Tampere-PKseutu kiista parisuhteessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja TH
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

TH

Vieras
Alan olla jo ihan lopussa parisuhteessamme vallitsevaan kiistaan asuinpaikasta. Asumme tampereella, mutta mieheni hakee toita pk-seudulta, koska hanen alallaan kaytannossa kaikki haastavat tehtavat Suomessa ovat siella. Talla hetkella meilla molemmilla on toita tampereella, mutta miehen urakehitys on nykyisessa tehtavassaan tampereella jumissa. Todennakoisyys, etta han saisi tampereelta samanlaisia haasteellisia toita kuin pk-seudulla on tajolla on todella pieni. Itse taas olen todella kiintynyt tampereeseen, taalla ovat ystavani, leppoisa tunnelma, ihana koti ja kaunis luonto heti keskustan tuntumassa, mitka ovat minulle todella tarkeita. Toista voisin saada pk-seudulta, mutta tyo ei ole minulle se juttu, vaan ymparisto jossa elan. Itse asuin pk-seudulla opiskeluaikana 7 vuotta, enka milloinkaan tuntenut aluetta kodikseni, vaikka kovasti yritin kotiutua sinne. Tampereelle muutettuani rakastuin tahan kaupunkiin heti, ja nain on jatkunut jo kuusi vuotta. Meilla on perheen perustaminen suunnitteilla. Emme vain paase yhteisymmarrykseen siita, miten jarjestaisimme asumisemme / elamamme jos ja kun mieheni saa pk-seudulta toita, jollaisia han haluaa. Apua ihmiset, onko teilla neuvoja, tai vastaavasta kokemusta?
 
Voi surku, kuulostaa pahalta ristiriidalta. Mutta melkeinpä sanoisin että miehellesi taitaa olla ura tärkeämpi kuin parisuhde. Totta on että täällä Tampereella saa tapella vähistä työpaikoista, unelmaduunista harva voi edes haaveilla. Mietin vain, miten onkin mahdollista, että Suomessa ei käytännössä missään muualla ole kunnon työmahkuja kokemusta omaavillakaan ihmisillä. Miten jollain pienellä paikkakunnalla voi ollenkaan toimia ja elää kun se on aika vaikeaa jopa ihan näissä suurimmissakin kaupungeissa. Jos ajattelen esim. Vaasaa, Jyväskylää, Kuopiota, Lahtea, Poria tms, jotka eivät ole mitään käpykyliä, niin miten ihmeessä niillä paikkakunnilla ihmiset saavat duunia. Entä nuoret, kokemattomat, en käsitä..
 
Ei se nyt ole niin tavatonta, että pariskunta tai perhe elää jonkin aikaa erossa toisistaan työn vuoksi. Tapoja järjestää asia on useita ja 200km kahden kaupungin välillä ei ole kovin paljon, kun huomioi, että jotkut elämään eri mantereilla työn vuoksi ja näkevät toisiaan vain jokusen kerran vuodessa.

Jos Ap ei tahdo lähteä mukaan pääkaupunkiseudulle ja haluaa nimenomaan asua Tampereella, lähdettäneen siitä oletuksesta, että perheen "tukikohta" jää Tampereelle. Tapoja järjestää tällainen tilanne on toimimaan on useita. Seuraavaksi esimerkkejä:

1) Miehelle vuokrataan esimerkiksi yksiö pääkaupunkiseudulta työpaikan läheltä, jota hän käyttää arkisin. Viikonlopuiksi mies matkustaa kotiin Tampereelle. Jonain viikonloppuina tietysti vaimo voisi matkustaa pk-seudulle.

2) Edellisen "enemmän Tamperetta versio" on sellainen, jossa mies voi suorittaa osan työtehtävistään etätyönä. Tällöin hän voi viettää Tampereella pidempiä aikoja. Tai sitten esimerkiksi tehdä 4 päivää pidempää työtä ja viettää kolmipäiväistä viikonloppua Tampereella. Tässä vaiheessa voidaan miettiä, kannattaako vuokrata kokonaista yksiötä vai toimisiko hotelli paremmin.

3) Juna- ja lentoyhteydet Tampereelta pk-seudulle ovat hyvät. Päivittäinen junailu Tampereelta työpaikalle on hyvä idea etenkin, jos työ on sellaista, että osan siitä voi tehdä läppärillä junassa, jolloin työpaikalla ei tarvitse olla niin kauaa. Jos vielä pystyisi tekemään päivän/kaksi etätöitä viikossa, 3-4 kertaa viikossa pk-seudulle sompailu ei välttämättä olisi niin kamala juttu. Senhän ei tarvitse olla pysyvä ratkaisu vaan mies voi koko ajan samalla etsiä töitä lähempää Tamperetta. Lisäksi veroista saa vähentää 2 edestakaista matkaa viikossa työpaikalle. Myönnytyksenä asuinpaikka Tampereella voitaisiin valita mahdollisimman läheltä juna-asemaa.

Kyllä hätä aina keinot keksii. Etäsuhde ei ole sama asia kuin ero.
 
Van meillpästä ei tuommosie parisuheongelmie oo. Teällästä kyllä etteenpäen suuntaotuvvoa hommoa on. Ensi viikon mörrisatsihi pitäs panna puluputtammaan! Pittäähän sitä ajatella tulevaesuuttahi!
Urakehityssii on hyvässä vaohissa: jos ei tuiskuja tule, eikä pyrytä, niin entinen ura hangessa paariin on jälellä
 
Jos mies saa työpaikan junaradan varrelta tai läheltä Helsingin/Pasilan rautatieasemaa, ei kulkeminen Tampereelta ole mikään ongelma. Kuten joku kirjoitti, junassa voi tehdä töitä ja on työpaikkoja joissa se jopa luetaan jo työaikaan ja lisäksi voi ehkä tehdä etätyötä päivän tai pari viikossa? No, miehen työtehtäviä en tiedä mutta tiedän ihmisiä, jotka käyvät työpaikallaan vain palavereissa ja töissä parina päivänä viikossa. On kännyt ja läppärit.

Juna kulkee parhaimmillaan vajaassa kahdessa tunnissa tuon välin. Pääkaupunkiseudullakin harvalla menee alle tunti työmatkaan. Veljeni kulkee Hämeenlinnasta Vantaalla töissä, sitä työkaverit päivittelivät että miten pitkä työmatka. Ajallisesti hänellä menee siihen kuitenkin vähemmän aikaa kuin Espoosta töihin tulevilla työkavereilla. Ja varmaan hermoja säästävämpää ajella ilman ruuhkaa moottoritietä koko matka.

Tosin ennen kännykkä ja läppäriaikojakin monet sadat ihmiset kulkivat päivittäin Tampere-Helsinki akselia työpaikalleen. Tiedän sen kun itse astuin tästä puolivälistä junan kyytiin, samat naamat ne meni Helsingin junassa joka aamu.

Sen neuvon annan, että älkää missään tapauksessa valitko sitten puoliväliä asuinpaikaksi niin, että molemmilla on pitkä työmatka, tarvitaan kaksi autoa ja lapsen päivät hoidossa ovat pitkiä. Valitkaa se niin, että toisella on lyhyt työmatka joko pyörä/kävelymatka tai hyvät julkiset yhteydet ja lyhyt matka töistä lapsen hoitopaikkaan.
 
Olen itse kulkenut Hgin ja Treen väliä työni puolesta useamman vuoden, joten en näe mitään vaikeuksia teilläkään. Junayhteydet ovat niin hyvät, nopeat ja työmatkat voi vähentää verotuksessa. Ellei sitten pääse työnantajan kanssa muuhun sopimukseen matkakulukorvauksista

Pk-seutu on laaja käsite, joten ennen kuin miehesi löytää työpaikan on aivan turhaa kätistä muutostanne. Jos työpaikka sattuukin pääradan varrelle on asia huomattavasti helpompi ratkaista. Jos taas työpaikka on Espoossa mahdollisimman lännessä hankalien yhteyksien päässä voi jo nyt miettiä onko se juuri se alue, minne miehesi välttämättä haluaa mennä.

Työpaikkoja hakiessa voi käyttää järkeään ja tiedustella etätyömahdollisuuttakin. Jos miehesi on ajoissa pohtinut, miten selviää Treelta työpaikalleen pk-seudulle se tekee myös vaikutuksen työnantajaankin. Ei riitä, että mutisee kinaavansa muijan kanssa asuinpaikasta ja joo, kai me ehkä muutetaan pk-seudulle.

Sinä voit puolestasi miettiä voisitko joustaa nykyisen asuinpaikkanne suhteen ja muuttaa Treella sinne, mistä miehesi on mukavin käydä pk-seudulla töissä.Otat aluekartan esille, lasket mitä sinun toivomasi ratkaisu kustantaa yhteisessä taloudessanne ja miehesi tekee saman tahollaan, jos muuttaisittte pk-seudulle. Olkaa realisteja! Turha huolehtia ja riidellä sellaisesta, jota ei ole vielä edes olemassa.

Muuten, vaikka miehesi saisi töitä pk-seudulta voi asunnon saaminen olla todella vaikeaa vuokrasittepa tai ostaisitte sen.
 
Hei ystävälliset vastaajat,

halusin kiittää keskustelusta tähän asti, se on ollut todella valaiseva ja antoisa. Tuntuu, että olen saanut teiltä paljon uutta ja tuoretta näkökulmaa asioihin, enkä enää näe tilannetta ollenkaan entiseen tapaani mustavalkoisesti. Oli kannustavaa kuulla, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat onnellisesti saaneet työelämänsä sujumaan Treelta käsin pääkaupunkiseudulle. Nyt en enää tunne olevani niin suuri riistäjä ja mieheni elämänunelmien pilaaja, kun toivon, että perheemme koti on jatkossakin Tampere. Ja vaikkei mitään konkreettista työpaikkaa vielä olekaan tosiaan tiedossa, on hyvä ajatus etukäteen pohtia, millaiset kulkuyhteydet (esim. työpaikka radan varressa vaiko ei) ja etätyömahdollisuudet mieheni on valmis hyväksymään, kun töitä mahdollisesti tarjottaisiin. Työpaikkaeimloituksissa kun tällaisesta ei yleensä mitään mainita.

Tuntuu tosin vain vaikealta sanoa miehelleni, että mitä tahansa töitä ei pk-seudulta kannattaisi ottaa vastaan etenkin kun on lama ja kaikkialla töitä huonosti tarjolla. Mutta kun oikein kuulostelen itseäni, niin täytyyhän minun oikeasti pystyä kertomaan hänelle, millaista elämää hänen rinnallaan haluan: missä, miten paljon aikaa yhdessä/erossa ja miten tärkeä saa ura minun mielestäni olla verrattuna perheeseen ja parisuhteeseen. Olen tähän asti kaikin keinoin tukenut hänen urakehitystään (mm. ollut vuoden ulkomailla hänen mukanaan hänen opintojensa vuoksi), mutta tässä valintatilanteessa koen, että on hyvä tietää ja pystyä toiselle sanomaan, mitä minä puolestani oikeasti elämältämme/elämältäni haluan.
 
Jos teillä molemmilla on työpaikat tampereella, miksi mies haluaa mitä tahansa töitä helsingistä? Eikö tietenkin kannata harkita vain sellaisia paikkoja, jotka todella auttavat uraputkessa eteenpäin? Ja joissa tienaa sen verran hyvin, että palkalla kattaa myös kasvavat liikkumiskulut ja mahdollisen työasunnon vuokran pk-seudulla - jos säilyttäisitte yhteisen kotinne treella.

Kannatan lämpimästi sitä, että mies etsii töitä ja toteuttaa unelmaansa, mutta ette muuta yhteistä kotianne pk-seudulle. Mies voi kokeilla töissä kulkemista vuoden-pari, ja molemmat tietenkin testaatte, toimiiko osittainen etäsuhde. Jos huipputyöpaikka löytyy ja etäsuhde on liian raskas, päätätte vasta sen jälkeen, onko muuttaminen pk-seudulle järkevää.

Itse asun Kuopiossa ja osa tutuistani käy töissä Helsingissä. Ihan onnistuu jopa täältä saakka, vaikka yhdensuuntainen junamatka vie 4 h. En näe, miksi se ei reilusti lähempää eli Tampereelta onnistuisi.
 
Jos teillä molemmilla on työpaikat tampereella, miksi mies haluaa mitä tahansa töitä helsingistä? Eikö tietenkin kannata harkita vain sellaisia paikkoja, jotka todella auttavat uraputkessa eteenpäin? Ja joissa tienaa sen verran hyvin, että palkalla kattaa myös kasvavat liikkumiskulut ja mahdollisen työasunnon vuokran pk-seudulla - jos säilyttäisitte yhteisen kotinne treella.

Kannatan lämpimästi sitä, että mies etsii töitä ja toteuttaa unelmaansa, mutta ette muuta yhteistä kotianne pk-seudulle. Mies voi kokeilla töissä kulkemista vuoden-pari, ja molemmat tietenkin testaatte, toimiiko osittainen etäsuhde. Jos huipputyöpaikka löytyy ja etäsuhde on liian raskas, päätätte vasta sen jälkeen, onko muuttaminen pk-seudulle järkevää.

Savotar,

taisin olla epäselvä - ei mies sentään mitä tahansa töitä hae, vaan juuri noilla kriteereillä, joita pidit järkevänä. Tarkoitin millä tahansa kaikkia HYVIÄ työtilaisuuksia - niitäkin, jotka eivät sijaitse radan varressa, vaan vaikeammin saavutettavissa paikoissa pk-seudulla.
 
Viimeksi muokattu:
Ei se nyt ole niin tavatonta, että pariskunta tai perhe elää jonkin aikaa erossa toisistaan työn vuoksi. Tapoja järjestää asia on useita ja 200km kahden kaupungin välillä ei ole kovin paljon, kun huomioi, että jotkut elämään eri mantereilla työn vuoksi ja näkevät toisiaan vain jokusen kerran vuodessa.

Jos Ap ei tahdo lähteä mukaan pääkaupunkiseudulle ja haluaa nimenomaan asua Tampereella, lähdettäneen siitä oletuksesta, että perheen "tukikohta" jää Tampereelle. Tapoja järjestää tällainen tilanne on toimimaan on useita. Seuraavaksi esimerkkejä:

1) Miehelle vuokrataan esimerkiksi yksiö pääkaupunkiseudulta työpaikan läheltä, jota hän käyttää arkisin. Viikonlopuiksi mies matkustaa kotiin Tampereelle. Jonain viikonloppuina tietysti vaimo voisi matkustaa pk-seudulle.

2) Edellisen "enemmän Tamperetta versio" on sellainen, jossa mies voi suorittaa osan työtehtävistään etätyönä. Tällöin hän voi viettää Tampereella pidempiä aikoja. Tai sitten esimerkiksi tehdä 4 päivää pidempää työtä ja viettää kolmipäiväistä viikonloppua Tampereella. Tässä vaiheessa voidaan miettiä, kannattaako vuokrata kokonaista yksiötä vai toimisiko hotelli paremmin.

3) Juna- ja lentoyhteydet Tampereelta pk-seudulle ovat hyvät. Päivittäinen junailu Tampereelta työpaikalle on hyvä idea etenkin, jos työ on sellaista, että osan siitä voi tehdä läppärillä junassa, jolloin työpaikalla ei tarvitse olla niin kauaa. Jos vielä pystyisi tekemään päivän/kaksi etätöitä viikossa, 3-4 kertaa viikossa pk-seudulle sompailu ei välttämättä olisi niin kamala juttu. Senhän ei tarvitse olla pysyvä ratkaisu vaan mies voi koko ajan samalla etsiä töitä lähempää Tamperetta. Lisäksi veroista saa vähentää 2 edestakaista matkaa viikossa työpaikalle. Myönnytyksenä asuinpaikka Tampereella voitaisiin valita mahdollisimman läheltä juna-asemaa.

Kyllä hätä aina keinot keksii. Etäsuhde ei ole sama asia kuin ero.


Saa vain olla aikaslailla hyvä liksa että tuollaiset järjestelyt ovat kannattavia tai edes mahdollisia. Millään parin tonnin palkalla et pendelöi Hesan ja Treen väliä päivittäin tai vuokraa asuntoa Hesasta. Mutta jos palkka on jotain 5000, homma ehkä kannattaa. Aikaa jää kyllä silti aika vähän.
 
Viimeksi muokattu:
Mielenkiintoinen aihe. Itselläni on tulevaisuudessa todennäiköisesti sama juttu edessä. Mitenkäs aiheen aloittajalla tilanne on nyt ratkennut?

Itse olen miettinyt tuota puoliväliin muuttamista, eli käytännössä Riihimäelle pitäisi muuttaa. Tampereella olisi toki duunia tarjolla, mutta Helsingissä juuri uusien tehtävien tuomat haasteet ja miellyttävämpi työpaikka vetäisi kovasti puoleensa.
 
Paljon ihmisiä käy Tampereelta PK-seudulla töissä. Eihän tuo ole mikään ongelma, jos siitä ei halua tehdä sellaist.a

Kohtalaisen huoleton asenne. Mietipä uudestaan.

Pendolinolla matka Tampereelta Helsinkiin kestää puolitoista tuntia ja Intercityllä vajaat kaksi tuntia. Jos Tampereen päässä asemalle kulkemiseen kestää 20 minuuttia ja Helsingissä työhön kulkemiseen puoli tuntia ja lisäksi Helsingin päässä joutuu odottamaan vaikkapa puoli tuntia junan lähtöä Tampereelle, niin pelkästään matkoihin kuluu päivässä yli viisi ja puoli tuntia. Siihen päälle kun vielä lisätään kahdeksan tunnin työpäivä, niin päivän kokonaismitaksi tulee yli 13,5 tuntia. Eli jos kuudelta aamulla lähtee, niin puoli kahdeksan jälkeen on illalla takaisin. Sen jälkeen tuskin riittää lapsille tai puolisolle enää energiaa.
 
Viimeksi muokattu:
Kohtalaisen huoleton asenne. Mietipä uudestaan.

Pendolinolla matka Tampereelta Helsinkiin kestää puolitoista tuntia ja Intercityllä vajaat kaksi tuntia. Jos Tampereen päässä asemalle kulkemiseen kestää 20 minuuttia ja Helsingissä työhön kulkemiseen puoli tuntia ja lisäksi Helsingin päässä joutuu odottamaan vaikkapa puoli tuntia junan lähtöä Tampereelle, niin pelkästään matkoihin kuluu päivässä yli viisi ja puoli tuntia. Siihen päälle kun vielä lisätään kahdeksan tunnin työpäivä, niin päivän kokonaismitaksi tulee yli 13,5 tuntia. Eli jos kuudelta aamulla lähtee, niin puoli kahdeksan jälkeen on illalla takaisin. Sen jälkeen tuskin riittää lapsille tai puolisolle enää energiaa.


Näin. Sekä se tosiasia että junat on nykyään aina myöhässä. Siis ihan aina, meidän duunissa jotkut käy junalla töissä ja aina ovat myöhässä. En käsitä miksi eivät vaihda bussiin, matka ei ole pitkä mutta täytyisi silti ajoissa duunissa olla. Pomot ei tykkää tuollaisesta.

Ja se, että henkilön palkka täytyy olla todella iso että on edes mahdollista ajella joka päivä tuo TRE-HKI-TRE väli, oli se kulkine mikä vain. Millään 2000-3000 euron palkalla sitä väliä et kyllä hinkkaa. Ja jos on isompi palkka, on jo varaa ostaa kämppäkin Helsingistä.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä