***TAMMIVAUVAT*** Syyskuussa

J.t voimia surun keskelle :hug:

tammikuun4
masuhan on kivasti pyöristynyt kuukauden aikana.
Mulla on käynyt ihan samanlainen pyöristyminen ihan hetkessä!

Joku kyseli taas ummetuksesta... pahentunu on täälläkin taas välillä. Yksi ilta oli pakko jo ottaa duphalacia maksimiannos. Yöllä sen sitten tunsikin mielettömänä turvotuksena, mutta loppuenlopuksi se autto vaivaan! :LOL:

Vaipparoskis Mulla on sellainen malli kätyössä, johon laitetaan normi muovioussi ja jonka pitäs pitää hajut sisällä. (Diaper Champ) Ei oikein pidä niitä hajuja... ainakaan 11 kk:n käytön jälkeen. Tavallinen kannellinen roskis varmaan ajaa saman asian. Siihen on vielä pinttynyt P*****an haju, ettei lähde millään raikkaan tuoksuiseksi. Oon yrittäny jo useampaa pesuainetta. Eli kohta lentää kallis roskis kaatikselle.... :'(

Tica & Kääryle 23+2
 
:attn: Varoitus, vuorossa avautumista:

Mulla on todella pettynyt olo. Ihminen jota luulin ystäväksi taitaakin olla jotain aivan muuta. Hän on alusta asti ollut ainoa kavereista/tutuista kuka ei ole onnitellut raskaudesta. Totesi asian joskus kuultuaan että "vai niin, pitihän sekin arvata". Nykyään hän lähinnä piikittelee asiasta ilkeästi ja suhtautuu raskauteen aivan kuin hieman vihamielisesti. Laittelee esim. viestejä, että häntä ärsyttää kun toiset kyselee häneltä miten mun raskaus on sujunut, kun hän joutuu kyselijöille sitten vastaamaan että "mistäs minä tiedän, en ole keskustellut asiasta!". Lisäksi taannoin kun hänet näin, totesi mun vatsasta "no eipä ole kummonen, luulis olevan vähän isompi edes". Tiedän, että kyseisellä ihmisellä on ollut joskus itsellä kovakin vauvakuume (ja taitaa olla edelleen), mutta syystä tai toisesta vuosien yrityksestä huolimatta vauvaa ei ole ikinä kuulunut. Ymmärrän osaltaan sen, että varmasti on turhauttavaa jos ihmiset ympärillä tulevat raskaaksi, eikä itse millään. Kaipa siinä sitten katkeroituu. Mutta tuntuu jotenkin niin häkellyttävältä, että hän nykyään on mulle toisinaan jopa todella ilkeä. Tuntuu vaan niin pettyneeltä oma olo, kun olen kuitenkin hänen elämän juhlahetkiä iloinnut (valmistuminen, häät ym.) ja "vastapalkkio" mun ilooni on tällainen. Eipä taida olla oikea ystävä ollenkaan. :'(

Ainakin nyt taidan ymmärtää mitä kateus on.
 
Janoschin tarinatuokio Laitanko sulle sinisen sydämmen?
Onpa ollut merkillinen lääkäri kyllä :eek:
Mullakinhan alkuun oli vaan 2vk:n pätkissä ne saikut mutta sitten äitipoli nimenomaan kirjoitti pidemmät ja viimekerralla äitiyslomaan saakka asti suoraan.
Voimia sinulle isäsi johdosta :hug:

millis1982 Ainakin kunnallisella puolella jos sulla on oikeus äippärahaan saat ihan normaalin kuukausipalkan, ja sehän maksetaan muutenkin jokaiselta viikonpäivältä. Ei siis mitään sunnuntaita vähennellä tai arkipyhiä.
Ja tosiaan jos kelan äippärahalle menee, eli kela maksaa sulle eikä työnantaja niin maksetaan arkipäiviltä eli ma-la.
Tuon vuoksi sunnuntaisin voi äippälomalla tehdä töitä, eikä se vaikuta päivärahaan sitten lainkaan.
Itse haaveilen josko vois aina sunnuntaina sitten tehdä töitä kotona mutta saattahaan haaveeksi jäädä.
Ompa ollut melkoinen neuvolalääkäri kun on ehdottanut että aloittaa äippäloman varhennettuna :eek:
Itse en ainakaan aloittais koska syö sieltä toisesta päästä pois, paitsi jos on ennenaikainen synnytys ja siitä saa niitä lisäpäiviä.

vinkuheinä Mahtuu vielä toki mukana, mutta laitatko sinun lasketunajan niin voin lisätä sinut tuonne meidän etusivun listaan?
Tai voin laittaa listan loppun ilmankin jos et halua sitä paljastaa.

tammikuun4 Komia masu sullakin :D

Katti83
Minäkin tilasin tuolta vaunulasta ja mukavasti olivat ajatelleet kun mustat tilasin niin laittoivat kahdella erilaisella kuvalla ne niin on molemmille omanlaiset pussukat =)

pinkgreen No ompa käytöstä :eek:
Minä kävin toissa päivänä töissä näytillä kun oli muutakin asiaa, niin siellä eräs ihminen joka pitää itseään jonkin näköisenä osaston napana niin ei noteerannut käyntiäni juuri mitenkään.
Ei sillä että olis pitänyt olla ihmettelemässä mahaa ja muuta, mutta kun näki sen kasvoista että sitä v....tti ihan sairaasti.
No, hänen niskaan on kaadettu sitten minun työt mitä hän vaan osaa tehdä, mutta ei se minun vika ole jos sijaista ei saada.
Mutta tämä samainen ihminen on kyllä yhden vakityöntekijän odotusta ja vauvoja ihastellut ja kommentoinut eikä ainakaan omien puheidensa mukaan kamalasti välitä tuosta ihmisestä edes.
Ja kun yks toinen sijainen tuli raskaaksi niin kyllä sitä paapo ja se oli niin jännää jne....ja kun vauva syntyi ja kävi siellä näytillä vauvan kanssa niin ihasteli.
Eli tulipa vaan taas olo, että kyllä kelpaa kun on niskalimassa töitä tekemässä ja hän saa kerätä siitäkin kunnian itselleen, mutta eipä voi iloita raskaudesta. Eli meillä siis se tilanne, että esimiehet nostaa tuota henkilöä korokkeelle asioistakin joita ei edes ole tehnyt tai vaikka muut olis tehnyt samat hommat niin vain tämä yks ylistetään.
Ilmankos minusta on tullut niin "määrätietoinen" ko. työnantajaa kohtaan, eli teen hommani ja vaadin tasan sentilleen jokaisen korvauksen tai muun etuuden johon minulla on oikeus.

Tulipa taas tekstiä :ashamed:

Enie + Nörtti ja Hissu 25+2
 
J.T otan osaa :hug:

Pinkgreen no onpa "ystävä"! Ei se tahaton lapsettomuuskaan tuollaiseen käytökseen oikeuta! Itse vähän jännäsin kertoa yhdelle ystävälle tästä raskaudesta, kun tiedän hänenkin halunneen lasta jo useamman vuoden ajan, mutta suhtautuikin todella hyvin ja huomasi että oli aidosti iloinen meidän puolesta =) Oletko koittanut jutella ystäväsi kanssa? Ei varmaan hänestäkään olisi kiva, jos sinä suhtautuisit samalla tavalla, jos hän joskus tulee raskaaksi.

Enie töissä olen huomannut saman, että osa suhtautuu ihan eri tavalla tähän minun raskauteen kuin toiset. Voi olla, että sellaiset henkilöt ketkä ei edes niin läheisiä ole, ovat olleet iloisempia ja kiinnostuneempia tästä kuin taas ehkä muutama läheisempi työkaveri. En tiedä sitten mistä johtuu.. Ainoastaan yhden vähän ikävämmän kommentin kuulin sivukorvalla, kun eräs mutisi oudolla äänensävyllä että "pitäisiköhän meidän kaikkien alkaa lapsia tekemään että pääsisi pois täältä"! Olin ihan ihmeissäni, en sitten tiedä kuvitteliko että minä ihan vain sen takia lasta olen halunnut |O No, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ;)

|.) Käyn tänään lääkärin luona juttelemassa näistä selkäkivuista, saa nähdä saako sairaslomaa vai ei. Neuvolalääkäriin on ainakin meillä hankala saada aikaa, ilmeisesti on vain kerran viikossa, joten helpompaa on ollut käydä työterveyden kautta. Tosin meillä ainakaan työterveydessä ei kirjoiteta koskaan pitkiä sairaslomia, ei puhettakaan siitä että kirjoittaisivat äitiysloman alkuun tässä vaiheessa :LOL: Ei sillä että vielä tarvitsisinkaan, mutta melkein aina, oli sairasloman syy sitten ihan mikä tahansa, sairasloma on maksimissaan sen kolme päivää :D Kai ne testaavat että miten paljon oikeasti haluat olla sairaslomalla, jaksaako ravata siellä aina muutaman päivän välein vai ei :kieh: Mutta itsekin olen miettinyt sitä, että miksi raskauden aikana tuntuu monelle olevan hankalampi saada sitä saikkua kuin normaalisti? Raskauden takia pitäisi kärsiä vaikka mitä vaivoja ja jatkaa vain töissä, mutta sitten ei-raskaana saikkua kyllä kirjoitetaan esim. selkäkivuista?

Lumi ja Lilliputti 24+3
 
Zuh
Mimonmami: Mulla oli jo viikkoja sitten hb vain 114, tiedä missä nyt huitelee.. Eikä verenpaineissakaan ole hurraamista, ovat aika alhaiset eli mun väsymys varmaan osaksi ainakin johtuu näistä. Saa nähdä millaisia tuloksia tulee 30. päivä neuvolassa.

Janischin tarinatuokio - paljon voimia!

Pinkgreen - ikävää että kaveri suhtautuminen on tuolla linjalla. Tosin tiedän muutaman henkilön jotka ovat kuluttaneet itsensä täysin loppuun lapsen yrittämisen kanssa, päätyneet syömään masennuslääkkeitä jne. eli jos kaverillasi on tällainen tausta niin on varmasti vaikea iloita. Tosin mielestäni silloinkin pitäisi osata olla edes neutraali, jos on mahdotona iloita toisen puolesta. Tästä syystä minä en kovin paljon huutele että tärppäsi ekalla yrittämällä, kun tietää ettei tosiaan kaikille tule vauvoja pikapalvelutiskiltä..

On kyllä kummia kommentteja sairaslomista, suosittelen käymään toisella lääkärillä jos ei pysty töissä käymään. Meillä on hyvä lääkäri, syntyjään tuolta itärajan takaa ja ei ihan aina ymmärrä mitä sille selittää mutta aina lykkää viikon saikkua ainakin. Tosin sinne ei aina uskalla mennä jos ei haluakaan jäädä töistä pois :p

Ah, jo TORSTAI!

~Zuh & Naatti 20+6
 
tervetuloa uusille Alkaa olla jo aika iso porukka kasassa. =)

J.T. Voimia sulle kovasti. :hug:

enie Joo en minäkään meinaa aloittaa varhennettuna. Marssin tuonne työterveyteen sitten kun tuntuu siltä, että nyt on työt tehty. :)

pinkgreen Onpas ihme käytöstä sun kaverilta. Meillä oli mun miehen kanssa vuosien lapsettomuus takana ennenkuin IVF onnistui. Ei kyllä koskaan oltu mitenkään katkeria yms toisille. Päinvastoin oltiin iloisia muiden puolesta ja oltiin hengessä mukana..vaikka joskus pahaa tekikin. Me kyllä puhuttiin asiasta tosi rehellisesti ihmisille. Jospa hänkin pystyisi puhuu sulle ja avaa sydäntään.

millis ja liinu 24+5
 
Pinkgreen onpa tosi ystävä. Mun sisko on ihan samanlainen. Monesta syystä ei olla enää tekemissä.

No niin..ultrassa siis käyty, painoarvio 330g. Mitat heittivät parilla päivällä mutta ei sen väliä. Ja saatiin tyttö lupaus :heart: Eli mulle saa laittaa punaisen sydämen nimen perään. Mies ei päässyt mukaan kun jä vahtimaan lapsia. Kyllä leveä hymy tuli kun kerroin että tyttölupaus saatiin :D
Omana tietona pidetään vauvan syntymään asti.
Iltapäivällä ostamaan ruokailuryhmää..tässä neljän hengen pöydässä alkaa olla jo ahasta :D

mulish ja pallo :heart: 20+5
 
POKS 24 :heart:

Profiilissa tänä päivänä otettu masun kuva.
Melkoinen pallero :D

Minäkin olen tuolta vaunulasta ostanut vauvalle kaukalopussin ja makuupussin.
Välistä todella hyviä tarjouksia.
Olen ajatellut sieltä käydä hakemassa Firkonin vaunut. En vain osaa päättää minkä väriset ottaisin =)
Meiltä kotoa sinne on matkaa vain vähän yli 10km niin voi useesti käydä tsiikaamassa tavaroita.

lokakuu10 ja saukko 24
 
Heippa! Täällä näytti olevan joitakin ikäviäkin kuulumisia, voimahalaukset heille :hug:
Eilen alkoi rv 22, jummijammi sentään. Luovutin nyt ja kaivoin kahdet ainoat äippähousuni käyttöön. Tiedän kyllä etten niillä pärjää loppuun asti kun haaroista kuluvat nopeesti puhki :kieh:

sairaslomista hyvä jos tiedän mistä sitä haetaan...en ole liiaksi joutunut lääkäreissä käymään,nyt vasta oman lapsen takia muutamia kertoja. On harmillista kun teillä monilla on selkäkipuja tai supistuksia, ja näin varhain pitää (vai saa) jäädä kotiin :( Ite joskus väsyneenä kateellinen miehelle jos hän saikulla, kun mä vien tytön hoitoon ja hän saa vain olla :ashamed: Hän just 2vk sitten MAKASI 10 päivää kotona ja argh! Mulla on työn suhteen hirvee ketutus ja motivaation puute, että hakisin saikkua jos kehtaisin, en tiedä saisko. Esikoisen odotus oli niin oireeton,että en tiedä edes millasia on supistukset. Olen miettiny että koska olis syntynyt jos ei oltas leikattu. (päivä ennen laskettua)

Ei tässä kummempia, tänään on taas evvk- päivä, ja työtkin vasta edessä :headwall: onneks huomenna vapaapäivä!

santtu ja iita 22+1
 
Pinkgreen Tosi kurjaa tuo kaverisi käytös, mutta jos taustalla on lapsettomuutta, se on varsin ymmärrettävää. Itse painin lapsettomuuden kanssa seitsemän vuotta ollen välillä todella pohjallakin. Osan kavereiden vauvauutisiin pystyi suhtautumaan hyvinkin neutraalisti, mutta osan uutisten jälkeen muistan kyllä itkeneeni hyvinkin katkeria kyyneleitä ja kyllä välillä oli vaikea iloita toisen puolesta - ei se toinenkaan voi tuntea lapsettomuuden tuskaa puolestani, ei vaikka kuinka yrittäisi.

Osittain nämä tunteet liittyi siihen, miten läheinen kaveri on ja missä vaiheessa omat hoidot oli. Aina toki pyrin siihen (ja mielestäni onnistuinkin), että olen kohtelias ja pidän katkeruuteni sisälläni siinä kohtaa, kun kaveri innoissaan uutistaan touhusi ja purin sen vasta kotona/ystävälle, jonka tiesin ymmärtävän (olin myös lapsettomuutta kokeva), tämä ystävä on nytkin ollut luottohenkilöni ja on takuulla iloinnut raskaudestani, mutta TIEDÄN ja olen nähnyt myös kyyneleet hänen silmissään, kun on raskauttani läheltä seurannut. Hänellä on ollut siihen valtavasti voimia ja hän on nykyään jo ns. sinut lapsettomuutensa kanssa, kaikki ei ole!

Koitahan siis ajatella tilannetta ystäväsi kannalta tai siten, että itse katsoisit vierestä, kun ystävä iloitsee asiasta, joka "kuuluu" naisen elämään (sosiaalinen paine on yllättävän suuri silloinkin, kun on jo yksi lapsi!, saattikka, että on kokonaan lapseton), josta usein kysellään "hyvää tarkoittavasti", että koskas teille vauva ja miksi teille ei tule (oletteko niin itsekkäitä, näin minultakin kysyttiin - luultiin, että haluamme helppoa elämää ja siksi emme tee lasta emmekä ymmärrä, miten esikoinen siitä kärsii :headwall: ) jne. samalla, kun itse olisit juuri sitä vailla ja se olisi asia, jota toivoisit eniten maailmassa ja maailmassa ei olisi mitään ilman sitä - siltä ainakin tuntuisi. Itsellä kesti pitkään tajuta, että maailmassa olisi paljon hyviäkin asioita, vaikka en koskaan vauvaa saisi (ja mullahan sentään on esikoinen, joten täysin lapsettomalle se on varmasti vielä musertavampaa!).

Kaikki ei ole sinut lapsettomuutensa kanssa - se on älyttömän pitkä prosessi. Vähän saatte osviittaa tunteista, kun ajattelette, miltä tuntuu, kun yrityksestä huolimatta kuukautiset alkaa - se vi***aa, eikö? Minä koin sen n.76 kertaa ennen, kun "tärppäsi" (vahvasti avustetuna) - siinä tulee väkisin vähän katkeraksi välillä, moni kokee sitä koko hedelmällisen ikänsä ja sen lisäksi rankat hoidot, jotka aiheuttavat muutoksia mielessä ja kropassa ja jotka jopa SATTUVAT fyysisesti .

 
mulish Onnittelut tyttö lupauksesta :heart:

Lapsettomuudesta: Eräs sukulaiseni kärsii lapsettomuudesta, tosin nyt jo ikäkin sitä luokkaa ettei enää mahdollista, joten jäi täysin lapsettomaksi ihmiseksi sitten.
Mutta hän ei koskaan ole ollut katkera, vaan ihastellut aina raskaana olleiden mahoja ja sitten syntyneitä vauvoja.

(.) Minä en jaksa mitään...,makaan vaan kissan kanssa sängyssä ja välillä nukahdinkin.
Aamulla oli tosi kovat kivut taas mahassa molemmin puolin ja en päässyt mihinkään liikkumaan.

Alkoi pelottamaan tosissaan että kohta ne vetää osastolle makaamaan.
Mutta minäpä en ota ensi viikon torstain KYS käynnille mitään tavaroitani mukaan niin ei tarvi ainakaan heti jäädä :kieh:

Jospa se tästä hellittäis kun tosiaan haluais päästä edes pikku hiljaa tätä alakertaa suursiivoamaan sitä mukaa kun jaksaa.

Muistin onneks että yläkertahan myllätiin ympäri parikuukautta sitten eli vain alakerta on suursiivottu viimeks huhtikuussa.

Huone kerrallaan jos menis ja tekis vaan ne mitä voi, ja sitten illalla miehen avustuksella raskaimmat. Ikkunan pesuhan ei kovin raskasta ole muuten mutta sitä seisomista kun ei voi kauatta harrastaa niin...
Alakerrassa olis hmm....12 avattavaa ikkunaa ja sitten pesutilojen 2 pientä ikkunaa |O
 
Alkuperäinen kirjoittaja Enie:
Lapsettomuudesta: Eräs sukulaiseni kärsii lapsettomuudesta, tosin nyt jo ikäkin sitä luokkaa ettei enää mahdollista, joten jäi täysin lapsettomaksi ihmiseksi sitten.
Mutta hän ei koskaan ole ollut katkera, vaan ihastellut aina raskaana olleiden mahoja ja sitten syntyneitä vauvoja.
Se on kiinni juuri siitä, miten on ns. sinut lapsettomuutensa kanssa - ja miten hyvin katkeruuden pystyy peittämään. Aikaa kun kuluu, senkin kanssa voi oppia elämään - kaikki ei, mutta jotkut kyllä. Enne se oli ehkä jotenkin helpompi, kun saattoi ajatella, että elämä/luoja ei nyt lapsia suonut, mutta nykyään, kun joka paikassa rummutetaan hoitoja ja niiden onnistumisprosentteja ja sitä, että jokainen voi valita haluaako lapsia vai ei, se ei aina eikä kaikille ole niin yksinkertaista.

Kyllä minäkin ihailin tuttujen vauvoja ja olin mukana raskaudessa, jos kyseessä oli läheinen - katkeruuttani en näyttänyt heille, mutta voitte uskoa, että sitä tunsin kyllä. Tunsin, vaikka ymmärsin, ettei muiden lapset ole minulta pois ja koin iloa muiden lapsista ja raskauksista. Asia ei vain ole niin yksinkertainen ja jollekin se voi olla todella musertavaa kohdata/kokea.
Hyvälle ystävälle tulee saada näyttää myös se ikävä tunne, joka itseäkin harmittaa - vieraammille sitten voi "näytellä" enemmän. Ikävistä tunteista ja kateudesta/katkeruudesta huolimatta voi myös iloita toisen puolesta, se vain muistuttaa, että tuolla on jotain, mitä minäkin haluaisin kovasti, mutta en voi saada/ole saanut/tunnen, etten koskaan saakkaan.
 
neuvolasta kuulumisii... :D hemppa oli hyvä 122 ja verenpaineet 118/69 eli ihantaalliset. painoa nyt laskujen mukaa tullu +6kg yhteensä. ei ollu mitenkää huolissaa vaikka painoa nyt tullu enemmän viikkoon ku alussa oli noussu nii vähän. kysyin makeesta et pitäskö vaälttää nyt sitä nii sanoi että ei tartte kun syö sillee kohtuudella. ihme täti ei sanonu mitää poikki teloista :D Sydän äänet löyty heti 140 oli se taajuus. kelalle sain paperit kelalle kävin viemässä vetämään ja sillee... että nyt taas odotellaan seuraavaa neuvolaa..

ON ONNELLINEN OLO!!!! :heart: :heart:
 
Ainiin tosta painonnoususta mun piti sanoa että omalla vaa'alla ei näyttäs kun sen vajaa 2kg tulleen. Nähtävästi, toivottavasti yhtä pienellä nousulla mennään kun esikoisesta (+7kg).
Mä haaveilen että pystyn imettämään enemmän/paremmin kun viimeksi. Tissimaito ei riittänyt koskaan pelkästään, ja lopetinkin parin kuun jälkeen. En tiedä kun sanotaan että leikatuilla elimistö ei herää tuottamaan samalla tavalla maitoa, kuin normisti syntyneet. Toki ehkä näin kun yllättäen vauva ulos autetaan...
kaneli87 ootpas ollu nopee ja ahkera, itseäni ei nuo kelan paperit houkuttele. Saan ensi viikon pe nuo. En taida tajutakaan kuin pitkällä täs jo ollaan. Sun kanssa meillä sama la :) Mäkin odotan onnellista oloa, tänään se on jossain muualla...
 
Huomenna olis se rakenneultra.. pitkä ilta edessä.. ja yö.. ja aamu.. ja päivä.. :/

Ollut jotenkin alamaha jännä tänään.. en tiedä mikä paine sielä on, vähän ku olisi maha täynnä ilmaa, muttei ilmaa ole.. kai se kohtu jotenkin on kasvanut sen verran että tekee paineen tunne tai jotain? Voiko olla sellaista.. enpä tiiä :)

Eipä mulla muuta päässä pyöri kun se että olispa jo se rakenneultra, on niiiiin ristiriitaiset tunteet sen suhteen!

20+5

 

Yhteistyössä