**Tammikuun tuhisijat 2013** MEIDÄN KUU !!!!

Räsynukke mä luulen että porukka alkaa aktivoitumaan enemmän tuolla fb:n puolella. Oletko sä jo ilmoittautunut sinne?

 

No ei sitten pitänyt minun arvio paikkaansa, että syntyy 29. päivä. Mites sulla Adora, pääsitkö eilen tositoimiin? Nyt sitten seuraava on 2.2. (arvaus) kun olen miehelle siitä sanonut, että silloinhan se syntyy, kun on ruotsalaisten päivä. Kohta alkaa jo ittellä vähän ärsyttään, kun alkaa jo olemaan miehellä joka toinen lause, että joko lähdetään?! Ihan kuin en olis joka ainoa kerta ilmoittanut, että nää on nyt näitä, että keitin sulle puurot ja kahvit ja kohta lähdetään oikeesti (ollaan siis lähdetty kaikista aikaisemmista aamulla).

Vihdoin sain eilen illalla ommeltua vaunujen patjaan päällisen. Leikkasin tosiaan äitiyspakkauksen laatikossa olleen patjan oikeaan leveyteen, ja jämäpalalla sitten jatkoin sitä patjan pituutta. Päälliseksi marimekon Valpuri kangasta jostain arkistoista ja avot, kyllä välttää. Juuri ja juuri se riitti se patjan pituus! On hyvin kokoa noilla mun 80 luvun vaunujen kopalla. Aika paksuhan tuo patja sitten loppujen lopuksi on, mutta eipähän tarvi lisäeristystä välttis, vaikka eipä se kenttäpatjan palanen paljoa enää vie tilaa. Niin siis patja ei ole nykyisestä pakkauksesta, vaan esikoisen vanhasta pakkauksesta, joka palautui takaisin meille.

No joo, mitähän sitä sitten tekis seuraavaksi...mua on hieman alkanut jo tympiä tämä pesiminen. Kun ei ole sitä vauvaakaan. Päivät koostuu kotitöistä ja liikelaskennoista. Ja nukkumisesta, voi poijjaat, että mie olen nukkunut. Lähtisköhän se tuo mies käyttämään minua kaupoilla, vois vaikka etsiä jotain viimeisiä aletuotteita, lapsille jos jotain löytyis.

Vilipi ja Tyyne 40+5

 

Täällä ollaan. Hyvin paksusti voidaan Ei ollut meilläkään 29.pv se päivä.
Mies veikkaa että käynnistykseen asti mennään, ihanaa kannustamista!! :kieh:

Kaikki soittelee, miehelle ehkä enempi ja kyselee "eikö vieläkään" -No ei, kyllä me sitten informoidaan.

Nyt rupes ärsyttämään kun niin moni on halukas tulemaan sairaalaan. Tyyliin huikkaavat vaan että "Sairaalassa varmaan nähdään seuraavan kerran!" -Öö, kuka kysyi multa ketä haluan sairaalaan kattomaan vauvaa. Meillä on sairaalassa sellanen käytäntö että isä ja sisarukset saa vierailla koko päivän, isovanhemmat vierailuaikana ja VAIN osaston yleisissä tiloissa, ei huoneeseen saa tulla. Mikä on musta ihan ymmärrettävää!

Sairaalaan tulijoita on about kymmenkunta :O Miten ikinä jaksan ja kerkeän "viihdyttämään" jotain vieraita osaston yleisissä tiloissa kaiken sen synnytyksestä toipumisen ja imetyksen keskellä. En todellakaan itseni tai vauvan kustannuksella lähde sieltä huoneesta vaan muitten iloks, jos just sillä hetkellä ei ole hyvä hetki!

Miehelle tästä just avauduin ja sovittiin että sanotaan kaikille 1 kellonaika illasta millon voi tulla, käy se niille tai ei. Ja mies on paikalla, jos vaikka näyttää siltä et haluan rauhan imettämiselle juuri silloin, niin on mies edes "viihdyttämässä" vieraita.

Tarvittaessa ilmoitamme että kukaan ei tule, jos oma olo siltä näyttää.

Adora ja Marakatti 40+6 alkaa olemaan hieman kärsimätön, eikä auta että muu perhe on vielä enemmän! Huomenna neuvola.

 

Yliaikaisuuskontrollissa käyty, kaikki ok. Kohdunsuulla jo jotakin tapahtunut, mutta ei vielä kypsä, vaikka mua kyllä supistelee välillä napakastikin. Lauantaina (rv 42+1) sitten mennään käynnistyksen aloitteluun, jos ei ole syntynyt vielä siihen mennessä. Ja Cytotecit suun kautta on suunnitelmana, olisin halunnut kokeilla sitä ballonkia, mutta jäi nyt hieman epäselväksi, miksei sitä voi kokeilla. Kysyn kyllä vielä, kun osastolle mennään. Hiukka takki tyhjä ja väsyttää vaan, ei jaksa miettiä enää koko synnytystä :|. Mutta onpahan nyt joku päivå edes, että alkaa jotakin sitten tapahtumaan viimeistään. Onneksi vauvalla kaikki hyvin <3.

Mimmilii rv 41+5

 

Käynnistäminen aloitetaan lähes nolla-tilanteesta. Lääkäri arveli, että menee ainakin ensi viikkoon. Ensi viikolla leikataan, jos mitään ei tapahdu. Se siitä spontanista synnytyksestä. Alkaa jo hieman tylsistyttää, eteenkin huonojen yöiden takia. Hirveä univaje.

 

Kiva kuulla SofianSohva että joku mutkin vielä muistaa! Toivottavasti saat nyyttisi pian syliisi!

 

Meidän pikkuinen yllätti ja syntyi reippaasti ennen pelättyä käynnistystä! Jäikin sitten miljoona asiaa puolitiehen, kun olin laskeskellut, että vielä on reippaasti aikaa synnytykseen.

Nyt ollaan kotosalla ja harjoitellaan vauva-arkea. Pikkumuru ei vielä muuta tee, kuin syö ja nukkuu. Ah, enpä muistanut kuinka ihanaa tää vauva-arki onkaan!

Eli meidän poika syntyi 25.1. rv40+3. Pituutta 51cm ja painoa 3720g.

Meand ja muru

 

meand onnea hirmuisesti!! :flower:
Ja ihan mahtava synnytys sullakin, onpa ihania kertomuksia! Tuollaisia vaan tännekin sit kiitos

 

Meand onnea!! Ihanasti mennyt sulla!
Niin itse odotan miten oma tulee menemään. Jokainen "kipu" tuottaa toivoa, mutta tähän asti ollut aivan turhia kaikki. Äääh! Ei jaksais enää hirveesti odottaa.
Mä haluan kans olla äiti!

Täällä tosiaa tänään 40+3 ja huomenna neuvola. Haluisin päästä siihe ya-kontrolliin nopeesti että vähä tietäis miten noi asiat on tuolla alapäässä. Lääkärissä ku käytii viikol 37+4 niin oli kohdunsuu pehmeä ja kiinni ja 1cm jäljellä. Neuvolassa on todettu että kiinni on ja saattaa tulla "koska vaan".. no kiva juttu! Ei vaan näy!

Noh, ei oo kauaa enää. Tulee se sieltä joko iteksee tai väkisin joka tapauksessa

J-Love ja Sintti Pirpana 40+3

 

Onnittelut vauvansa jo saaneille! :flower: Meand, ihanalta kuulosti tuo sinun synnytys!

Hyi kauhia, mitä sydämentykytyksiä sainkaan tänään kokea, kun naapuriin käveli ambulanssimiehet sisään. He ovat siis pitkäaikaisia naapureita ja heillä vähän vajaa 5kk vanha vauva. Arvatkaa kävikö vaikka mitä mielessä. Mutta ei onneksi ollut äidillä eikä vauvalla mitään hätää, mummolla oli olo mennyt vähän huonoksi. Kyllä se näköjään aina säikäyttää, oli tilanne mikä hyvänsä, kun ambulanssi tähän omaan pihaan ajaa.

Nyt jo soitellaan, että "näin unta, että synnytät ensi yönä". No kiva, kiitos kun soititte, toivottavasti on enneuni. Olen jo itsekin alkanut näkemään jonkinlaisia unia, mutta en usko niitä enneuniksi. Kun synnytys on kuitenkin niin usein päivässä mielessä, niin väkisinkin se eksyy uniinkin.

Huomenna olis vielä mahdollisuus olla tammikuun vauva! Sitten alkaakin villit arvaukset, että kenen sukulaisen kanssa sattuu samalle päivälle syntymäpäivä. Huomasin nyt vasta, että sunnuntaina sattuis minun siskon kanssa sama syntymäpäivä. Sisko toki täyttää 19v, että tuskin menis juhlat pahasti päällekkäin No väliäkö sillä, mutta mie leivoin tänään laskiaispullat! Huomasin, että sekin on jo 10.2. niin josko noista edes yks setti säilyis tuolla pakastimessa sinne asti

Vilipi ja Tyyne 40+5

 

Vilipi Mä kävin tänään töissä moikkaamassa kavereita ja siellä kaks tuli vastaan ja sano että olivat nähneet unta että olin just synnyttäny! Aika hassua miten muuten niitä uneja näkee, mutta ite en oo monee viikkoo nähny sellasia uneja. Kaikkea muuta kyllä, ex-pomosta, tv-sarjan komeista miehistä ja luoja ties mistä..
Olin tänään kaverin kaa liikkeellä autossa, ja siinä autossa on takaiskarit hieman "rikki" ja jouset ei anna periks ja perä on siis tosi korkea, niin olipas hauskaa ajella sellasella tiellä missä oli kuoppia. Ajattelin että jos tää ei saa mitää suppareita aikaseks (tai mitää muutakaa) nii johan on ihme. No lähettii Jumbosta taas liikkeelle autolla niin alko tuntumaan ihan ku tyttö alkaa kaivaa itteensä ulos. Tuolla jossain sisällä ja alhaalla se jotain teki ja pari kertaa tuli oikein auh!"-huudatus. Mutta ei supistuksia. Ei ainuttakaan. Ainakaan mitä mä oisin tunnistanu. Huoh.

Nyt suihkuun ja sit vaikka sänkyy että aamulla pääsee neuvolaan! Jeeeei!! =)

 

Hahhah munkin kaverit kertoo et ne on nähny unta et oon synnyttäny ja ties mitä mulla ei kans tosiaankaan oo sellaisia "enne"unia ollu, kaikke amuuta kyllä

Ja välillä tulee uniin se epävarmuus et mitenköhän sitä osaa oikeasti olla tarpeeksi varovainen niin pienen kanssa, kun en ole koskaan ihan vauvojen kanssa ollu tekemisissä. Raukat tuntuu niin heiveröisiltä ja pienikin kolahdus voi viedä hengen.. kaikkea sitä miettiikin jo etukäteen mut enemmän mä tällaisia mietin kun sitä synnytystä

Mulla kans huomenaamulla neuvola, vaikka eihän siel varmaan mitään uutta ole tiedossa. tänään siis vihdoin tuo 40 + 0 saavutettu

 

Muaki pelottaa just se että miten ihmeessä sitä osaakin käsitellä sellasta pientä ja heiveröistä olentoa. Sehän on NIIN pieni ja kaikkee! Mutta kaikki sanoo että kyllä se vaan tulee luonnostaan..kai siihen pitää uskoa. Mä näin joskus vähä enne rv30 uneja että mun tyttö syntyki poikana. Tai että kasvaessaan (TOSI tosi nopeesti) siitä tuliki poika. Ihan kauheeta! Ei siis se että pojan oisin saanu (tai saisin), mut se että tyttölupaus on/oli niin siinä unessa ku siitä poika tuliki niin olin ihan pettyny ja harmissani. Mutta oli se poikaki parissa unessa tosi suloinen paketti

Tän hetkinen päällimmäisenä oleva tunne on se että alanko panikoimaan jos herään yöllä siihen että tulee lähtö. Ku äiti tulee sit vasta ku soitan että NYT TAPAHTUU! Yksin ku oon, niin pelkään osaanko toimia oikein vai alanko vaa sekoomaan kokonaan Mutta..sen varmaa näkee sit

 

J-Love kyllä sä varmasti selviydyt siitä tilanteesta, uskon että sun vaistot vain ohjaa sua toimimaan loogisesti eikä siinä ehdi panikoimaan Mä haluun uskoa et me naiset ollaan tässä asiassa jotenkin luonnon ohjaamia ja biologia jotenkin auttaa meitä. Kaikkee sitä panikoi ja miettii etukäteen mut kyllä sitä nuo ihmiset ympärilä vaan näyttää osaavan sen lapsensa kanssa toimia automaattisesti ilman mitään kokemusta tai treeniä. Pakko vaan luottaa siihen itsekin :hug:

 

Sitä mäki just oon miettiny, että kyllä muutkin sen on osannu, niin miks en minä Me ollaan naisia, vahvoja ja itsenäisiä ja huolehtivia naisia, me pystytään ihan mihin vaan!

 

Huomenta!

Nostelen vaan ketjua meille jäljelle jääneille Ei mitään uutta täällä ainakaan.

Paitsi, että turvotus on ollut jo muutaman yön niin rajua, ettei ole kovin mukavaa enää. Öisin herään siihen, että vahingossa olen asettanut käden jonnekin alle tai varpaat on kippurassa. Ja voi tuska kun niitä alkaa siitä sitten asettelemaan uudelleen! |O On sitä turvotusta kyllä koko ajan, mutta kippeintä tekee juuri yöllä ja aamuisin. Onneksi sentäs pysyy vielä öisin vessapaperi kädessä sen kerran kun sinne vessaan raahaudun Jotenkin vain tuntuu, että mikään vesimäärä ei nyt riiitä laskemaan tuota turvotusta, en käy edes vessassa kovin usein päivisin, niin kaippa se valuu vain tuonne sormiin ja jalkoihin suoraan. Onko muilla ollut aiemmin paha turvotus? käykö siinä sitten synnytyksen jälkeen niin, että laukon vessassa sitten senkin edestä kun se alkaa laskemaan, vai haihtuuko hikenä? Oon yrittänyt syödä päivittäin ananasta tai mansikoita, mutta ei oikein ole vaikutusta.

Kah, tulihan sitä asiaakin kun hieman yritti

Vilipi ja Tyyne 40+6

 

Huomenta vaan täältäkin
Neuvolakäynti takana eikä mitään ihmeellistä. Ya-kontrollista puhuttiin mut se menee melkein 2 viikon päähän vasta eli tässä ehtii vielä.

Tätin kanssa juteltiin lapsen isästä jonka ansiosta ekaa kertaa pitkiin aikoihin repesin itkemään oikein kunnolla, en lapsen isän takia vaan ex-aviomiehen ja erosta puhuminen vieläkin melkein 3 vuoden jälkeen on vaan niin kova paikka. Huhhuh että ärsyttää, äijä kun on porskuttanut tän ajan toisen naisen kanssa ja itse vaan itkee vieläkin eikä meinaa päästä asian yli ja siihen tämä suhdekin kaatui lapsen isän kanssa. :ashamed: Elämässä kaikki ei tosiaan vaan aina mene niinkuin sitä kuvittelee. Mutta nyt yritän keskittyä tähän lapseen ja kaikki muut asiat ja varsinkin miehet on täysin sivuseikkaa.

Tulis vaan pikkumies nyt ulos tervehtimään, näyttää viihtyvän vaan niin hyvin kun tänään ei sydänäänistäkään meinannut tulla mitään kun poitsu potki ja pyöri niin kovasti :heart:

niin ja viikot siis 40+1

 

Toinen päivä käynnistelyä, eikä supistuksen supistusta, no lääkäri arvelikin, että viikko menee ja viikonloppuna tauko ja kotiin lepäämään.

Kaikkien "yksin" odottavien kannattaa tosiaa unohtaa miehet. Kyllä sitä silti aina ajoittain miettii, miten vastuun tunto miehillä on. Moni kaverikin eronnut lähiaikoina ja lähes aina äiti kantaa suurimman vastuun yksin. En tajua mitä miesten päässä liikkuu, että voivat "hylätä" lapset ja alkaa vain suhteeseen uuden kanssa. Siis ainahan suhteessa on kaksi osa puolta, mutta nyt lähelle sattunut lähinnä näitä mies lähtiöitä. Tuntuu, että miehet ovat haluttomampia ja lyhyt jänteisempiä hoitamaan suhdetta huonoina aikoina. Ehkä se on vain helpompaa vaihtaa uuteen. Onneksi kaikki miehet ja naiset eivät ole tuollaisia. Muuten kukaan ei huolehtisi lapsista, jotka on rakkaudella hankittu.

Jotenkin tämä keinotekoinen käynnistäminen pelottaa, vaikka käyriä otetaan todella tiheästi ja koko ajan sairaalassa valmius leikata. Mut ei sille voi mitään, kun ei luonnostaan lähde synnytys käyntiin. Sitä vaan stressaa niinpaljon, että sterssihormonit enitisestään hidastaa synnytystä.

Tsemppiä kaikille odottaville menee mulla ainakin helmikuun vauvaksi. Hyvä kuukausi helmikuukin, niin ei tule joulu ja synttäritkään vauvalla ihan peräkkäin.

 

Meillekin tulee näköjään helmikuun lapsonen! Ei mitään tuntoja, ei kerta kaikkisen mitään. Äitikin jo tänään soitti, että no joko. Mulla nyt oikeestaan ei tuo puhelin silleen pirise, muuten kuin lehtimyyjien takia, niin ei haittaa vielä. Mutta miehellä taas soi senkin edestä! Mie en ymmärrä, kun sillä soi jotain vartin välein puhelin, että eikö sillä itellä jo kohta häiritte. Toki kaikki ei ole vauvakyselijöitä, mutta silti.

Silläkin uhalla, että huomenna neuvolassa paino on taas noussut huippulukeman verran, niin kävin hakemassa Fazerin sinistä! Halutti muka niin kovaa, ja nyt kun maistoin, niin ei se ollutkaan sen makuista kuin olin ajatellut Mutta syönpäs kuitenkin.

Emme varmaan tee enää uutta pinoa, jatketaanko vaan tässä samassa niin kauan, että me pahnanpohjimmaisetkin ollaan jakauduttu?

Vilipi ja Tyyne 40+6

 

Neuvolassa käyty VihoViimeisen kerran tässä raskaudessa Kaikki ärsyttävänkin hyvin. Ei ole edes turvotuksia koskaan ollut. Ya-kontrolliin sitten ens viikolla rv 41+5, jos ei ole vauva siihen mennessä syntynyt. Helmikuinen tuli tästäkin vauvasta joka tapauksessa, mutta niinhän enteilin jo alunperinkin.

Varmaan ei ole järkevää aloittaa enää helmikuulle uutta pinoa. Täällä on porukkakin vähentynyt huimasti, aika moni siirtynyt fb:n puolelle, niin kuin minäkin.

Kaikkea hyvää meille lopuille mahakkaille ja tietysti kaikkea hyvää synnyttäneillekkin
Adora ja Marakatti 41+0

 

Kyllä se helmikuun lapsi on ihan yhtä ihana. Eipähän muksu saa liikaa lahjoja kerrallaan

Vilipi Ikävä juttu tuo turvotus Mulla ei oo ollu yhtään turvotusta missään vaiheessa (koputtaa puuta). En osaa yhtään samaistua tohon. Mulla kyllä on ollu erilaisia kipuja ja jomotuksia yöllä ja kun niihin herää ja koittaa vaihtaa kylkee, niin välillä siinä tulee melkein itku. Positiivista on siinä että oon aina niin unessa niin taju lähtee kyllä aika vikkelään. Välillä tosin tää tapahtuu aamulla ja uni ei tulekaan, niin sit saattaa olla hetken ku on noussu sängystäki niin lantiossa ihme painetta/kipua/jomotusta, mikskä sitä nyt kutsuu..

Viime yönä, just sen autoilun jälkeen, alko neiti toisaa kiusaa ihan urakalla. Ihan ku se ois koko yön yrittäny kaivaa ittensä ulos alaselän kautta. Siihen tosiaa yöllä heräsin 1 jälkee ja voin sanoo että ei todellakaan tuntunu kivalta. Silti en osaa vieläkää sanoa oonko tuntenu yhtääkää supistusta.. Ne tuntemukset mitkä tuli sillo yks ilta toho alavatsaa, ei oo pahemmin ollu enää. samaten ei myöskää mitää menkkakipuja muistuttavaa tai mitää..
Neuvolatäti varas tosiaa uuden ajan maanantaille asenteella "et sitä kuitenkaa käytä.." ja sano että kyllä se vauva on sielt ihan kohta tulossa. Tiedä häntä.
Tavallaan tuntuu että alkaa jo luopumaan toivosta..et ei se sieltä oo tulossa kuitenkaa. Vaikka pakkohan sen on Mut ei jaksa aina "olla valmiina" ku koskaan ei mitää tapahdu. Ikävintähän tässä on just se että ku yksin on tän asian kanssa (ei ole esim puolisoa seurana) niin sitä vaa meittii ja toivoo ja suunnittelee ja haluais jo päästä elämään elämää uuden tulokkaan kanssa. Mäki odotan niin innolla ja energiaa täynnä sitä kun minä saan elää tyttäreni kanssa kahdestaan. Se on minä ja hän. Ikuisesti.

Laittelin viestiä lapsen isän kanssa muuten tossa yks päivä ja hän oli menny hankkimaan itellensä 120€ liikuntasalin. Mainitsin sitten että hänen tyttärellänsä ei ole vielä pehmustetta siihen hoitopöytään. "Että sä ku sait sen tilin niin.." Tän eka kysymys "Paljonko se maksaa?" kerroin noin-hinnan (alle 30€) eikä se enää mitää vastannu. Sit pari päivää myöhemmin tulee taas viesti "Kuis työ voitte?" Teki mieli sanoo että hyppää mereen! Kuulostaa ehkä vähä pinnalliselta, mutta kun tilanteessa on enemmänki mukana, en vaa jaksa kaikkea selittää. Ärsyttää! Äiti tietää kaiken mitä se "mies" on olevinaan ja on ihan sitä mieltä että parempi ku vaa pysyy poissa tieltä.

Noista miehistä sen verran muuten että..jos on mahdollista olla yksin, niin tässä vaiheessa kannattaa olla. Itelläni oli erittäin pitkä ja hyvin vittumainen "suhde" miehen kanssa yli pari vuotta (ei ole virallisesti loppunutkaan, vaikka mitään virallista ei ole edes ollut) ja nyt kun olen jättäny sen taka-alalle vauvan takia, niin enää en tiedä mitä se mies mussa herättää. Ei oikee tunnu enää miltään kun sitä ajattelee. Vauva vie onneks paljon huomion pois, mutta välillä mä mietin että mitä sit ku se ikävä iskee taas? Mitä sit kun alan taas haluamaan sitä miestä? Hurr! En halua ajatella. Asiahan on sen takia erittäin paksamainen koska hän on suhteessa. Ollu koko ajan. Ja ei, en ole tiennyt siitä koko aikaa, mutta saatuani tietää, olin jo ns liian syvällä. Nyt on tilanne kuitenki ihan ok toistakseks koska mulla on elämässä jotain niin paljon parempaa edessä. Joten, vitut siitä! Mä käsittelen sen sit kun (jos) tilanne tulee.

Nyt nautin Sintin kanssa elämästä ja hyvästä ruuasta

(ja taas täältä masusta kuuluu "luiden" naksahtelua ku toinen päättää vähä venytellä tj..)

J-Love ja Sintti Pirpana 40+4 :heart:

 

POKS 41+0!

Puolen tunnin päästä neuvola. Mielenkiinnolla menen katsomaan, millainen ilme th:lla tällä kertaa on. Ei odottanut näkevänsä mua viimeksikään, niin saapa nähdä miten nyt.

Olot ihan normit, kokeilin eilen vessan pesut, hammasharjalla pöntön hinkkaamista. Siinä on kuulemma sellainen toimi, millä varmasti tulee lähtö synnyttämään. No ei mitään. Vähän paremmin vain väsytti illalla kun oli jotain touhua päivällä harjoittanut.

Kuulemisiin!

Vilipi ja Tyyne 41+0! On minusta jo aika hyvät lukemat, nyt pidämme jo miehen kanssa vetoa pystyssä, että meneekö pitemmälle kuin esikoinen (syntyi rv 41+3) Mun veikkaus on, että päivällä menee pidemmälle....

 

No eipä ollut neuvolassa mitään erikoista Tuumasi terkkari vain, että uskollinen asiakas, tulet jokaiselle sovitulle käynnille Painoa oli mulla tullut kahdessa päivässä 1kg! Tosin siitä turvotuksestahan aiemmin kerroin ja sitä on ihan mieletön. Kysyin niistä yöllisistä kivuista, niin ne tosiaan liittyvät tuohon turvotukseen. Th sanoikin, että pitää alkaa jo vähän seuraamaan, että kulkee se vesi uloskin kun sitä menee sisään. Yritänkin juoda ihan mieletön, mutta öisin ei tosiaan tartte kuin kerran käydä pissalla. Ehkäpä se kipuilu juuri siksi onkin öisin niin kovaa.

J-Love, en osaa sanoa mitään muuta tuohon miesasiaan, että kuin joskus tuntuu, että mie niin tiedän miltä sinusta tuntuu! Toki ollaan miehen kanssa yhdessä, mutta tuo rahan käyttö on meilläkin ollut aina se isoin riidanaihe, on edelleenkin. Tässä raskaudessahan mie en ole ostanut muuta vauvalle kuin kestovaippoja. 15€ meni kestovaippoihin kirpparilla, kun yhtäkkiä koin herätyksen, ja halusin ainakin kokeilla. Sitten kun pyysin, että käydään ostamassa vauvalle ihan uusi amme, kun en halunnut enää mitään "matonpesupaljua" käyttää, reilusti yli 20 vuotta vanhaa muoviammetta, jota on tosiaan käytetty milloin mihinkin toimintaan. Niin vastaushan oli, et paljonko maksaa, ja eikö tosiaan keltään sais lainaan. No just. Välipäivinä oli vielä lastentarvikkeessa alennukset niin sieltä sitten sain hakea. Piiiitkän tinkaamisen jälkeen. Ja muuten ei olis kiukuttanut, mutta mies sai uuden puhelimen. Entisessäkään ei ollut mitään vikaa, mutta pitäähän se nyt uusi puhelin olla....No joo, olen jo leppynyt tuosta tapauksesta, kun piruillessani taisin valita aika kalliin ammeen ja olen siihen oikein tyytyväinen Että tsemppiä! Ei se aina näin parisuhteessakaan ole auvoa.

Vilipi ja Tyyne 41+0

 

Joo tuohon miesasiaan niin neuvolassakin sanottiin että kannattaa keskittyä eka vuosi vain lapseen ja nauttia siitä täysillä. Miettii sitten sen symbioosivaiheen jälkeen pikkuhiljaa muita asioita ja sitä omaa elämää, koska kyllähän sitä itse ainakin haluaisi joku päivä olla kykenevä luottamaan uuteen suhteeseen ja jos siihen pääseminen vaatii sitten vaikka terapiaa tms niin sitten pitää miettiä niitä vaihtoehtoja. Oon kuitenkin vielä nuori ja koko elämä edessä enkä halua antaa yhden pilalle menneen avioliiton pilata loppuelämää. Ja ennen kaikkea haluan lapselle hyvän isän ja ehjän perheen, se on kaikkein tärkeintä.

Täällä me vikat vielä tsempataan toisiamme, kaikki muut on tainneet jo aikaa sitten vetäytyä muihin ryhmiin Ei täälläkään edistystä, yöt vaan menee aika repaleisesti kun pari ekaa tuntia on aina niin paljon harkkasuppareita että pyörii sängyssä ja yrittää vaan löytää parempaa asentoa että kivistys vatsassa loppuis. Onneks aina loppuyöstä saa nukuttua ja aamut nukunkin myöhään

Nyt toivon että tää viikonloppu menis vielä rauhassa ja alkuviikosta vois synnytys sit startata kun tukiporukat olis vapaana eikä tarttis mennä pahimmassa tapauksessa yksin sairaalaan. No onneksi nyt ei ole tosiaan tuntemuksia että muksu täältä kaivautuis ulos ihan tänään, niin hyvin taitaa viihtyä

 

Turvotuksesta mulla on hyvinkin kokemusta edellisestä raskaudesta... Olin käynnistykseen mennessä kuin täyteen ahdettu vesi-ilmapallo. Ja niinhän siinä kävi, että vessassa sainkin rampata ahkeraan synnytyksen jälkeen ja hikoilin myös kuin pieni sika. Tällä kertaa ei turvotusta ehtinyt niin paljon kertyä, mutta silti meni eka yö sairaalassa pelkäksi vesassa ravaamiseksi. No vaaka ainakin näytti kivempia lukemia kotiin päästyäni. Ja mä yritin viimeksi kaikki mahdolliset nesteenpoistokeinot kokonaisesta ananaksesta lähtien... Ei auttanu turvotukseen muu, kuin synnytys.

Tsemppiä kaikille, joiden vauvat alkaneet rakentaa pysyvämpää pesää! Onneksi kaikilla taitaa loppua odotus viimeistään puolentoista viikon sisällä!!!

meand ja muru 1vk