Mulle sattuu näitä jatkuvasti.
Viimeisin on se, kun siskoni politiikasta kiinnostuneen appiukon kanssa ajauduin juttelemaan presidentin vaaleista. Oli varmaan toinen kerta kun tapasimme. Päästelin sitten, että xxxxx on ainakin vihoviimeinen ketä sietäisin presidenttinä. Vaahtosin vielä hänen inhottavuuksistaan. Pian kävi ilmi, että juuri tätä henkilöä siskon appiukko kannattaa jopa ihan vapaaehtoistoimiensa kautta.
Joulun alla olin yksin kotona nukkuvan vauvan kanssa. Huomasin ikkunasta näkyneestä varjosta päätellen miehen tulevan kotiin ja soittipa vielä ovikellolla muksun hereille. Painelin ovelle myrskyn merkkinä kailottaen että "Kiitti vaan hitosti, kun herätit vauvan, pitikö sitä ovikelloa renkuttaa!" Ovella olikin miehen pikkuserkku joka oli ajatellut poiketa joulukorttia tuomaan. vähän oli kiusaantuntu joulun toivotustilanne sen jälkeen.
Sitten kolmas. Kaverini esitteli reissuvalokuviaan kännykästään. Tuumasi, että tossa joku näyttää ihan eräältä työkaveriltamme. Minä kailottamaan, että joo, jos olisi puolet vähemmän ahteria ja mahaa. Tajusin siinä sitten katselevani hänen kuvaansa. Siinä ei enää tunnelma parantunut, vaikka yritin vitsailla, että kännykkäkamerasta en tunnistanut häntä.
Joskus aikanaan opiskelijajärjestön vuosijuhlassa manasin vessassa peilin ääressä kaverini kanssa, että aikamoisen iäkästä porukkaa on juhlissa. "Miten ne vanhat jarrut edes viittii tulla näihin juhliin." Kohta eräs kunniajäsen, eli yksi vanha jarru avaa takanamme vessan oven. Hän vastasi tulleensa kutsusta ja meillä lehehti naamat punaisiksi...
Vähän nolotus helpottaa kun näitä jakaa, mutta vain vähän... :ashamed:
Ja lisäkommenttina, että ei näitä ihan haudanvakana ole päästelty. Minut tuntevat tietävät pilkettä olevan silmäkulmassa näissäkin tilanteissa...