Huomenta!
Tänään iskee paniikki, huomenna on ristiäiset ja mitään ei ole valmiina. Tai siis on valmiina, mutta paniikissa sitä kuvittelee ettei ole. Ja ressaan ihan kauheesti kun anoppi aikoi tehdä kakun. Se on aina onnistunut tekeen kakuista kauhean kuivia. Siis niistä kakuista mitkä tulee meille. Mutta kun välttämättä halusi niin ajattelin suoda hänelle sen ilon. Huiks! Joillakin se näytti olevan jo tänään käsillä toi nimenantojuhla.
Me muuten ilmottauduttiin sinne yhteiskasteeseen kirkkoon. Paitsi et eilen kun kävin kirkkoherranvirastossa niin ilmeni klo 15 aikaan et ei ole muita ilmoittautuneita! Taidetaan olla ihan yksin siellä. Meinasivat et ei varmaan enää ehdikään ilmottautua kun oli kello jo niin paljon. Ensin ei meinaa saada pappia varattua eikä kappelia niin nyt saadaan sit iso kirkko ja se pappikin!
Ihanaa, menkat tais alkaa. Tai siis tuli eilen ainakin jotain. Taisi olla vain muistutus ettei totuus unohtuis. Kun meni yhdellä siteellisellä ohi. Kummallista. Mut oltiin kyllä miehen kanssa hieman odotettukin jo. Ei kuulosta tällä hetkellä 10kk ikäero kovin hyvältä En tiedä miten siihen suhtautuisi jos oikeesti alkaisin saman tien odottamaan, vaikka tuo neitokainen tuntuu jo niin isolta, onhan ikääkin jo kaikki 6vkoa!
Korviketta meinasin vaihtaa, Nanista Tutteliin. Galateija, monenko päivän jälkeen eron huomasi? Ei tuo itkuilu tunnu helpottavan millään. Cuplaton helpotti, pierut pieneni eikä käynyt enää kipeää. Mutta kahden päivän käytön jälkeen alkoi puklailu ja taidamme pitää sitäkin vain hetkellisenä helpotuksena. D-vitamiinit vaihdoin tänään Deetippoihin. Saa nähdä oliko vika tikki kun minun mielestä ne Jekovitit toimi ihan ok. Ja Relaa menee taas.
Epuska, voimia sinulle itkuilun kanssa. Ei voi kuvitellakaan miltä tuntuu, olin jo itse ihan kahden illan itkuilun kanssa et en jaksa tällasta. Ja jos teillä menee yötkin itkiessä.
Mutta ei, nyt pitää alkaa voileipäkakun tekoon. Ei sitä muuten ehdi tehdä mitään...täällä vaan surffailen netissä.
Vilipi ja saara
Tänään iskee paniikki, huomenna on ristiäiset ja mitään ei ole valmiina. Tai siis on valmiina, mutta paniikissa sitä kuvittelee ettei ole. Ja ressaan ihan kauheesti kun anoppi aikoi tehdä kakun. Se on aina onnistunut tekeen kakuista kauhean kuivia. Siis niistä kakuista mitkä tulee meille. Mutta kun välttämättä halusi niin ajattelin suoda hänelle sen ilon. Huiks! Joillakin se näytti olevan jo tänään käsillä toi nimenantojuhla.
Me muuten ilmottauduttiin sinne yhteiskasteeseen kirkkoon. Paitsi et eilen kun kävin kirkkoherranvirastossa niin ilmeni klo 15 aikaan et ei ole muita ilmoittautuneita! Taidetaan olla ihan yksin siellä. Meinasivat et ei varmaan enää ehdikään ilmottautua kun oli kello jo niin paljon. Ensin ei meinaa saada pappia varattua eikä kappelia niin nyt saadaan sit iso kirkko ja se pappikin!
Ihanaa, menkat tais alkaa. Tai siis tuli eilen ainakin jotain. Taisi olla vain muistutus ettei totuus unohtuis. Kun meni yhdellä siteellisellä ohi. Kummallista. Mut oltiin kyllä miehen kanssa hieman odotettukin jo. Ei kuulosta tällä hetkellä 10kk ikäero kovin hyvältä En tiedä miten siihen suhtautuisi jos oikeesti alkaisin saman tien odottamaan, vaikka tuo neitokainen tuntuu jo niin isolta, onhan ikääkin jo kaikki 6vkoa!
Korviketta meinasin vaihtaa, Nanista Tutteliin. Galateija, monenko päivän jälkeen eron huomasi? Ei tuo itkuilu tunnu helpottavan millään. Cuplaton helpotti, pierut pieneni eikä käynyt enää kipeää. Mutta kahden päivän käytön jälkeen alkoi puklailu ja taidamme pitää sitäkin vain hetkellisenä helpotuksena. D-vitamiinit vaihdoin tänään Deetippoihin. Saa nähdä oliko vika tikki kun minun mielestä ne Jekovitit toimi ihan ok. Ja Relaa menee taas.
Epuska, voimia sinulle itkuilun kanssa. Ei voi kuvitellakaan miltä tuntuu, olin jo itse ihan kahden illan itkuilun kanssa et en jaksa tällasta. Ja jos teillä menee yötkin itkiessä.
Mutta ei, nyt pitää alkaa voileipäkakun tekoon. Ei sitä muuten ehdi tehdä mitään...täällä vaan surffailen netissä.
Vilipi ja saara