Piiiiitkästä aikaa! Myöhästyneet joulut kaikille ja pian jo hyvää uutta vuotta (en varmaan pääse ennen vuoden vaihtumista välttämättä kirjottelemaan
)
Meillä on ollu netti poikki muuton takia ja vaikka kännykällä olen päivittäin käynyt lukemassa ja olis niin mieli tehnyt osallistua keskusteluun useamminkin ja päivitellä omia kuulumisia ja tuntemuksiakin niin on tuo kosketusnäyttö niin rasittava ja aikaa vievä, saatikka sitten niitä kirjoitusvirheitä sitten, että jätin väliin ja odotin että pääsen taas koneelle. Nyt on sitten netti tietsikallakin, saa nähdä kuinka pelittää
Täällä viikkotilanne 36+6
Sunnuntaina ollaan sit jo täysaikaisia OMG !
Ja siltä täällä tuntuukin, maha tuntuu kasvaneen nyt kuukaudessa melkoiseksi palloksi ja olo on lähes kokoajan epämukava, maha on tiellä ja on ähky ja ei mahdu vaatteet päälle ja kiristää ja ja.. äh! :kieh:
Toisaalta yhdyn
Mairan kanssa siihen että tunteet on todella sekavat kun haluaisin vauvan heti jo syliini mutta silti apua kun mikään ei ole valmista!
Ja kai osa minusta haluaisi olla raskaana ikuisesti, jännittää vaan niin pirkuleesti tuo vauvan tulo (esikoinen tulossa..:heart: )
Jännittää ja mietityttää että osaanko minä mitään, minkälainen muutos vauva sitten
oikeasti on ja olenko valmis äidiksi..?
Näitä mietteitä pyörii mielessäni nyt kun L.A lähestyy..aikaisemmin olin (melkein) pelkkää positiivista ajattelua, mielessäni pelkkä ihana vauva jota malttamattomana odotin (ja vieläkin odotan! älkää ymmärtäkö väärin). Välillä vaan ahdistaa ja pelottaa(?) tuo vauvan tulo.. Olenkohan ainoa näin tyhmiä asioita miettivä... :ashamed:
Torstaina oli neuvola (viikkotilanne 36+4)
Paino 69,6 (+1452g/vko)
Turvotus +
RR 113/73
Sf-mitta 32cm (rv32+5 28cm)
Vauvan syke 135
Vauvan liikkeet ++
Kivasti tuota painoa nyt tullut..laitetaan joulun piikkiin, heh. Mulla tosin tuota painoa on kertynyt muutenkin raskausaikana rv22 lähtien joka kerralla yli 700g/vko vaikka olen ihan syönyt ja liikkunut normaalisti, kaipa se kroppa ottaa talteen mitä tarvitsee, alku BMI olikin 18 niin ei haittaa että löytyy sit jotain josta imettääkin niin että itellekin jäis muuta kun nahka päälle. Mies on ainankin mielissään
Täällä on raskaus mennyt ihan jees, nyt vasta viimekuukausina vihdoin YMMÄRTÄNYT että sitä sitten onkin raskaana :-D Menikin tuota vatsaa odotellessa ja sittenhän kun se sieltä pompahti niin kasvoi kasvamistaan (aina kyllästymiseen asti).
Muuten olen terveenä pysynyt, mitä nyt närästää ja kolottaa vähän joka paikkaa välillä, hiivaa pukkaa :kieh: ja iho kukkii. Mutta muuten kaikki mennyt tosiaan ihan jees
Rv31+3 tosin oli hirmusen liukasta ja aamulla bussiin kiirehtiessäni menin lentämään pyllylleni/puoli-kyljelleni nurin ja vaikka vauva siinä liikkuikin ja olo oli muutenkin OK, niin säikähdin sen verran, että soitin synnärille ja pyysivät käymään, ihan vain vaikka mielenrauhan vuoksi.
Jeps, no niinpä siinä meninkin ja laitettiin käyrille ja minut hylättiin samantien lähes tunniksi jonnekin varahuoneeseen (kaikki muut huoneet käytössä..) ja siellä sitten seurasin yksin konetta tuijottaen sykkeitä, toivoen niiden olevan normaalit (mistä minä tiedän mikä on normaalia) ja kuulostellen kokoajan vauvan liikkeitä..Olin saanut miehelle laitettua matkalla viestin ennen käyrille ottoa,
"oon sairaalassa, älä huolehdi, kaikki hyvin, mutta liukastuin ja halusin tulla tarkastamaan, tuun varmaan tunnin päästä" Kätilö kävi tsekkaamassa käyriä, jotka hänen mukaansa OK, lääkäri kuulema vielä halusi kuitenkin ultrata varmuuden vuoksi, mutta lääkäri pääsee ottamaan vastaan vasta hetken kuluttua.
Juu, ei siinä mitään, ,minullekin passaa, siinä taas miehelle viestiä (jolta muuten oli tullut
muutama äkänen ja huolestunut viesti ja tuhat puhelua joihin en ollut käyrillä ollessani päässyt vastaamaan..), että kestää taas kun odotan lääkärille pääsyä, mutta mennään sitten lounaalle yhdessä kunhan täältä pääsen..
Noh, sitä lääkäriä sitten pitikin odotella melkein kahteen asti..Ottivat yhden aikaan taas pitkän ajan käyrää ja joku kävi ottamassa verikokeita, sykkeet sun muut OK, mutta itselläni tuntui että vatsaa kiristää ja jomottaa, ja tuntemuksia tuli n.10 min välein ja välillä useamminkin ja voimakkaammin. Ei mitään sietämätöntä, mutta ihan erilaisia supistuksia mihin olin tottunut ("vatsan kovettuminen+oho,hmm onkohan tämä harjoitussupistus-fiilis").
Lääkäri oli selvästi työhönsä kyllästynyt ja hän suorastaan moitti minua kaatumisestani, pitäisi raskaana ollessa osata olla varovaisempi jne :ashamed: Ihan niin kuin minulla ei muutenkin jo ollut morkkis..
Siinä ultrasi pikaisesti, ei edes kommentoinut kysymyksiäni tai kuunnellut pyyntöäni tutkia selkääni johon sattui liukastumisen jäljiltä; "
Ota panadolia" taisi olla ainoa mitä hän sanoi..
Oli jo lähettämässä minua kotiin, olin kuulema tullut ihan turhaan, mutta kerroin vielä että käyrillä ollessani olin tuntenut erilaisia, kipeitäkin supistuksia ja lääkäri (varmaan vasten tahtoaan) huokaisi, että hän pyytää jotain laittamaan supistuskäyrän pariksikymmeneksi minuutiksi, sitten voisin viimeistään jo alkaa suunnata kotia kohti..
Taas siis käyrille, nyt siis supistuksia seuratessa (joihin kukaan ei uskonut) ja minut taas jätettiin yksin huoneeseen. Supistuksia alkoi tulla useammin ja ne sattuivat, piti ihan alkaa puuskuttaa..Koneessa vain oli jotain vikaa, sehän ei piirtänyt supistuksia ollenkaan! Supistuksen tullessa kone siis lakkasi vain piirtämästä ja jatkoi vain taas käyrän ollessa normaali!..Jonkin aikaa kärvisteltyäni painoin nappia ja hetken aikaa meni kun aikaisemmin minut vastaanottanut kätilö tuli huoneeseen ja ilme oli "vieläkö sinä täällä olet"-luokkaa.. Kerroin, että koneessa täytyy olla jotain vikaa kun minua selvästi supistaa, muttei mitään piirry paperiin. Siinäpähän kätilö katsoi minua kieroon, lähes huvittuneena, meni koneen luokse ja vilkaisi paperia, sitä hetken tutkittuaan kysyi milloin olin sitten supistuksia mielestäni tuntenut. Sanoin, että tiheten 4-5min välein ja kertasin vielä että siis joka supistuksen kohdalle käyrä jätti tyhjän kohdan. Ja kappas, kätilön silmät kirkastuivat ja hän sanoi noutavansa lääkärin tsekkaamaan tilanteen ja toisen kätilön vaihtamaan koneen niin saataisiin vielä varmistus supistuksista.
Koneen vaihduttua supistusten tullessa jo irvistin ja suorastaan kiemurtelin epämukavuuttani..Niitä tuli 2-3min välein ja kone, joka nyt näytti myös niiden tasoa hyppäsi sekunnissa nollasta-kymmeneen-kahteenkymmeneen-kolmeenkymmeneen... ja käyrä piirsi selkeitä supistuksia ja hetkessä huone täyttyi ihmisistä. Lääkäri (sama joka olisi minut ollut lähettämässä aikaisemmin kotiin..) käski antaa pillerin(?) estämään supistukia ja samantien sain myös sairaalakamppeet niskaan ja nestetipan käteen ja kun sekään ei vielä kovin paljon apua tuonut niin sitten kortisoonipiikki kankkuun ja toinen tippa, supistuksenesto sellainen, tippumaan. Ja kuulema pitäisi jäädä väh. yön yli seurantaan..: / Taas sitten miehelle viestiä, että tuoda mulle hammasharja ja -tahna, enpä pääsisi yöksi kotiin. Mies oli huolissaan, ja itse siinä hämmästyneenä ja puolipaniikissa yritin silti miestä rauhoittaa vaikka olinkin jo säikähtänyt että alkaisiko synnytys samantien. Onneksi supistukset rauhoittuivat ja miehen tullessa vihdoin sairaalalle rauhoituin minäkin.
Sitten minut kärrättiin osastolle ja näin lyhyt versio siitä on, että käyriä otettiin taas aamuin illoin ja seuraavana päivänä sain toisen kortisoonipiikin ja supistuksenestotippa pysyi kädessäni vielä pari päivää, ja jouduin jäämään sairaalaan vuodelepoon vielä viikonlopun yli..Halusivat odottaa rv:n kääntymistä 32:ksi, jolloin jos synnytys tosiaan alkaisi, olisi sairaalani tämä (KAKS) eikä tarvitsisi Ouluun lähteä..
Enpä arvannut rv31+3 keskiviikkoaamuna klo 9 aikoihin synnärille tullessani tarkistukseen, että pääsisin vasta rv32+1 maanantaina klo 15 aikoihin pois ja silloinkin käskettiin ottamaan rauhallisesti, paljon leväten jne..
Mies kävi samantien ostamassa liukuesteet kenkiini ja uudet talvikengät, eikä päästä minua yksin minnekään ulos, en edes koiria saa viedä ulos, vaan mies hoitaa (ja kuulema mielellään). Ja nyt on sitten pisimmät kävelymatkat ollut lähimpään kauppaan tekemään ruoka-ostoksia (sinne on alle 100m matkaa..
) Jipii.
Sen jälkeen on muutaman kerran supistellut ja pari päivää sitten oikein kipeästi! ihan kyyneleet nousi silmiin ja kun supistelu vain jatkui, kunnes ajattelin että soitan synnärille niin kappas, siihen sitten loppui.
Todella säikäytti nuo rv31 tapahtumat. Varsinkin kuin silloin yhtäkkiä 'lyötiin' synnytyksen mahdollisuudella päin näköä. Ja minä kun olen koko raskausaikani juossut neuvolatädiltä ja kätilöltä toiselle ensin heidän kanssaan puhumassa synnytystä koskevista peloistani, ja neuvolan perhetyöntekijänkin kanssa juttelin, joka ohjasi sitten psykiatriselle sairaanhoitajalle, mutta kun joka paikassa toitotettiin
"mutta sinähän olen vielä rv-tämä ja tämä, aikaa on tammikuuhun, älä huoli, vielä ehtii.." jne. Osastolla vuodelevossa maatessani laitoin neuvolaterkkarille viestiä, että asian on hoiduttava nopeammin, aikaa ei välttämättä ole tammikuuhun asti. Ja sitten vihdoin sain asiaa eteenpäin ja äippäpolille ajan ja muutama viikko sitten siellä käydessäni jatkoimme pohdintaa ja keskusteluja, ja lopulta päädyimme sektioon. Sitä ennen olin osastollakin jo päässyt avautumaan muutamallekin eri lääkärille ja pelkokätilölle, jokaiselle piti selittää ja kertoa ja selitellä..huoh.
Nyt on onneksi tämäkin takana ja vihdoin pääsen nauttimaan raskaudestani, vaikka se onkin näin viimemetreillä.
Nyt tuli omaa napaa niin että ihan paukkuu!
Enkä jaksa edes rueta hirveästi kommentoimaan mitään vaikka mieli tekis..ehkä huomenna jaksais. Kellokin on jo vaikka mitä, unirytmi päin pyllyä :kieh: ja muutenkin nukkuminen vaikeaa..
Jaksamisia kaikille masun kanssa ja
ONNEA vauvautuneille! Kateeks käy :') :heart::flower:
Sussu ja pikku-D
