Moi vaan! Minäkin olen alkanut miettiä, että vauva on varmaan asettumassa pää alaspäin. Isoimmat potkut ja muljaukset tuntuvat palleassa ja välillä oikeassa kyljessä, alavatsalla tuntuu pienempää hipellystä eli ehkä jalat on ylhäällä ja kädet alhaalla. Tänään herätessä juuri mietin, että onpa vauva ollut hiljainen, mutta nyt on menossa kunnon päiväjumppa.
Olen välttynyt flunssilta, työympäristö on aika yksinäinen eikä meidän esikoinenkaan ole helposti sairastuvaa lajia, yhtään tautia ei ole tullut tänä syksynä koulusta kotiin. Tsemppiä teille, jotka niiden kanssa taistelette! Oma nolo raskausvaiva on kuorsaus, joka on pari kertaa ajanut miehen nukkumaan toiseen huoneeseen. Olen miettinyt, auttaisiko siihen joku suihke tai nenäkannun käyttö, mutta kyse varmaan samoista hormoneista jotka saavat alakerrankin limakalvot turpoamaan eli kaikki apu on vain väliaikaista.
Parhaita raskauskokemuksia
- se, että ylipäänsä tässä iässä saan käydä läpi vielä tätä mielenkiintoista prosessia, oman kropan muutoksia ja ihan uuden ihmisen kasvattamista. En oikein tiedä, kenelle tai mille olisi kiitollinen, ehkä vain hyvälle onnelle ja geeneille, mutta kiitollisuus on se tunne, joka on usein pinnalla.
- isosisarusten kanssa jutteleminen tulevasta vauvasta. Teini siskopuoli on jo niin lähellä aikuisuutta, että selvästi pohtii omankin kroppansa ja tulevan elämänsä kautta äitiyttä, ja seuraa kiinnostuneena tapahtumia. Pieni koululainen on muutenkin utelias ja tiedonjanoinen, häntä esim. huvitti kovasti kun kerroin, että vauva potkaisi mahan päällä ollutta kirjaa. Molemmat ovat kovin avuliaita ja ymmärtäväisiä vatsankasvattajan vaivoja kohtaan <3
- ultrat varmaan, se, että kurjista välivuodoista huolimatta sai nähdä, että vauvalla kaikki hyvin. Ja ne liikuttavan pienet varpaat rakenneultrassa!
Pahimpia
- ne samaiset välivuodot, paniikki oli välillä kova ja itketti päivittäin se menetyksen pelko
- selkäsäryt, onneksi ei kokoaikaista mutta lähes päivittäistä
- väsyminen, tosin tämä menee jo luonnollisiin tuntemuksiin, ja voin onneksi säädellä tekemisiäni ja ottaa päiväunet, jos tarpeen. Ei siis oikeasti kovin paha!
rosma 28+3 ja komea hytkyvä vatsakumpu