Tammivauvat 2010

Aava:Tuolla salilla taas miehet ei sano mitään ja muutenkin suhtautuvat normaalisti.Mutta nämä vanhemmat naisihmiset näköjään ovat huolissaan....Vatsa kun sattuu olemaan aivan valtava.Oli jo viime neuvolassa tullut painoa enemmän kuin esikoisesta koko aikana.Torstaina saa taas nähdä ja kuulla kuinka paljon on lisää tullut.Kotona en halua edes vaakaan mennä kun ei jaksa stressata jotai tuollista kuin paino.Kun ei ole muuta ongelmaa.

Katsu rv

 

Näköjään tuo minun eilinen viesti sitten lähtikin tänne.Jotakin söhläsin.Luulin ettei edes tullut tänne.Jäi lopusta vaan tuo rv.Tänään siis jo 31+2.

 

Neuvolassa käyty tänään.Kaikki ihan hyvin.Pissa puhdas,painokin noussut nyt huomattavasti vähemman kuin aikasemmin,verenpaine pikkasen korkeammalla kuin kotona vaikka ei ainakaa tietoisesti jännitä siellä käymistä.No turvotusta löytyy kyllä.Painoa tullut nyt jo 3,5 kiloa enemmän kuin esikoisesta.Ai niinn ja vauva tykkää kuulema nyt olla ihan oamnlaisessa asennossaan.Raivotarjonnassa on mutta jotenkin viistosti.Tuli heti mieleen eka synntys kun poika oli viistosti eikä laskeutunut ollenkaan ja synnytys pysähtyi kokonaan ja sitten ei ku sektioon useiden tuntien supistelujen ja ponnistusvaiheen odottelun jälkeen..No kuulema ehtii veil mennä oikeaan paikkaan tämä vauva.

Katsu rv 31+3

 

Mikä on raivotarjonta?

Täälläkin käytiin neuvolassa eilen, masu on tasan tarkkaan viikkojen kokoinen ja vauva on nyt pää alaspäin, kummasti on helpottanut hengästyminenkin. Otettiin verikoe, oletan että rautatasot on vielä kunnossa, mulla on yleensä aina ollut aika korkeat, viikolla 12 oli 138 ja tämä oli siihen aikaan kun oli vielä hirveä pahoinvointi päällä.

Muuten kaikki siis hyvin mutta näyttää olevan pukamia tulossa, ääk!!

 

Raivotarjota on sitä että vauva on kohdussa pää alaspäin.

 

Pikainen päivitys:
Meille syntyi 15.11 pieni poikavauva Kaikki hyvin, tavanomaisia keskosen ongelmia tietysti on, mutta ei välitöntä hätää. Viikoilla 30.
Ollaan miehen kanssa onnemme kukkuloilla! Synnytys sujui hyvin, voisin hyvin tehdä sen uudelleen Kaikki on muutenkin mennyt hyvin. Toivotaan että jatkuu näin.

Terkuin onnellinen Milan ja pieni poika

 

Paljon onnea Milanille ja koko perheelle!

 

ONNEA MILAN ja hienoa, että kaikki meni hyvin!

 

Onneksi olkoon Milan! hyvä kun kaikki meni hyvin. Nautinnollisia perhehetkiä

 

Oi ihanaa, ensimmäinen vauva tähän ketjuun!!! Minkä kokoinen poika oli syntyessään? Olen itse nyt viikolla 30 ja kiinnostaa tietää minkä kokoinen napero nyt on.

Paljon onnea vielä kerran!!

 

Milanin perheelle onnittelut! Ihanaa että kaikki mennyt kuitenkin hyvin.

Auringonkukka: Meidän tyttö jaksaa vaihtelevasti leikkiä itestään. Seuraksi kyllä riittää usein se että istun sohvalla, niin luulisin että leikkii sillonkin omiaan jos imetän vauvaa..Ja varmaan lastenohjelmat ja kirjojen lukeminen auttaa sitten. Välillä kyllä vaatii leikkeihin mukaan kokonaan.

Neuvolassa kävin ja kaikki oli ok. Hemppa 107 eli noussu ihan vähän, nyt en oo tuntenu itteäni kyllä yhtään väsyneeksi. Painoa oli tullu jotain 650g/viikko. Vauva oli pysyny pää alaspäin, jee. Esikoisen tarjonta vaihteli vielä aika lopussa. Tää vauva on kyllä isompi arvioden mukaan niin ehkä se ei mahdu enää. Neuvolan täti kyseli jo imetysjutuista ja synnytyksestä ym. Sanoi myös että jos vedet menee niin pitää ambulanssilla mennä koska pää ei ollu kiinnittyny. Jotenki tuli konkreettisemmaks siitä se että vauvahan voi jo kohta syntyä..

Aava: Esim vau.fi:ssä näkee jotain sikiön keskimääräisiä kokoja kaikilla viikoilla..

nyt tarvitaan äiti johonki leikkiin..

 

ooh, onnea milanille ja koko perheelle ekat jo alkaa tältäkin palstalta jakautumaan. hurjaa!

ittelläni on tänään ollu paska päivä. nukuin liian pitkään mistä tuun aina huonolle tuulelle. sit luulin myöhästyväni menoistani ja sen takia juoksentelin hiki päässä ja vauva melkein valu jo polvissa. ja mies ei vastannu puhelimee ku yritin soittaa kiireessäni millä bussilla pääsen. ja menin väärällä bussilla ja kävelymatkaa tuli siks enempi ja siks myös kastuin. sitte ku pääsin perille niin kävi ilmi että mullon väärä kelloaika ja muut tulee tunnin päästä. nyt mökötän miehelle eikä se oo moksiskaa. meni vaa eri huoneeseen. mua niin ärsyttää ku sen puhelin on aina jossain "paperipinojen alla" tms. entä sitte jos olis oikeesti joku hätä kyseessä tai synnytys käynnissä ja yks vaan kahvittelee ja peittelee puhelintaan papereiden alle?! ÄRRR!!

Ja yks kans mikä ärsyttää on se että mulle ei oo kertaakaan sanottu missä asennossa tuo vauva on. viimeks kysyin sitä ja ne saakelin harjottelija ja hoitsu molemmat sitä mahaa paineli eikä ees vastannu kysymykseen. onko mun vauva jotenki liian pieni tms. ku se sf-mittaki oli tippunu.

Itseasiassa tällähetkellä ärsyttää ihan kaikki mitä mieleen vaan tulee, joten menen heittelemään astioita tai jotain muuta vastaavaa.

kiitos ja anteeks.

viiriäinen perkele

 

Kiitos kaikille onnitteluista! Aava, poika oli syntyessään n. 1600g, ultran arvion mukaan 1550g. Eli samoihin meni.

 

Oi, Paljon Onnea Milanille ja koko perheelle! Kun jaksat, niin kerrohan synnytystarinasi

Tuosta raivotarjonnasta vielä, että sinäänsä oikein tuo, että vauva on pää alaspäin, mutta esim. meidän esikoinenkin oli pää alaspäin, mutta hieman väärässä asennossa, kun syntyi, ns. avotarjonnassa eli tuli maailmaan kasvot edellä. Raivotarjonta olis kai sitä, että päälaki edellä, mikä on niin äidille (kuin lapselle?) helpompaa. Ainakin meillä se mm. pitkitti ponnistusvaihetta.

Minäkin oon ihmetellyt, kun neuvolassa ei olla kertaakaan varsinaisesti kokeiltu vauvan asentoa ja sitä, että missä se pää on... esikoisesta kokeiltiin joka kerta n. rv 20 (?) jälkeen, koska muistan selvästi, että esikoinen ei enää rv 25 jälkeen kääntynyt vaan oli jo niin aikaisin(?) pää alaspäin. Ja muistan senkin selvästi, kun suunnilleen näillä viikoilla kuin mitä nyt olen, niin terkka silloin sanoi, että on jo ihan laskeutunut ja pää kiinnittynyt. Muistan, kun vähän niinkö hätäännyin, että nytkö se jo syntyy, kun sen on jotenkin monesta paikkaa lukenut, että tarkottais vauvan olevan jo syntymässä... Terkkari kuitenkin rauhoitteli, että ei välttämättä ja niinhän tyttö meni päivän yli lasketun ajan.

Täällä on vointi ollut ihan kohtalainen. Hengenahdistusta meinaa olla aikalailla, mutta kyllä tässä pärjäillään... Liitoskivut myös vaivaa, eteenkin yöllä kylkeä kääntäessä taas ( lue: tässäkin raskaudessa) tuntuu, että häpyluu repeää... Vauva on myös kova liikkumaan.

Mutta, nyt vielä saunomaan ja sitten yrittään, jos tulis vaikka uni... Meinaan vaan, että vähän niin ja näin ollut tuon nukkumisen kans, kun tuntuu, että ei löydy oikein hyvää asentoa ja vähän väliä herää, kun pitää vaihtaa asentoa...

Auringonkukka rv 32+2

 

Onnea Milanin perheelle Muistaakseni meillä oli sama laskettuaika.Itselläni ollut muutaman kerran kivuliaita supistuksia.Toivon vaan ettei menisi taas käynnistykseen.

Olet oikeassa auringonkukka tuosta tarjonnasta.Noin se tarkalleen ottaen menee.Meillä myös esikoisen tarjonta syntymähetkellä oli avosuinen ja viisto.Tämä vauva tällä hetkellä viisto raivotarjonta.

Katsu rv 31+4

 

Ihan tässä liikuttuu, kun ajattelee, että Milan on jo saanut vauvan! Paljon Onnea koko perheelle!! Joo, sit kun jaksat, niin tule kertomaan synnytyksestä. Ja hieno juttu, että poika on noinkin "iso".

Aamuyöllä se sit iski, meinaan paniikki siitä, että vauva voi todellakin syntyä ihan koska vain...eikä tietenkään mikään ole vielä valmista....ei ole vaunuja, ei sänkyä ja suurin osa vaatteistakin vielä laatikossa! Näitä asioitahan kannattaa tietenkin murehtia yöaikaan ;-) No, jos nyt sais itseään niskasta kiinni ja rupeaisi tekemään asioille jotain.

Mulla poika oli muistaakseni kasvotarjonnassa n viikko ennen laksettua aikaa mutta kääntyi sit just sopivasti raivotarjontaan ennen synnytystä. Mut ongelmat johtuivat siitä, että ei laskeutunut tarpeeksi alas vasta kuin oksitosiinin vauhdittamana synnytyksessä. Napanuora jäi kaulan ympäri ja jotenkin "pään väliin" ja sit tulikin kiire saada vauva ulos kun pulssi laski.

Puisto kutsuu nyt äitiä ja poikaa..pitää yrittää liikkua niin paljon kuin pystyy (ei kyllä kovin paljon). Upeaa, jos jotkut pystyvät vielä käymään salilla!!

 

Onnea onnea Milan!Hienoa,että molemmat voitte hyvin!

 

Ei nukuta ja jäi kesken viimeksi..

Viiriäinen: se että sf-mitta siirtyy alemmalle käyrälle ei oo mitenkään vaarallista, mutta sitten jos ei oo kasvanu yhtään edellisestä mitasta, pitäis laittaa kontrolliin äitipolille tms. Ja sulla varmaan täti on merkannu neuvolakorttiin sitä rt:tä tai pt:tä(perätila) kohtaan "tarjonta" jostain viikolta 30? Ne ei välttämättä puhu mitään niistä asioista mitä sinne korttiinkin kirjottelevat. Mulla on kans miehen töihin välillä vaikea saada puhelinyhteyttä ku siellä ei oo kuuluvuutta kaikissa paikoissa.. Tänään just mietin et pitäis varmaan ottaa itelle joku pomojen numero tai lankanumero mihin voin soittaa jos synnytys käynnistyy ja se on ei kenttää alueella tai akku loppu tms..

Mä tässä huomasin tai tajusin että painoa on tullu jo 12 kiloa.. Ja nousu ollu jotain 600-700/viikko jo jonkun aikaa, ja jos jatkuu samaa tahtia niin sitä tulee sit yli 15kg. Mutta paino oli mulla tosi alhaalla sillon alussa niin eipä se haittaa. Ei kyllä tunnu että ois 12 kiloa tullu.. Mahakin on aika pieni, tai no sellanen siro mutta iso.. (muuten, meillä ei neuvolan täti oo sanonu painosta mitään yhtään kertaa, esikoisen täti joskus siitä sano, jos oli liian vähän noussu)

Kivoja vihlasuja tulee täälläkin häpyluuhun tai jonnekin. Ja taas supistelee enemmän, ku maha käy ahtaaks ja sitten ku samalla vihloo niin tekee mieli lähteä synnyttämään.

Pitää kyllä kaivaa jostain esikoisen raskausajan neuvolakortti niin voi vertailla noita mittoja ja muuta..

plussa 34+3

 

Tuli viikonlopun aikana paniikki siitä, että mitä jos vauva alkaa tekemään tuloa perjantai- tai lauantai-iltana... Lontoossa on nimittäin ihan julmetun vaikeaa saada taksia siihen aikaan ja vaikka sen tilaa ja sanotaan, että siellä 10 minsassa niin totuus on ihan toista, esim lauantaina taksiin tuloon meni kunnon 1 tunti 20 minuuttia! Myimme vast'ikään auton pois emmekä ole vielä ostaneet uutta... ja vaikka auto olisikin niin parkkeeraus on jotain ihan hirveää. Mulla on tästä nyt ihan ihme päähänpinttymä...

Tänään on tullut 31 viikkoa täyteen ja siispä nyt ollaankin virallisesti 7 kuukautta raskaana. Painoa oli viime mittauksen mukaan tullut noin kuutisen kiloa mutta on sellainen olo, että viikossa on varmasti tullut kilo pari lisää ihan helposti. Olen kävellyt paljon, yleensä noin 6-7km per päivä ja se vielä sujuu ihan hyvin, ei ole mitään ihme kolotuksia. Seisoskelu tahtoo vaan teettää alaselkään ikäviä tuntemuksia ja selällään ei ole kauhean hyvä maata mutta muuten ok.

 

Moikka!
Kiitos kaikille onnitteluista! Meillä on kyllä mennyt kaikki ihan hyvin, voi olla tosi onnellinen siitä. Vaikka mulla onkin ollut supistelua jo tosi aikaisesta vaiheesta, tää tuli silti vähän yllätyksenä.. Viime viikkoina on ollu vähemmän kipeitä supisteluja, ja muutenkin on ollu hyvä olo. Vauva oli kyllä laskeutunu tosi alas, ja siltä tuntuikin!

Ajattelin kirjoitella vähän synnytystarinaa.. Päivä meni ihan normaalisti, ja illalla sohvalla maatessa alkoi kipeät supistelut melko säännöllisesti 15-10-5min välein. Soitin synnärille, kun lääkäri oli aikaisemmin sanonu että jos jotain erityistä tulee, vuotoa tai kipuja, kannattaa herkästi lähteä näytille. Lähettiin miehen kanssa synnärille, ja jäin yöksi seurantaan. Sain koko yön erilaisia lääkkeitä joilla yritettiin lopettaa supistuksia, ja välillä tuntui että ne vähäksi aikaa loppuivatkin, mutta alkoivat aina uudelleen. Koko seuraavan päivän synnytystä yritettiin vielä jarrutella, mutta synnytys eteni ja lääkkeitä ei enää illalla annettu, sain vain kipulääkettä jonka avulla sain nukuttua Edellinen yö olikin mennyt kärvistellessä.. Ihanaa oli saada levätä! Tässä vaiheessa mies tuli synnärille seuraksi, sai oikein oman sängynkin viereen ja torkuttiin molemmat.

Virallisesti synnytys käynnistyi aamuyöllä, kohdunsuu avautui nopeasti ja kokeilin ensin ilokaasua josta olikin alkuun apua, mutta kun kivut kävivät kovemmiksi, se ei enää auttanut ja siitä tuli vähän huono olo. Sain epiduraalin aamuyöllä ja nukuttiin vielä miehen kanssa reilu tunti. Tosi hassua oli, kun edellisestä illasta asti oli ollut tosi kipeitä supistuksia, epiduraalin jälkeen ei tuntunut mitään! Ihan taivaallista! Heräsin siihen että aina supistuksen tullessa tuntui siltä että oli ihan pakko ponnistaa. Supistusta en siis tuntenut, vaan ponnistamisen tarvetta. Ponnistusvaihe kesti 35min, vaikka se ei tuntunut ollenkaan niin pitkältä ajalta!

Voisi kuvitella että pieni vauva on helpompi synnyttää, mutta kätilö sanoi että pieni voi tavallaan jäädä "jumiin" synnytyskanavaan, eikä tule "omalla paineella" ulos vaan liukuu aina takaisin kun on pienempi. Mulla lisäksi supistukset oli tosi lyhyitä, juuri kun ehdin hyvin mukaan, supistus jo loppui. Kätilökin sanoi että piti tehdä ihan hartiavoimin töitä kun supistuksista ei ollut niin paljoa apua. Yritettiin saada kyllä tehoa niihin oksitosiinilla. Lopussa tuli vähän kiire, kun vauvan sydänäänet laskivat aina supistuksen tullessa, ja jouduttiin auttamaan imukupilla ulos. Kahdella vedolla tuli eikä onneksi ehtinyt kärsiä hapenpuutteesta!!

Synnärin henkilökunta oli ammattitaitoista ja ystävällistä, ja oli tunne että voi ihan täysillä luottaa. Se oli kyllä tärkeetä, jäi oikein hyvä mieli ja voisin tehdä saman uudelleen! Jäi sellainen olo että oli ihana kokemus, vaikka olenkin aina ihmetellyt että miten se voi olla mahdollista. Nyt tiedän että voi. Sain vauvan syntymän jälkeen hetkeksi mahan päälle, se tuntui tärkeeltä. Mies lähti saattamaan lääkärin ja hoitajan kanssa vauvaa teholle, ja oli turvallinen olo että voi luottaa hyvään hoitoon.

Nyt käydään päivittäin hoitamassa poikaa ja tutustutaan.. On se kyllä ihana ja suloinen Odottelin vähän synnytyksen jälkeistä alakuloista oloa, mutta on vaan ollut hyvä mieli ja onnellinen olo Ihana tunne saada poika syliin paidan alle ja nuuhkia pienen vauvan tuoksua.. Malttakaa te muut odotella sitä kuitenkin vielä vähän aikaa! Vaikka osa alkaakin jo olla ihan turvallisilla viikoilla.

Onnellinen Milan ja pieni poika 1vko

 

Voi Milan! Ihan tuli tippa silmään sun kertomusta lukiessa! Siis kaikki mennyt kuitenkin tosi hienosti ja olette saaneet tutustua pikkumieheen Hienoa myös, että sulle jäi noin hieno fiilis synnytyksestä! Tsemppaa varmaan monia täällä!!Onnea vielä kerran tosi paljon!

Mulla oli eilen neuvola. Painoa tullut 450g/vk, paineet ihan ok eikä turvotusta juurikaan ole. Vauva on nyt vaan laskeutunut tosi alas...ja viime aikoina ollut enemmän supistuksia ja paineen tunnetta. Nukkuminen myös käynyt levottomaksi ja vaikeaksi. Taidan huomenna soittaa äitipolille ja yrittää aikaistaa mun synnytystapa-arviota, joka olis vasta parin viikon päästä....tämä vauva saattaa nimittäin syntyä milloin vain! Neuvolan th oli samaa mieltä.
Vaikka mun maha onkin aika suuri, menevät sf mitat ihan keskikäyrää ja neuvolassa arvioivat, että ei mikään suuri vauva ole tulossa - n.3kg niin kuin poikakin.

Kai sitä pitää oikeasti alkaa pakkaamaan laukku valmiiksi, koota pinnasänky, pestä lakanat ja hakea ne vaunut. Uskomatonta miten nopeasti aika kuluu!!

Susa 34+5

 

Voi, ensimmäinen vauva jo tullut! Paljon onnea Milan + koko perhe!!!

Pampula, noista sokerirasituksista. Mulle taas sanottiin neuvolassa, et sinne joutuu, jos äidillä ikää yli 30, aiemmat lapset olleet syntyessään yli 4,5kg, tai äidin bmi yli 25, tai sit jos sokeria kertyy pissaan. Pitäishän niitten olla samat eri paikkakunnilla, vaan mikäpä muukaan olis samaa...

Sf-mitasta joku puhui, mulla se oli alkuun ihan käyrän yläpäässä, jopa sen yli, mut nyt menee hieman keskikäyrän alla. Alkuun se onkin monella ylhäällä, ja tasoittuu. Eri mittaajat saavat eri tuloksia, mut jos käyrä alkaa selvästi laskea useammalla käynnillä, niin pitäishän sitä sit alkaa tutkia, mistä on kyse.

Mä oon ollut kk saikun jälkeen nyt 1,5 viikkoa töissä ja ihan ok mennyt. Enää 2 päivää töitä ennen äippälomaa!!! mun sijaisuusjutut on vielä täysin avoinna, tai paikka oli jo haussa, mut nyt nää viisaat pomot onki alkanu säheltää sitä suuntaan jos toiseen.. täällä tuntuu olevan pakka muutenkin niin sekaisin, et en taida pitää kiirettä töihin paluun kanssa, vaikka työstäni tykkäänki... no, hoitovapaata oon muutenki ajatellut ottaa.

Sikaflunssasta sen verran, et saadaan tänään pojalle se vihdoin. Oikee päivä ois ollut viime pe, mut poika oli kuumeinen. Mun sisko sai keskenmenon sikaflunssan vuoksi... Oli saanut rokoitteen, mut ei auttanut.. . LA ois ollut heinäkuussa, ja ultrassa oli jo näkynyt vauvan syke ja liikkeet... tosi surullista.
Omaan sairaalaan en oo ottanut yhteyttä, et pääseekö isä synnytykseen/ketä pääsee osastolle. Eiköhän se tilanne elä koko ajan, tammikuussa on takuulla eri ohjeet, mitä nyt.

Ja painosta... oops... mulle on tullut koko ajan jotain +800g/viikko!!! Nyt on +13kg lähtöpainoon, missä oli viel +5kg edellisiä raskauskiloja (kakkonen oli sen vähän vajaa 8kk kun tää raskaus alkoi) et kaikkiaan on jo +18kg!! Ekasta tuli +16, tokasta +18, saas nähä, paljon nyt... noin vuodessa nuo on multa lähteneet ilman mitään poppaskonsteja, viimeset sit kun oon lopettanut imettämisen, tai siis esikoiselta lähti, toiselta ei ehtinyt, kun tää uusi raskaus tuli niin pian. Nälkä on koko ajan ja huomaan, etten osaa ees töihin ottaa tarpeeks eväitä mukaan. Normaalisti mulla on päiväruoka (lämmin) ja pari hedelmää, ruoan syön n.11-12 välillä ja hedelmät iltapäivällä. Nyt oon syönyt hedelmät aina jo aamupäivän aikana, silti jo 11 aikaan pakko saada lämminruoka ja iltapäivällä sit kauhee nälkä kun on eväät jo syöty... kotona sit samantien uutta lämmintä ruokaa massuun ennnenkuin voi mihinkään keskittyä.

Ja taidanpa lähtee tästä - minnepä muuallekaan kuin - syömään!

Zandraa 33+3

 

Te joilla on jo lapsia, kuinka rankkoja olivat ensimmäiset viikot lapsen kanssa? En osaa oikein päättää onko kyseessä taas joku ihme naistenkerho joka haluaa pahansuovasti pelotella ensimmäisten viikkojen rankkuutta vai onko se tosiaan niin kamalaa kuin annetaan ymmärtää? Jos se on niin kamalaa niin miksi ihmiset hommaavat toisen tai kolmannenkin lapsen?

Aava ja Bug 31+3

 

Milanille kiitokset lämpöisestä synnytystarinasta. Hyvien kokemusten kuuleminen tuo aina itsellekin jotain turvallisuudentunnetta. Ihana kuulla että siellä voidaan hyvin ja koko hommasta on jäänyt positiivinen mieli.

Huoh, mun kiukku toistaseks ohi ja muutenkin asiat taas kunnossa. Ihmeellisiä, sillä hetkellä järjettömän vakavan tuntusia ahdistus-kiukutus-mesomiskohtauksia oon lähiaikoina saanu. Taitaa vähän stressiä pukata koulujuttujen ja vauva-asioiden jännittämisen kans. Aika paljon tulee mietittyä jo synnytystäkin.

Se sf-mitta oli vähän kasvanut ja nousin alareunoilta vähän ylemmäs, joten turhaan taisin olla huolissani. Kiitos teille taas kerran tyynnyttelyistä Tarkistin neuvolakortista ja vasta eilen käydessäni katsottiin tarjonta ensimmäisen kerran. Nyt vauva oli raivotarjonnassa mutta oon aika varma että se oli jo heti illalla taas toisinpäin. Ehkä sitä siks ei oo merkittykään jos ne sen jostain tietää että se vauva tekee siellä vielä kärrynpyörää.

Hemoglobiinia mä en millään meinaa saada ylöspäin. Oon syöny jo tosi pitkään Obsidaneja mutta ei auta. Nyt piti annostusta nostaa ja jos ei vieläkään lähde nousuun niin sit pitää vaihtaa merkkiä. Suosittelivat neuvolassa jotain sellasta yrttivalmistetta. Joku Kräutzberg Wurst mikälie Löytyy kuulemma isommista ruokakaupoista, apteekista ja luontaistuotekaupoista. Sitä otetaan shotteina kolmen viikon ajan kerran päivässä. Se nestemäisyys vaikuttaa siihen että se imeytyy paremmin eikä tarvi vahtia mitä syö samaan aikaan. Jotain 20e maksaa se kolmen viikon kuuri.

Pitäis alkaa tehdä kouluhommia vielä. Mies lähti yhden yön mittaselle reissulle ja yksinäisyyteen aattelin hakea kaupasta jotain herkkuja. Saas nähdä miten saan unta ilman säpsyvää ja huitovaa unitoveriani :/

Viiriäinen 34+2

 

Aava:

Ikäviä tuollaiset negatiiviset ihmiset! Vauva-aika on toisille raskas ja toisille maailman ihaninta aikaa. Ihmiset kokevat sen niin eri tavoin.. Tottahan on, että alussa on väsynyt, synnytys, hormonit, maidonnousu ja uusi elämäntilanne vaativat veronsa, mutta jotenkin meidät naiset on vain luotu se kestämään (ja unohtamaan tehokkaasti jälkikäteen ) Mies auttamaan arjen pyörittämisessä ekat viikot!!
Mulla itsellä oli aika raskasta alussa, hormonit tekivät tepposet ja elämänmuutos tuntui niin valtavalta! Silti sitä jotenkin selvisi niistä ekoista viikoista ja lapsestaan oli niin onnellinen! Ja tässä sitä taas ollaan, kohta vauva arki taas edessä ja odotan sitä jo innolla Aika menee kuitenkin niin nopeasti, että pitää nyt muistaa myös nauttia ajasta kun vauva viihtyy vain sylissä ja on niiiin riippuvainen äidistä!! Mun kohta 4-v lasta kun ei enää paljon saa sylitellä, hyvä kun väillä saa kiinni ja ehtii vähän halimaan!

Kävin just kaupassa ostamassa varaston pieniä vaippoja, liivinsuojuksia, terveyssiteitä, tuttipullon, pari vastikepurkkia (just in case), tutteja ja ihanan pinkin ammeen (en voinut vastustaa Nyt on ainakin jotenkin varauduttu, jos pikkunen päättäiskin tulla jo vähän etuajassa. Toivottavasti nyt pysyy kyydissä vielä ainakin muutaman viikon!

Susa ja muru rv 35