synnytyskertomusta
eli menin silloin keskiviikkona, 13.1 oysiin, jossa mut tutkittiin ja otettiin noiden kipujen takia osastolle.
synnytystä koitettiin käynnistellä oksitosiinitipalla perjantaina, 15.1, muttei käynnistynyt. olin tipassa 5 tuntia, viimeisen puolen tunnin aikana tuli supistuksia n. 5min välein, joskaan ei kovin kivuliaina. olin käynnistyksen loputtua samat 3-4cm auki (tutkijasta riippuen) kuin ennenkin, kanavaa oli 1,5cm jäljellä.
lauantaina mut tutkittiin taas, ja paikat oli pehmenneet ja kanavaa 1cm jäljellä. käynnistys sovittiin sunnuntaille.
Sunnuntaina klo 10 aikaan lähdin synnytyssaliin, jossa puhkaistiin kalvot, ja odoteltiin supistusten alkamista puolituntia-tunti. Sitten laitettiin oksitosiinitippa, joka aloittikin supistukset.
Kun kivut yltyivät koviksi, sain selkää vasten lämpöpussin, joka olikin ihana. Kokeilin myös ilokaasua, muttei se oikein auttanut kuin alussa muutamien supistusten ajan. Pyysin kohdunkaulan puudutteen, jonka sainkin, ja tunsin kyllä, kuinka se puudutti tehokkaasti. Puudutus vaimensi pari supistusta, jonka jälkeen kivut palasivat paljon pahempina.
Mulla oli tosi ihana kätilö, joka huomasi heti, ettei puudutus tehonnut, ja tilasi spinaalin.
Anestesia lääkäri oli jossain kiireellisessä hommassa, ja häntä odoteltiin ainakin 45min.
Olin todella kipeä, en voinut kuin maata sängyssä, koittaa kiskoa ilokaasua (josta ei ollut apua) ja huutaa supistusten tullessa. Supistuksia tulikin minuutin-parin välein. Kätilö laittoi oksitosiinitippaa pienemmälle, muttei sekään auttanut. -Kokonaan kiinni sitä ei uskaltanut laittaa.
Lopulta nakkasin ilokaasunaamarinkin nurkkaan ja keskityin vain hengittämään supistuksen aikana. Mies piti lämpöpussia mun alaselän päällä ja painoi selkää supistusten aikana.
Olin jotain 7-8 cm auki, ja kanavan reunoja hieman jäljellä. Kätilö koitti sormella painella reunoja pois ja kehotti myös kevyesti ponnistamaan, että reunat häipyisivät äkimmin.
Varttia vailla 14 vaihtui vuoro, ja vuoroon saapui sama kätilö, kuin mulla oli edellisen lapsen synnytyksessä 1,5 vuotta sitten. Melkein samalla ovenavauksella saapui myös anestesia lääkäri, joka alkoikin heti puhdistamaan mun selkää.
mua alkoi ihan hirveästi ponnistuttamaan. Tämä kätilö kielsi ehdottomasti ponnistamasta, ja käski läähättämään, etten voi ponnistaa samalla. Anestesi lääkäri putsasi edelleen mun selkää, ja ajattelin, etten kyllä ehdi saada puudutusta, enkä varmasti voi olla paikallaan puudutettaessa, niin hirveät kivut mulla oli. -todellakin huusin supistusten tullessa. :ashamed:
Sitten soi anestesialääkärillä puhelin. Hänellä oli jo hanskat kädessä ja kaikki valmiina puudutusta varten, mutta puhelu oli kiireellinen, joten kätilö piti lääkärille puhelinta korvalla.
Mulla supisti, ihan hirveästi, ja alkoi väkisin työnnättää. Mulla ponnistuksen tarve ei tunnu kakkahätänä, vaan yökkäyttää ja kroppa työntää ihan pakostakin samalla. Kätilö komentaa että älä ponnista, läähätä, läähätä, ja minähän läähätän ikuisuudelta tuntuvan ajan.
Supistus vain ei tunnu menevän ohi, ja tajuan, että vauva on jo tulossa. Tunnen, kuinka pää venyttää mun paikkoja, ja kipu on tosi kova. Kroppa työntää väkisin, en voi enää mitään, ja huudan, että tää syntyy nyt.
Vilkaisin jalkopäähän, anestesialääkäri puhuu puhelimessa ja kätilö pitää puhelinta ja kieltää ponnistamasta.
Tajuan, että kivusta huolimatta mun täytyy ponnistaa, vauva syntyy nyt, ja sillä hyvä. Makaan yhä kyljelläni ja pidän jalasta kiinni ja pukkaan vuavaa ulos.
Lopultakin kätilöön tulee liikettä, hänkin tajuaa, että vauva syntyy ja tulee auttamaan.
Kätilö käskee mun nousta istumaan, vauvalla taitaa pää näkyä jo, mutta hän ei saa mun ollessa kyljellään hartioita autettua ulos. On kamalaa kömpiä istumaan vauvan ollessa sisällä, ja se tunne, mikä on, kun jokapaikka on täynnä vauvaa. :x Kipu on hirveä, ja todellakin karjun, kun ponnistan vauvan ulos.
Onneksi kipu loppuu heti, kun vauva syntyy, ja onhan se pikkuinen ihanaa saada syliin.
Kukaan ei puhu vauvan sukupuolesta mitään, ja lopulta kysyn, että kumpi se on. 9 pisteen poikahan se :heart:
I vaiheen kestoksi tuli 2h59min, II vaihe 3min ja III vaihe 18min
Vauvalla oli kasvoissa paljon mustelmia, otsa, posket ja nenä olivat ihan mustelmilla, samoin suun ympärys. Vauva vietiinkin aika pian happikaappiin, kun kasvot ja suunympärys niin sinersivät. Vauvaa piti myös vähän patistella itkemään, jotta keuhkot aukeavat kunnolla.
Osastolla vauvan hengitys alkoi narista voimakkaasti, ja sitä koitettiin hoitaa lisähapella. Lisähapesta ei kuitenkaan ollut apua, joten vauva vietiin yöksi lastenteholle seurantaan.
Naarina johtui kosteudesta keuhkoissa, ja sain vauvan seuraavana päivänä takaisin viereen.
Montaa tuntia en ehtinyt vauvaa pitää, kun tuli labratulokset, ja vauva vietiin sinivaloon keltaisuuden vuoksi. Valossa vauva oli lopulta kahteen otteeseen, eka kerralla 36h toisella kerralla 24h, ennenkuin bilirubiiniarvot lähtivät laskuun.
kotiin päästiin sunnuntaina, vauvan ollessa viikon ikäinen.
