Tammikuun vauvat 2011

[tömps]

Hei kaikki Helmikuun odottajissa ei ole ketään, joten uskaltaudun kirjoittamaan tänne. Tein elämäni ensimmäisen positiivisen testin perjantaina ja shokki on yhä melkoinen. Kyseessä on "tietoinen vahinko" kun ei olla vuosikausiin mitään ehkäisyä käytetty, muttei yritettykään - olin jo melko varma, ettei me saada lasta ollenkaan ja välillä se pelko oli kamalan surullista, mutta nyt olen kyllä ihan ihmeissäni tästä plussauksesta... oi voi, tunteet ovat ihan sekavat Iloita en osaa vielä, on tässä niin monta kysymysmerkkiä... Vastahan me alettiin häitäkin järkkäämään, miten nekin menee jos tässä pitää mahaakin kasvattaa???

Minun laskettu aikani menisi siis helmikuun alkuun, menkat on ollut niin epäsäännölliset, ettei ole aavistustakaan kuinka pitkällä ollaan. Jos viimeisistä menkoista lasketaan niin menossa olisi 7 + 6 nyt... En osannut epäillä mitään ennen viime viikkoa, menkat on aina tullut millon sattuu... nyt alkoi keskiviikkona vähän oksettaa, ja perjantaina se oli jo niin pahaa, että mies toi testin töistä tullessaan. Ensin oli oksetusta, sitten mahakipua, sitten pientä tuhruvuotoa, ja tänään olen kärsinyt aivan kamalasta päänsärystä koko päivän, ja mahaankin taas sattuu, kipu on ehkä 50% menkkakipujen kamaluudesta, jatkuu vaan monta päivää... Koskas tämä alkais helpottaa??? Onko teillä mitään kotikonsteja tähän päänsärkyyn? Pamolia otin aamulla, mutta ei se paljoa auttanut. Olo on aika tuskanen välillä, fyysiset ongelmat ja henkinen sekavuuskin

Pahoinvointiin on mulla auttanut hedelmien syönti, veden juonti ja nakerran myös keksejä välillä.

Viikon päästä ekaan neuvolaan ja sitten ultraan, maltanko odottaa niin kauan, että saadaan tietää kuinka pitkällä mennään??? vai pitäisikö etsiä joku lääkäri minne lähden ultraan? Joku mainitsi saavansa lähetteen varhaisultraan, keneltä sen voi saada? Oma tuttu gyne on ilmeisesti lomilla jo, jos olisi hänellä ollut vapaita aikoja niin olisin varannut ajan heti

Oi voi, pää on niin täynnä kysymyksiä ja huolia ja murheita... kai se tästä helpottaa?

Toivottavasti te voitte paremmin
Päänsärkyterveisin,
Tömps

 

[tane]

eilen oli eka ultra ja niinku arvelinki viikkoja oletettua vähemmän. La vaihtui 18.1.

sydän ääniä eivät suostuneet kuuntelemaan mutta ultrassa näkyi pieni jumputtava sydän <3

 

[krinde]

Huomenna ne kait kokeilee kuunnella sydänääniä, mut tuskin ne vielä mihkään kuuluu... Toivottavasti siellä kuitenkin kaikki on hyvin

Päänsärkyyn en osaa kyl antaa mitään neuvoja :/

Täällä pahaolo on hieman helpottanut, mutta edelleenkään aamupuuroo ei tee mieli syödä. Tänään koitin syödä kauramuroja, ja voi että kun ne maistuikin pahalle. Banaani maistuu onneksi jo banaanille, ihana huomata, että jotkut makuaistit palaa suht normaaleiksi Kun jokin aika sitten, mikään ei maistunut millekään..

Tosi heikko olo kyllä on ollut. Eilen kun kannoin kevyttä pahvilaatikkoa, niin meinasin pyörtyä. Oli pakko laskea laatikko alas, istuuntua, ja hengitellä rauhassa. Voi että kun ootan sitä, että tää vointi paranee, ja pääsee taas kunnon lenkeille ja jumppiin ja salille! Onko kukaan muu huomannut vastaavaa? Vai olenko jo näin aikasessa vaiheessa päästänyt itseni liian raihnaiseksi? Ennen kuin tiesin olevani raskaana, aloin harjoitella puolimaratonia varten, sen haaveen jätin nyt myöhemmäksi.. Mutta en nyt kovin huonokuntoinen noin normaalisti ole, tuntuu niin ikävälle :O

Mut kyllä kait tää tästä, tsemppiä kaikille! Ja onnee heille, jotka ovat päässeet jo tämän alkupahoinvoinnin yli )

 

[laventeli]

mulla alkaa olla kai selätetty jo pahimmat ällötykset. ellei ole sitten takas tulossa ruuan kanssa oli ihan samaa, ettei mikään maistunut millekään. mieli teki lähinnä sellaista jota en normaalisti syö. nyt alkaa taas maistua ihan melkeen mikä vaan.
mulla on myös ollut vähän pyörtymisen tunnetta ja henkeä saa vetää välillä, mikä tuolla nyt sitten jotain elintä sisällä puristaa kun ei meinaa saada syvään hengitettyä.

np-ultra olisi 2viikon päästä, alkaa jännittää, taas sama pelko kuin varhaisultraan mentäessä että onkohan kaikki hyvin... kun ei tuolla masussa tunnu mitään! :/

laventeli rv9+5

 

[Esikko]

Tai sitten ei. Silmätulehdus uusii, ääni on vielä paineessa ja yskittää ja kaiken kukkuraks tuli hiivatulehdus. Ei kiva, nähtävästi raskaana olo ei sovi meikäläiselle Tiistai-iltana vielä säikäytti näyttämällä kirkasta veristä tuhruvuotoa, joten pääsin keskiviikkona ultraan. Onneksi kaikki oli kunnossa. Enkä tuosta muuten olisikaan ollut huolissani, mutta kaikenlaisia lääkkeitä on tullut parin viikon ajan käytettyä, joten lievänä ihmeenä pidin, ettei natiainen ole kuollut tähän rumbaan. Sitkeä toukka Varsinkin kun ei vieläkään vastaa viikkoja. Olevinaan ois 10+6, mutta se on eilisen mukaan 9+2. No, tarkka ikä määritellään parin viikon päästä ultrassa, mutta kuulemma saatan joutua käymään vielä uudestaan, jos se on kovin pieni. Kyllä kuvia kertyy ))

Eilen sitten uskalsin jatkaa vaunujen katselua ja kävin toisessa lastentarvikeliikkeessä (tosi paljon isommassa kuin mitä aiemmin) ja vihdoinkin löysin vaunut, joiden kuosi oli ihan siedettävä. Tosin pirun kalliithan ne on ja pitää vielä hyväksyttää miehellä, mutta niiden puolesta puhuu aikomus tehdä useampi lapsi, kiva ulkonäkö (joo, olen tässä asiassa vähän pinnallinen), kevyt runko, erivärien vaihtelun eli esim. kopan voi vauvalle ottaa toisen värisen kuin istuinosan isommalle lapselle ja se, että turvakaukalon saa kiinni samaan runkoon eli ei tarviis erikseen matkarattaita ja tuo koppa kävis erinomaisesti sängystä meidän asuntovaunussa. Samasta liikkeestä löysin sängynkin, josta kärsis maksaa sen 80 euroa, mitä oli hinta. Musta on niin älytöntä, että ihmiset pyytää KÄYTETYISTÄ sängyistä 45-90 euroa! Mieluummin ostan sitten uuden, jossa ei ole mitään hampaidenteroitusjälkiä, kun kerran tuohon hintahaarukkaan mahtuu uusikin sänky. Kohta pitää ostaa lipastokin, alkaa noita vaippajuttuja kertyä jo sen verran, ettei mun vaatekomeroon mahdu! Kunhan vaan pääsis eroon entisistä huonekaluista...

Mutta elävien kirjoissa molemmat, onneksi!

 

[Esikko]

Joku tais kysellä mahan kokoa. Mahaa on, mutta se kaikki tuntuu olevan hyvin hyllyvää makkaraa. Tosin, oma silmä erottais, jotain vauvapyöristymistä alavatsassa, mutta liekö vielä toiveajattelua. Vaikka maha onkin yhtä makkaraa paino on pysynyt samassa kuin mihin sen ahmintaviikolla söin. Tässä välissä tosin nousikin jo jonkin verran, mutta ilmeisesti viime viikon lakukuuri palautti sen alkuperäiseen kuosiin. Etomiset hävis, Luojan kiitos, räkätaudin mukaan. On ollut aika juhlaa syödä sellaista ruokaa mistä oikeasti tykkää eikä enää tarvitse hirveästi lonia eikä myöskään ahmia. Mutta kana on pannassa jostain kumman syystä. Jussina ajattelin dippailla kasviksia tzatziki-kastikkeeseen ja pyysin mansikoita tuomaan työmatkallaan torilta. Uusia perunoitakin tekis mieli...eli ei enää mitään ylettömän epäterveellistä kakkukarkkiviinerijätskilinjaa tarvii pitää ja ajatuskin sipsien syömisestä on pannassa myöskin. Niistä sain ihan tarpeekseni etomisviikoilla. Nyt nautitaan makuelämyksistä ja terveellisestä ruuasta kun sitä taas huolitaan.

 

[Emppu]

Huvittavaa oli lukea Esikko noita sun kirjoituksia sairaana olemisesta,nimittäin täällä ollaan TAAS sairaslomalla! Ja ai mikä ihanuus tällä kertaa nimittäin oksennustauti! Tää on varmaan joku karman laki tai jotain koska koko raskauden aikana en ole oksennellut tai muuten voinut pahoin ja kaikkea on voinut syödä mitä on eteen kannettu niin kappas kappas, eikös sitten tällasen lykännyt päälle! Ja siitähän on varmaan tasan kaksi viikkoa kun olin vatsataudissa, sillon tuli vaan toisesta päästä! Luulisi että elimistö kehittäis raskauden aikana jonkinlaisen vahvemman immuniteetin tauteja vastaan,mutta ei täällä...
Ja mahan koosta voin kertoa sen verran että mulla on raskaus näkynyt kyllä heti alkumetreiltä, mutta tietty lähinnä turvotuksen vuoksi. Johtuu myös varmaan siitä että omasin jo pienen "Pömppiksen" ennen raskautta joka nyt sitten päätti turvota vielä lisää MUTTA koska eilinen meni täällä mehulinjalla ja pönttöä halaillessa niin tänä aamuna oli masu hävinnyt! Surullista mutta tavallaan mahtavaa oli tuntea olo taas kevyeksi eikä turvonneeksi, mutta ajattelin että nyt loppu oksentelut ja eikun syömään että saadaan maha takaisin
Ensi viikolla taas ultrailemaan ja toivotaan että meidänkään natiainen ei ole näistä taudeista säikähtänyt <3

Emppu ja asukki 11+1

 

[Tuuli]

Hei!
Satuin netissä surffaillessani törmäämään tähän ketjuun ja ajattelin kirjoittaa omasta tilanteestani, josko löytyisi kohtalotovereita tai ihmisiä ajatuksia jakamaan

Olen siis raskaana,viikolla 12+4 ja la on 5.1. Olen juuri eronnut aviomiehestäni (siis harkinta-ajalla ollaan) ja olen raskaana, mutta en suinkaan ex-miehelleni vaan eräälle toiselle.
Tämä raskaus on puhdas vahinko, söin pillereitä, mutta joku unohdus on vissiin käynyt koska tilanne on tämä! =) Alkujärkytyksestä toivuttuani olen itse tosi onnellinen vauvasta ja haluan sen ihan todella! En siis ole suhteessa miehen kanssa jolle lasta odotan, mutta hän tietää asiasta ja suhtautuu tosi ihanasti, olemme hyvissä väleissä. Katsotaan sitten tulevaisuudessa, jos kaikki menee hyvin, että missä määrin hän osallistuu meidän elämään vai osallistuuko, sillä ei onneksi ole kiirettä vielä.

Tilanteestani tietää vasta muutama läheinen ystäväni, ja he ovat suhtautuneet aivan ihanasti ja kannustavasti. Tiedän että heiltä saan varmasti tukea kun sitä tarvitsen. Mutta minua pelottaa kauheasti kertoa asiasta vanhemmilleni ja siskoilleni. He ovat kaikki ihania ihmisiä ja tukeneet minua aina, mutta tämä asia pelottaa, koska jo avioeroni on heille "pieni" järkytys ja nyt pitäisi heti perään laukaista tämmöinen tieto! =)
Tiedän että kohta voisi jo kertoa ja viimeistään sitten kun se näkyy niin salailu on mahdotonta! Ei vaan itsellä vielä voimavarat ole riittäneet vastaanottamaan heidän reaktioitaan... Voihan olla että pelkään turhaan, mutta tuntuisi inhottavalta jos rakkaat ihmiset tyrmäisivät täysin asian josta olen itse kaikesta huolimatta onnellinen...

Minua on onneksi siunattu "helpolla" raskauden alulla. Pahoinvointia ei ole ollut ollenkaan, eikä juuri muitakaan oireita. Olen pystynyt harrastamaan liikuntaa entiseen malliin ja ruoka maistuu (todellakin!) vielä enemmän kuin ennen. Olen käynyt eka ultrassa kesäkuun alussa ja hyvin siellä silloin voitiin, huomenna on sitten se ekan sikiöseulonnan ultra, toivottavasti sieltä ei hälyttävää löydy!

Mukavaa kesänjatkoa kaikille, voikaa hyvin ja pian paksusti! =)

 

[Esikko]

Aikas myöhäistä on toivotella jusseja, mutta menköön. Tauti jaksaa vaivata vieläkin, onneksi hiiva taitaa vedellä jo viimeisiään. Keskiviikkona pitäisi käydä neuvolan lääkärillä juttelemassa Emconcorista, migreenin estolääkkeestä. Jos vaikka tuota en sais käyttää niin jotain tarviin, sen verran tiheään noita kohtauksia on, että ilman en suostu olemaan tai saa saman tien laittaa mut puolen vuoden sairaslomalle. Kieltämättä odotan jo aikaa, kun pääsen taas syömään herätyslääkkeitäkin, ei ole kivaa kun töistäulosleimaaminen leimaa saman tien ulos mun energiatkin. Hyvä kun jaksan raahautua kotiin ja päästää koiran pissille. Toivon kyllä vahvasti, että syksyllä olis sen verran voimia, että jaksaisin aloittaa taas vatsatanssin ja flamencon. Sinänsä hassua maksaa varsinkin vatsatanssista, kun on videoita kotonakin, mutta noita videoitakin tuli tehtyä useammin kun kävin kurssillakin, joten ehkäpä saisin nuo herätettyä uudestaan.

Sinänsä jussi meni hyvin, oli ihan vapauttavaa kun ringissä kiertäneet pullot meni automaattisesti ohi eikä tarvinnut enää selitellä miksei nyt kuppi kallistu. Tosin outo olen aina juomiseni kanssa ollut, baarissa menee enemmänkin kermaiset pitkät drinkit (pari maksimissaan), saunailtana riittää myös pari siideriä. Jos kännit haluan vetää niin viinaa pitää kiskoa kaksin käsin nopeasti, ettei kerkeä stoppi tulla, mikä tulee mulla melko nopeasti, koska vielä en ole löytänyt viinaa mikä maistuis oikeasti hyvälle (ainakaan niin pitkään, että saisin sillä perseet olalle). Tosin eilen meinas mies hankkiutua ulkoruokintaan, mie en tajua sitä aikuisen pojan paapomisvimmaa, mutta ihan oman juhannukseni pelastamiseksi tyydyin ripittämään miehen.

Tänään on ollut sellaisia alavatsakipuja, juilimista vai mitä lie liitoskipuja, että oksat pois! Jos tää on kohdun kasvamista niin rusinasta on kasvanut tänään greippi! Vyötärön ja polven väli on ihan tulessa, ollut koko päivän. No, hyvähän se on, että siellä on elämää, kasvakoon vaan

Tuulille voimia, ei tuohon tilanteeseen elämä lopu.

Nyt kutsuu muropaketti iltapalalle, piti ostaa just niitä mitä itsekin söin pentuna, vaikka ovatkin ehkä niitä ravintoarvoköyhimpiä muroja Torstainakin meinasin vetästä itkupotkuraivarin, kun ei kaupassa ollut vesimelonia! Onneks seuraavassa puodissa oli, muuten ois ollut miehellä kusiset paikat )

 

[krinde]

Täälä pahoinvointi ei ole helpottanut... Tänään alkoi kymmenes viikko. Niin toivon, että jonain päivänä kun herää, olisi ihan normaali olo, jaksaisi touhuta normijuttuja ja ruoka maistuisi
Huomenna mulla onkin lääkäri, aiheena pahoinvointi. Lääkärillä itsellään kuulema on ollut kauheeta pahoinvointia, niin ehkä sieltä vois herua joitain vinkkejä, tai sit ei.. Yrittäisköhän se kuunnella sydänääniä? Ultra on vasta 3 vko:n päästä, typerää sinne saakka odotella, että onkohan siellä ylipäätään elämää.

Tuulille, varmasti siskosi ja äitisi suhtautuvat asiaan paljon paremmin kuin koskaan osaat kuvitella! Eihän kaikkia juttuja vaan millään voi suunnitella, ja onhan se pikkuinen pallero aina yhtä vastustamaton, tekee isovanhemmiksi jne... Koitahan jaksella, hyvä tuuri sattunut sulla, kun et ole joutunut kärsimään pahoinvoinnista, olet pystynyt miettimään asioita rauhassa ja hiljaisuudessa, ja varmasti olet päätynyt juurikin oikeaan ratkaisuun, alkaa rakastavaksi äidiksi

Itselläni kun on normaalia kauheempaa pahoinvointia, niin en ole millään pystynyt pitämään asiaa salassa. En jaksanut jatkuvasti keksiä valheita, miksen voi tehdä yhtään mitään. Nyt on omillekin vanhemmille kertonut, isä varsinkin oli aivan pyörryksissä, mutta eiköhän hänkin asiaan totu, kun tajuaa kunnolla asian laidan Eipähän sieltä ainakaan mitään negatiivista sävyä onneksi tullut, äitihän oli innoissaan, että hänestä tulee mummo Varmaankin ensi kerralla, kun mummo soittaa mulle, ja pyytää kuskaamaan mökille, niin kerron miksi en voi kyyditä, en nyt viiti jatkuvasti olla mahatautisena/kipeenä, muuten vaan kovin kiireisenä jne. Varsinkin, kun alkukesästä sanoin sille, että pystyn hyvin aamupäivästä heittään aina, kun työt alkaa vasta iltapainoitteisesti... Mua on niin inhottanut valkosten valheiden kertominen, onneksi sitä ei enää tarvii tehä, pahimmat on hoidettu alta

 

[Miiamaija]

Hei, Tuulin tarinan rohkaisemana päätin myös ilmoittautua Tammikuun 2011 -sarjaan.
Laskettu aika on 20.1 ja esikoistani odottelen, ihan itsekseni. Ikää 34v.
Lapsen isä on ottanut tehokkaasti etäisyyttä. Ei vastaa puheluihin, ei viesteihin. Elossa tuo kuitenkin lie.
Nähtävästi yllätys-uutinen ei ollut hänelle kovin mieleinen.

Kuvotusta ja nipistelyä on ollut. Eräänä iltana mietin, että varmasti olisi enemmänkin oireita, jos olisi joku jolle voisi vaivoistaan kertoa, mutta kun on itse kaikki kannettava, niin tässähän tämä menee.
Neuvolassa sanoivat, että lapsen isä voi osallistua myös neuvolakäynteihin. Ok, kiva kuulla, mutta en usko että hän tulee.
Onneksi on vanhemmat ja siskoni tukena, heidän suhtautuminen asiaan oli todella ihana. Tuuli, kerro ihmeessä läheisillesi. Itse pelkäsin isäni reaktiota, koska lapsen isä ei ollut ilmeisesti hänen suosikkivävykkeensä, mutta hän oli todella onnellinen uutisesta.
On kiva lukea muitten odotustuntemuksia ja kokemuksia. Näin meitä on monenlaisista lähtökohdista, ja kaikilla sama päämäärä. Se pieni tuhiseva käärö, joka merkitsee enemmän kuin mikään muu.

 

[Tuuli]

Hei taasen ja kiitos rohkaisuista! =) Vaikka itse onkin suht sinut asian kanssa, niin aina pieni kannustus on silti mukavaa!! Ja olipa läheisteni suhtautuminen asiaan mikä tahansa, niin omaa elämääni tässä vain elän kuitenkin...

Kävin siinä niskaturvotusmittauksessa, turvotusta oli 1,3mm. Mutta tuo lukuhan ei itsessään kerro vielä vissiin paljoa, täytyy odottaa sitä yhteistulosta! Kätilö sanoi että ensiviikolla pitäsi tulla kirje, jos riski olisi kohonnut, niin sitten tulee puhelinsoitto sairaalasta! Sitä varmaan jännityksissään kyttää sekä postia, että säikähtää joka puhelimen soittoa! Mutta ei mua ainakaan vielä etukäteen pelota, katsotaan sitten kun tieto tulee...
Oletteko muut osallistuneet noihin seulontoihin?

Tsemppiä Miiamaijalle, kyllähän tästä selvitään! Ja ihana että sulla on läheiset tukena, se on varmasti korvaamaton asia! Neuvolassa mullekin sanottiin isästä, että hän on tervetullut, mutta sanoin vain että mä odotan ihan yksin. Ja kun kävin siellä seulassakin, niin kätilö heti oletti että mulla on mies, kysyi että mitä te olette ajatelleet ja oletteko te tutustuneet jne.... Varmasti saa vielä moneen otteeseen selitää että joo, mä odottelen ihan yksikseni!! =)

Krinde, toivottavasti sullakin alkaa olo helpottaa pian!!!

 

[Esikko]

Jos viikonloppuna haaveilin tanssien aloittamisesta, en haaveile enää. Tänäänkin piti nukkua kolmen tunnin päikkärit, jotta jaksoin tiskata ja käydä suihkussa. Että näin. Eilen jo tuli mieleen, että imetys saa jäädä mun osalta kokonaan ja aloitan lääkityksen heti kun kersa putkahtaa pihalle. Miten helvetissä mä jaksan hoitaa vauvaa näillä energiatasoilla?? Mun kauhuskenaario on se, että nukahdan vauva sylissä ja se tipahtaa. Mutta ehkäpä sitä vaan pitää edes yrittää jaksaa hoitaa vaavi varsinkin, kun aikomuksena on saada seuraava alulle mitä pikimmiten tämän jälkeen. Sain jo muutama viikko sitten eräältä kaverilta ohjeet, että pari vuotta on hyvä ikäero lasten välillä. Joo ehkä näin, mutta ei tässä tapauksessa. Jos meinataan saada mamma ikinä hereille, lapset tehdään niin nopeaan tahtiin kuin vain mahdollista. Hyvinhän tuo kaveri ymmärti kun selitin miksi meidän vauhti saattaa olla aika rivakka tässä asiassa.

Onneks mies ymmärtää tämän tilanteen tosi hienosti. Hän on nimittäin nähnyt meidän alkuaikoina miten väsynyt olin ilman raskauttakin, ja hän on nähnyt mikä vaikutus lääkityksellä on ollut. Hänen sanojen mukaan heräsin. Joten onneks ei tarvii perustella miksi joka päivä voisin ryömiä suoraan töistä peiton alle horrostamaan. Ainut mikä rasittaa on neuvolassa liikkumisesta keskustelu. Eka käynnillä sanoin hoitsulle, että saa kaivaa lääkärin tekstit asiaan liittyen, toivottavasti näin myös tekee niin ei tarvii joka kerta käydä samaa keskustelua aiheesta "miksi en liiku". Onneks sentään työpaikka on sellainen missä tapahtuu suurimman osan päivästä ja ihmiset on sen verran mukavia, ettei edes maanantait ota aivoon Hyvin pysyy hereillä sen kahdeksan tuntia päivässä ja jos en, porukat varmasti ymmärtää, jos kehtaan selittää.

Yksin odottajille rohkeutta ja voimia, itselläni ei tulis asiasta kyllä yhtään mitään. Varmaankin vetäytyisin horrostamaan kuin karhu talviunille, jäis koira käyttämättä, kämppä räjähtäis käsiin ja loppujen lopuks kissa nakertais lihaa mun nilkasta.

 

[Emppu]

Moikat vaan kaikille! se olis täällä niinku nyt viikot 12+2 ja helpottunut huokaus eilisen ultran jälkeen! Jännitti ihan pirusti mennä sinne koska viimeksi kun oli samat viikot ja sama odotusaula niin uutiset oli loppujen lopuksi huonot. keskenhän se meni... Mutta nyt! Siellä oli pieni kasvanut ihan mahdottomasti! Aluksi hän oli siellä unilla, mutta kun täti hiukan paineli meikäläisen mahaa niin yhtäkkiä alkoi hirmunen meno!Oli vaikeuksia saada kunnon kuvaa meille mukaan ja kun lopulta sellainen onnistuttiin saamaan, oli asukilla kuvassa jalat suorana näyttivät kyllä ihan hurjan pitkiltä! Kaikki oli ok, myös niskaturvotus.
Isukilta vierähti muutama kyynel, en tosin tiedä että kumpi oli pää aiheuttaja, masuasukki vaiko miehen eilen hankkima uusi auto varmaan mietti että ei onneksi turhaan farmarimallista ostanut Nyt mennään hyvillä mielin eteenpäin, ehkäpä juhlistan tätä hiukan viikonloppuna ja käyn ostamassa alkoholitonta kuohuviiniä... Ehkäpä käyn myös pyörähtämässä jollakin lastenvaateosastolla
Jaksamisia kaikille! aika kuluu sittenkin yllättävän nopeasti...

 

[Nasu]

Kiva kuulla Empun hyvistä uutisista. Itsellä ultraan on vielä pari viikkoa ja jollain tasolla vähän jännittääkin, vaikka lääkärikäynnillä kaikki olikin ok.

Pahoinvointi on onneksi helpottanut, tai ainakin viimeiset kaksi viikkoa ovat menneet aika kivutta ja jopa ilman päikkäreitä =) Maha on kyllä jo muuttanut muotoaan ja vatsamakkarasta huolimatta pystyy jo pyöreyttä näkemään. Eli kovin kauaa ei taida mennä, kun asia viimeistään on kaikkien tiedossa. Edelleenkin asia on aika pienen piirin tiedossa (vanhemmat ja muutamat muut), vaikka voisihan tässä kai jo kertoakin =) Toisaalta on ollut mukavaa, kun on saanut rauhassa totutella ajatukseen, että meitä onkin oikeasti kolme ensi talvena =)

Tuulille ja Miiamaijalle tsemppiä odotukseen!

 

[Tane]

tanesta tuli tänään heinäkuun 2010 enkeli :¨( <3

toivottavast sulla on siellä jossain hyvä olla <3

 

[laventeli]

pahoittelut tanelle
tervetuloa uusille toivotaan että uutisenne otetaan hyvin vastaan
miiamaija, jos saa kysyä niin seurustelitko kuitenkin vauvan isän kanssa, vai miksei hän halua olla tekemisissä?

missä carrie ja muut?
mulle ei kovin uutta kuulu, ihan kiva olo ollut, ensi viikolla np-ultraan toivotaan että kaikki hyvin!

 

[krinde]

Tanelle suuret osan otot! Tosi kurjaa tuollainen..

Meijän kämpässä on niiiiin kuuma, ettei paljoa jaksa tietokoneella istua, joten tämän vuoksi jäänyt tänne kirjoitteleminen vähiin.. Myöskin, on ollut jo parempi olo, joten on jaksanut jo tehdä jotain muutakin kuin vain maata sohvalla! Jee! Tänään tuli 10+0 täyteen, Eli yhdennellätoista... Eikös se sit suurin piirtein tänään ole, kun alkiosta kehittyy sikiö, ihanaa. Toivottavasti siellä tosiaan on kaikki kunnossa, 2 vko:n päästä vasta eka ultra.

Tosiaan, olo on parempi. Edelleenkään en pysty itse tekemään ruokaa, käymään töissä enkä lenkillä. Mutta ulkoilemassa ja kyläilemässä kyllä Eilen oltiin rannalla, varjossa, tuli talviturkki kastettua, vedessä oli ihana polskutella! Pahoinvointia esiintyy edelleen vielä sillain aaltoilevana, mutta eiköhän tässä koko ajan parempaan mennä, elämä taas jälleen voittaa! Lauantaina on kaverin polttarit, koko päivä aamu 8-ilta 10 ainakin pitäis lähes tulkoon vain kaupungilla kierrellä jne. Illalla vasta mökille, taitaa jäädä saunomiset sun muut väliin, kun eräs alkaa kuorsaileen heti ku vaan maaten pääsee. Pitääpä katsoa miten moisen hulinan jaksaa, toivotaan parasta!

Tänään käydään katsomassa miehen kanssa isompaa kämppää! Jee, vihdoin pääsee tästä pikkuasunnosta pois, tuntuu, että nyt jo vaatii enemmän tilaa kuin aiemmin!

 

[Miiamaija]

Tane: Osanottoni Pieni enkelisi jatkaa elämäänsä terveenä ja voimakkaana tuolla jossain. Tähän maailmaan hän ei ollut tarpeeksi vahva. On enkeliturvana tuleville sisaruksilleen.

Tuuli: Ethän ole saanut postia tai puhelinsoittoa? Itselläni nyt piinaviikko menossa.
Ultrassa olin yksin ja ultratäti oli todella huomaavainen, ei kysellyt isästä mitään, ei perhesuhteista tms. Kyseli vain minusta, minun voinnistani, onko minulla kysyttävää... ihana ammattitaitoinen ihminen, joka osasi lukea tilannetta.

Laventeli: Kyllä voisin sanoa, että seurustelimme n. 6kk eikä meillä ollut isompia ristiriitoja suhteessamme. Itse olin hyvin onnellinen hänen vierellään. Luulin tuntevani hänet, mutta päivä päivältä havahdun siihen, että kuka tuo mies oli. Miksi näin jyrkkä suhtautuminen? Kysymyksiä olis paljon kysyttävänä, mutta vastauksia en saa. Olen lopettanut yhteydenottoyritykseni viikko sitten.
Hän muutti n. 4kk sitten toiselle paikkakunnalle, n. 400 km päähän, joten en voi mennä oven taakse ja koputtaa. Tai voisin, mutta ... mitä enää sanoisin näin pitkän (7 viikkoa) ajan jälkeen?
Olisin halunnut näyttää hänelle ensimmäisen ultran kuvat. Olisin halunnut, että hän olisi siellä kanssani. Tämä raskaus tuli molemmille yllätyksenä, mutta miehen suhtautuminen silti ylittää minun käsityskykyni.
Hän on aikuinen mies ja tekee omat päätöksensä. Hänen vanhempansa ja veljensä perhe asuvat tässä lähellä. En voi mennä heiltäkään kysymään mikä on Untamon tilanne (annoin hänelle juuri nick-namen Untamo, sillä tänään on Untamon nimipäivä). En tiedä mitä Untamo on kertonut heille. Ja ei ole minun asiani kertoa heille tilannetta.
Viikko sitten tapasin erään vanhan tuttavani, miehen, hän sai minut nauramaan pitkästä aikaa ja huomasin, että tuhlaan aikaani murehtimalla asioita, joita en voi muuttaa.
Ja on ihanaa kun voi liikkua. Raitis ilma tekee niin hyvää. Ihana kesäinen luonto, tuoksut...
paremmin ei voisi olla.

 

[Carrie]

Täällä olen edelleen!

Osanottoni Tanelle! <3

"Katselen täältä kaukaa
Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?

Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa.
Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.

Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?

Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on
luojalleen ettei heitä malttaisi millään antaa pois.

Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä, miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.

Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen
Ne on kestettävä jotta juuri minä syntyisin.

Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin? "

Ihana, niin koskettava runo! Voimia sinulle Tane!!



Käväisinpä tuossa perheen kanssa viikonlopun kainuun korpimaisemissa ja oli kyllä ihanaa ja rentouttavaa. Pahoinvointia ei ollut juuri ollenkaan, mutta niinhän ne sanoo että maisemanvaihdos auttaa. Sunnuntaina kun tultiin kotiin niin heti oli paljon väsyneempi ja huonompi olo.
Mutta aikalailla voiton puolella jokatapauksessa ollaan pahoinvoinnin kanssa. Ei juuri ole huono olo ku illalla vaan. =) Kyllä se tästä.

Me ollaan Krinde aikalailla samoissa sun kanssa menossa vai? Mulla on tänään 10+3. Ja kahden viikon päästä np-ultra. Pelottaa ihan hulluna että onko kaikki kunnossa. Koko ajan vaan ajattelen että jos pieni onkin kuollut mahaan .......mutta luotan siihen että kun huonoa oloa on välillä niin ainakin istukka toimii.

Niin ja tervetuloa kaikille uusille Tammilaisille! <3 Ja voimia ja hirveästi tsemppausta teille keiden miehet ovat enemmän ja vähemmän poissa kuvioista, tai on muuten vaikea elämäntilanne. Kyllä elämä kantaa ja teistä tulee varmasti maailman parhaita äitejä teidän pienille vauvoillenne <3

Itselläni on myös kokemusta siitä kun esikoista odotin niin silloinen mieheni alkoi panikoida että ei hänestä olekaan isäksi vielä ja alkoi juomaan, kuvioihin tuli myös muita naisia ja pettämistä No, yritimme vielä selvitä vaikeuksista mutta erosimme kun vauvamme oli 7kk. Onneksi löysin siitä muutaman kuukauden päästä nykyisen mieheni ja nyt olemme olleet reilu 7v yhdessä ja kaksi uutta tytärtä on syntynyt ja vielä yhdellä yhteisellä lapsella siunataan <3
Nykyään tää ex-mieheni on kyllä ihan loistava isä tyttärelleen. Miehet kasvaa isyyteen paljon hitaammin ku naiset.

Jep, nyt lähen äkkiä syömään ennenku tulee huono olo!

 

[Tuuli]

Tanelle osanottoni ja voimia <3

Minä sain tänään postia, ja onneksi jatkotutkimuksille ei ole tarvetta! Toivottavasti Miiamaija kaikki menee sullakin hyvin!

Ilmat on tosiaan mahtavat (ainakin kun varjossa saa oleilla)!! =) On tosin ollu ihan kauhea päivä, kaikki ongelmat kaatuu niskaan oikein kunnolla. Olen istunut viimeiset kaksi tuntia puhelimessa, ja soittelu eikun jatkuu!! Mut jotain hyvääkin tosiaan kun sai kuulla et tuosta tutkimustuloksesta ei tarvi ressata!!

Nautitaan (tai ainakin yritetään) helteistä!! B)

 

[aurinko]

Heippa taas!

Ja kiva, että ollaan saatu uusia ihmisiä mukaan. Minä olen viettänyt päiväni ulkona ja tietokone on ollut pitkään suljettuna.

Myös me on käyty np-ultrassa ja sen mukaan kaikki on hyvin. Kaksosraskaudessa ei pystytä kuulemma sen suurempia seulontoja tekemään, eli kirjeitä minun on turha odotella ja pitää vain yrittää luottaa siihen että kaikki on hyvin. Jotenkin tuntuu aika kauhealle, kun ei saa varmistusta asiaan, mutta minkäs teet.. :/ No onneksi meitä muuten tarkkaillaan niin ahkerasti, että ultrassakin saa laukata tuon tuosta. Tai no, vielä se on tuntunut pääsemiseltä.

Minulla masu on kasvanut sellaista vauhtia, että oikein itseäkin hirvittää. Mitähän tästä vielä tulee. Jokos te muut olette joutuneet siirtymään isompiin vaatteisiin?

Aiotteko muuten selvittää lapsen sukupuolen? Me ajateltiin, niin on tavaroidenkin hommaaminen helpompaa. Kohta niitä saa nimittäin ruveta kuskaamaan meidän kotiovelle ihan kuorma-autolasteittain. Kaikkea tarvitaan vähintään kahdet.

 

[krinde]

Juu, me ollaan Carrien kanssa samassa tilanteessa parin päivän erolla.. Tosin sehän saattaa sit ultrassa vielä muuttua. Toivottavasti la ei kauheesti ainakaan myöhempään ajankohtaan siirry. Minulla np-ultra siis 20.7. tasan kaksi viikkoa. Voi kun olisi jo! Minua kanssa pelottaa, että jos siellä ei olekaan enää elämää Mies sanoo, että hän ei halua edes miettiä semmosia, että pitäis ajatella vain positiivisesti, että tottakai siellä joku vetelee kärrynpyöriä, niin sen kai pitäis mennäkin

Ennen kuin sen tarkemmin mietin sukupuolen tietämistä etukäteen, ajattelin minun uteliaisuudellani, että totta kai haluan sen tietää heti ku mahdollista. Niin voi sit tosiaan sen mukaan elellä.. Mutta mies ei halua sitä tietää, ja sanoi, että sehän olisi niin ihana yllätys sitten ihan lopuksi. Sitten tiedän muutaman tapauksen, missä sikiöö on luultu tytöksi, ja onkin ollut poika. Ja nyt minun yksi kaveri oli selvittänyt sukupuolen, niin hälle oltiin sanottu, että ehkä tyttö, tai tosi ujo poika. Niin eihän siinäkään sit ihan varmuudella uskalla kuvitella, että tyttö sieltä tulee. Jos se sattuukin olemaan poika, niin sehän sit on luotettavampi arvio
Joten, me ei sitä oteta selville, paitsi jos sen nyt itse selkeesti ultrasta näkee Kuitenkin sängyn, rattaat ym. haluan ostaa ehkäpä ruskeat, tai muuten unisex väriä, ettei sellasia tarvi sitten uusia ostaa uusille tulokkaille. Ja yllättävän paljon saa kuitenkin lahjaksi kaikkea tavaraa ja vaatetta, kun pikkuinen syntyy. Että en usko, että mulle mikään kiire tulee vaate ym. ostoksille, vaikkei sukupuolta tiedäkään

 

[krinde]

Niin tuosta vaatekoon isomisesta. Varsinkin housut tuntuvat puristavan kaikki. Sellaiset lököpöksytkin, se on ihan kauheeta! Vaakaan on tullut 1,5-2kg lisää, (en ole kertaakaan oksentanut, mutta koko ajan pakko syödä jotain, ettei tule kauhee olo ja heikotus). Onko muilla tullut kiloja yhtää? Tunnen itteni ihan possuksi, herkkujakin menee paljo normaalia enemmän. Pahoinvoinnin lakattua, ja sit ku taas pääsee liikkumaankin, niin varmasti palaa ennalleen oma, terveellinen ruokavalio, mut en vielä jaksa stressata Pian kyllä.

Tuntuu, et haluais vaan sellasia mamma-vaatteita, mitkä ei purista mistään. Mutta enpä ole oikein löytänyt moisia...

 

[Saaria]

Heippa,
Saisinko siirtyä joukkoonne ? Laskettuaika vasta helmikuussa, mutta koska kyseessä on kaksoisraskaus, tulevat vauvelit 3-4 vkoa etuajassa, eli jo tammikuun puolella. Lueskelin, että aurinkokin odottaa kaksosia, olisi kiva vaihtaa kuulumisia. Olen nyt 9:llä viikolla ja viime viikolla kävin varhaisraskauden ultrassa, jossa kaksoset havaittiin.