Onnea Anpellina ja JenniJuulia pikkupojista!
Täällä siirtyi vauvan viereen saanti ainakin 3h:lla
tosin väitän, et se johtui enemmän hoitajan osaamattomuudesta kuin sokereista, mut näillä mennään
tosi, tosi turhautunut olo! Mutta, koska ite tykkään lukea synnytyskertomuksia niin rustataanpa oma tässä aikani kuluksi. Kirjoitan kännykällä niin voipi olla paaaaljon krijotusvihreitä, joten anteeksi niistä jo etukäteen!
Eli 25.12 yöllä alkoi tulla supistuksia, supistusten väli on n.tunti, mutta olivat selkeästi kipeitä ja sai niiden tullessa jo hieman hengitellä, miehelle ilmoitin, et valmistautuu henkisesti siihen, et yöllä tulee lähtö. Su aamuna bongasin limatulpan ja koko päivän jatkuvat tooodella harvat, mutta kivuliaat supistukset kertoivat, että lähtö tulee. Su iltana mies meni nukkuun n.klo 23, itse sanoin meneväni suihkuun ja aloin kellottamaan supistuksia, väli oli n.20-28min eli synnytys "ei" ollut käynnissä. Yhden aikaan menin sänkyyn makailemaan, et jos saisin unta... Puoli kahdelta alkoi supistus joka sai melkein kiljumaan tuskasta, nousin sängystä ylös ja pyöritin lantiota, hoin mielessäni mantraa, että se on hyvää kipua ja auttaa vauvaa tulemaan ulos, luojan kiitos se supistus meni ohi! Sitten taas kelloteltiin, meni 20min ja supistus, silloin soitin äitini lapsenvahdiksi ja menin potkiin miehen ylös, et nyt mennään... Se supistus vain jatkui, jatkui, jatkui... Hyvä kipu unohtui ja itkin ja kiroilin, et menis jo ohi! Se supistus kesti 4min! Lämmitin kaurapussin mikrossa automatkaa varten ja se oli sen matkan pelastus! Lämpö auttoi aivan valtavasti, kun supistukset alkoi tulla 4min välein! Oltiin matkattu n.puoli tuntia kun sanoin miehelle, et supistuksen tullessa tulee aivan mieletön paineen tunne, et tunnen kuinka vauvan pää työntyy alaspäin ja pelkäsin, et se syntyy autoon! Pääsimme sairaalaan ja supistuksia alkoi tulla lähes tauotta, kun edellinen loppui uusi iski päälle. Kätilö tutki paikat, 5cm auki, suoraan saliin ja siellä vaatteiden vaihto, kävelin seinistä kiinnipitäen saliin ja rukoilin spinaalipuudutusta!
Sänkyyn makaamaan ja hoitaja lykkäsi ilokaasumaskin naamalle, kiskoin sitä hengen hädässä miehen hieroessa selkää. Ja kiitokset tarvitsee sanoa, sillä sain sen spinaalin 15min siitä, kun olin astunut sairaalan ovesta sisään! Paljon nopeampaa toimintaa ei olisi voinut toivoa! Puudute oli aivan nappisuoritus, se vei kivun terävimmän kärjen, mutta kun ponnistusvaihe läheni tunsin sen todella selvästi, sanoin kätilölle, että on sellanen paineentunne ja sain "äheltämisluvan" ja voi kuinka se auttoikaan, kun sai hieman ponnistaa supistusta vastaan. oltiin oltu sairaalassa 1h10min kun kätilö sanoi, et oon täysin auki ja saan ponnistaa, kun itsestä siltä tuntuu, hän antoi mun hoitaa koko homman omien tuntemusteni mukaan, ei hoputtanut vaan oli vain läsnä. Supistus tuli ja aloin ponnistaa, rohkeus petti ja se supistus meni ohi, mutta sitten alkoi uusi, ponnistin, keuhkot täyteen ilmaa ja uudestaan ja vielä kerran ja taas, ponnistin 6kertaa sen yhden supistuksen aikana, tunsin kuinka vauvan pää tuli ulos ja jäi "kiinni" ja ekaa kertaa tuli se "iso paskakikkare" tunne
odottelu oli tuskaa, kun kätilö pyysi lopettamaan ponnituksen, jatkamaan rauhallisesti, lopettamaan, jatkamaan, mutta lopulta, 5min jälkeen se oli ohi! Syntyi ihana tyttö ja tosiaan alapää selvisi koettelemuksesta täysin ilman vauroita
oli ihan uskomaton tunne istua täysin normaalisti synnytyksen jälkeen, paikat eivät olleet edes arat!
Ihan mahtava synnytys kaikenkaikkiaan! Olisin varmasti selvinnyt ilman sitä spinaaliakin lämpötyynyn ja hieronnan avulla, mutta spinaalin ansiosta koko tapahtumasta tuli tosi kaunis ja rauhallinen ja mulle jäi siitä todella hyvä mieli
aivan ihana kokemus, johon on hyvä lopettaa, meidän perhe on nyt tässä.
Kun vielä saisi sen rakkaan viereensä...