Moro pitkästä aikaa!
Täällähän on tapahtunut vaikka mitä... Yritän nyt johonkin vastailla.
Cukkis, mun kavereille kävi samalla lailla, mutta voin lohduttaa, että ei poika siitä kärsinyt jälkeenpäin. Varmaan sillä hetkellä on hätä suuri vauvalla, mutta kenties vielä suurempi äidillä. Jokaiselle varmasti sattuu jotain, josta tulee "huono äiti" fiilis. :hug:
Myyra Mahtavaa, että Villen kasvot näyttää paranevan ihan itsekseen. Ja varmasti oot oikeassa siinä, että tuo juttu on sua rasittanut niin, että pinna on kireällä. Nuo on kuitenkin niin hankalia aina nuo pienten terveysongelmat, kun ei tiedä kuinka ne paranee ja kauanko paraneminen kestää. Ja huoli on niin suuri. Viritellään taas sitä tapaamista, kunhan jaksat, siis ei kiirettä ei hätää, ihan rauhassa katsotaan, sillä JIPII! : meillä alkaa olla ihan asuttavassa kunnossa tämä asunto. Missään ei vuoda! (kop kop, koputtaa puuta)
Teitä muita tamperelaisia myös olis kiva nähdä, mutta valitettavasti ei tänään (oliko se nyt vai ensi viikolla...) päästä tulemaan.
Joillakin oli ollut kuolemantapauksia lähipiirissä. Osanotot kaikille :flower:
Mulla kuoli mummu viime syksynä, viimeinen isovanhemmistani, ja se kyllä harmitti, että mummu ei koskaan nähnyt meidän Justiinaa.
Muuten elo täällä melko rauhallista, öisin on nyt nukuttu, päivisin vähemmän. Eilen saatiin kuitenkin kaupungilla käytyä ja asiat hoidettua, vaikka välillä tulikin itku vaunuissaolemisesta. Aiemmin vaunuttelu johti aina nukahtamiseen, nykyään välttämättä ei. No, nostin hetkeksi syliin ja sillä selvittiin (kaupassa siis, ei kadulla, heh) Ostin verhokangasta, ja nyt on olkkarissa uudet verhot!!! Jee, piristää kummasti tätä kevättä. Kohta mennään ulos taas...