Täällä on nyt neuvolassa käyty, ja kaikki oli ok.
Tää oli lastenneuvolan puolelta tää täti, ja on kauheen ihana ihminen. kyseli vointia ja itkuhan mulle lopulta tuli, kun olo on niin kamala. en voinut sielläkään istua edes, vaan kävelin edestakaisin, kun pakottaa niin lonkkia ja on niin turvonnut olo ja kamala olo muutekin. Terkka soitteli sitten ä-polille, että miten ois käynnistys, kun oon niin poikki. Ne saoin kyllä oysissa, että on tapauskohtaista, puhkotaanko kalvot (ei mielellää?) vai laitetaanko oksitosiinitippa, ja sano, että voinhan käydä näytillä.
Ei yhtään huvittaisi lähteä autoon istumaan, mutta pakko kai se on, en vaan jaksa enää. Tehkööt sitten mitä lystäävät, eikai siihen kipuun kuole.
Te, keillä on useampia alatiesynnytyksiä takana niin oliko eka kivuliaampi, kuin seuraavat? Kun mullahan 1.synnytys oli sectio 9/05, 2.synnytys käynnistettin 11/06 ja 3. synntys käynnistyi itsestään 6/08. Tuo kolmas oli tosi helppo ja miltei kivuton, viimeiset 30min oli kipuja, joihin pyytelin puudutuksia.
Kakkosen käynnistys oli kamala, mutta nyt olen alkanut miettimään, että ehkä se johtuikin siitä, että oli "eka kerta". Ja onhan tilanne nyt varmaan eri, kuin silloin, on jo valmiiksi paikat kypsynyt enemmän ym.
