ettei ollut tuo collie takuulla yskäisyä kovempaan ääneen edes tottunut.

Mitä olet sinä mieltä? Onko rodun ominaisuus vaiko vain yksilön, jos reagoi aivastamiseen ja muihin kovempiin ääniin haukkumalla?

Terrierit ovat melko "kovakorvaisia", ei niillä luonnostaa ainakaan näyttäisi olevan reagoimista kovempiin ääniin.

Varmasti collie on kiva rotu, ei se muuten niin suosittu olisi kaikkialla. :) Ja turkkikin on näyttävä mutta ei liian vaikeahoitoinen.

Kiitos mielenkiinnosta :)

On se ääniherkkä, ja pientä arkuutta luonteessa, mutta ei mielestäni mitenkään liikaa meidän yksilössä. Vahtii esim. kotia äänekkäästi ;)

Paukkuääniä se pelkää. Ja ne aivastukset... ei sais aivastaa! Kyllä se aika ominaista on, ne on niinkuin virittyneitä koviin ääniin, niihin on PAKKO reagoida. Mutta kyllä se kaiken perhe-elämän kestää, ainakin meillä!

Luonne on hurmaava, se on osittain oikeasti sellainen kuin Lassie filmeissä, kaikkia pitäisi auttaa, nuolla, hoitaa, pelastaa pulasta...hieman tonttu joskus, mutta sekin on ihanaa :heart:

Turkki menee ongelmakohdista takkuun, mutta ei kauttaaltaan. Aika helppo, mutta varistaa kyllä karvaa :/
 
[QUOTE="vieras";22566032]siis lapset kolistellu..ei oo lapsia kolisteltu :D[/QUOTE]

Asia selvä :D

Ehkä oli vain tuo pikkuserkkuni omistama yksilö ääniherkkä. Mutta senjälkeen olen aina ajatellut ettei collie sopisi minulle, minä kun olen melko äänekäs henkilö. Moni (ihminenkin siis) jo erehtyy luulemaan innostunutta puheääntäni huudoksi ja sitten kun huudan... :(

Mutta ehkä colliekin tottuu moiseen menoon jos pennusta asti totutetaan :) Jos siis ei ole kovin herkkäkorvainen rotu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 44 v;22566076:
Asia selvä :D

Ehkä oli vain tuo pikkuserkkuni omistama yksilö ääniherkkä. Mutta senjälkeen olen aina ajatellut ettei collie sopisi minulle, minä kun olen melko äänekäs henkilö. Moni (ihminenkin siis) jo erehtyy luulemaan innostunutta puheääntäni huudoksi ja sitten kun huudan... :(

Mutta ehkä colliekin tottuu moiseen menoon jos pennusta asti totutetaan :) Jos siis ei ole kovin herkkäkorvainen rotu.

Kyllä niitä ääniherkkiä varmaan on paljonkin.Meidän collie ei vua oo kovin herkkä :) meillä kyllä saa huutaa ja melskata :D mut arka on joissain tilanteissa.Ei heti uskaltaudu :) muuten on kyl ihana koira <3 karvaa kyllä riittää...
 
Toinen ääniherkkä (ja ilmeisesti muutoinkin herkkä) rotu ilmeisesti on se musta belgianpaimenkoira, tervuerenko se nyt oli? Naapurissa kerran oli ja se yksilö nyt oli oikeasti yliherkkä jo kaikelle! Ikinä en niin herkkää collieta ole nähnyt. Tuo belgi oli jo lähinnä arka.

No, minä olen terrieri-ihminen ja tuskin paimenkoiriin vaihdan. Mäyräkoiran voisi ehkä joskus ottaa tai sitten ei. Terrieriryhmässäkin kun on monia joita haluaisin vielä omistaa. Siskolleni olen kylläkin Shelttiä (pikkulassieta) suositellut, se sopisi niille kuin nenä päähän. Koon ja luonteen puolesta.

Kiitän valistuksesta. Collie on ääniherkkä, se oli loppupäätelmäni.
 

Yhteistyössä