Heipat kaikille! Täällä vietetään saikkuetäpäivää töistä. Eilen oli vähän lämpöä ja ilmoitin, että naputtelen työhommia kotisohvalta niin oon sit pelikunnossa taas loppuviikosta kun oikeesti ttarvii olla töissä. Miehelläkin on migreeni tänään niin yhdessä täällä sit koitetaan taistella sohvan herruudesta.. :snotty:
Tervetuloa uusille! Ainakin
Katapultti ja St Brigitten oli liittynyt joukkoon. :heart:
Onnea myös ultrakuulumisista kaikille niitä saaneille! Meillä taidetaan odotella vielä heinäkuulle ultraa.
MLM Ihana masu!!
Miehen suhtautumista pahoinvointiin oli kyselty. Hyvin tuo on tähän asti suhtautunut. Johtunee siitä, että nähdään maks kaksi päivää viikossa ja niiden aikana kuitenkin yritän skarpata niin, että voidaan tehdä yhdessäkin jotain.
Me ei olla vielä mietitty nimiä kauhian paljoa. Mulla oli mietittynä monta vuotta yksi ihan lempparinimi tytölle, mutta sitten kun kirjoitin sen paperille niin totesin, että näyttääpä pälliltä, ei tuota voi käyttää
Eli nollassa ollaan. Itse tykkäisin kovasti Tuuresta pojan nimeksi, mutta katsotaan mitä tytölle keksitään ...
Tapasin appiukon ensimmäistä kertaa viikonloppuna ja jännitin ihan hirveän paljon. Anopin kanssa ei osu aivan 100% kemiat yhteen ja ajattelin, että entäs jos ei appiukon kanssakaan . Mutta voi taivas miten ihana ihminen hän oli, alusta asti kemiat pelasi ja nyt kyllä tiedän monta asiaa, jotka mies on saanut isältään. Mies näkee isäänsä vain pari kertaa vuodessa ja kerrottiin siksi nyt jo hänen tulevasta lapsenlapsestaan ja hän oli erittäin iloinen uutisesta
Anopillekin kerrottiin viikonloppuna vauvauutisesta. Oltiin Ikeassa katselureissulla ja hän tuli mukaan ja päätettiin kertoa sillä reissulla hänelle. Hän ei ensin meinannut uskoa ja sitten kun saatiin hänet uskomaan niin suunnilleen ensimmäinen kommentti oli No se ei sinusta vielä pitkään aikaan näy. Ja jatkoi tästä vielä että kun sinulla... ja näytti kädellään kuinka leveä vyötärönseutu minulla on. Ja täytyy sanoa, että OLIPA MUKAVAA! Kyllähän se ihan fakta on, että ylipainoisia tässä ollaan ja eihän se näy vielä pitkään aikaan, mutta ei sitä tarvi anopin mulle tulla päin naamaa kertomaan ENSIMMÄISENÄ asiana sen jälkeen kun kuulee raskaudesta.
Pelkäsin koko elämäni, että äidistäni tulee se sekopäämummo, joka aloittaa tavaran raahaamisen ovesta sisään sillä sekunnilla kun kuulee lapsesta, mutta ei niin käynytkään (luojan kiitos!). Anoppi nyt näyttää kuitenkin ottavan tämän roolin omakseen. Oli tuomassa meille jo pakastinta (minulla on pakastin, joka olisi asunnossamme jos täällä olisi tilaa) ja ostamassa lapsen ruokailusettiä ja sitä sun tätä. Tein miehen kämmennelle hyvin selväksi, että nyt ahdistaa tää hössötys. Ja se hössötyskään ei ahdistanut niin paljoa kuin se, että anoppi tuntui ajattelevan että olen imbesilli vajakki, joka ei a) tiedä mistään mitään (nyky-yhteiskunnan perusvaatimus ihmiselle on kuitenkin luku- ja tiedonetsintätaito) ja b) en ymmärrä vaikka tietäisinkin. Sain neuvoja siitä sun tästä (minun kroppaani liittyvästä) ja sanotaanko vaikka, että ei se meidän kemia ainakaan parantunut tuosta keskustelusta. Lopussa hän vielä painotti miten minun täytyy nyt elää hyvin rauhallisesti ja olla huolissani. Siinä vaiheessa sanoin, että en mä tässä missään pumpulissa rupea elämään vaan käytän tervettä järkeä. En kuitenkaan ole sairas vaan raskaana ja niissä on oleellinen ero. Saatoin olla sanoissani vähän kärkäs, mutta ehkä viesti meni perille. :ashamed:
Kehto on yksi sellainen asia, josta saanemme keskustella jonkun aikaa. Minulla on pienenä ollut kehto, jonka tädin mies on minulle tehnyt. Olen äidille vuosia sitten sanonut, että otan sen sitten kun lapsen saan. Ja mieskin on tämän tiennyt ja ollut mielellään ottamassa sitä meille. Nyt anoppi sitten sanoi, että heillä on kehto, jonka hän voi meille antaa. Sen on miehen kummit tehneet hänelle. Mies sanoi, ettei hän edes tiennyt että hänellä on ollut kehto ja nyt joudumme sitten päättäämään, että mitä teemme. Ehkä katsomme missä kunnossa kehdot ovat ja minkä kokoisia ja päätämme sitten.
Nyt tuli omaa napaa paljon, mutta oli pakko päästä purkamaan kun ei tuolle miehelle viitsi ihan kaikesta sanoa. Kaadoin kyllä osan eilen hänen niskaansa ja se tuntui vähän epäreilulta, koska hän joutui sitten jo vähän puolustelemaan äitiään.
Anskutin ja Taavetti 7+3
