T
Tiedustelija
Vieras
Hei te 40+ äidit, tapaatteko muita äitejä/vanhempia, joilla on samanikäisiä lapsukaisia? Itselläni on n. vuoden ikäinen enkä ole ollut tekemisissä vauvaperheiden kanssa.
Ä
äiti -61
Vieras
Aika paljon lasten harrastusten kautta, mutta eipä samanikäisiä vauvojen äitejä ole tullut tavattua näillä seuduilla. Saapa nähdä,kun iltatähtemme syntyy, millaisia tuttavuuksia tulee. Nuoretkin ovat tosi kivoja.
M
Murtsi
Vieras
Minä en tunne ketään,kellä pikkulapsia... Hyvä ystäväni saa maaliskuussa vauvan,että sit tunnen.... 
Y
Yksinäinen
Vieras
.. en tapaa ketään, en saman ikäisiä, en vanhempia, en nuorempia. En kouluikäisten äitejä, en pienten laikki-ikäisten äitejä. En tunne ketään, en ole tutunustut kehenkään :'(
Kaikki "vanhat" kaverit ovat jääneet muuttojen mukana sinne matkan varrelle. Tällä paikkakunalla olen asunut kohta 10 v. Työpaikoista huolimatta tunnen itseni välillä tosi yksinäiseksi..
Muutamia kavereita täältäkin löytyi. Paraskamu muutti aika kauas, toinen kait suuttui, kun ei vastaa enää yhteydenottoihin.
Yhdessä lapsen kanssa olen käynyt jos jonkinlaisissa äiti-lapsi-ryhmissä. Joissakin on ollut suorastaan turmäävä tunnelma, sisäpiirin touhua johon ei uudet naamat kelpaa joukkoon.. :headwall: en halua hakata päätni seinään, joten en käy niissä enää.
Toisissa paikoissa on ollut kyllä ihan kiva tunnelma .. :flower: edelleen käymme yhdessä äiti-lapsi-kerhossa
Juttukumppaneita on kyllä löytynyt , en minä tuppisuuna itse istu, ja esim. tuolla on ihan kiva käydä.
En silti ole saanut kavereita, kyläily- tai ulkoiluseuraa. Kaikilla on jo niin tiivis kaveripiiri, uudet ei sovi, uusia ei kaivata..
Olen myös täältä netin kautta hakenut ja vastannut.. *huoh*
Alan jo uskoa että minussa ON jokin vika, kuten exä mollasi ..
No, kesä tulee, loppusyksystä menen töihin ja lapsi päivähoitoon. Siihen loppuu ipanankin yksinäisyys. Tuo pieni, alle 2-vuotias, nimittäin ihan todella kaipaa laikkikavereita !
Kaikki "vanhat" kaverit ovat jääneet muuttojen mukana sinne matkan varrelle. Tällä paikkakunalla olen asunut kohta 10 v. Työpaikoista huolimatta tunnen itseni välillä tosi yksinäiseksi..
Muutamia kavereita täältäkin löytyi. Paraskamu muutti aika kauas, toinen kait suuttui, kun ei vastaa enää yhteydenottoihin.
Yhdessä lapsen kanssa olen käynyt jos jonkinlaisissa äiti-lapsi-ryhmissä. Joissakin on ollut suorastaan turmäävä tunnelma, sisäpiirin touhua johon ei uudet naamat kelpaa joukkoon.. :headwall: en halua hakata päätni seinään, joten en käy niissä enää.
Toisissa paikoissa on ollut kyllä ihan kiva tunnelma .. :flower: edelleen käymme yhdessä äiti-lapsi-kerhossa
Juttukumppaneita on kyllä löytynyt , en minä tuppisuuna itse istu, ja esim. tuolla on ihan kiva käydä.
En silti ole saanut kavereita, kyläily- tai ulkoiluseuraa. Kaikilla on jo niin tiivis kaveripiiri, uudet ei sovi, uusia ei kaivata..
Olen myös täältä netin kautta hakenut ja vastannut.. *huoh*
Alan jo uskoa että minussa ON jokin vika, kuten exä mollasi ..
No, kesä tulee, loppusyksystä menen töihin ja lapsi päivähoitoon. Siihen loppuu ipanankin yksinäisyys. Tuo pieni, alle 2-vuotias, nimittäin ihan todella kaipaa laikkikavereita !
A
alone
Vieras
Kunpa löytyisikin sopiva kaveripiiri äidille (40+) ja pojalle. En ole ikärasisti, mutta kyllä se äidin ikäkin vielä vaikeuttaa tilannetta. Päiväkodissa lapsi toivottavasti saa kavereita ikäisistään.
Leikkipuistossa viikonloppuisin tapaan muita vanhempia lapsineen. Arkisin olen töissä. Olen tavannut yhden yh-äidinkin mutta meillä on ikäeroa 15 vuotta, joten kaipaisin taas ikäistäni yh-äitiä jolla samanikäinen lapsi ajatusten vaihtoon. Itse olen 40 ja lapsi 1,5v.
Tuntuu, että minun alueellani ei heitä löydy..
Tuntuu, että minun alueellani ei heitä löydy..
Y
Yksinäinen
Vieras
Tämä onkin muuten aika kummallinen ilmiö: äidit murehtivat yksinäisyyttään, kaveria kaivataan ja niin edelleen. Ikä ei ole mikään este, avoimin mielin halutaan ystävystyä myös 40+ -äidin kanssa...
Kun sitten antaa yhteystietonsa, kukaan ei vastaa= kirjoitetaan vaan kerran tai kahdesti, tai kohtuullisen hyvin alkanut nettikirjeenvaihto loppuu yhtä lyhyeen kuin kanan lento. Eikä edes kerrota, miksi. On vain hiljaisuus.
Tai treffataan kerran, pari - - ja siinä se. Aikaa ei ikinä ole, ei tapaamiseen, ei kirjoitteluun. Kovin on kiireistä sitten.
Niin me sitten täällä peräkanaa kerromme toisillemme, että joo, minäkin olen yksinäinen, minäkin kaipaisin samanikäistä äiti-seuraa.. ja kävelemme sujuvasti toisemme ohitse, kun kohtaamme, koska emme kuitenkaan jaksa nähdä sitä vaivaa, että alkaisimme rakentaa ystävyys- tai kaverisuhdetta periaatteessa ihan nollasta. Vai?
Kun sitten antaa yhteystietonsa, kukaan ei vastaa= kirjoitetaan vaan kerran tai kahdesti, tai kohtuullisen hyvin alkanut nettikirjeenvaihto loppuu yhtä lyhyeen kuin kanan lento. Eikä edes kerrota, miksi. On vain hiljaisuus.
Tai treffataan kerran, pari - - ja siinä se. Aikaa ei ikinä ole, ei tapaamiseen, ei kirjoitteluun. Kovin on kiireistä sitten.
Niin me sitten täällä peräkanaa kerromme toisillemme, että joo, minäkin olen yksinäinen, minäkin kaipaisin samanikäistä äiti-seuraa.. ja kävelemme sujuvasti toisemme ohitse, kun kohtaamme, koska emme kuitenkaan jaksa nähdä sitä vaivaa, että alkaisimme rakentaa ystävyys- tai kaverisuhdetta periaatteessa ihan nollasta. Vai?
N
Naimisissa yli 20 v
Vieras
Niinpä, on niinkin kuten nimim. Yksinäinen kirjoitti.
Ehkä meilailu ja kirjoittelu rupeaa nielemään liian paljon aikaa... ja se on sitten pois lapselta ja perheeltä . Ehkä pidemmän päälle aiheetkin loppuu, jos usein kirjoitellaan. Ulkoiluseuraa voisi olla esim. kerran viikossa. Päivittäinen aikataulujen yhteensovittaminen on esim. minulle liian stressaavaa...
Sopivat sosiaaliset suhteet ovat kuitenkin vähissä.
Ehkä meilailu ja kirjoittelu rupeaa nielemään liian paljon aikaa... ja se on sitten pois lapselta ja perheeltä . Ehkä pidemmän päälle aiheetkin loppuu, jos usein kirjoitellaan. Ulkoiluseuraa voisi olla esim. kerran viikossa. Päivittäinen aikataulujen yhteensovittaminen on esim. minulle liian stressaavaa...
Sopivat sosiaaliset suhteet ovat kuitenkin vähissä.
Y
Yksinäinen
Vieras
\
Minä olen sitä mieltä että ihmisellä aikaa riittää juuri siihen mihin hän haluaa; siihen mihin on mielenkiintoakin.
Minulla on kirjekamu, jonka kanssa olen kirjoitellut 20 vuotta - siitä lähtien kun esikoisemme olivat n. 4 kk ikäisiä. Joskus kirjeen väli on viikko, joskus jopa kuukausi. Riippuu miten on hektistä elämä.. mutta aina on aiheita riittänyt edes yhden sivun verran.
Ehkä liian usein ajatellaan, että pitisi olla jotaikin suurta ja ihmeellistä tapahtumaa, mistä kertoa. Tavalliset arkiset tapahtumat eivät riitä kirjeen tai meilin "aiheeksi". :/
Ei kait 4-kymppiset mitään jokapäiväistä käsikynkkä-kaveria kaipaa
Itse ainakin ajattelen, että ehkä juuri kerran viikossa, tai vaikka kerran kuussa, etenkin jos välimatka on pidempi tai hankalampi - se olisi minun ajatusmaailman ja perhe-elämänkin yhteensovittamisen kannalta optimaalinen väli tavata kavereita - jos sellaisia siis olisi.
Minun mielestäni hyväkään parisuhde ei korvaa ystävyyssuhteita. Parisuhteen pitää kestää myös puolison poissaolot, olkoon syynä harrastus, työ tai ystävyyssuhteet. Kohtuus toki kaikessa, mutta...
Omalla kohdallani varmasti kaveriehdokkaat karsiutuvat ympäriltäni syistä, että olen uusperheellinen - siis eronnut aikoinani, luuseriko? helpomn elämän perässä, ei kestetä vastoinkäymisiäKÖ?. Lisäksi harrastan epänaisellista lajia, ja olen muutenkin naiseksi (turhan) suorasanainen tapaus - olematta kuitenkaan epäystävllinen tai loukkaava, mutta suorasanaisuutta karsastetaan.. Lisäksi taidan aolla naiseksi ja äidiksi niinikään vahvaluonteisen ja ehdottomaltakin kuulostava tapaus.
Niinkuin tuolla jo aiemmin kirjoitin, minussa taitaa olla ihan oikeasti joki vika, kuten exä aikoinaan pilkkasi.
=) =)
Alkaa tähän yksineloon kuitenkin jo tottua..
Alkuperäinen kirjoittaja 25.02.2005 klo 13:57 Naimisissa yli 20 v kirjoitti:
Minä olen sitä mieltä että ihmisellä aikaa riittää juuri siihen mihin hän haluaa; siihen mihin on mielenkiintoakin.
Minulla on kirjekamu, jonka kanssa olen kirjoitellut 20 vuotta - siitä lähtien kun esikoisemme olivat n. 4 kk ikäisiä. Joskus kirjeen väli on viikko, joskus jopa kuukausi. Riippuu miten on hektistä elämä.. mutta aina on aiheita riittänyt edes yhden sivun verran.
Ehkä liian usein ajatellaan, että pitisi olla jotaikin suurta ja ihmeellistä tapahtumaa, mistä kertoa. Tavalliset arkiset tapahtumat eivät riitä kirjeen tai meilin "aiheeksi". :/
Ei kait 4-kymppiset mitään jokapäiväistä käsikynkkä-kaveria kaipaa
Itse ainakin ajattelen, että ehkä juuri kerran viikossa, tai vaikka kerran kuussa, etenkin jos välimatka on pidempi tai hankalampi - se olisi minun ajatusmaailman ja perhe-elämänkin yhteensovittamisen kannalta optimaalinen väli tavata kavereita - jos sellaisia siis olisi.
Minun mielestäni hyväkään parisuhde ei korvaa ystävyyssuhteita. Parisuhteen pitää kestää myös puolison poissaolot, olkoon syynä harrastus, työ tai ystävyyssuhteet. Kohtuus toki kaikessa, mutta...
Omalla kohdallani varmasti kaveriehdokkaat karsiutuvat ympäriltäni syistä, että olen uusperheellinen - siis eronnut aikoinani, luuseriko? helpomn elämän perässä, ei kestetä vastoinkäymisiäKÖ?. Lisäksi harrastan epänaisellista lajia, ja olen muutenkin naiseksi (turhan) suorasanainen tapaus - olematta kuitenkaan epäystävllinen tai loukkaava, mutta suorasanaisuutta karsastetaan.. Lisäksi taidan aolla naiseksi ja äidiksi niinikään vahvaluonteisen ja ehdottomaltakin kuulostava tapaus.
Niinkuin tuolla jo aiemmin kirjoitin, minussa taitaa olla ihan oikeasti joki vika, kuten exä aikoinaan pilkkasi.
=) =)
Alkaa tähän yksineloon kuitenkin jo tottua..
\
Tässä on sinulle osoite, josta kirjoitetaan etanapostia aivan varmasti.
wild_flory@yahoo.com
Alkuperäinen kirjoittaja 25.02.2005 klo 13:01 Yksinäinen kirjoitti:Tämä onkin muuten aika kummallinen ilmiö: äidit murehtivat yksinäisyyttään, kaveria kaivataan ja niin edelleen. Ikä ei ole mikään este, avoimin mielin halutaan ystävystyä myös 40+ -äidin kanssa...
Kun sitten antaa yhteystietonsa, kukaan ei vastaa= kirjoitetaan vaan kerran tai kahdesti, tai kohtuullisen hyvin alkanut nettikirjeenvaihto loppuu yhtä lyhyeen kuin kanan lento. Eikä edes kerrota, miksi. On vain hiljaisuus.
Tai treffataan kerran, pari - - ja siinä se. Aikaa ei ikinä ole, ei tapaamiseen, ei kirjoitteluun. Kovin on kiireistä sitten.
Niin me sitten täällä peräkanaa kerromme toisillemme, että joo, minäkin olen yksinäinen, minäkin kaipaisin samanikäistä äiti-seuraa.. ja kävelemme sujuvasti toisemme ohitse, kun kohtaamme, koska emme kuitenkaan jaksa nähdä sitä vaivaa, että alkaisimme rakentaa ystävyys- tai kaverisuhdetta periaatteessa ihan nollasta. Vai?
Tässä on sinulle osoite, josta kirjoitetaan etanapostia aivan varmasti.
wild_flory@yahoo.com
P
Punktio
Vieras
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.02.2005 klo 14:26 Yksinäinen kirjoitti:\Alkuperäinen kirjoittaja 25.02.2005 klo 13:57 Naimisissa yli 20 v kirjoitti:
Minä olen sitä mieltä että ihmisellä aikaa riittää juuri siihen mihin hän haluaa; siihen mihin on mielenkiintoakin.
Minulla on kirjekamu, jonka kanssa olen kirjoitellut 20 vuotta - siitä lähtien kun esikoisemme olivat n. 4 kk ikäisiä. Joskus kirjeen väli on viikko, joskus jopa kuukausi. Riippuu miten on hektistä elämä.. mutta aina on aiheita riittänyt edes yhden sivun verran.
Ehkä liian usein ajatellaan, että pitisi olla jotaikin suurta ja ihmeellistä tapahtumaa, mistä kertoa. Tavalliset arkiset tapahtumat eivät riitä kirjeen tai meilin "aiheeksi". :/
Ei kait 4-kymppiset mitään jokapäiväistä käsikynkkä-kaveria kaipaa
Itse ainakin ajattelen, että ehkä juuri kerran viikossa, tai vaikka kerran kuussa, etenkin jos välimatka on pidempi tai hankalampi - se olisi minun ajatusmaailman ja perhe-elämänkin yhteensovittamisen kannalta optimaalinen väli tavata kavereita - jos sellaisia siis olisi.
Minun mielestäni hyväkään parisuhde ei korvaa ystävyyssuhteita. Parisuhteen pitää kestää myös puolison poissaolot, olkoon syynä harrastus, työ tai ystävyyssuhteet. Kohtuus toki kaikessa, mutta...
Omalla kohdallani varmasti kaveriehdokkaat karsiutuvat ympäriltäni syistä, että olen uusperheellinen - siis eronnut aikoinani, luuseriko? helpomn elämän perässä, ei kestetä vastoinkäymisiäKÖ?. Lisäksi harrastan epänaisellista lajia, ja olen muutenkin naiseksi (turhan) suorasanainen tapaus - olematta kuitenkaan epäystävllinen tai loukkaava, mutta suorasanaisuutta karsastetaan.. Lisäksi taidan aolla naiseksi ja äidiksi niinikään vahvaluonteisen ja ehdottomaltakin kuulostava tapaus.
Niinkuin tuolla jo aiemmin kirjoitin, minussa taitaa olla ihan oikeasti joki vika, kuten exä aikoinaan pilkkasi.
=) =)
Alkaa tähän yksineloon kuitenkin jo tottua..
P
Punktio
Vieras
Eipä tainnut tuo "LAINAUS" onnistua...
Heh, piti vain sanoa, että meikäläisen ongelma lienee taas juuri se, että olen ollut "onnellisesti naimisissa" yli 20 v. Sellainen ei ole nykyisin "muodissa". Ei ole kokemusta erosta tai yksinhuoltajuudesta.
Heh, piti vain sanoa, että meikäläisen ongelma lienee taas juuri se, että olen ollut "onnellisesti naimisissa" yli 20 v. Sellainen ei ole nykyisin "muodissa". Ei ole kokemusta erosta tai yksinhuoltajuudesta.
Y
Yksinäinen
Vieras
Tämä menee nyt asian vierestä, mutta kommentoinpa taas edelleen.
Ystävyyssuhteita ajatellen: Miksi pitäisi olla samantyyppinen tausta, samat kokemukset?
Toki on helpompi ymmärtää mistä toinen puhuu, jos on samantapaista kokemusta itselläänkin, mutta ei kait erilainen tausta, erilaiset kokemukset, erilainen nyky-elämäntilanne voi olla mikään syy sille, että jonkun kanssa ei voisi olla missään tekemisissä tai alkaa kaveriksi :\|
Onhan minullaKIN parinkymmenen vuoden kokemus parisuhteesta - kohde vain on välillä vaihtunut
Ystävyyssuhteita ajatellen: Miksi pitäisi olla samantyyppinen tausta, samat kokemukset?
Toki on helpompi ymmärtää mistä toinen puhuu, jos on samantapaista kokemusta itselläänkin, mutta ei kait erilainen tausta, erilaiset kokemukset, erilainen nyky-elämäntilanne voi olla mikään syy sille, että jonkun kanssa ei voisi olla missään tekemisissä tai alkaa kaveriksi :\|
Onhan minullaKIN parinkymmenen vuoden kokemus parisuhteesta - kohde vain on välillä vaihtunut
P
Punktio
Vieras
Juu, minustakin on rikkaus, että ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaisia elämänkokemuksia. Itse olen kiinnostunut erilaisista ihmisistä. Yhdistävä tekijä tässä olisi ainakin nuo samanikäiset lapsukaiset. Lapsen takia sitä seuraa olisi hyvä olla, nyt kun on hoitovapaalla. Jos äiti tulee "mökkihöperöksi", niin tuskin se on hyväksi lapsenkaan kehitykselle.
H
heinämamma
Vieras
Minulla on niin 'onnellinen' tilanne, että kaksi hyvää ystävääni saivat vauvan samana vuonna kuin minä, ja me ollaan tosiaan tätä 40+ -sarjaa =) . Toinen näistä äideistä on poikani kummitäti ja tänään viimeksi hän kävi tervehtimässä kummipoikaansa :hug:
P
Pohdiskelija
Vieras
Ennen vanhaan neuvola järjesti synnytysvalmennusta odottajille. Siinä tapasi samalla muita tulevia vanhempia. En tiedä järjestettiinkö mitään tilaisuuksia enää viime vuonna, jolloin yli 40-vuoyiaana sain kolmannen lapsen. Niin tai näin, tuskin siellä kuitenkaan muita nelikymppisiä olisi ollut. En tapaa omaa ikäluokkaani olevia vauvojen tai taaperoiden äitejä.
Ä
Äiti -64
Vieras
Minullakin on mukava tilanne, kun melkein naapurissa on 1 v tyttö ja poikani on nyt 10 kk. Saan naapurin rvasta lenkkiseuraa ja ollaan muutenkin ystävystytty. Muuten tuttavillani on isot lapset ja osalla jo täysi-ikäiset.
V
vielä yksi yksinäine
Vieras
Joku tuolla kirjoitti, että äitipiirit ovat sisäänlämpiäviä. Niin ainakin pienissä kaupungeissa, jos porukkaan sattuu joku pätemisentarpeinen.
Meillä ainakin porukka toimi hyvin äiti-lapsi piirissä yli vuoden kun lapset syntyivät, oli tosi erilaista tyyppiä mutta sopivasti siloiteltiin toisiamme. Kunnes mukaan tuli pari häirikköä: ja sitten alkoi ilkeämielinen juoruilu, valikoiminen, kyynärpäätaktiikka. Ja meno vain pahentui kun pienelle paikkakunnalle ryhdyttiin puuhaamaan tietyn lapsiin liittyvän koko maan kattavan järjestön tapaamiskerhoa.
Ja vain tietyt äidit ja heidän häntäkärpäsensä saivat siihen osallistua; ilmeisesti pelkona oli se, että meistä muutamasta asiallisemmasta tyypistä pelättiin olevan kilpailijoita heidän piirilleen. Tämä tuli hyvin esille, kun oli lehtijuttujen aika: paikalle valikoitiin vain nämä tietyt tyypit ja supistiin ja sipistiin...
Yksi näistä pahimmista epäsovun kylväjistä ja pätemisentarpeessa olijoista oli paikallinen kunnallispolitiikassa mukana oleva ja kaupungin perhetyön palkkalistoilla.
En ole kateellinen tästä julkisuudesta, vaikka kirjoitusesta sellaisen kuvan saa. Mutta suren sitä menetettyä, mukavaa yhdessäoloa naisten kanssa. Porukasta vain savustettiin ulos tietyt tyypit.
Kertokaa miksi naiset ovat tällaisia. Minä en halua seurustella ihmisten kanssa, jotka ovat ilkeitä. En ole kiinnostunut kenekään rahavaroista, miehen urasta ym. Enkä enää 40+-iässä halua leikkiä leikkiä siitä kenen hiekkalaatikolla ollaan. Yksikin tämän porukan äiti kertoi sinisin silmin, että pyrkii hakemaan ystävänsä sitä silmällä pitäen, kenestä on eniten hyötyä, kuka on varakas. Onko maailma nykyisin tällainen? Tämä samainen äiti sitten kun lapset olivat yli kaksi vuotiaita, meitä harvemmin tavatessaan kysyi vain: onko vaippa, onko tutti, mitä tyttäresi harrastaa.....
Mistä saan uusia ystäviä, aitoja ihmisiä, normaaliin kanssakäymiseen.....?
Meillä ainakin porukka toimi hyvin äiti-lapsi piirissä yli vuoden kun lapset syntyivät, oli tosi erilaista tyyppiä mutta sopivasti siloiteltiin toisiamme. Kunnes mukaan tuli pari häirikköä: ja sitten alkoi ilkeämielinen juoruilu, valikoiminen, kyynärpäätaktiikka. Ja meno vain pahentui kun pienelle paikkakunnalle ryhdyttiin puuhaamaan tietyn lapsiin liittyvän koko maan kattavan järjestön tapaamiskerhoa.
Ja vain tietyt äidit ja heidän häntäkärpäsensä saivat siihen osallistua; ilmeisesti pelkona oli se, että meistä muutamasta asiallisemmasta tyypistä pelättiin olevan kilpailijoita heidän piirilleen. Tämä tuli hyvin esille, kun oli lehtijuttujen aika: paikalle valikoitiin vain nämä tietyt tyypit ja supistiin ja sipistiin...
Yksi näistä pahimmista epäsovun kylväjistä ja pätemisentarpeessa olijoista oli paikallinen kunnallispolitiikassa mukana oleva ja kaupungin perhetyön palkkalistoilla.
En ole kateellinen tästä julkisuudesta, vaikka kirjoitusesta sellaisen kuvan saa. Mutta suren sitä menetettyä, mukavaa yhdessäoloa naisten kanssa. Porukasta vain savustettiin ulos tietyt tyypit.
Kertokaa miksi naiset ovat tällaisia. Minä en halua seurustella ihmisten kanssa, jotka ovat ilkeitä. En ole kiinnostunut kenekään rahavaroista, miehen urasta ym. Enkä enää 40+-iässä halua leikkiä leikkiä siitä kenen hiekkalaatikolla ollaan. Yksikin tämän porukan äiti kertoi sinisin silmin, että pyrkii hakemaan ystävänsä sitä silmällä pitäen, kenestä on eniten hyötyä, kuka on varakas. Onko maailma nykyisin tällainen? Tämä samainen äiti sitten kun lapset olivat yli kaksi vuotiaita, meitä harvemmin tavatessaan kysyi vain: onko vaippa, onko tutti, mitä tyttäresi harrastaa.....
Mistä saan uusia ystäviä, aitoja ihmisiä, normaaliin kanssakäymiseen.....?
"Mistä saan uusia ystäviä, aitoja ihmisiä, normaaliin kanssakäymiseen.....? "
Tällaisia ihmisiä minäkin kaipaisin. Monesti lasten ikä on kanssakäymistä rajoittava tekijä. Ymmärrän sen hyvin, kun itsellänikin on n. vuoden vanhan lisäksi kaksi aikuista lasta. Tekemiset ja olemiset tapahtuvat omassa arvomaailmassani nyt kuopuksen ehdoilla, kun kerran sellainen vielä on suotu. Siitä huolimatta haluaisin joskus tavata ikätovereita, joilla vielä pieni lapsi.
Tällaisia ihmisiä minäkin kaipaisin. Monesti lasten ikä on kanssakäymistä rajoittava tekijä. Ymmärrän sen hyvin, kun itsellänikin on n. vuoden vanhan lisäksi kaksi aikuista lasta. Tekemiset ja olemiset tapahtuvat omassa arvomaailmassani nyt kuopuksen ehdoilla, kun kerran sellainen vielä on suotu. Siitä huolimatta haluaisin joskus tavata ikätovereita, joilla vielä pieni lapsi.
M
mielipide aiheeseen
Vieras
\
Äiti-mamman kommentti voisi olla suoraan minun suustani. Täällä on siis toinen samanlainen :wave:
Jos laitan tähän nyt yhteystietoni, niin miten käy?
Kerron teille, ihan kokemuksesta: jokunen innokas vastaa, sitten kirjotellaan jonkin aikaa, viikko, kuukausi. Ja sitten - täydellinen hiljaisuus. Ei mitään.
Jos tapaamista ehdottaa - jos asutaan samoilla kulmilla - viimeistään silloin vaietaan, lopetetaan meilailu. Tai kommentti ohitetaan ja sivuutetaan.
Ei haluta tavata !
Ja sitten täällä haetaan taas meilikavereita, live-ystäviä, ja vingutaan sitä yksinäisyyttä ja plaaplaa.
Että se siitä ystävyyden ja ystävän kaipuusta..
En tarkoita tällä äiti-mammaa, enkä ketään erityisesti (paitsi joitakin erityisesti, yksikin hakee taas meiliosoitteeseensa ystäviä ja ajatustenvaihtajaa)
sanompahan vain että näin siinä aina sitten käy !
Minusta kyllä saisi pitkäikäisen, ahkeran, tiiviin ja sitkeän kirjoittelijan, jolla on aikaa ja mielenkiintoa myös live-treffeihin toisen 4-kymppisten äitien kanssa, riippumatta siitä mikä on elämäntilanne ja minkä ikäisiä tenavia on.
Alkuperäinen kirjoittaja 03.03.2005 klo 11:10 Äiti-mamma kirjoitti:
Äiti-mamman kommentti voisi olla suoraan minun suustani. Täällä on siis toinen samanlainen :wave:
Jos laitan tähän nyt yhteystietoni, niin miten käy?
Kerron teille, ihan kokemuksesta: jokunen innokas vastaa, sitten kirjotellaan jonkin aikaa, viikko, kuukausi. Ja sitten - täydellinen hiljaisuus. Ei mitään.
Jos tapaamista ehdottaa - jos asutaan samoilla kulmilla - viimeistään silloin vaietaan, lopetetaan meilailu. Tai kommentti ohitetaan ja sivuutetaan.
Ei haluta tavata !
Ja sitten täällä haetaan taas meilikavereita, live-ystäviä, ja vingutaan sitä yksinäisyyttä ja plaaplaa.
Että se siitä ystävyyden ja ystävän kaipuusta..
En tarkoita tällä äiti-mammaa, enkä ketään erityisesti (paitsi joitakin erityisesti, yksikin hakee taas meiliosoitteeseensa ystäviä ja ajatustenvaihtajaa)
sanompahan vain että näin siinä aina sitten käy !
Minusta kyllä saisi pitkäikäisen, ahkeran, tiiviin ja sitkeän kirjoittelijan, jolla on aikaa ja mielenkiintoa myös live-treffeihin toisen 4-kymppisten äitien kanssa, riippumatta siitä mikä on elämäntilanne ja minkä ikäisiä tenavia on.
M
mielipide aiheeseen
Vieras
Piti vielä lisätä, että myös muiden ikäisten kuin 4-kymppisten, nuorempien, vanhempien... ei ikä ole merkutyksellinen juttu ystävyydessä. :heart:
I
iltatähtijp
Vieras
Omassa ystäväpiirissäni ei ole juuri vauvaikäisiä lapsia, leikki-ikäisiä kylläkin. Ystävät ovat jo takaisin työelämässä, joten päivisin ei juuri ikäistä seuraa ole. Poika on nyt 4 kk ja vielä en ole pitänyt kiirettä erilaisten vauvakerhojen kanssa, kiitos osittain ennenaikaisuuden ja koliikin takia. Koliikki onneksi on hellittänyt ja nyt uskaltaa jo vähän liikkua yleiselläkin paikoilla. Vasta nyt on jäänyt vähän omaa aikaa, kun päiväunet on ruvennut sujumaan vähän paremmin, ilman hyssyttelyä ja heijausta.
Y
ystävää etsin
Vieras
:wave: Ojennan käteni, toivon ystäviä erilaisia: meilikavereita, live-kaveritakin.
Olen täällä, tässäkin ketjussa, kommentoinut, mutta ei sen enempää. Olen 40 V äiti.
Jaksan kirjoitella piiiitkäääänkin! eli jos todella toivot, kaipaat hyvää. luotettavaa ystävää, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia mistä vaan ja uskallat tavatakin, ainakin jos asut lähellä , ja viimeistään kesäloman aikaan jos asumme toisistamme kauempana.. KIRJOITA
osoitteeseen lallunalle@suomi24.fi
Olen täällä, tässäkin ketjussa, kommentoinut, mutta ei sen enempää. Olen 40 V äiti.
Jaksan kirjoitella piiiitkäääänkin! eli jos todella toivot, kaipaat hyvää. luotettavaa ystävää, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia mistä vaan ja uskallat tavatakin, ainakin jos asut lähellä , ja viimeistään kesäloman aikaan jos asumme toisistamme kauempana.. KIRJOITA
osoitteeseen lallunalle@suomi24.fi
V
vielä yksi yksinäine
Vieras
Laittakaapa jonkinlainen mailiosoite niin kokeillaan olemmeko yhteensopivia. Kyllä joistakin vanhoista tuttavista on huomannut sen, että seura ei enää kiinnosta, koska meillä on rajoittava pieni lapsi. Ja monet meidän ikäiset, eli 40+, joiden lapset jo voidaan jättää kotiin keskenään, viettävät iltansa ja viikonloppunsa kapakassa ja viikonloppuaamunsa krapulassa. Menee kuulemma iltapäivään, ennenkuin selviää kauppakuntoon. Yksi nainen, jolla oli itsellään kolme pientä lasta, yli 4 vuotiasta, sanoi ettei halua seurustella sellaisten kanssa, joilla on vauva, koska ne rajoittavat niin paljon.
Minusta lapsen ikä ei ole rajoittava tekijä. Onhan se kiva jos on samanikäisiä, mutta kyllä se ihminen ratkaisee.
Minusta lapsen ikä ei ole rajoittava tekijä. Onhan se kiva jos on samanikäisiä, mutta kyllä se ihminen ratkaisee.
Y