~*~ Tammikuun Vauvat 2012 kesäkuussa ~*~

Päivitetty tähän saakka.

Tervetuloa uudet värililja, hemuliina, Marisol ja rockingruby.

Monella oli hyviä ultrakuulumisia, Sartsa ja iimukka oli kuvatkin laittaneet, ihanat pienet siellä. :heart:

Mairalla on ihana massu jo. Kiva nähdä muidenkin masuja.

Äitiyspakkauksesta oli taas kyselyä ja edelleen olen ottamassa, kun meidän vauveli tulee nukkumaan siinä ensimmäiset kuukaudet.

Amom Ehkä jotain pientä on tuntunut, mutta ei vielä varmasti voi sanoa että onko liikkeitä. Välillä oon kyllä huomannut että suolet siellä muljuaa sen verran, että tuntuu kuin joku möyrisi. Edellisellä kerralla tuntui joskus 14+ viikoilla, eli kohta tässä pitäisi varmaan alkaa tuntumaan.

Kummeja ei olla vielä mietitty, joskus lähempänä sitten.

Nyt pitää lähteä valvomaan esikoista joka on leipomispuuhissa.

MLM ja monsteri 14+0 *poks*

 

Heihei!
Juhannuksen vietosta palauduttu. Kyllä oli sunnuntaina ja maanantaina niin kauhee väsy, kun oli yömyöhälle hereillä koko viikonlopun. Mökillä vietettiin juhannus ihan sukulaisporukassa, mutta karaoken parissa ne illat meni ku siivillä. Aattona käytiin juhannustansseissakin Parasta koko juhannuksessa oli se ettei tarvinnut yksin olla selvinpäin, kun suvusta löytyi toinenkin odottaja

Ape taisit kysellä sormustestistä, mä oon kokeillu sitä ja näytti sekä poikaa että tyttöä. Heilunta vaihtui pyörimisen ja ja hetkenpäästä toisin. Meillä tosin sitä kaksos taipuvaisuutta suvussa, että ei mikään ihme jos kumpikin sieltä löytyisi. Silloin ekassa ultrassakaan kun ei täti osannut sanoa montako masuasukkia mahtaisi olla, kun oli ekaa päivää sijaisena ja laitteet niin kehnot. Noh, eiköhän tuo kappalemäärä maanantaina nt-ultrassa selviä Masun kokoa on monet jo ehtineet ihmetellä, kun viikkoja on vasta 12, mutta masua löytyy reippaasti.

Äitiyspakkaus otetaan ehdottomasti! Uskon että enemmän sille tavaralle tulee käyttöä, kuin että ottais sen rahan ja sais sillä summalla vaan murto-osan noista vaatteista. ..ja muutenkin kun esikoista odotellaan niin mitään ei vielä varastoista löydy. (paitsi omat vanhat vauvanvaattet ja mumman tekemä torkkupeitto mitä on säästetty) Tykkäsin kyllä itse kovasti tuosta nykyisestä äitiyspakkauksesta, meille varmaan tuo tämän vuoden pakkaustulossa eikös?

Kummeista ollaan sen verran keskusteltu että kummankin sisaruksista otetaan. Olen joskus teini-ikäisenä parhaanystäväni kanssa sopinut että päästään kummeiksi toistemme lapsille. Pidämme edelleen tiiviisti yhteyttä ja hän on minulle erittäin rakas mutta hän asuu nykyään niin kaukana, eikä ole näillä tietämin muuttamassa takaisinkaan kotiseudulle, joten ehkä lähisuvun valinta kummin hommaan lienee paras vaihtoehto. Loppuraskaudesta olisi varmaan aika kysyä kummien suostumusta tähän hommaan.

 

Maira mä oon jo nyt ihan sekasin tässä, et kellä oli ja kui monta. Siispä pyydän anteeksi. Mut oot kyllä hoikka silti.

Täällä kans otetaan äippäpakkaus. Kyllä siellä niin paljon on kaikkea et ajaa kyllä sen rahaetuuden mennen tullen. Ja pistetään pikkunen siihen nukkumaan kun pojan kanssa tuli tehtyy se virhe et nukutettiin omaan sänkyyn eikä se siellä aluks nukkunu kun oli niin pien raasu siellä.

Niin ja kummeista vielä sen verran että pojallahan on mun sisko yhtenä kummina ja miehen veli toisena ja nyt miehen toinen veli tulee tälle uudelle tulokkaalle yhdeksi kummiksi.

Sartsa ja Pötsi 11+4 :heart:

 

mistäs täällä on keskusteltu.

ainakin äitiyspakkauksesta, me otetaan ihan ehdottomasti se, tämäkun on ensimmäinen lapsokainen meille, niin äitiyspakkauksella pääsee ainakin alkuun.

sitten ootte puhunu kummeista meillä on keskusteltu siitä asiasta, ja ollaan oikeestaan päätettykin jo. tietysti jos vaan ehdokkaat suostuvat siihen

sit Maira, aivan ihana massu sulla! <3

(.) Mäkun kerkesin noin 4 päivää nauttia olosta, jossa ei tarvinnu kun kerran korkeintaan päivässä oksentaa.. niin se on nyt ohi. tänään tuli takasin se hirvee kuvotus tila ja ylllätyss. mikään ei pysy sisällä taaskaan. kyllä tässä välillä niin turhautuu koko hommaan! eipä oikeen uskalla kotoa kauaksi lähteä, kun tavara tulee vauhdilla ulos. eikä puhettakaan että voisi lähteä kyläilemään nyt ihmisten luokse, jotka eivät raskaudesta vielä tiedä. noo, ultraan on enää kaksi viikkoa.<3 sitten sitä ei enää niin paljoa tarvitse salailla.
nyt jos lähtis pian lepäilemään, hirvittävä olo. huomenna neuvolaan verikokeisiin.

niiskuneiti 9+3

 

minäpä täällä taas..

tuossa miehen kanssa soiteltiin, se on vielä reissun päällä, tulee huomenna.. meille tuli sitten vähän siinä riitaa, ja mies meni nukkumaan ja mäkun oon niin herkkä, niin itken täällä hulluna.. (hormooneilla varmasti osansa asiassa) välillä miehet on vaan niin aivottomia tapauksia, ettei tajua yhtään mitään.. kysyisin, et minkäläinen teidän miesten alkoholinkäyttö on? eli meille tuli vähän känää siitä, kun mies haluaa lähtee viikonloppuna kaverisa kanssa baariin.. ja kuinka ollakaan juhannuksena kun se veti kunnolla överiks, se itki mulle että ei ota nyt hetkeen, sillä ei halua satuttaa mua jne. en oo yllättyny et tämäkin "lupaus" on unohtunu viikossa.. siis mies ei todellakaan oo mikään alkoholisti, mutta aika hyvin tuo alkoholi siltä alas menee.. ei tietenkään joka viikkosta, mutta kyse ei oo siitä, vaan periaatteista ja lupauksista.. :// suututtaa, kiukuttaa ja itkettää. miehet!:kieh::headwall:
mies vaan sanoo, et mun pitää yrittää ymmärtää, et se haluaa olla kavereittasa kanssa välillä. joo mä oonkin yrittäny ymmärtää sitä viimeset 4 viikkoa, millon se alkaa ymmärtää mua, että kyllä mullakin on tarpeeni? muutin kumminkin sen takia vieraalle paikkakunnalle, missä mulla ei oo kavereita ja oon viikot yksin. ja mun pitäis vaan ymmärtää? anteeks hirvee avautumiseni, suunnattomasti vaan kiukuttaa. ja jonnekkin oli pakko päästä purkautuu..

 

niiiiskuneiti Voi sua..
Kyllä meilläkin isäntä saunakaljat yms ottaa ja saattaa tissutella viikonloppuna joitakin oluita muutenkin, mut kuppilaan en päästä, huom. en päästä, kyllä, meillä määrään hyvin pitkälti minä nämä asiat, vaikka kamalalta kuulostaakin (ihan just sen takia että miehellä ei aina ihan ole järki mukana siinä et kuinka paljon on sopivasti juokseminen).. joka viikonloppu, sattuneesta syystä..Meillä kuitenkin on jo tuo yks ja mä en ole mikään miehen henk.koht. luotto lapsenlikka jonka voi vaan jättää kotiin istumaan ja odottaa että minä hoidan kaiken.

Mä huomasin et ekan raskauden aikana ja hieman syntymän jälkeen miehelle tuli kamala tarve päästä menemään, tavallaan sellasta uhoo "ei meillä mikään muutu vaikka lapsi tuleekin", se sit ajan kanssa kuitenkin meni ohitse..

En voi muuta sanoa kuin et pitkää pinnaa ja jos asioista ei millään pääse yhteisymmärrykseen niin sit varmaan tarvii miettiä et mitä tekee.. : /

Ja mä ymmärrän hyvin sun kiukutuksenkin, kiukkuilisin ja olisin loukkaantunut minäkin..

 

Jahas, onpas taas tullut kovasti juttua täällä.

Nijanille kovasti jaksamisia ja voimia ison päätöksen tekoon! Eihän nuo koskaan ole helppoja päätöksiä...

Äitiyspakkauksesta otin molemmilta tytöiltä sen ja meinasin nytkin ottaa JOS tulee poika. Mutta jos ultrassa selviääkin, että on kolmas tyllerö tulossa, niin en sitten viitsi ottaa, kun meillä tosiaan jo nuo 2 pakkausta ja musta noi oli aika "poikamaisia" kuitenkin. Oon kanssa ihan hulluna noihin äitiyspakkauksiin ja niitä tavaroita on sitten vaan niiiiiin ihana päästä hypistelemään. :heart:

Meillä olisi huomenna ollut ultra, mutta jouduin vaihtamaan aikaa, niin se on vasta maanantaina. Jännittää se ihan hirmusesti, vaikka tämä onkin kolmas raskaus...
Pahimmat pahat olot taisi onneksi mennä ohitse ja oon nyt nauttinu olostani ihan täysillä, vaikka väsymys jatkuukin...
Täytyy kyllä sanoa, että tuskasempaa mulla on ollut tänä kesänä helteillä pahoinvointien kanssa, kun viime kesän hurjina helteinä ison mahan kanssa... mulla oli viime kesänä laskettu aika 4.7. ja meni viikolla yli, eli oli hiukka tuskaa silloinkin. Mutta silti musta tuntuu, että nyt on ollut paljon hirveämpää ollut kun väsyttää ja oksettaa ja on tuskasen kuuma. : /

11+6

 

Hemuliina tervetuloa!

Tuosta liikkeiden tuntemisesta vielä. Minäkin olen joka raskaudessa saanut kuulla, että liikkeitä on mahdotonta tuntea vielä näin aikaisin(kaikissa raskauksissa olen alkanut näihin aikoihin tuntemaan), mutta esimerkiksi kätilö ja terkkarit, joilta olen asiasta kysynyt, ovat todenneet, että kuka sen voi mennä toisen puolesta sanomaan. Itse olen sen verran hoikka, ettei tuota rasvakerrosta ihan hirveästi ole tuossa päällä ja liikkeet tuntuvat (muljahtelua, "nippailua") ihan tuossa häpykummun yläpuolella. Lisäksi ultran aikana tunsin samaa muljahtelua ja samalla näin, että vauva liikkui, joten uskon, että ihan oikeita tuntemuksia on. En kuitenkaan ole ääneen todennut asiaa enää, kun on alkanu ärsyttää ne kommentit, että on kuitenkin vain suolen toimintaa tms. Joo tiedän kyllä miltä sekin tuntuu

Kummeista vielä, meilläkin on aina pyydetty kummit vasta syntymän jälkeen, mutta ollaan kyllä jonkin verran asiaa jo mietitty. Nyt on kummankin sisaruksetkin jo kummeina käytetty ja ihan lähimmät ystävät, joten tämän kohdalla kummien valinta tulee vähän haasteellisemmaksi. Mutta eiköhän sekin asia selkene, onhan tässä aikaa

Nijanille vielä voimia vaikeaan tilanteeseen!

Amom 13+2

 

TÄYSIN omaa napaa....
Huomenna sokerirasitus 7.20 ja pelottaa niiin perkuleesti.... se litku mikä pitää juoda on vaihtunu sata kertaa pahempaan ( kuulema) kuinmikä oli mulla viimeraskaudessa.... tsiisus....en selviä..

iimukka rv 13+1

 

Meikäläinen kävi äsken neuvolassa antamassa verinäytteen. Paino oli tippunu viikossa - 800g kysyisin vielä teiltä, kun ootte kokeneempia, et kun mun pissanäyte anto tuloksen, et proteiini olis +, niin mitä se meinaa? pitäiskö mun huolestua? neuvolatäti ei kommentoinu asiaa..
huomen meen antaan oikeen labraan pissanäytteen.

niiskuneiti 9+4

 

Piiiiitkästä aikaa kurkkimassa :wave:

Luulin pääseeni oksentamasta, mutta viimeisen viikon ajan on taas vessassa maattu. Olin ihan varma, ettei se näillä viikoilla enää ala, mutta nuolaisin ennenku tipahti Onneks miehellä alkaa kesäloma ens viikosta, niin saan kolmeks viikoks apuvoimia kotiin! Juhannus meni anoppilassa nukkuen ja oksentaen eli paljon en oo tosiaan koneella ehtinyt käydä!

Toivottavasti kaikkien masukit voivat mukavasti ja mammat tietysti samoiten!

Meillä on viikon päästä jo np-ultra ohitse! HUI, miten nopeesti aika on mennyt

Jemppi & pikkarainen 11+2

 

Heippis pitkästä aikaa!!!

Täällä on tullut mukaan paljon uusia odottajia, tervetuloa!

Moni on päässyt käymään jo ensimmäisessä ultrassa, niin mekin viikko sitten rv 12+1. Kaikki näytti olevan hyvin. Sydän löi kovasti ja pikkunen ojenteli jalkojaan. Pääperämitta oli tosin vasta 4,3cm, joka vastasi viikkoa nuorempaa vauvan alkua eli rv 11+1. Laskettu aika siirtyi siis viikolla eteenpäin. Nyt se on 11.1.12. (Päivityspyyntö) Niskaturvotus oli 0,8mm ja riskiluku 1:12 000. Kuulema ihan hyvä luku ja turvotuskin tosi pieni, mutta silti meistä se tuntu huonolta. :| Esikoisen riskilukema kun oli 1:100 000. Mieskin oli jo vähän huolissaan, että eihän sillä pikkusella vaan olis mikään vialla, kun oli vielä niin pieni ja selvästi suurempi riskiluku, kun esikoisesta. ...Pitää vaan yrittää luottaa, että kaikki menee hyvin. Ja sitä paitsi tuo, ettei kuukautisista lasketut viikot pitänetkään paikkaansa voi johtua hyvin siitä, että mulla ei ehtinyt olla kun yhdet kuukautiset edellisen synnytyksen jälkeen. Kierto ei ollu varmaan vielä tasautunu normaaliks, vaan oli pitkän puoleinen....

Täällä on juteltu liikeiden tuntemisesta. Mä yritän jo kovasti niitä tunnustella, vaikka en varmaan vielä mitään oikeesti tunnekaan. Esikoisesta tunsin viikolla 15. Olin kuullu, et ei esikoisesta vois vielä noin ajoissa tuntea, mutta olin varma, että vauva se oli, kun ei mun suolisto normaalisti sillä tavalla poukkoile. Kyllä nyt luulis ihmisen 27 vuodessa oppivan, miltä omat suoliston liikkeet tuntuu. Ja hoikka kun vielä olen, niin liikkeet tuntuu helpommin uloskin päin.

Äitiyspakkausta ei varmaan oteta tällä kertaa. Esikoisesta se otettiin. Pakkaus on kyllä hyvä juttu, mutta meillä on jo ihan tarpeeks hyväkuntoisia lakanoita, vaatteita, ruokalappuja ym, mitä pakkauksesta löytyy, että taitais mennä uusi pakkaus vaan hukkaan.


Tatara (uusien viikkojen mukaan vasta) 12+1

 

niiskuneiti jos muistan oikein ootte molemmat suht nuoria? Sori saataan muistaa väärinkin, mutta kerron nyt oman tarinan... Eli mä olin 19v kun aloin odottaa esikoista, mies tuolloin 21v. Alkuraskauden aikana mies kävin n.joka toinen v-loppu baareissa kavereiden kanssa, olin joskus mukana ja joskus kuskina. Jaksoin tätä jonkun aikaa, mutta sitten päätin, että saa kyllä herran meno rauhottua jos aikoo perheen perustaa! Kyllä mäkin railakasta elämää aiemmin vietin, mutta samallalailla se loppu kun tulin raskaaksi. Mies lopetti juomisen kun olin rv14 ja sen jälkeen joi tasan kaks kertaa humalaan itsensä. Lapsen synnyttyä, kumpikaan meistä ei oo käyny kun sillon tällön viihteellä. Voin sanoo sivusta seuranneena, että jos mies jatkaa tota juomista entiseen tapaan niin se jatkuu lapsen saannin jälkeenkin. Sillon sitä miestä tarttis niissä kotihommissa kuitenkin enemmän.. Etenkin nuorilla miehillä näyttää olevan ikävä kyllä tarve vetää kännit, en sano etteikö niin saisi tehdä, MUTTA jos siitä aiheutuu riitoja jne, mikä järki siinä on? Ja mun mielestä jo kertoo aika paljon sekin, että juotu on liikaa jos tarvii jälkeenpäin itkeä ja anteeksi pyydellä?! Kavereita voi ja PITÄÄKIN nähdä, mutta minkä takia se alkoholi pitää siihen sotkea? Mun mielestä kuulostaa muutenkin tosi hassulta, että aikuisen ihmisen pitää edes inttää tollasesta asiasta, että saanko mennä pliis. Siis eikö se, että tää asia satuttaa sua riitä syyksi jättää menemättä? Tai mä ainakin toivon ja edellytän, että mies tollasen toilailun jälkeen ei edes HALUA lähteä minnekkään juomaan. Mä vaan sanon, että ei hyvältä kuulosta jos tässä vaiheessa on jo tuollaista. Kannattaa puhua nää asiat kunnolla selviksi sen miehen kanssa! Mihinkään ei toista voi pakottaa, vaan se tahto pitää lähteä miehestä itsestään!

Huoh! Siis sori, oon vaan niin monesti nähny mitä tuo alkoholi tekee parisuhteelle ja perheelle. Mun mielestä kannattaa yhdessä vetää asiasta selvät rajat ja kertoo mitä haluaa etenkin kun lasta ei vielä ole kuvioissa. Mä toivon, että odottavien äitien ja pienten lasten äitien ei pitäisi stressata tai huolehtia toisen lapsellisesta käyttäytymisestä ton alkoholin suhteen.

tinker_ rv11+4

 

niiiiskuneiti täällä mies ottaa sit kunnolla kun ottaa. Tekee ovihommia viikonloppusin niin ei kovin usein pääse edes juomaan. Mä en ymmärrä mikä siinä on niin pirun vaikeeta juoda sen mukaan mitä oma pää kestää, eikä vetää järkyttäviä övereitä. Ihan niinku joku kakara sen käytöksensä kanssa sitten.
Tosin yhdessä ei olla oltu enää hetkeen vaikka ollaan nähtykin.

Äitiyspakkaus tulee tännekin

Jestas kun eilen pelästyin ihan kamalasti kun en löytäny sydänääniä. Pirun doppler :headwall: Illemmalla etin sit uudestaan ja sieltähän ne löyty. Oli vaan eri paikas kun ennen Toivottavasti huomenna neuvolas saavat kuuluviin.

Mua pyörryttää tällä hetkellä niin paljon et huh huh, aivan kamalaa :/

Vihdoinkin saa poksua näille viikoille 12+0

 

hemuliina,

Ninnatar, paljon onnea ultrakuulumisista :heart: ja onnea uuteen kotiin! :flower:

Myös Tataralle onnea ultrakuulumisista! :heart:

niiiiskuneiti, :hug: Meilläkin miehelle olut maistuu. Esim. nyt lomallaan on kyllä tainnut miltei joka päivä vähintään pari ottaa. Mulla on aika tarkka vainu siitä, koska mun mielestä on ottanut yhden liikaa ja sit alkaa kyllä vituttaa ja lujaa. :kieh: Ja kyllä se mieskin sen sitten huomaa. Toisaalta sain tässä juhannuksena todella iloisen yllätyksen, kun luulin miehen tulevan kuuden tunnin mittaiseksi venähtäneeltä visiitiltä naapuriin ihan naamoissa, mutta olikin ottanut vaan pari. :heart: Meillä siis juominen on lasten myötä vähentynyt ainakin puoleen, lasten hereillä ollessa mies ei ole koskaan humalassa ja baarissa ei käy enää ollenkaan, ihan omasta vapaasta tahdostaan. Joskus mua käy silti sapettamaan sen juominen, koska mä nään tollaisen turhanpäiväisen kaljan lipittämisen aivan totaalisena rahan haaskauksena. Toisaalta mies osaa nykyisin alkoa käyttää kohtuudella, joten joskus tuntuu, että olen tän asian suhteen vähän turhan ankara. Mutta mun lapsuuttani on varjostanut isäni alkoholismi ja joka viikonloppuinen pelko, ja sellaista en halua KOSKAAN omille lapsilleni.

iimukka, meilläkin oli vaihtunut sokerirasituksen litku siitä colan makuisesta sellaiseksi ällöttäväksi siirapiksi. :x Se colan makuinen on mulle uponnut aina ihan hyvin, mutta teki kyllä tiukkaa saada tuo uusi litku alas siinä viidessä minuutissa ilman, että potkii takaisin. Yritin ajatella kaikkea muuta mahdollista ja katselin labran seinien muumikuvia, niin kyllä se sinne upposi ja pysyikin alhaalla. Tsemppiä sulle huomiselle! :hug:

Mä jäin vähän miettimään tuota logiikkaa, millä toisilla vaihdetaan np-ultrassa laskettu aika automaattisesti vastaamaan sikiön silloista kokoa. Meillä ei siis vaihdeta ellei heitä yli 5 päivää alkuperäisestä LA:sta, olkoon se sitten kuukautisista laskettu tai varhaisultrassa määritetty. Siis mulla neuvola laski hedelmöittymisen perusteella lasketuksi ajaksi 5.1., varhaisultrassa sai 10.1. ja nyt np-ultrassa 6.1. Kuitenkin pidetään kiinni tuosta 10.1., vaikka sehän se kai on epävarmin, kun niin pientä alkiota mitataan... Ei kai kukaan ole aistivinaan tästä sitä, että olen vähän katkera, ettei LA aikaistunutkaan sillä neljällä päivällä. No, mä edelleen lohduttaudun sillä, että tällä LA:lla on ehkä todennäköisempää, ettei tarvii olla yhdessä kasassa silloin viikolla 42+0. (Parasta olis kans!

)

Liikkeitä tunsin taas eilen illalla nukkumaan käydessä todella selkeästi vasemmalla puolella, kuten aina. Kaivoin heti dopplerin esiin ja iskin siihen samaiseen kohtaan ja siinähän se pikkainen oli melskaamassa heti anturin alla. Eli pakko kai se on uskoa. :heart: Ja mulla tuota pehmennystä on vatsamakkaroiden muodossa sitten todella paljon, joten ei sekään mitään sano. =)


NS 12+2

 

Äh, en taaskaan ehdi lukemaan kaikkia viestejä mitä edellisen käynnin jälkeen on tullut. Pikaisesti tulin kertomaan, että LA siirtyi aamuisen ultran mukaan viidellä päivällä eteenpäin, eli mun LA onkin siis 13.1. Ultrassa kaikki ok ja pieni siellä köllötteli. Piti yskiä ja nauraa, että saatiin se vähän liikkeelle<3 Pahoinvointi on ohi, mutta tää päänsärky...Aivan järkyttävää...

Mun kuulumisia voi lueskella tän ketjun lisäksi blogin puolella, Kotiäitinä Napapiirillä jos kiinnostaa Palaillaan

St. Brigitten ja tokatoukka 11+6

 

Ai niin, mun on pitänyt jo monta päivää tehdä päivitys tuohon sukupuoli-veikkaukseen. Tai siis edelleen se tyttötoive mulla on tuolla takaraivossa, mutta kaikki oireet viittaa kuitenkin vahvasti poikaoloon. Mies oli jo ultrassa näkevinään pojan vehkeet, mutta minä yritin toppuutella, että taisi olla vielä se häntä vai mikä kaikilla sikiöillä alussa siellä jalkojen välissä pilkottaakaan.

 

tinker_ , kiitos vastauksestasi! joo mä itte oon 19v ja mies täyttää tuolla loppuvuonna sitten 23. itellä koskaan ei oo ollu oikeestaan himoa ollenkaan juoda eikä muutenkaan rellestää. oon ollu baarissa itte töissä, ja nähny, kuinka typeriä ihmiset on oikeesti humalassa. miehellä on ollu railaakkaammat nuoruusvuodet ja kyllä se itte on mulle sanonu et nyt on aika asettuu aloilleen jne. ja ite se yhtä paljon tätä lasta haluaa ku mäkin. en vaan voi ymmärtää sitä, mitä säkin sanoit, kavereita saa nähdä ja pitääkin, mutta pitääkö kaikki liittyy juomiseen? ihan hyvin voisin lähtee mukaan, ne on kumminkin meidän yhteisiä kavereita, mutta enpä vaan viiti lähtee tän mahan kanssa. mä oon kovapäinen nainen, ja varsinkin siinä kohdilla jos mua on loukattu. oon sanonu miehelle, että jos tuo ryyppääminen ei lopu, niin se ei saa tulla mukaan ollenkaan ultraan.. tiedän, ei tuollasella asialla saa kiristää, mutta kyllä mun pitää omaa hyvinvointia sekä nimenomaan vauvan hyvinvointia ajatella. me ei aiota katella sellasta miestä joka juo. mielummin vauvan kanssa ollaan sitten ilman miestä. huohh.. ja me naisetko muka vaikeita??

 

moikka kaikille!

ahkeraan olen lukenut viestejänne ja seuraillu kuulumisianne,mutta itse ei ole tullu kirjoitettua...lukenu lähinnä puhelimen kautta niin ei ole jaksanu naputella..olikohan toukokuun lopussa kun kirjoitin...

meille siis tulossa viides ylläripylläri-vaavi ja laskettu aika ed. 13.1. tänään olin verikokeissa sekä ultrassa (saan siis vasta ensiviikolla niitä riskilukuja..mitä lie..) niskaturvotus oli 0,49 ja muutenkin näytti kaikki olevan nyt ihan ok. ihanat kuvatkin sai kotiin
vointi on ollut ihan ok,ja ruoka maistuu!
lapsille kerroimme eilen,ensimmäiset jotka asiasta saivat tietää.ja tänään sitten vähän muillekin.monellekaan ei tarvitse kertoa,kun kyllä tieto menee varmasti eteenpäin! odotankin kauhulla ihmisten kommentteja,voivotteluja...

kummeja ei pahemmin olla mietitty,isännällä on yksi valkattuna,mutta kun 4 lasta ennestään..kaikilla 3 kummia.sisarukset ja lähimmät ystävät jo käytetty.mutta eiköhän kummit tällekin löydy.joitakin ollaan pyydetty ennen syntymää ja osaa syntymän jälkeen.

äitiyspakkausta en taida ottaa...vaikkakin pienimmät vaatteet ollaan pistetty eteenpäin,mutta ei taida pakkauksesta kovinkaan olla hyötyä.kahdesta ekasta olen ottanut (vuosina -01 ja -02) makuupussit kummastakin tallella,ja jokunen harso.pientä peittoa ja lakanaa löytyy.eli pieniä vaatteita joudutaan hommaileen (alan sisaruksilta pyyteleen oiskos säästelly jotain...).kestovaippailu ei lainkaan mun juttu.ikinä en ole kokeillu,ja taidan jättää nytkin väliin.vaunut nelosesta tallessa ja sänkykin löytyy varastosta ja taitaa turvakaukalokin olla vielä.sitteri täytyy uusi hommata.ja jonkunlainen hoitotaso,ei kuitenkaan sellasta isoa missä laatikot mikä aiemmin ollu.mut muuten ei hirveemmin tarvitse hankintoja tehdä.rintareppukin tuolta vielä löytyy,kun en ole saanu aikaseksi myyntiin.. kantoliinaa tekisi mieli kokeilla..sitä en ole noiden neljän kanssa..

jospa koittas nyt vähän useemmin kirjoitella.. nyt en muistakaan kelle kaikille piti jotain,mutta tasapuolisesti kaikille voimia ja haleja,asiassa kuin asiassa!

TT79 11+6

 

Moi pitkästä aikaa
Monesti pitänyt kirjoittaa, mutta aina ehtii tyttö vierelle huutamaan "kii! kii!" =)

Niin.. Nijan, luin noita juttuja, ja pikkasen kokemustakin asiasta löytyy, joten jos et huonoa tykkää, tahtoisin sulle pari asiaa kertoa.. Eli jos sulla itselläsi on taipumusta masennukseen, ei itseään kannata rääkätä tollaisessa suhteessa. Nyt vielä ero on helpompaa, (vaikka tuskin helppoa on koskaan) vielä sulla on aikaa hoitaa ittes kuntoon ja todellakin pitää huolta itsestäsi. Sitten kun on pikkuinen nyytti sylissä, sitä masentuu vielä herkemmin, ja alistuu huonolle kohtelulle. Kun on väsynyt, sitä vaan haluaa selvitä päivästä toiseen, ja pian huomaa mihin tilanne onkaan mennyt. Väkivalta harvemmin loppuu parisuhteessa, vaan sen on ikävä kyllä taipumus pahentua. Joten mikäli päätät jatkaa yksin pikkuisesi kanssa, sitä tuskin joudut katumaan. Olet vielä nuori, ja sulla on aikaa löytää itsellesi ihana mies, joka kohtelee sinua hyvin, ja jolle olet tärkein.

Minä kuulun myös niihin, joille alkoholi ei nykyään enää maistu. Aikoinaan olen kyllä ottanut, liikaakin, ja kantapään kautta huomannut miten tyhmäksi se ihmisen tekee. Lisäksi olen seurannut paria läheistä, joille alkoholi on käynyt liian tärkeäksi..
Kyllähän siitä alkoholismista voi parantua, mutta se vaatii alkoholistin itsensä päätöksen. Sivusta asiaan ei voi vaikuttaa. Parantuminen vie kauan, ja alkoholisti pysyy alkoholistina aina.

Anteeksi jos pahoitin jonkun mielen, se ei ole tarkoitus. Itselläni nousee vain aiheesta karvat pystyyn.

Niin täällä joku muukin oli kärsinyt hirveestä päänsärystä. Minä odottelen helteiden loppumista, sillä minä en niitä kestä. Päätä särkee aivan tuhottomasti

Täällä myös tuntui jotain outoa masussa, outo muljahdus vasemmalla puolella? Olisiko voinut olla pikkuinen? oudolta kyllä tuntuu, että vielä mitään voisi tuntea..

Viikot ropsahtelee -Amalia- ja Muru 12+0 =)

 

Pitkästä aikaa kirjoittelen, olen kyllä seurannut kuulumisianne. Itselläni vain ollut niin huoli noiden tiputteluvuotojen kanssa, että loppui kirjoitteluinto. Välillä jo tuntui, että ei tästä taida mitään tulla, kun on noita vuotoja ja oireetkin tuntui helpottavan.

Mutta sitten kävimme ultrassa ja siellä se suloinen potki ja huitoi ja hyppi minkä kerkesi :heart:. Laskettu aika siirtyi hieman taaksepäin, mutta ei sitä tarvinne muuttaa. Ultraajan sanoin kaikki on niin hyvin kuin voi olla.
Vuodoille ei löytynyt selitystä, epäiltiin, että tulisi limakalvoilta tai kohdunsuulta. Jos ei runsaammaksi äidy, niin ei tarvi tehdä mitään.

Miesten juomisesta täällä ainakin oli keskustelua. Meillä ei siitä asiasta ole koskaan ollut mitään ongelmaa, mutta noin yleisesti voisin kommentoida, että suuri osa miehistä taitaa aikuistua vasta kolmenkympin tienoilla. Siis että alkavat ymmärtää, mitä vastuu perheestä oikeasti tarkoittaa. Poikkeuksia varmasti on, mutta olen todennut, että rauhallisemmankin tyypin voi olla vaikea ymmärtää oikeasti sitä kokonaisuutta, mitä äiti lapsen/lasten kanssa pyörittää. Mutta oli miten oli, kovaa koulutusta se vaatii, jos asia ei ole valmiiksi selvä .

Äitiyspakkauksen suhteen mietin sitä, että villahaalarin ja toppahaalarin koko on vähän huono tammikuussa syntyville. Kun oletettavasti koko 68 on n. puolivuotiaan koko ja toppahaalaria tuskin heinäkuussa tarvii . Tosin se oli 68-74 ja noissa koot saattaa olla isoja, joten voisihan se mennä ainakin syksyllä ja alkutalvesta. Paitsi jos on isokokoinen lapsi. Villahaalari oli 70 cm, joten sekään ei ainakaan koko talvea mene. Ja joka tapauksessa pitää ostaa pieni haalari ensi talveksi. Mutta täytyy vielä miettiä...

Ultrakuvaa ja masukuvaa vois jossain vaiheessa laittaa, kun löytäis kameran =). Mulla on iltaisin semmoinen pallo, että mieskin on jo ihan ihmeissään, että voiko se noin iso olla. Aamuksi se kyllä vetäytyy puolet pienemmäksi, mutta tarkkasilmäinen voi jo tehdä päätelmiä. Saapa nähdä, koska saa ensimmäiset kommentit niiltä, joille ei ole kerrottu.

Meelia 11+2

 

niiiiskuneiti ompa niin kovin tuttua tuo..... mä muutin aikoinaan (17-vuotiaana) vieraalle paikkakunnalle miehen perässä. Alku näytti lupaavalta.. ensimmäiset 1,5vuotta oli auvoista parisuhde-elämää... kunnes mies muuttu yhtäkkiä. Hän alko haukkumaan mua rumaks, tyhmäks opiskelijaks, rahattomaks idiootiks, jonka ei kannata avata suutaan missään tilanteessa, eikä etenkään HÄNEN kavereidensa edessä, koska mä en hänen mielestään osannut keskustella. Toiset 1,5vuotta mä jaksoin kuunnella tuota ja sitä miten hän jätti mut aina yksin kun lähti omille reissuilleen viikonloppusin. Mut sitten mulla tuli raja vastaan. Sanoin et sen on päätettävä mitä se multa oikeen haluaa ja hän sanoi heti samantien, eron. Niimpä mä muutin takas kotiin 20-vuotiaana. Noh, nyt mulla on ihana aviomies, mutta hänellekin tuon alkoholi tuntuu maistuvan. Jokaisen kunnon krapulapäivän jälkeen hän sanoo, ettei enää koskaan tai ei pitkään aikaan, kunnes tulee viikonloppu tai joku "tilanne", minkä takia tarvitsee ottaa. Hän on luvannut ettei hänestä tule vanhempiensa kaltaista eli alkoholisoidu, mutta olen päättänyt sen, että mikäli se joskus siihen menee, mä lähden lasten kanssa, koska mä olen joutunut (myös hän on joutunut) kasvamaan alkoholistiperheessä (mulla pelkkä äiti kun isä lähti mun ollessa 10kk), mutta mä päätin jo 6-vuotiaana että mun lapset ei tuu koskaan kärsiin alkoholista kuten mä olen joutunut ja sen lupauksen aion pitää. Mulle toi viina ei maistu niin vaikka viihteellä joskus itekin tykkään käydä, mut ennemmin lapset kuin alkoholi. Toivottavasti miehes tajuaa ja pitäis antamansa lupaukset. :hug:

Nijan miten siellä tänään voidaan? :hug:

Liikkeiden tuntemisesta siis mä oon ajatellu olevani hullu kun muka nyt jo välillä tuntisin liikkeitä. Juurikin niitä muljahteluja.. oon pistäny monesti suoliston piikkiin, mutta kun ne on kestäny yhtäjaksosesti muutaman minuutin, niin ei oo menny kaaliin että suolisto noin muljahtelis.. vielä kun se tuntuu semmoselta epäsäännölliseltä liikkeeltä, eikä vaan pelkästä muljumiselta. Vaikee selittää, mutta ymmärtänette varmaan. Kaippa näillä viikoilla voi jo jotain pientä tunteakin. :heart:

Jaksamista kaikille!!!!!!! :hug: :heart:

Ps. Ens vkon Rovaniemen reissu jäsnkättää. Eka pitkä reissu pojalle... odottavainen olo kaikin puolin.

Sartsa ja Pötsi 12+5 :heart:

 

hemuliina Tervetuloa ja onnea ultranäkymistä!

Ninnatar, Tatara, St. Brigitten ja Meelia Onnittelut myös teille ihanista ultrauutisista!

Miehen alkoholinkäyttö on kyllä kovin maltillista. En muista, koska olisi viimeksi nähnyt sen humalassa. Taitaa mennä viime vuoden puolelle :O Itse oon siis oikeastaan juonut viimeisen vuoden aikana enemmän, vaikka mullakin on hyvin satunnaista ollut alkoholinkäyttö. Pari olutta mies saattaa juoda kerran kuukaudessa tai kahdessa. Se on kotonaan saanut lapsena katsella viinanjuontia sen verran paljon, ettei siinä kauheasti hohtoa ole.

iimukka Tsemppiä sokerirasitukseen! Mullakin on se edessä, mutta vasta joskus rv 26:n tienoilla. Hirvittää kyllä vähän jo valmiiksi…

(.) Kopsailenpas laiskuuttani toisesta pinosta: Täällä vähän meinaa räiskähdellä… Oon ollu kuin perseelle ammuttu karhu tänään ja itkin sohvannurkassa, kun katsoin Bonesia. Muuten oon tähän asti ollut aika hyvällä tuulella, mutta tänään tympii ihan kaikki. Kokeiltiin taas doppleria miehen kanssa ja vähän niin kuin olis jotakin kuulunut, mutta ei mitään varmaa. Lähemmäs tunti me sillä leikittiin, kunnes kyllästyin niin, että napsautin virrat pois ja nakkasin koko vehkeen takaisin kaappiin mätänemään taas vähäksi aikaa. Se dopplerin suhinakin on niin hiivatin voimakas, että on vaikea kuunnella mahdollisia vaimeita ääniä sen ”läpi”. Onkohan se ihan normaalia, että noin kovasti suhisee vai oliskohan tyyliin patteri menossa?

Jomi & Samu-Sirkka 10+4

 

Neljän suora Kiitos uuden kodin toivotuksista:heart:

Kaikille ultrassa käyneille onnittelut minivauvojen kohtaamisista :flower: On se vaan niin käsittämätöntä nähdä ihmisen alku itsensä sisällä. Vaikea sitä on sanoiksi pukea. Siellä hän omine sydämineen ja raajoineen elää ihan omaa elämäänsä JO NYT Ultrakuvat vaan aina tuppaa olemaan epäselviä ja huonoja, kuten vähän mullakin. Olisi kyllä tosi hienoa olla sellaisessa 3D:ssa (vai mikä sen nimi nyt onkaan), jossa näkee asukin ihan eri valossa. Ei taida olla misään kunnallisella puolla sellaisia laitteita käytössä?

Alkomahoolista oli puhetta. Meillä ei käytetä ollenkaan ja täytyy kyllä myöntää, että niin suuren varmuuden alkottomuus tuo perheeseen, että sitä voi suositella lämpimästi kaikille.

Ruokaa on edelleen hankalaa laittaa kun kaikki tekee huonoa. Ja välipalaa menee kahden tunnin välein. Koska minusta tuntuu, että syön vaillinaisesti, pyysin aikaa ravitsemusterapeutille ja olen menossa sinne elokuun alussa. Sokerirasitusta minulle ei tule, koska kärsin alhaisesta verensokerista.

Ihanaa kun viikonloppu tulee ja pääsee lepäämään ja ehkä laittamaan kotiakin, jos jaksaa

Hyvää illanjatkoa kaikille mammeleille :heart:

 

Jomi mähän sain nyt ekaa kertaa äänet kuuluviin rv10+6 ja esikoisesta sain samalla laitteella vasta pari viikkoa myöhemmin joten älä hätäile