Linea negra: Viimeksi tuli selkeä tumma viiva kai joskus viikolla 20+ ja poika tuli. Nytkin on poika tulossa, mutta ei viivaa! Viimeksi viiva oli näkyvissä vielä 4 kk synnytyksen jälkeen ja sitten rapsuttelin sen pois... siis ihon päällimmäisen kerroksen, kun oli kuivaa irtoilevaa ihoa. Jospa sitä ei tule sitten tällä kertaa ollenkaan.
Nukkuminen: on vaikeutunut... Iltaisin närästää ja on vaikea saada unta. Yöllä herään jokaiseen pieneen ääneen ja sen lisäksi esikoinen herättää pari kertaa. Sitten on käytävä vessassa ja jos vessakäynnillä onnistun itse herättämään esikoisen niin sitten on taas uus nukutus edessä ja joskus en itse meinaa saada unta enää sen jälkeen. Kohta maha ottaa kyllä sen verran vastaan etten saa esikoista itse edes ylös pinnasängystä enkä löydä hänelle sieltä sängyn pohjalta tuttiakaan, joten saa mies sitten alkaa heräillä esikoisen perään. Yöllä myös aina tuntuu että johonkin kohtaan selkään koskee. Siis ei paljon, mut semmoinen pieni jomotus ettei meinaa saada unta. Aamusin on sit ihan mielettömän väsynyt olo. Odotan sitä hormoonipöllyä joka on imetysaikana ja on taas pirteä olo ja jaksaa heräillä ja valvoa (toivottavasti
).
Vertailin mahaani viime raskauden kuviin ja näyttäs siltä kun nyt olis yhtä iso maha kun viimeksi ihan viimesillä viikoilla... miten se voi kasvaa näin eri tavalla! Siis ei tämä maha ihan valtava ole nytkään, mutta viimeksi oli tosi pieni maha, nyt on siihen verrattuna ihan mieletön pallo.
Hikkaa ei ole vielä tuntunut. Viimeksi taisi ekan kerran tuntua juuri näillä main, joten ehkä kohta.
Oskari voihan se hikka tuntua juuri siinä missä potkutkin jos vauva nytkähtää hikan voimasta ja jalka osuu sitten sinuun? Muistaakseni itsekin tunsin viimeksi hikkaa siellä missä potkujakin, koska ekana ihmettelin että miten se vauva voi niin rytmisesti potkia ja sitten vasta myöhemmin tajusin että sehän onkin ollut hikka. Ja sit myöhemmin jos oli oikein kova hikka, tai vauvan selkä ihan mahaa vasten ni sit tuntui et koko maha hytkyi.
Raskausarpia ei ole tullut, kuten ei tullut viimeksikään, toivottavasti ei tulis myöhemminkään, mut raskauden alkuvaiheessa poika raapas just navan vierestä ja ne naarmut ei parantuneet kun iho alkoi just silloin venyä mahan kasvaessa, joten ne näyttää nyt ikävältä... mut jospa ne siitä joskus haalistus.
Painontunne alaspäin on ihan valtava tällä hetkellä, en muista että viimeks olis ollut näin aikasin. Mut vissiin pitäs treenata enemmän lantionpohjan lihaksia että ne jaksais vauvaa kannatella. Kun vaikka autosta nousee ylös tai muualla on pidempään istunut ni tuntuu ettei pysty suoristamaan itseään vaan joutuu jäämään joksikin aikaa vähän etukenoon koska olo on niin hankala ja pissattaa vaikka tietäs ettei sieltä mitään kuitenkaan tule. Sit kun hetken kävelee ni helpottaa yleensä. Ehkä se vauva sit nousee vähän ylemmäs tai jotain. Ja huomaan sen et jos jännittää lantionpohjan lihaksia kovasti ni olo helpottuu vähän, mut sit yleensä alkaa kyl supistaa.
Kuitenkin kaiken kaikkiaan olo on edelleen ihan hyvä
. Supistuksia on pitkin päivää mut ne on tosi harmittoman tuntuisia. Useammin niitä tunnen vaikka sohvalla makoillessa kuin liikkuessa.
Ihan uskomatonta miten nopeesti aika menee! Kohta on joulu
. Mennään varmaan pariksi tai kolmeksi viikoksi vanhempien luokse. Miulla on tentti suoritettavana koululla joulukuun puolivälissä ja sitten jäädään pojan kanssa jo sinne joulun viettoon ja mies tulee myöhemmin perässä. Takaisin kotiin tullaan sitten kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Itseasiassa olis helpointa synnyttää siellä, kun olis pojalle hoitopaikka, mut on se vissiin kotiin tultava kuitenkin
. Ei varmaan hermot riitä ihan niin pitkään olla vanhempien nurkissa. Ehkä heillekin riittää muutama viikko meidän kanssa olemista
.
Hyviä vointeja!
Naps kohta 32+0