Tammimasut 2015 *lokakuu*

Synnytystä tulee jonkin verran mietittyä ja toivoisin ettei nyt tarvitsisi mennä sektioon. Ensimmäinen syntyi alateitse, otin kaikki kivunlievitykset mitä sai, toinen syntyi suunnitellusti sektiolla koska oli väärinpäin. Nopeammin paranin alakautta synnytyksestä, sektion jälkeen vauva oli kaksi yötä hoitajilla, koska ei saanut nostella ja kipujakin oli kohtalaisesti.

Jännä kun tuo sokerin seuranta virtsasta vaihtelee, täällä katottu joka neuvolakäynnillä.

Äitiyspakkaus oli aivan ihana, sievin mielestäni mitä koskaan aiemmin ?

Kestovaippoja en aijo käyttää, ei ole minun juttu.

Yökukkumisetkin on jääny pois useampi viikko sitten, päiväunia ei kärsi ottaa tai saa valvoa. Nyt heräsin jo ennen viittä, koska hieman hermostuttaa kun menen tohtorille tuon kipeytyneen nivuksen takia, patti tulee paineen voimasta ja töissä kun on ollut kolmetuntia alkaa pattia särkemään, helpottaa kun nostaa jalan ylös ja menee makaamaan, pattikin pienenee. Kuulostaa tyrältä mutta saa nähä ja toivottavasti tohtori laittaa jatkotutkimuksiin jos ei ole varma.

Miten faceryhmä, nyt voisin siihen liittyä kun ollaan jo näin pitkällä?

Mukavaa viikkoa

 

Yönseutu heitä vaan tänne kysymyksiä.

 

Täällä on ollut aivan järkyttävä päivä. Se alkoi sillä, että heräsin aamuneljän maissa enkä saanu enää unta: vauva möyrysi mahassa, vatsaa ja selkää särki, kurkku tuntui kipeältä, mies kuorsasi. Reilun tunnin päästä siirryin sohvalle ja matkalla sinne kompastuin laatikkoon. Onneksi kolhin vain sääriä, enkä kaatunut kunnolla. Sohvalla makasin lämpötyynyn kanssa ja sain jopa nukuttua tunnin tai pari. Kivut olivat aamulla vielä tallella ja homman kruunasi etuajassa ollut bussi, joka ajoi nenän edestä. Takaisin kotiin herättämään miestä kuskiksi, että ehdin töihin. Koko päivän kipuja vatsassa ja selässä eikä iltapäivän hemmottelukaan mennyt putkeen: tekivät mulle väärän (lyhyemmän ja edullisemman) hoidon kuin mihin olin varannut ajan ja mihin lahjakortti oikeutti. Huomasin tämän vasta lähdettyäni, kun katsoin kelloa. Kotona valitusta menemään ja sohvalle makaamaan.
Edelleen väsyttää ja särkee kaikkialta, vaikka nukuin päiväunet. En muista, koska olis viimeksi ollut näin karmea päivä ja KAIKKI mennyt päin seiniä. Mielikin on aivan musta eikä mikään tunnu piristävän. Toivottavasti huomenna on jo parempi päivä. Ainakin aion soitella neuvolaan heti aamusta, jos kivut on tallella.

Valivalivali.

 

Naaba87 jospa huomenna olisi parempi päivä ja täällähän saa valittaa

Käväsin aamulla lääkärissä ja nivustyrähän se on mikä vaivaa, ei kuulema haittaa että on kipeä. Nivuksen Uä aika kahenviikonpäästä, ei pitäisi myöskään olla vaaraa että kuroutuisi, joten töissä voi olla normaalisti. Että semmosta

 

Terveisiä tältäkin suunnalta. Raskaus on sujunut mukavasti, mitään kipuja ei ole ollut ja olen päässyt käymään kävelylenkeillä ja kuntosalillakin. Juoksua en ole enää moneen viikkoon harrastanut koska se tuntuu mahassa pahalta, mutta kävely on sujunut hyvin, eilenkin tehtiin rivakka 6 kilsan kävelylenkki koirien kanssa. Ainut liikkumista rajoittava tekijä on pimeys Eilisenkin kävelylenkin tein kylillä, ajoin siis ensin 8 km autolla jotta pääsin katuvalojen ja jalkakäytävien pariin. Asutaan haja-asutusalueella, ympärillä on tähän aikaan vuodesta pilkkopimeätä ja tiekin on kapea eikä piennarta ollenkaan. Inhottaa väistellä autoja koirien kanssa ojaan. Ei kovin houkuta lenkkeilemään.

Paino pääsi tuossa parin viime viikon aikana "hieman" pompsahtamaan, nyt on jo 9 kiloa kertynyt ja siis rv25+3 menossa... Housut ovat alkaneet tuntua epämukavilta ja lantiolla painonnousun huomaa kouriintuntuvasti.. Eikä turvotuksen piikkiin voi laittaa mitään, kädet ja jalat ovat ihan normaalit. En ole edes syönyt mitenkään epäterveellisesti, mutta ruokahalu on ollut viime viikkoina parempi kuin erinomainen. Ihan leipää, puuroa, maitorahkaa, marjoja ja hedelmiä olen syönyt, mutta ihan liikaa... Oonkin nyt rajoittanut sen verran etten esim. syö enää puurolautasellisen (sis. raejuustoa ja marjoja) kera kahta leipää vaan joko tai, töissä ruokalassa olen yrittänyt pitää annoskoot kohtuullisina ja jättänyt aamu- ja iltapäivän välipaloilta leipäpalat pois vaikka omena ja ruisleipä täydentävätkin toisiaan aivan täydellisesti.

Sokerirasituskoe olisi täälläkin edessä, ja kaikkein eniten siinä inhottaa ne verikokeet. Vaikka kuinka yritän pitää ajatukset muualla ja jutella labratyöntekijän kanssa täysin muista asioista, aina on alkanut jossain kohti silmissä pimenemään. Vaikka olisin saanut omasta mielestäni rauhoiteltua itseni hyvin ennen pistämistä, litimärät sormet kielivät ettei kroppaa niin vaan huijata, kun vaan jännittää niin jännittää. Onneksi labran henkilökunta on tuttua kun olen samassa sairaalassa töissä, oma työpiste on itseasiassa ihan labraa vastapäätä. Ensimmäisenkin verikokeen annoin rennommin ja epävirallisemmin takahuoneen puolella, mikä vähän helpotti jännitystä.

Virtsan sokereita on mitattu neuvolassa ihan ensikäynniltä asti ja ne ovat olleet ok, myös bmi normaali eikä sukurasitustakaan ole, mutta neuvolatädin mukaan sokerirasituskoe tehdään kaikille yli 25-vuotiaille ensisynnyttäjille kun on nykyään niin yleistä. Seuraavissa raskauksissa ei ko. koetta tarvitse sitten tehdä mikäli ensimmäisessä arvot ovat olleet kunnossa.

Terveisin Paips rv25+3

 

Sokerirasitustestiin pitäisi tilata aika. Kiinnotus aika nolla + mulle tety vain viime raskaudessa ja siinäkin arvot oli ok. Siis rasittavaa, että luulen jo etukäteen meneväni sinne aivan turhaan ja mitään kivaa kokemusta en viimeksi ainekaan saanut mukaani.

Naaba87 : Kaatumisista pelästyy aina. Itse en ainekaan odota jääkelejä mitenkään innolla. Semmoisia mukavia kokemuksia - 3 tunnin supistelua ja kipua kaatumisen jälkeen.

Pahinta tässä vaiheessa on juuri se, että kun vatsa alkaa toden teolla kasvaa ei vatsalihakset (ne joita tuskin itselläni edes on - hävinneet näkymästä useamman raskauden jälkeen) ja tukilihakset pysy mukana. Ottavat sitten mukavat hepulit tuollaisista revähtävistä liikkeistä.

Mennyt taas pari päivää paremmin liitoksien kanssa. Jesh, ehkä sittenkin saan olla loppuun asti töissä ja viettää "normaalia" elämää. Tänään on taas remppa-ilta, joten ei kannattaisi lipasta....

 

Viimeinen kolmannes saavutettu. Hui!

Nukkuminen ei tahdo onnistua mitenkään. Asentoa ei vaan löydy.

Päivisin tytsi möyryää lujasti, ja mulla muka istukka edessä.

Menkkamaistakipua ja jos jonnimoista jomotusta tuntuj alakerrassa. Ja supistelee. Moni tälläsis kivuis on jo yhteydessä neukkuun mut mä en vaan jaksa uskoa et nää olis mitää pahaa. Edellisissäki raskauksissa ollut kipuja ja supistuksia eikä oo tapahtunu mitää.

Maha mulla on ihan jätti!

Eveny 27+0

 

kokeilen vaan...

 

mä en tiennykkää et näille palstoille voi kirjautumatta kirjotella

 

Tämä päivä onkin ollut yhtä hyvä kuin eilinen oli huono, joten all good now Illasta en enää jaksanu edes välittää mistään ja sain sen ansiosta hyvin untakin. Flunssapirulainen vaan yrittää tulla takaisin - johan tässä ehti olla pari viikko terveenä edellisen 2kk kestäneen lenssun jäljiltä - joten kurkku on koko ajan kipeä.

En millään malttais odottaa ylimääräistä ultraa, joka on ensi viikon perjantaina! Toivottavasta kaveri ei enää ujostele "kameraa" yhtä paljon kuin aiemmin, vaan saadaan hyvät näkymät yksiöön.

Jaksamista muille kipuilijoille! Ei enää paljon jäljellä!

 

Heippa vaan pitkästä aikaa, tombataren esimerkistä huomasinkin kokeilla.. tosiaan joo pääsee näkyyn kirjoittelemaan nykyisin kirjautumattakin. Aika typerää..vaan olisi jäänyt kyllä itselläni tämä nyt kirjoittamatta muuten oon niin laiska kirjautumaan/kirjoittamaan kun puhelimella aina nämä teidän jutut luen :/

Sokerirasituksesta on ollut puhetta niin mun kokemus aiheesta on, Ei kokemusta siis vaikka kolmas lapsi jo ja ikääkin ihan tarpeeksi niin ei täällä kyllä automaattisesti ole mihinkään testeihin laitettu.

Itseni on vallinnut viimeaikoina kummallinen varustautumisvimma.. siis noiden vauvan tarvikkeiden kanssa! Huomioiden että kuopus on nyt 1v8kk ja häneltä jäänyt kaikenmoista. Kummasti nyt muka tarvitsee tärisevät sitterit jne, uuden aktiviteettimaton (niitä on niiiin ihania) ja kaukalon lämpöpussinpussin vaikka rattaisiin on oma untuvapussi ja mitävielä? Vaatteita tietysti. Huh huh, sitten vuoden päästä onkin jo hyvinkin edessä pähkäily että minne realisoida kaikki se kama! Vaan olen perustellut kaikki hankinnat jollain lailla arkea helpottavaksi joka ei ollut kuopuksen vauva aikaan niin merkittävä pointti koska esikko jo koululainen ja sikäli omatoiminen, joten sitterit ynnämuut valmiina jo olleet on vaan ihan perus-eimitäänhienouksia-juttuja

Raskausaika sujunut täällä ihan hyvin toistaiseksi. Painoa tullut n.6kg.
Ensi viikolla edessä istukka-kontrolli ja kohtapuolin jo synnytystapa-arvio! Jospa viimeinkin saisin kokea synnytyksen niin ettei jäisi mitään "vaivaamaan"..Kaksi edellistä mennyt niin oppikirjojen vastaisesti kuin vain voi ja silti kumpainenkin eri tavalla. Ja synnytyskin lähenee, enää noin kaksi kuukautta!! Synnytän siis todennäköisimmin paria viikkoa ennen laskettua

Mrs-K harmaa ja laiska 29+1

 

solis taas yks vuos lähempänä neljääkymppiä. ei kyllä tunnu yhtään yli kaksvitoselta
huono päivä,joka paikka ollu jumis,siis lihakset...

 

Onnea Tombatar! 40:kin on vielä ihan jees ikä, kokemuksesta tiedän Meillä oli tänään lääkärineuvola. Lääkäri hölisi kaikkia omiaan ja sitten taas sisätutkimus vei ehkä 10 sekuntia, samoin ultralla vain nopeasti kuunteli sydänäänet ja totesi, että kaikki hyvin. Se on tietysti tärkeintä. Mies oli mukana, ja yhdessä lääkärinkin kanssa vähän ihmeteltiin, että miksi se päihdeseula on ainoa, joka miehelle/puolisolle tehdään - luulisi, että isän mielialan voisi testata samalla tavalla kuin äidinkin yksinkertaisella kaavakkeella, on varmaan niitä masennukseen taipuvaisia isiäkin. Vai onko nämä kuntakohtaisia, tehdäänkö jollain paikkakunnalla mielialakyselyitä myös isille?
Painoa olen onnistunut keräämään nyt 9 kiloa, kuukaudessa tullut kolme lisää :O Liikkuminen on vaikeutunut ja vähentynyt tämän kuukauden aikana, ja se varmaan painossakin näkyy. Periaatteessa syön ihan järkevästi jo sokeriarvojen takia, mutta kun ruoka maistuu, mutta askel painaa... Pitää koettaa vain olla lujana, kun kolmas voileipä kutsuu.

 

Täällä mietityttää onko rauta-arvot päässy sukeltaan, kun viikon verran on väsyttäny tosi paljon. Tällä viikolla oon alkanu haukotteleen jo töissä (ja mähän teen vaan puolikasta päivää!!!) ja kotiin päästessäni oon jo aivan koomassa. Pari viikkoa sitten neuvolassa katottiin hemoglobiini ja se oli parantunut pikkasen kuukauden takasesta. Mulle ei ole aloitettu rautalisää, koska arvo on ollut koko ajan normaalin rajoissa enkä aiemmin ole ollut väsynyt tai kärsinyt muista oireista. Tosin täytyy myöntää, etten ole varmaan pariin kuukauteen syönyt odottajan monivitamiiniakaan (siinähän on mukana rautaa), koska en ole muistanu ostaa niitä :saint: Tänään sain viimein käytyä apteekissa. Hyvä minä

En muista oonko kertonu meidän hankintatilanteesta..? Meillä suurin osa on hankittu, pari ihan pientä nuttua pitänee hankkia, turvakaukalo tilata ja hoitoalusta ostaa. Sitten on sellasia "olis kiva"-hankintoja, kuten Mrs-K:n mainitsema aktiviteettimatto, jotka on niiiiiiin söpöjä.

Nyt lähinnä tärisen onnesta ja odotan mammaloman alkua, vaikka oonkin viihtyny töissä ja viikot on menny tosi nopsaa, kun on ollut tekemistä. Silti odotan tätä pitkää paussia, jonka aion pyhittää jouluhömpälle

 

Täällä taas pitkästä aikaa minäkin Olen pyörinyt taustalla ja viimein saan aikaiseksi päivittää kuulumisiani. Äippäloman alkuun on enää NELJÄ viikkoa Syksy on mennyt tosi nopeasti ja hyvä niin.
Hiljalleen on tarvikkeet hankittu, joitain muutamia pikkujuttuja vielä puuttuu. Raskausaika on ollut väsymyksen värittämää. Tosin yöt menee osittain valvoessa täälläkin. Terkkuja vaan kohtalotovereille!
Olen syönyt koko raskauden ajan vitamiineja ja rautakuurillakin olen ollut viime viikot mutta tämä väsymys taitaa nyt vain kuulua tähän raskauteen. Todella rasittavaa. Ja kohtahan ne todelliset yövalvomiset vasta alkaa, joten turha tässä valittaa

Synnytys on ollut mielessä viime päivinä. Esikoisen synnytys käynnistettiin ja kokemus ei ollut mikään miellyttävä. Nyt todella toivon, että synnytys käynnistyisi luonnollisesti itsestään, mutta lisäjännityksen tuo vuodenvaihde. Kummalla puolella vuotta poitsu päättää syntyä ja onko sillä edes mitään väliä.. Lähipiirillä tuntuu olevan paljonkin mielipiteitä asiaan! Mitäs mieltä te muut olette?

Loppuraskaus menee varmaankin vauhdilla, sillä ensin odotetaan äippäloman alkua, ja sitten se joulukin jo lähestyy..

Väri ja kohta 30vkoa täynnä

 

Piiiitkästä aikaa jos kirjottelis tännekki

Eilen oli nla ja sain siellä sen anti-d piikin,hrr..mä inhoon piikkejä! Kaikki oli ok muuten, sf-mitta huitelee edelleen yläkäyrällä (29+4) 30cm. Kävin vielä lääkärissä neukun jälkeen ja sain 2 viikkoa saikkua hengenahdistuksen takia, kokeillaan omeprazolia josko se auttais. Äippäloma alkais 26.11,ei enää kauaa!

Kauhee stressi ollu tässä viimeiset pari kolme viikkoa,saatiin vihdoin myytyä kämppä ja tarjous oli tehtynä talosta ja alustava lainalupauskin..no sitten pankki yhtäkkiä sanoki et ei riitä takaukset joten ei tuu lainaa..oltiin vähän et wtf?! Mut nyt sit vihdoin ja viimein on kaikki saatu sumplittua ja me saadaankin se laina ja päästään muuttaan omaan taloon,toivottavasti ennen joulua! Mut täytyy sanoo etten oo kyl ikänää näi paljoa stressannu asumisesta, mahdollisuushan oli myös siihen ettei oltas keretty saada edes vuokra kämppää ja sit oltas oltu asunnottomia joulukuussa..Huh huh,jospa tää nyt helpottais oikeesti.

*29+5*

 

Karmini, onneksi asiat alkavat järjestyä. Toivottavasti pääsette jouluksi uuteen kotiin

väri, itsekin olen miettinyt tuota syntymäajankohtaa. Toisaalta sillä ei ole mitään väliä kummalla puolella vauva päättää syntyä, mutta taas toisaalta, ehkä hieman itsekkäistäkin syistä toivon että menisi alkuvuoden puolelle Uskon myös näin käyvänkin, koska vuodenvaihteen jälkeen laskettuun aikaan on kuitenkin vielä vajaa pari viikkoa aikaa Lähipiiri ei kyllä ole asiaa kummemmin kommentoinut vielä.

Tänään on kyllä ollut taas kaikinpuolin hankala päivä. Vatsa ollut pinkeänä koko päivän ja yölläkin valvoskelin muutamaan otteeseen. Supistuksia on tullut taas ihan tosi paljon sekä levossa että liikkeessä. Eivät ole kipeitä, mutta mielestäni melko napakoita ja ikävän tuntoisia ja lisäksi juilivat taas tuonne alakertaan Onneksi ensi viikolla on lääkärikäynti niin tulee tilanne katsastettua siinä. En usko, että mitään on alakerrassa tapahtunut, mutta haluan kuitenkin varmuuden siihen niin uskaltaa sitten huoletta touhuta näistä huolimatta -sen minkä pystyy. Lisäksi närästää ja väsyttää ja liikkuminen on liitoskipujenkin kanssa jo hankalaa |O
Tulipahan purettua

Hankintoja olisi kyllä ihanaa pikkuhiljaa tehdä.. Vaatteita olen kerännyt valmiiksi ja ihanan toppahaalarin/ -pussukan ostin, mutta muilta osin ei vielä olla pidetty kiirettä. Ehkäpä ensi kuun aikana tulee suurimmat tehtyä niin saadaan kaikki valmiiksi ennen joulupyhiä :heart:

 

Kyllähän se pientä lisäjännitystä tosiaan tuo, kun la on alle 2 viikon päässä vuodenvaihteesta. Sinänsä ei väliä kunhan kaveri pääsee suht koht ehjänä mahasta ulos, mutta olisi se kiva jos tapahtuisi vasta ensi vuoden puolella. Mahtaako ennen-/yliaikaisuus olla jotenkin periytyvää? Meillä mies on syntynyt muutaman viikon etuajassa ja itse taas mennyt viikon yli.

Tarvikepuoli muotoutuu pikku hiljaa, tällä viikolla saatiin hankittua mm. trikookantoliina ja vaunusuoja. Hoitopöytä tarttis vielä ostaa, kestovaippajuttuja selvitellä lisää, pinnasänky maalata loppuun ja kavereilta hakea lainaan kaukalo ym. tarpeellista kilkettä. Äitiyspakkausta odotellaan vieläkin, kohta pitää varmaan ruveta kyselemään sen perään kun päätöksestä alkaa olla jo kuukauden päivät.

Yönseutu 29+2

 

Mulla iski taas flunssa. Kuukaus sitten olin viimeks kipeenä. Sillon oli nuha ja nyt yskä. Kun olin kolme yötä yskiny ja valvonu niin hain saikkua, kun en enää yksinkertasesti jaksanu tehä töitä. Työterveyshoitaja oli sitä mieltä että yskä ei ole riittävää syy sairaslomaan, että mitähän kirjottaa tähän sairaslomalappuun... No mun työ on kuitenkin todella fyysistä ja nyös sellasta ettei yskimistä katota kovin hyvällä (elintarviketehdas). Jäi aika huono maku tosta käynnistä. Eikä paljon parempi mieli ollu kun alkuraskaudessa kävin työterveyslääkärillä kun oksensin puolentunnin välein ja se oli sitä mieltä, että a) mulla ei oo asiaa työterveyteen kun oon raskaana ja b) mikäs siinä on kun en töitä pysty tekee, et mikä siellä töissä oksettaa... No kun mä oksennan kotonakin aivan koko ajan.

Ja sit vielä työnantaja velvottaa et saikkulaput pitää hakee työterveydestä. (Jonne on matkaa 30 km) tästä aiheesta olis avauduttavaa vaikka kuinka, mutta eiköhän tämä nyt riitä tälläkertaa.

Ens ti mulla olis eka neuvolalääkäri ja onkin ihan jees just tos työn fyysisyyden takia et vähän tsekataan et missä mennään. (Onneks mulla on enää kolmeviikkoo töitä ja sit pidän vanhoja säästövapaita pois ennen äippälomaa). Juurikin sitä samaa oon miettiny kuin yönseutu, et kuinkahan helposti tollanen ennenaikaisuus/yliaikaisuus periytyy/kulkee suvussa. Mä oon meinannu syntyä seittämännellä kuulla kun äiti oli muuttanu sillon. Ennenaikaisuuden uhka oli sit päällä koko loppuraskauden. Oon syntyny lopulta kolme viikkoo ennen laskettua aikaa. Mun täti (äitin sisko) on synnyttäny seittämännellä kuulla kun oli mattoja pessy järvessä...

Mua ei oo supistellu (kai), mut kaikkee muuta kipuahan mulla on ollu. Aika huoletta oon töissä reuhunnu menee. Toivottavasti kaikki on ok. Täyslepo olis mulle kauhistus.

Kalpeakuu ja "kyösti" 27 + 4

 

26+3

 

Yönseutu toi ennen/yliaikaisuus..enpä osaa sanoa onko periytyvää, mies synty kk etuajassa, mä olin vissii vajaan viikon yliaikanen ja meidän esikoinen synty viikon LAn jälkeen

Kalpeakuu on kyllä ollu tympee työterveyskäynti! Tosin sä sentään pääset sinne,mun pomo ei millään haluis päästää sinne,viimekski ku olin varannu meluhaitoista lekurille aikaa niin se jakso 3h jankata ja narista mulle siitä et turhaan mä sinne menen,hän sanoo samat asiat mitä lääkäri..huoh. Mä oon niin väsyny sen kanssa tappelemiseen et käyn sit mielummin omassa tk:ssa..se ihminen purkaa muhun muutenki paskan olonsa jos on sillä tuulella (olen ainoo nainen koko firmassa)..

Tällä poksuu uudet kymmenluvut, 30+0! Ei ois enää paljoa jäljellä

 

tunnin päästä sokerirasitukseen :headwall:

 

Huomenta huomenta
Yönseutu:Kysy pakkauksen perään, ois sen jo pitäny tulla. Mulla tuli kahenviikonpäästä kun laput laitoin ja seukki päivänä päätöksestä sai hakia paketin postista.

Viikonpäästä alkaa 10pvä loma, todellakin sen tarpeessa vaikka kivasti menoja kasaantunu, heti kolmena ekana päivänä on sokerirasituskoe, neuvola ja nivuksen uä.

Viimeisen viikon aikana kyykkiminen on käynyt todella hankalaxi, maha on edessä. Selkä myös alkanut vihotteleen :-(

Oikein kivaa alkavaa viikkoa

 

Yönseutu, meillä ihan sama: pakkausta ei näy, ei kuulu, vaikka päätöksestä on n.kk. Aion kans kysellä tällä viikolla perään. Yleensä näissä käy niin, että just kun oot soittanu ja kyselly, niin seuraavana päivänä tulee

Täällä yskä ja lihaskivut on herätelly monta kertaa yössä. Alkaa jo jaksaminen olla vähän kortilla. Aattelin huomenna soittaa lääkäriaikaa, jos köhiminen ei vähene. Mä oon kyllä saanu hyvin saikkua. YTHS:llä (oon myös kirjoilla yliopistolla työn ohessa,joten voin käyttää tuota opiskelijoiden omaa tk:ta) terkka sanoi, että normaalisti esim. äänen lähteminen ei ole peruste saikulle (koska opettajahan ei ääntään tarvi ), mutta raskaanaoleville kirjotellaan helpommin. Onhan se sekä äidin että vauvan etu, että saa levätä, jos siltä tuntuu.

Tällä viikolla VIHDOIN odotettu ylimääräinen ultra, jossa toivottavasti meidän ujopiimä näyttää naamansakin. Olisi kiva vähän nähdä, millainen jätkä sieltä on tulossa =)

Ja ei kuin uutta viikkoa päin ->

29+0

 

Tombatar tsemppiä rasitukseen toivotaan et arvot normit
Mullahan ne kaikki arvot oli reilusti yli mutta kun oon tehny kotiseurantaa niin ei mitään tosin tiedän tasantarkkaan millaisia annoksia syön .. Tosin testasin kun käytiin ulkona syömässä niin senkin jälkeen kaikki ok.. Outoo .. Töissä viä pitäis vähän alta kuukausi jaksaa, aika lyllertämistä se kyllä jo alkaa oleen, tosin käyn tekeen vaan muutaman vuoron viikossa(oon hoitovapaalla) jos pitäis täyttä viikkoo tehä ni luultavasti olisin jo saikulla kun mulla on tosi paha skolioosi selässä nyt viä jotenkin pystyy :/ pitäisköhän sitä itekkin laittaa masukuva vaikka kun 30 viikkoo täynnä ei oo enää kauaa ei...

Tanya 28+4