HellunMartta ja Kastehelmi :hug: Tosi ikävää, että noin kävi. Toivotan kovasti voimia ja jaksamista surun keskellä.
Mä oon kiireiden ja väsymyksen takia taas vaan lueskellut teidän kuulumisia. Menossa mukana ollaan kuitenkin
Olen huomannut, että mun on pakko saada välillä päikkärit tai ei mistään tule mitään. Toisaalta valvon edelleen öisin jonnekin yhteen asti. Saa nähdä, miten kesätyöt lähtee ens viikolla käyntiin. Mä niin toivon palauttavani gradun ennen sitä eli viim. keskiviikkona. Paljoa ei ole enää jäljellä. Mittaa on nyt 60s. Tarvii enää vähän kirjottaa yhtä lukua ja sitten hiomista vielä ja lopputulosten viimeistely. Potkikaa mua henkisesti takapuoleen, jotta yllän tavoitteeseeni
Niin ja kuulisin mielellään vinkkejä, mikä auttais tähän väsymykseen.
Mitäs teette viikonloppuna? Muutamat jo kirjoitti ystävien näkemisestä, naisten kympistä, grillaamisesta ja saunomisesta, polttareista jne. Entäs muut? Me lähdetään kohta mun vanhemmille kylään. Ei olla nähty... ööö.... kolmeen kuukauteen. Asuvat sen verran kauempana. Pelottaa, että raskaus tulee jotenkin vahingossa ilmi. Toivottavasti ei kuitenkaan. Sitten sunnuntaina menen kaverin valmistujaisjuhliin.
Miehen mukana olosta. Meillä mies ottaa aika sopivasti tämän asian. Välillä laittaa käden vatsalle, vaikkei mitään vielä tunnukaan ja silittelee hellästi
Ei tosin päivittäin, mut melkein. Teki pari viikkoa sitten useemmin, kun mahaan sattui. Sitten huomasin, että nälkäähän se beibe vain siellä juili, ni olo helpotti
Neuvolasta. Mies tulee ensimmäiseen neuvolaan mukaan, mutta jatkossa katsotaan tarpeen ja mielenkiinnon mukaan. Vähän oli kyllä puhetta, että tulisi vain satunnaisesti. Silloin kun siellä on miestäkin koskevia asioita käsiteltävänä.
Ultriin on tulossa kaikkiin mukaan. Oli jo vajaa kaksi viikkoa sitten ja tulee ensi tiistaina myös ja sitten niihin kahteen normaaliin, raskauden seurantaan kuuluviin ultriin.
Asumisesta. Asutaan tällä hetkellä pienessä 47m2 kaksiossa vuokralla pääkaupunkiseudulla, mutta asumistilanne helpottanee syksyllä. Eli jos ja kun aloitan siinä virassa syksyllä, niin muutamme pieneen maaseutupitäjään vuokralle kerros- tai rivarikolmioon.
Pahasta olosta. Mulla ei ole oksettanut kertaakaan, mutta sellasta etovaa oloa on. Välillä tekee kauheesti mieli suolasta ja välillä taas kaikki suolainen etoo. Välillä taas jäätelö etoo ja toisinaan sitä tekee mieli. Outoa mulle. Sitten huomannu, että ruuista saattaa jäädä ällöjä jälkimakuja suuhun. Ennen ei ole ollut semmosta. Kahvia juon nykyisin yhden muumimukillisen aamuisin ja siihen se jää. Enemmänkin menis, mutta en halua, että vauvalle käy mitään.
Valkkarista. Mulla tulee kanssa paljon valkkaria. Alkkarit sais vaihtaa melkeen kaks kertaa päivässä kun jotenkin pikkuhousunsuojat alkaa kutittaa ja hiostaa ni en tykkää niitä usein käyttää. Itseasiassa valkkarin määrä lisäänty nykyiseen juuri pari päivää ennen ekaa plussatestiä. Täälläkin aina odotellaan, millon se lorahdus onkin keskenmenovuotoa. Jotenkin en voi uskoa todeksi, että mulle lopulta suotaisiin se oma lapsi. Vieläpä ilman hoitoja. Miksi me oltais niin onnekkaita, kun monella täälläkin menny kesken ainakin joku raskaus tai sitten ollut niitä lapsettomuushoitoja takana. Huoh, ja sitten ihme tunnekuohuja ollut muutenkin. Itkuja jne.
Jaksamista meille jokaiselle raskauteen kaikkine ihmeellisine oireineen