**Tammikuun tuhisijat 2013** MEIDÄN KUU !!!!

ja pah!
Menin sitten nukkumaan yöllä kun supistukset hiipui taas pois.
no huomenna on maanantai, mutta jännittää kyllä ihan hirmuna se käynnistys.
Ihanaa kun niin moni on jo saannut nyyttinsä <3

 

Tossu -89, heidikaroliina ja pipituuna: Onnittelut pienokaisista! :flower: Laittakaas synnytyskertomusta tulemaan tänne, sitten kun jaksatte ja ehditte. Niitä on kiva lukea kun täällä kärvistelee yksinäisenä Tuntuu, että menee ihan yksinpuheluksi välillä tämä.

Kävinpäs sitten lenkillä, sama reitti, mutta voi pojat kun otti kipeetä mahaan. Oli sellainen kestosupistus päällä. Ja se ei riittänyt, kauheinta siinä taapertamisessa oli se kun meni toinen lonkkanivel jotenkin hankalasti. Kyllä ois ollut kiva pitää jotakuta kädestä kiinni samalla. Mutta ei passaa lopettaa noita lenkkejä, kiva, että edes joskus tuntuu siltä, että nyt alkaa tapahtumaan

Vilipi ja Tyyne 40+2, edelleen

 

Jee! Vereslimainen vuoto ei valehdellut. Puolitoista tuntia on tullu säännöllisesti supistuksia 7min välein. Ja mahakin toimi tuossa aamusella taas.
Saas nähä ehtiikö tyttö vielä tälle päivälle vai meneekö huomiselle. Tätä on odotettu.:heart: (jos syntyy tänään niin on kuten veljensä, hän syntyi 40+4=))

Pisang ja Nuppu 40+4

 

Tsemppiä eevin äiti huomiseen käynnistykseen, ymmärsin että olisit sellaiseen menossa.

pisang sulla on nyt tosi jännät paikat, ihan kateeksi käy!

Itse pelästyin aamulla, kun yhtäkkiä alkoi tulemaan silmäoireita ja toisesta silmästä lähti aina hetkeksi näkö, siis näkyi sellaista vilkkuvaa valoa ja palloa enkä nähnyt kuin toisella silmällä kunnolla. Sitten lisänä lievä päänsärky. Soitin synnärillekin, että uskaltaako olla kotona, kun tällaista ei ole ennen ollut ja muistelin että raskausmyrkytyksessä tällaisia oireita voisi olla. Ohjeeksi tuli lepäillä kotona ja näytille, jos oireet pahenee. Pelästyin vain itse. Levolla päänsärky menikin ohitse. Verenpainetta en ole voinut mitata, kun ei ole laitetta kotona. Niin, ja limatulppaa valunut taas. Kai se tästä parin viikon sisään..

 

Rustailimpa joutessani synnytyskertomuksen, onnea vaan kovasti myös muillekin synnyttäneille! Ja tsemppiä vielä masuaan kantaville. :heart:

Heräsin tiistaina 22.1. pissahätään hieman ennen klo 6.30, ja raahauduin vessaan. Ajattelin että olispa kamalaa lähteä näin väsyneenä synnyttämään, kun ilta oli venynyt hieman pitkäksi. Kun istahdin pöntölle niin limatulppa plomsahti pönttöön ja lapsivettä alkoi valua ihan kunnolla. Tapahtui äkkiherääminen ja menin ihan paniikkiin enkä tiennyt olisko pitänyt itkeä vai nauraa. Pyyhettä kehiin ja hetken paniikinomaisen haahuilun jälkeen soitto synnärille. Selitin tilanteeni ja sain kehotuksen syödä rauhassa aamupalan ja lähteä tulemaan sitten sairaalaa kohti omalla kyydillä. Herätin miehen joka oli yllättävän rauhallinen, ja se auttoi sit vähän omaankin paniikkin. Puimme päälle ja söimme vähän aamupalaa ja lähdimme ajamaan kahdeksan ruuhkaan.
Synnytyssaliin päästyämme ilmoittauduimme ja pääsimme lepohuoneeseen. Kävin vessassa antamassa pissanäytteen aikaisemmin virtsassa olleen proteiinin takia. Samalla kävi ilmi että lapsivesi oli vihreää. Myös nyt pissassa oli proteiinia, ja verenpaineetkin olivat vähän koholla. Otettiin verikokeita ja käyrää, sydänäänet olivat hyvät ja kivuttomia supistuksia piirtyi käyrille pari. Kätilö teki käsikopelolla painoarvion. Painoksi hän veikkasi 3,4 kg. Lääkäriopiskelijatyttönen kävi kysymässä saako 3 opiskelijaa ja opettaja osallistua hoitoni seurantaan. Suostuin ja hän haastatteli minua raskaudenkulustani. Klo 9 jälkeen opiskelijat ja professori-mieslääkäri tulivat, tekivät sisätutkimuksen ja painoarvion. Lääkärin arvio vauvan koosta oli ”hädin tuskin kolmea kiloa.” Olin 3 cm auki ja kaulankanavaa 2 cm jäljellä.
Jäimme odottelemaan tilanteen kehittymistä mutta supistuksia ei ruvennut tulemaan, joten kätilö ehdotti lääkärin suostumuksella osastolle siirtoa. Mies lähti käymään kotona ja lääkäri teki ultran yhdessä opiskelijoiden kanssa. Lapsivettä ei ollut paljoakaan jäljellä. Vauva ei ollut kiinnittynyt, joten joutuisin vuodelepoon siihen asti kunnes hän kiinnittyisi, ettei napanuora luiskahtaisi ulos. Ultran mukaan saatu painoarvio oli 3,5 kg. Täysi rakko haittasi vähän näkyvyyttä. Sain lääkäriltä luvan siirtyä osastolle. Kävin vielä pissalla ja minut kärrättiin pyörätuolissa synnyttämättömien osastolle n. klo 12 aikoihin.
Osastolla makasin, makasin ja makasin koska muuta en voinut. Jopa wc:ssä käymiseen tarvitsin luvan ja tilanteen tarkistuksen. Onneksi lapsi lähti siitä laskeutumaan joten sain sitten käydä ihan omin luvin wc:ssä. Lapsivesi oli tässä vaiheessa muuttunut jo vaaleanpunertavaksi. Mies tuli takaisin seurakseni klo 15 jälkeen. Välissä otettiin useamman kerran käyrää ja seurattiin verenpainetta. Muutamia kivuliaita epäsäännöllisiä supistuksiakin rupesi tulemaan. Klo 19 mies teki lähtöä ja sovittiin että hän tulee aamulla klo 10 aikoihin takaisin, jos mitään ei tapahdu sitä ennen. Tarkoitus oli siis käynnistää synnytys aamulla 6.30 aikoihin, jos mitään ei alkaisi tapahtua luonnostaan sitä ennen. Itkuhan siinä sitten tuli kun joutui sinne yksin jäämään kärvistelemään. Pyysin kätilöltä luvan päästä suihkuun peseytymään ja hän sanoi että voin mennä mutta täytyy istua siellä.
Iltavuorolainen kävi laittamassa kanyylin käteeni valmiiksi, koska suonensisäinen antibiootti aloitettaisiin klo 00.30. Supistukset rupesivat kipeytymään ja säännöllistymään illan mittaan. Kätilö tarjosi niihin parasetamolia ja lämpöpussia mutta sanoin vielä pärjääväni ilman. Jonkun aikaa kärvistelin ja seuraavan kerran käyriä otattaessa pyysin lämpöpussia. Klo 24 aloitettiin virtsan keräys. Kerran sitä kerkesin kerätä, ja samalla lämmitin lämpöpussin uudemman kerran. Siitä ei kyllä ollut oikeastaan kipujen kannalta hyötyä. Heiluttelin lantiota aina supistuksen tullessa ja se auttoi jonkun verran. Kivut kuitenkin rupesivat kovenemaan joten pyysin saada jotain muuta kivunlievitystä. Kätilö teki sisätutkimuksen ja olin reilu 4 cm auki, supistuksia piirtyi käyrille 4 min välein. Hän kysyi oliko minulla epiduraalitoivomusta ja kerroin haluavani sen. Hän kehoitti laittamaan kamat kasaan että pääsisimme siirtymään saliin. Vaihdoin avopaidan päälle ja kätilö lähti käväisemään jossakin. Hetken kuluttua hän tuli takaisin ja sanoi että ei ole aivan varma onko synnytys vielä käynnissä, voisinko ottaa osastolla jotain muuta kivunlievitystä, esim. kipupiikin. Toivoin pääsyä saliin ja ilokaasua, mutta hän sai minut suostuteltua Oxanestiin. Se laitettiin pistoksena olkavarteen klo 01 jälkeen. Katseltaisiin tunti miten alkaa vaikuttaa. Lääke vaikutti rentouttavasti ja unettavasti, mutta kipuja se ei tosiaan vienyt pois. Kävin aina supistusten välillä unten rajamailla mutta heräsin kipuihin. Molisin ja puristin pöydän jalkaa ja olis tehny mieli repiä verhot siitä vierestä alas. Yritin ajatella positiivisesti ja pitää mielessä ettei tää kuolemaks oo. Yritin kellottaa supistuksia ja niiden kestoa, mutta kerkesin unohtaa aina edellisen ajan. Päätin odottaa kuitenkin kiltisti sen tunnin, mutta heti kun tunti oli kulunut soitin kellosta hoitajan paikalle. Hän teki sisätutkimuksen ja olin 6-7 cm auki joten saliin tulisi lähtö. Soitin miehelleni että lähtee tulemaan ja kätilö kärräsi minut sängyllä saliin, koska olin jo itse niin kipeä liikkumaan. Totesi että taitaa sinulla olla korkea kipukynnys, tai sitten siitä Oxanestistä oli oikeasti jotain hyötyä.
Klo 2.20 olin salissa ja kiipesin sängylle. Laitettiin käyrille ja kätilö opetti minulle ilokaasun käytön klo 2.30. Tehot oli alussa täysillä joten ensimmäinen henkäisy oli aivan kauhea, koko kroppa puutui naamaa myöten. Teho laskettiin puoleen ja sillä tavalla oli paljon parempi. Supistuksia tuli 3 min välein. Ilokaasu sai pään sekaisin ja vei kivuilta terävimmän huipun pois. Mies tuli jossain vaiheessa paikalle ja silitteli ja höpötteli minulle. Kätilö oli sanonut hänelle että älä ihmettele kun menet sinne, vaimosi on siellä ihan kännissä luvallisesti ja naureskelee. Olin kyllä täysin omissa maailmoissani.
Klo 3 aloin jo toivoa jotain puudutusta. Kohdunsuu oli 9 cm auki, ohut pieni reuna joka menee sikiön pään taakse. Klo 3.20 lääkäri tuli paikalle, mutta kohdunkaulan puudutetta ei voitu enää laittaa, koska olin täysin auki ja jäljellä on vain enää pieni reuna. Verislimaista vuotoa tulee. Laitettiin pudentaalipuudutus.
Klo 3.30 alkoi ponnistamisen tarve. Enää ei tutkittu vaan sain alkaa ponnistelemaan kylkiasennossa omien tuntemuksien mukaan. Kakkahätäkin iski ja se vähän häiritse ponnisteluja. Mies oli hyvin tukena ja sai siitä kehut kätilöiltä ihan paperillekin asti. Koska salissa oli ruuhkaa jouduimme mieheni kanssa jäämään välillä kahdestaan ponnistelemaan ikuisuuksilta tuntuvan ajan. Sydänäänet laskivat välillä alle 120 ja sitten pomppivat 200, laite rupesi piippaamaan joten hätäilin vähän vauvan voinnista, koska olimme mieheni kanssa kahdestaan. Kellolla sain kätilöt hätiin mutta ilmeisesti mitään hätää ei vauvalla sitten ollut, koska kukaan ei siitä mitään maininnut.
Klo 4 sain taas antibioottia ja samalla laitettiin oksidosini tippumaan topakoittamaan supistuksia ponnistusvaiheessa ja rohkaisemaan ponnistamaan. Pyysin päästä wc:hen ja mies raahautui tippapussin kanssa mukana. Kätilö sanoi että älä sitten synnytä pönttöön. Sain hieman kakattua ja paineen tunne oli aina pöntöltä noustessa aivan hirveä. En tiennyt tuleeko sieltä lasta vai paskaa. Jouduin monta kertaa istumaan takaisin alas. En muista sainko pissattua. Tällä välin kätilöt olivat tuoneet synnytysjakkaran toiveestani huoneeseen, mutta se jäi käyttämättä kun he kertoivat ettei ensisynnyttäjille sitä suositella, koska ei tiedetä kuinka väliliha käyttäytyy ja se on lattianrajasta hankala katsoa.
Klo 05.20 alkoi aktiivinen ponnistusvaihe kylkiasennossa omasta toiveesta. Lapsi ei kuitenkaan olisi näin mahtunut syntymään joten jouduin kääntymään puoli-istuvaan asentoon. Selällään oleminen tuntui aivan kamalalta ja kun jalat piti levittää niin leveälle, tuntui että ne katkeavat. Mies tuki päätä aina ponnistaessa. Välillä meinasi iskeä epätoivo kun tuntui ettei vauva ikinä synny. Sain jo puudutuksenkin varalta, jos jouduttaisiinkin tekemään episiotomia. Pää liikkui edestakaisin synnytyskanavassa mutta tuli kuitenkin sentti sentiltä aina lähemmäksi. Kun pää oli sitten kokonaan syntynyt, en edes huomannut koko asiaa. Kätilöt kysyivät haluanko katsoa mutta siinä vaiheessa minulle oli tärkeintä vain saada vauva nopeasti ulos, ja olisi se muutenkin saattanut olla pelottava näky. Oli vaan niin omituisen tuntuista kun vauva heilutteli siinä puoliksi sisälläni päätään. Ponnistin vielä vähän ja 23.1.2013 klo 05.48 syntyi täydellinen tyttö maailmaan. <3 Olin ihan että ”ooi, oikea vauva!” Hirmuinen helpotuksen tunne valtasi minut. Lapsi nostettiin rinnalleni ja sukupuoli esitettiin. Isä katkaisi napanuoran. Kätilö esitteli istukan. Se oli ruvennut hieman jo kalkkeutumaan. Vauva pääsi punnittavaksi ja tarkastukseen. Paino 3440 g, päänympärys 36 cm (synnytyspahka), apgarpisteet 9/9. Sitten sain vauvan ihokontaktiin ja kokeiltiin ensi-imetystä. Vauva ei oikein tahtonut ruveta syömään tissiä, joten kokeiltiin rintakumin kanssa. Sen kanssa hän sai vähän imettyä, 50 min vanhana. Lähdin käymään suihkussa ja isä otti vauvan ihokontaktiin siksi aikaa. Sillä välin oli tullut myös onnittelukahvit. Joimme ne ja pääsimme siirtymään osastolle. Koska synnyttäneiden osasto oli ihan täynnä, pääsimme takaisin synnyttämättömien osastolle perhehuoneeseen.
Synnytyksen jälkeen ajattelin ”ei enää ikinä” mutta ei ajatus nyt niin pahalta tuntuisikaan. Luontoäiti hoiti homman ja siinä ei paljoa apuja edes tarvittu. On tosiaan jännä tunne miten alkukantaiseen tilaan sitä synnytyksessä ihminen meneekin. Sairaalan henkilökunta oli tosi mukavaa ja koko ajasta jäi pelkästään positiivinen fiilis. Ja tuo pieni ihminen on niin ihana.

 

Tossu-89 ihana synnytyskertomus, kiitos!
Ekakertalaisen kertomukseksi niin kannustavaa kuulla kuinka luotit itseesi ja luontäidin kykyyn selviytyä synnytyksestä, jotakin samanlaista toivoisin oman synnytyksenikin olevan Ihanaa vauva-aikaa nyt pikkuisen kanssa :heart:

 

Oli kyllä ihana synnytyskertomus! Minä kans tykkäsin. Olipa ihana lukea rauhassa aamupalalla Kiitos Tossu -89!

( . )Eka lima bongattu vessareissulla (jäi vain paperiin pyyhkiessä, ei muuten). Muuten onkin ollut kuivaa kuin saharassa ja kateellisena täällä seurannut muiden limoja. Joten hyvinkin voisi olla, että ekat limat ois nyt sitä ihtiään Jännän äärellä! Tässähän saatetaan jopa päätyä synnytykseen 10 vuorokauden kuluttua?! (Niin kuin ei tässä olisi siihen muutenkin päätymässä, 9 kk odottelun jälkeen...)

Adora on tainnut mennä jo synnärille kun ei ole käynyt meitä moikkaamassa?

Dijana, käskettiinkö ottaa siihen päänsärkyyn mitään lääkettä? Minulla toisinaan sillä minun hurjalla puolen tunnin lenkillä tulee noita palloja ja muita kuvioita silmiin. Päänsärkyä ei juurikaan ole, mutta toisinaan tuntuu, että olis sieltä hiipimässä. Päivisin ulkoillessa kyllä yritän ajatella, että voihan se olla vain kirkkaudesta johtuvaa, kun valo heijastaa lumeen niin kirkkaana. Mutta hyvä neuvo tuo lepäily, pitää itsekin koettaa rauhoittua aina lenkin jälkeen hetkeksi. Ei ole kyllä muita oireita ollut koskaan aiemminkaan. Mutta aina se vähän säikäyttää, kuten sanoitkin.

eevin äiti, miten meni käynnistys?

pisang, joko ne supistukset sai jotain aikaan?

Vilipi ja Tyyne 40+3

 

No p*skat minä missään synnyttämässä olen

Pisang sen sijaan taitaa kyllä olla! Eevin äitikin varmaan synnytyspuuhissa parhaillaan

Oon vaan laiskistunut netissä roikkumisen suhteen. Väsymys iskee jotenkin paljon helpommin ja muutenkin kun on synnytys mielessä useamman kerran päivässä, ei ole jaksanut enää näitä väyliä pitkin ajatella raskautta/synnytystä. Oon siis koittanut tehdä kaikkea aivan muuta

(.) Eilen supisteli pitkin päivää, 2-3 supistusta/tunti, mut ei kipeitä, hyvä kun edes napakoita. Tänään on sama jatkunut. Joten eihän noista nyt ota selvää, onko merkki synnytyksen lähenemisestä vai ei! Eilen tyhjeni suolikin rivakasti 2 kertaa, mutta pyh, se mistään mitään kertonut

Tänään olisi ollut neuvola. Mutta neiti 5v tuli sänkymme viereen klo 5.00 aamulla, pyysi vettä ja samalla totesin että onpas kuuma tyttö. Pari tuntia pyöriskeli meidän vieressä, välillä kävi omassa sängyssä pyörimässä. Lopulta nukkui peräti tunnin. 8.30 noustiin ylös. Sitten vasta mittasin lämmön ja kuumettahan sillä on. Pikkunen yskä myös riesana. Mutta tuo nyt on tollanen helppo_sairastaja, muuta ku leikkii ja lauleskelee vaan

Mutta neuvolaan ei siis päästy. Enkä saanut edes terkkaria kiinni puhelimitse, joten luulee meidän olevan synnyttämässä Huomenna uusi yritys soittamisen kanssa.

Mies on koulutuksessa tänään (ja huomenna) siellä kauempana, 130km päässä. Kotiutuu vasta 18.00 ja huomenna saman moinen rupeama. Joten toivotaan ettei nyt ainakaan synnytys käynnisty - eipä kyllä ole epäilyksiäkään

Tossu, ihana synnytyskertomus ja taisi olla aika positiivinen mieli sulla siitä, hienosti meni

Adora ja Marakatti 40+4 Ps. esikoinen synty 40+5 ja kuopus vasta 41+2.

 

Oikein paljon onnea vauvautuneille <3 ! Ihana lukea noita synnytyskertomuksia. Täällä edelleen yhdessä koossa, eikä merkkiäkään siitä että pikku typy suostuis luopumaan nahkayksiöstään. Odottelua, odottelua.

Ninna ja Nupu 40+5 <3

 

Onnea taas vauvansa saanneille

Itselläni menee kohta usko. Ei supistuksia, ei kipuja ei mitään! Ehkä jotain tosi lievää kipristystä tulee hetkellisesti tonne alas ja ehkä jopa hieman hellä ois paikat, mutta olonik ihan normi ja tyyni. Kävelyllä käyty ja tuokaa tehty. Murr!

J-Love ja Sintti Pirpana 40+1

 

Saimme tänään, 28.01. (rv 40+5) tytön klo 15.36.<3 Rakkaamme mitat ovat 3390g / 49cm / py 33cm.
Huomenna kotiudutaan, tänään oltais päästy polikliinisenä jos tyttö olis syntyny vähän aiemmin. Joten ollaan yön yli osastolla.
Stooria tulee kunhan kerkiän ja jaksan näpytellä. Pitkän kaavan mukaan mentiin alku...!!

Pisang ja Nuppu kohta 4h<3<3

 

Onnea!! Kertomusta odottelen, niitä on aina niin kiva lukea Ihanaa vauva-arkea sinne!
Kovasti alkaa odottelijat vähentyä, montakohan meitä enää on?

 

Onnea Kaikille vauvautuneille! Ihanaa vauvan tuoksuista arkea vietellään. välillä meinaa loppua kädet kesken kun kaikki haluaa yhtä aikaa jotakin. Vauva on tosi rauhallinen päivisin ja nukkuu sillon paljon. Öisin ähisee ja puhisee ja valvottaa jonkun verran. Hyvin olen kuitenkin toistaseksi ainakin jaksanu. Käytiin viikko sitten neuvolassa ja vauvalla oli painoa jo 3,7kg joten hyvin kasvaa rintamaidolla.

Nyt sitten sitä synnytyskertomusta:
ELi lauantaiaamuna heräsin ja huomasin kirkasta limaa jota oli paljon.sitten tuli jonkin verran verensekaista limaa ja ajattelin sen olevan limatulppaa. Lähdin sitten poikien kanssa siskon luo kun ei supistellut ja muutenkin olo oli hyvä. Otin kuitenkin sairaalakassin mukaan, ihan vaan varuilta.

Siskon pihaan päästyä housuihin hulahti ihan kunnolla jotain. Päätin sitten soittaa synnärille että tarviiko tulla näytille, käskivät tulla ennen puolta päivää.

Aika tarkasti varttia vaille 12 olin sitten synnärillä. siellä sitten katottiin kohdunsuun tilanne (sormelle auki, kanavaa 2cm jälellä) ja otettiin käyrää johon ei tullut yhtään supistusta. laittoivat sitten osastolle odottelemaan.

klo.15.30 alkoi tulemaan pieniä supistuksia jotka jatkuivat epäsäännöllisinä ja muuttuivat kivuliaiksi joskus klo.17aikaan. Kohdunsuun tilanne tarkastettiin klo.17.20 ja oli 2sormelle auki ja kanava hävinnyt.

joskus klo.18.00 aikaan supistuksen alkoivat tulla säännöllisesti alle 5min välein ja olivat kivuliaita. Kävelin pitkin käytäviä ja kävin vähän väliä suihkussa joka helpottikin jonkun verran. klo.19.30 supisteli jo niin että hikeä pukkas ja supistukset tuli 2min välein. Pyysin saada kipulääkettä ja kätilö sanoi että pitää ottaa käyrää eka ja hän sitten soittaa lääkärille jos saisi antaa jonkun kipupiikin. Tutkittiin kohdunsuun tilanne klo.20.00 ja oli edelleen sen 2sormelle auki. meinas iskee epätoivo kun ei mitään edistystä tapahtunut vaikka supistukset oli tosi kipeitä.

klo.20.15 kätilö tuli ottamaan käyrät ja kerkesin siinä olla vartin kun kävi toteamassa että supistelee niin tiheästi että hän soittaa synnytysosastolle josko ois saleja vapaana. klo. 20.40 lähettiin sitten kohti synnytyssalia. Mä istuin pyörätuolissa kun ei enää kävelemisestä tullut mitään. paineen tunne oli ihan järkyttävä.laitoin miehelle matkalla viestin et alkaa tulla sairaalaan. klo. 20.50 oli sitten salissa ja n. klo.21 tuli iltavuoron kätilö kattomaan kohdunsuun tilanteen joka olikin jo 6cm auki. Pyysin heti josko saisin epiduraalin, mutta kätilö sanoi heti ettei anestesialääkäri kerkee kun on jossain muualla. Tökkäsin sitten kaasumaskin käteen ja pisti käyrille.

klo.21.20 mies tuli ja oli kyllä pelastus. olin sen 15min yksin ja itkin kivusta. Olen tosi kiitollinen että mies pääsi mukaan tueksi, en varmasti ois muuten selvinny.

n.klo22. kävi yövuoron kätilö esittäytymässä pikaseen ja käski soittaa kelloa kun tarvetta. Olo oli ihan hyvä ja kipukin siedettävää kaasun kanssa. Vessa reissuilta kipitin melko nopeesti takas maskin ääreen.

klo. 22.50 Olin niin pirun kipeä, supisti ja painatti koko ajan. Koitin sanoa miehelle et soita kelloa mutten kyennyt enää kivulta puhumaan, viittomalla sain onneksi asian selväksi.. Kätilö tulikin melkein heti ja pääsin kun pääsinkin könyämään sä ngylle ja kätilö alko kattomaan mikä tilanne. Hihkas sitten vaan että ootan hän vaihtaa hanskat, tää vauva syntyy nyt. Vetelin kaasua ponnistusvaiheenkin. 6minuutin ponnistamisen jälkeen pieni ihana poika syntyi. Voi hyvänen aika sitä rakkauden tunnetta sitä pientä ihmettä kohtaan.:heart: VIeläkin nousee vedet silmiin kun muistelee tilannetta.

(Meillähän vauva ei ollut mitenkään suunniteltu ja minua pelotti että miten sitä suhtautuu kun vauva syntyy. No, kun sain vauvan rinnalle tuli heti tunne että näinhän tämän pitikin mennä.)

istukka syntyi 10 min kuluttua, ei tarvinnut ommella ollenkaan kun ei tullut edes nirhaumia. vauva oli rinnalla 40min jonka jälkeen menin suihkuun ja iskä jäi vauvan kanssa.

Pahoittelut sekavasta kirjoituksesta. Vielä herättää sen verran tunteita tuo synnytys että kädet käy nopeammin kun ajatus.

Lopuksi vielä tsempit kaikille "mahakkaille" ja tsemppiä loppurutistukseen.:heart:

Kairan ja "jalmari" 16pv.:heart: (mihin tämä aika menee..:O )

 

Onnea kaikille vauvansa saaneille! :flower:

Meille syntyi poika 23.1 (rv 40+2) klo. 21.12. 3300g / 52cm / py 36cm :heart:

Synnytyskertomusta lyhennettynä
En jaksa alusta asti sepustaa eli hyppään suoraan 23.1 klo. (noin) 17.15 kun saavuttiin synnärille. Tulokäyrillä kerkesin olla 2 supistuksen ajan, ku kätilö laukkas sisään ja nakkas mulle vaatteet. Vauvan sydänäänet laski supistuksilla 50-60 ja siirryin saliin käyrille. Muutamassa hetkessä saliin laukkas kätilöä puhkomaan kalvoja, ottamaan verikokeita ja laittamaan tippaa. Yks puhu sektiosta ja yks napanuorasta kaulan ympärillä.
Iski hivenen paniikkia mut yritin vaan luottaa kätilöihin ja keskityin hengittelemään supistuksien ajan.
Supistuksethan voimistu entisestään, ku kalvot puhkastiin. Lähinkin aukenemaan "vauhilla" ja sain spinaalin. Sepä ei vaikuttanutkaan, kun vauva oli tulossa vääränlaisessa asennossa ja kätilö ilmoitti, et kipu loppuu vasta syntymään. Aattelin, et tähän sit kuolen.
Aukenin vauhilla ja pääsin ponnistamaan. Ponnistaessa supistuskipu hävisi mut v****moinen (anteeksi) kipu kyllä tuntu ja poltti. Ponnistusvaihe kesti 7min ja siinä välissä piti olla ikuisuus ponnistamatta, et kätilö sai nuoran kaulan ympäriltä. Se on mun elämäni tuskallisin hetki!
Kipu loppu ku seinään vauvan synnyttyä. Napanuora oli kaulan ympäri, mahan ympäri ja nilkan ympäri. Oli siinä nuorassa pituutta! Poitsu sai heti 9 pistettä ja kätilö oli ihmeissään. Oli kuulemma varautunu jo elvytyshommiinki.
Synnytys lähti kalvojen puhkaisusta kunnolla käyntiin ja parissa tunnissa siitä, oli homma ohi. Kätilöiden ja lääkärin mukaan synnytys ei vauvan asennosta johtuen päässy etenemään ja jos kalvoja ei ois tarvinu puhkasta, olis eessä ollu kunnon rääkki.
Väsynyt olin, valvomista takana semmoset 40h ja nukuttiin yö hyvin vauvan kanssa.

Tine ja Poitsu 5vrk :heart:

 

Onnea vauvautuneille! JA kiitos synnytyskertomuksista. Niitä on kiva lukea itse tositoimia odotellessa.

Vilipi ei käsketty mua ottamaan päänsärkyyn lääkettä. Oli kyllä outoa ne silmäoireet ja säryt mutta onneks meni ohi, enää ei ole ollut. Sanottiin myös että jos särky olis pahentunu tai uudelleen silmäoireita niin näytille. toivottavasti ei moisia enää tukkaan. Niin ja minullaki nyt hurjat puolen tunnin lenkit, enempää ei pysty

Voi tätä odotuksen tuskaa Toisaalta haluis heti paikalla synnyttämään, mut sit se kyllä pelottaakin, tuntuu että voisko tän jotenki peruuttaa!? Siis ihanaa kyllä saada vauva, mutta kun se synnytys itse kokemuksena jännittää ihan hirveästi ja varsinkin se ponnistusvaiheen kipu. Vaikka jo kolmatta kertaa asialla, silti.

 

Onnea taas teille vauvansa saaneille! Tässä itkee samalla tavalla ku Titanicia katsellessa ekaa kertaa :')

 

Onnea vauvan saaneille! Koko ajan odttajien lista lyhenee. Mulla saatetaan käynnistää keskiviikkona. Tänään yritettiin Balongilla ilman tuloksia. Huh jännitää niin ei uni tule. Jos käynnistys ei onnistu niin sitten sektioon toivottavasti jo perjantaina. Kiitokset kaikille synnytyskertomukset laittaneille. On ollut mukava ja helpottavaa lukea. Lopulta kaikki on päättynyt hyvin.

 

Laitampa tännekin oman synnytyskertomuksen

18.01.13
Aamulla aloin epäilemään, että olisiko mahdollisesti lapsivettä tihutellut. Laitoin siteen ja paperin testiä varten. Paperi kastui jonkin verran, mutta side oli alla kuiva. Väritöntä, mutta hajun peruusteella ei pissaa. Soitin klo 14:00 jälkeen synnärille lisäohjeita varten. Käskivät tulla näytille. Soitin siskolle, että saisin kyydin. Lähdimme klo 15:00 jälkeen ajelemaan kohti Tikkamäkeä. Synnärillä ottivat suoraan saliin, käyrille ja sisätutkimus. Hiukan alkoi tulla supistuksia. Olin tässä vaiheessa 2 cm auki ja kanavaa vähän jäljellä. Otettiin lapsivesitesti ja streptokokki-koe. Supistukset alkoivat jo tuntua kipeiltä ja hiukan säännöllistyä. Mies tuli tueksi klo 18:00 Supistukset eivät voimistuneet. Klo 22:00 kohdunsuu 3 cm auki ja kanavaa jäljellä. Sain kipupiikin, jotta saisin nukuttua. Mies lähti kotiin nukkumaan. Yökkö kertoi minulle lapsivesitutkimuksen tuloksen, joka oli negatiivinen.

19.01.13
Klo 04:00 alkoi tulla kipeitä ja säännöllisiä supistuksia n. 10 min. välein. Sain kuitenkin vielä torkuttua klo 06:00 asti. Käyrät ja sisätutkimus. Tilanne sama kuin edellisenä iltana. Jatkoin torkkumista. Klo 07:30 supistukset alkoivat voimistua ja niitä tuli n. 5 min. välein. Mies tuli klo 10:00 jälkeen. Lähdimme sitten kävelemään ympäri sairaalaa ja portaisiin. Supistukset tuntuivat lievemmiltä kävellessä. Uudet käyrät, jonka aikana supistukset voimistuivat taas. Väli 4 min. Klo 12:15 lähdimme miehen kanssa käymään kanttiinissa kahvilla. Nyt joutui pysähtymään supistusten aikana, sen verran teki kipeää. Kun tulimme takaisin tehtiin sisätutkimus. Tilanne pysynyt samana. Klo 13:00 kätilöt päättivät lähettää minut kotiin odottamaan. Lääkärin tarkistuksen jälkeen pääsimme lähtemään kotiin. Klo 14:00 aloimme tehdä lähtöä. Bussipysäkille kävellessä supistuksia alkoi tulla 3 min. välein. Mutta eivät olleet sika kipeitä. Olimme kotona n. klo 15:20. Anoppi oli tullut käyttämään koiraa lenkillä, ja jäänyt sitten odottelemaan meitä. Hän lähtikin sitten kohta puoliin kotiin. Mies lähti tekemään varastoon hyllyjä. Minä asetuin sohvalle pitkäkseni katsomaan töllöä. Tässä vaiheessa ei tullut supistuksia. Klo 16:00 tuntui kuinka jotain märkää alkaa valua reidelle. Nousin nopeesti ylös ja juuri kun pääsin seisomaan hulahti hiukan. Kipittelin sitten suihkuun, jossa hulahti uudestaan reilummin. Ei mitään epäselvyyttä, lapsivettähän se. Suihkuttelin jalat ja äkkiä kuivaa vaatetta ja side pöksyyn. Tasaisesti hulahteli. Mies oli jättänyt puhelimen sisälle. Eikun varastolle kipittämään. Mies oli kerinnyt purkaa varastosta kaikki tavarat käytävälle. Tais tulla ukolta muutama kirosana kun kerroin tilanteen. Soitin sitten synnärille, että mitä tehdään. Kehoittivat soittamaan ambulanssin, taksit kun ei välttämättä ota kyytiin. Hätäkeskukseen soitto. Meni noin 10 minuuttia kun ambulanssi tuli. Supistuksia ei yhtään. Ambulanssissa istuin. Kysyttiin 3 kertaa ponnistuttaako. Vastasin että ei, eikä tässä mikään kiire ole. Olin yllättävän rauhallinen. Synnärille saapuessa kätilöäkin vähän nauratti tämä tilanne. Pääsin samaan saliin jossa olin ollutkin. Käyrille taas. Pikku hiljaa supistuksia alkoi tulla 5 min. välein ja suht kipeitä. Laitettiin aqua-rakkulat, joiden ansiosta selkäsärky hävisi. Mies tuli vähän ennen klo 19:00. Menin sitten jumppapallon kanssa suihkuun. Supistuksen hiipuivat tämän jälkeen. Klo 20:00 oltiin sitä mieltä, että odotellaan yö rauhassa ja katsotaan tilanne uudestaan aamulla. Klo 20:30 kätilö tuli sanomaan, että crp sen verran korkea, että laitetaan ab-tippa ja oksitosiini tippumaan. Nämä laitettiin klo 20:50. Ei mennyt kauan kun supistuksia alkoi tulla 4 min. välein, omatkin olivat alkaneet vähän ennen tipan laittoa. Alkuun pärjäsin kivun kanssa, kun sai seistä tukea vasten ja heijata itseään edestakaisin. Klo 22:00 tilanne oli kohdunsuulla edelleen se 3 cm auki ja kanavaa jäljellä. Tässä vaiheessa päätin ottaa ilokaasun kivunlievitykseksi. Siitä olikin alkuun apua. Jonkin ajan päästä kivut alkoivat olla sitä luokkaa, että tärisin ihan kauttaaltaan. Siinä vaiheessa kun en enää meinannut pysyä pystyssä ja enkä oikein jaksanut vastata miehelle mitään, mies soitti kätilön paikalle. Klo 23:00 kätilö teki sisätutkimuksen, 6 cm auki. Lääkäri paikalle antamaan kohdunkaulan puudutteen, hän sanoi että olen 8 cm auki. Puudute vei pahimman kivun pois. Ilokaasun kanssa oli minulle toimiva yhdistelmä. Puolen yön maissa alkoi ponnistamisen tarve. Kätilö ohjasi ponnistussuuntaa, kun se oli itsellä vähän hukassa. Tunsin koko ajan supistukset ja pystyin parhaimmillaan ponnistamaan 4 kertaa supistuksen aikana. Itsellä meinasi usko ja voimat loppua. Mutta mies ja kätilöt saivat tsempattua sen verran, että jaksoin loppuun asti. Kun pään sain puskettua pihalle, tuli loppu vauva helposti hulahtamalla ulos. 20.01.13 klo 01:04 syntyi 9 pisteen tyttö. Yhtään repeämää ei tullut. Istukka tuli täydellisenä. Osastolle kävelin itse. Mitat paino 3 555 g, pituus 48,5 cm, py 33,5.

Tyttö joutui 21.1. teholle sokeritarkkailuun. Ei oikein meinannut ruveta syömään. Seuraavana yönä oli laitettu glukoositippa. Antibiootti meni kanssa infektio epäilyn takia. Kävin useamman kerran päivässä hoitamassa ja syöttämässä tyttöä. Kun saatiin sokerit tasaantumaan ja ab tippa pois, niin lääkäri huomasi, että vasen solisluu murtunut. Neiti joutui vielä torstaina valohoitoon 24 tunniksi. Pääsi osastolle mun viekkuun 25.1. perjantaina. Kotiin pääsimme seuraavana päivänä. Vielä käydään kontrolleissa keltaisuuden takia. Tyttö syö hyvin ja on muutenkin hyvinvoiva. Biliarvo nyt laskussa. Keskiviikkona seuraava kontrolli. Nyt eka ihan oikea kotipäivä, ei tarvitse lähteä mihinkään. Imetys sujuu vielä toistaiseksi rintakumin kanssa. Yritetään saada sitä pikkuhiljaa pois. Mulla kun alkuun ei meinannut maito nousta ollenkaan. Piti vähän houkutella ja käydä sylittelemässä tyttöä mahdollisimman paljon. Nyt oma maito riittää vallan hyvin.

 

Paljon onnea jälleen kaikille pienen nyyttinsä syliin saaneille! :heart:

Kovasti ootte olleet mielessä kaikki! Pitää lukea paremmalla ajalla teidän kaikkien kuulumiset, mitä kaikkea tässä onkaan ehtinyt tapahtua sitten viime kerran! Ei taida olla enää kovin montaa tammikuista masussa! Niin se tammikuukin sitten tuli ja meni.

Meille syntyi poika 23.1 klo 00:06. Mittaa pikkuisella herralla 3975g ja 53,5cm, py 36,5. :heart:


Synnytys meni hyvin ja kotiin päästiin lauantaina. Kertoilen siitä tarkemmin vielä, kun saan jonkinlaisen kertomuksen raapustettua kasaan. Kaikki on kyllä niin uutta ja ihmeellistä, totuttelua uuden perheenjäsenen kanssa touhuamiseen. Onhan se niin suloinen. :heart: Itku pääsee kyllä usein, sairaalassakin kätilöt varmisteli että onhan kaikki nyt varmasti hyvin, kun niiskuttelin siellä jatkuvasti. En oo edes vielä saanut vauvakortteja luettua, kun ne on niin liikuttavia. Pitää kerätä voimia koitokseen...

Istuminen on vielä hankalaa tikkien takia (piti vähän leikkailla), mutta alakautta synnytin sitten kuitenkin ja vielä noinkin ison pojun. Vähänkös olen siitä ylpeä. =) Kuulemma hyvin mahtui tulemaan, vaikka loppuvaiheessa jäikin vähän jurraamaan paikoilleen. Imukupilla pelottelun jälkeen syntyi kyllä sitten heti rivakasti.

Mutta palailen synnytyskertomuksen kera asiaan, kun poitsu antaa äitille jälleen hieman vapaa-aikaa tisuttelulta. Onneksi on isi kotona isyyslomalla auttelemassa. :heart:

Kovasti tsemppiä ja vauvan tuoksuisia päiviä kaikille!! =)

 

Onnea synnyttäneille!! <3 Kamalaa kun täällä tulee käytyä niin vähän nykyään, ennen saatoin pyöriä tunteja foorumilla... Päivittelen kuitenkin aina, kun päivitettävää tulee

Tänään käytiin ekaa kertaa poitsun kanssa kävelyllä. Sitä tulee käytyä niin vähän nykyään ulkona, että mieli virkistyy välittömästi pienen lenkin jälkeen! Jos tästä nyt pääsisi päivittäin ulos

Tulin siihen tulokseen että noi Devisolin vitamiinitipat ei sovi lainkaan meijän herran massulle! Raukan ilmavaivat paheni niiden aloittamisen jälkeen aivan uusiin sfääreihin, nyt pitäis matkata apteekkiin ja koittaa jotain muuta. Ehkä joku, jossa on mukana maitohappoja?

Mites muuten, onko teillä nimet päätettynä? Meillä oli ihan hirveä ongelma nimen kanssa. Toinen nimi on ollut tiedossa jo pitkään, mutta etunimi ja kolmas nimi (toinen nimi on niin "tönkkö" että sen kanssa tarvii kolmannen nimen pehmentämään kokonaisuutta ;D) puuttui. Ehdottelin nimiä miehelle, mut tämä ei oikeen sanonut juuta eikä jaata, kun hänelle sillä nimellä ei ollut niin väliä. Mä halusin keksiä sellasen nimen, joka saa miehenkin sanomaan "joo, toi on hyvä". No, sellasta ei sitten helpolla löytynyt, mutta nimi on kuitenkin nyt päätetty. Sekä ensimmäinen, että kolmas. Nimiäiset pidetään kahden viikon päästä Onko muuten tapana että vanhemmatkin kutsuvat lastaan nimellä (siis keskenään, tai lapsen kanssa yksin ollessa) vasta nimiäisten/ristiäisten jälkeen? Ei oo sitten mitään havaintoa

Meillä on tultu siihen tulokseen, että imettäminen kyljellään on paras vaihtoehto. Eilen illalla imettelin normaalisti istualteen sohvalla, ja poika alkoi itkemään aina nielaistessaan. Mulle iski luonnollisesti paniikki, että mikä sitä vaivaa, sattuuko nieleminen vai eikö se onnistu vai mikä on! Kaikki illan imetykset meni näin. Koitin sitten imettää makuulteen kun mentiin nukkumaan, ja johan poika oli tyytyväinen! Yhtään ilmaa ei kuulunut menevän massuun, ja poika söi pitkään ja tyytyväisenä ja nukahtikin vielä. Oisko sitten istualteen imettäessä asento ollut pojalla huono, ja ilmaa mennyt niellessä masuun enemmän kuin maitoa?

Jahas, pitäis varmaan ottaa torkut kun täällä kerrankin nukutaan Päivät menee niin himskatin nopeesti ohitse!

Pinsuli ja pikkunen 18vrk <3

 

En tiedä muistaako minua edes kukaan, olen kyllä koko ajan taustalla lukenut teidän kirjoituksianne mutta itseltä ei koskaan irronnut mitään positiivista. Viime syksy ja tämä talvi ollut hyvinkin raskaita vaikkei uskois että viime vuosien jälkeen raskaammaksi oiskaan voinnut muuttua kun miehen syövästä ei ole kun se vuosi. On ollut perheessä masennus, syövän uusiutumispelkoja, äidillä syöpäepäily ja aivoinfarkti, eikä vieläkään diagnoosia, anopin maanisdepressivisuuden vaihtoa maaneiselle joka ollut kauheaa muuutos vaikka luulis hyväksi, itsellä hyvinkin raskas raskaus joka viimeseksi epäiltiin hepatoosia ja raskausmyrkytystä kuten esikoisellakin mutta ehti syntyä juuri kun testien piti tehdä sinä päivänä, eli viikoilla 39+1, 23.1 20.05 syntyi meidän tyttö 53 cm ja 3880 g ja nyt yritämme jättää kaikki vaikeudet taakse ja nauttia tästä arjen pyörityksestä kolmen alle 4 vuotiaan kanssa. Voin kirjoittaa tänne synnytyskertomuksenkin jos joku haluaa mutta halusin lähinnä tulla onnittelemaan kaikkia teitä ihania äitejä ja teidän uusia palleroita ja toivon että pian kaikilla tämän ryhmän odottavilla on se rakas nyytti onnellisesti sylissä. On ollut ihanaa lukea vauvauutisia tässä taustalla ja jännäillä teidän synnytystuntemuksia ja tippa linsissä lukea synnytyskertomuksia. On ollut ihanaa odottaa teidän kanssa vaikka en ole pitkään aikaan tässä kaaoksessa osannut kirjoitellakaan, en tiennyt mistä edes aloittaa niin pitkän tauon jälkeen... Kiitos tammikuun tuhisijat nauruista ja itkuista! :hug::heart:

Mamma & reipas tyttöni juuri 4 v täyttänyt, suloinen ainoa poikani 2 v & uusin perheenjäsenemme täydellinen tyttö 6 pv

 

Millimamma kyllä mä ainakin muistan sut Hirmu ikävä kuulla että teillä on vuosi ollut noin hirvittävän raskasta, on varmasti vienyt voimat aivan äärirajoille :'( Onneksi uusi pieni ihmisalku tuo elämään niitä onnellisia ja positiivisia asioita, niitä varmasti nyt tarvitsette ja olette sen ansainneet Kovasti onnea siis pienestä vauvasta! :flower:

Ja tosi kiva kun te jaksatte kirjoitella tänne synnytyskertomuksia! Niitä on joka ikinen kerta niin mukava lukea ja kyllä täytyy sanoa että suurin osahan niistä on positiivisia kokemuksia olleet vaikka ennen on ollut siinä käsityksessä että synnytykset on jotenkin kauhea ja pelottava asia ja tarinat niistä lähinnä kauheaa luettavaa. Mutta täällä ainakin teidän kertomukset on vaan hälventäneet mun pelkojani ja olen kyllä aika luottavaisella ja rohkealla mielellä menossa kohti omaa synnytyskokemustani Joten iso kiitos kaikille!

Huomenna poksuu täällä rv 40 ja olen ihan viimeisiä joukossa jotka vielä odottelee. Kyllä aika tuntuu nyt niin pitkältä kun näitä synnytysuutisia lukee kaikilta muilta. Mutta ei auta kuin odotella :snotty:

 

Eikä mitään tapahdu, nyt loppui se limaisuuskin...olen täällä vielä ensi kuussakin kirjoittelemassa, että mitään ei tapahdu. Kovasti ainakin tuntuu siltä...

Neuvolassa kävin tänään ja th sanoi heti ekaksi, että arveli minun jo jättävän tämän käynnin väliin. Melkein hänen varmaan teki mieli sanoa, että ei varata seuraavaa, et tule kuitenkaan. Mutta mulleppa hän oli jo varannut perjantaiksi kotikäynnin! Joten se sitten muutettiin ihan tavan neuvolakäynniksi Samalla sanoi laittavansa lähetteen äitipolille, yliaikakontrolliin. Siellä oli nopeaa toimintaa ja soitettiin jo tänään, että tule ensi maanantaina. No miehän menen. Mies oli vastannut puhelimeen ja kuulin unen läpi kun hän sanoi, että yritämmä tulla ennen sitä

Miehen piti mennä tänään työhaastatteluun, olivat sopineet, että työnantaja soittaa kun on tästä ohi menossa, että treffaavat sitten. Mutta ei ole kuulunut mitään koko päivänä. Heti tulee ittelle mieleen, että kunpa ei olisi sattunut mitään. Eli vielä joudun jännittämään, että tuleeko mies mukaan synnytykseen vai ei, alkaako työt vai ei.

Mutta ei mulla muuta, täällä vielä yhtenä pallona. Paino on muuten alkanut nousemaan sellaista vauhtia, että ei mitään rajaa. Viimeksi +800g, nyt +500g, toivottavasti ensi kerralla ei ihan noin paljoa. Mutta eipä sitä ole sen kummemmin kommentoitu. Ja sf-mittakaan ei ole laskusuunnassa, melkein 37cm kuulemma sai tällä kertaa! :O Mikä on sinänsä outoa, koska tilaa tuonne mahalaukkuun on kyllä minun mielestä tullut, ja hengittäminenkin on helpompaa. Ehkä se on tuo pallo vain kaatunut eteenpäin Paidat vaan venyy

Vilipi ja Tyyne 40+4

 

Meille syntyi prinsessa <3 Mitat n. 4kiloa ja 54 cm Maailman ihanin tuhisija ja kaikki meni hienosti.

 

Meille syntyi TYTTÖ torstaina 10.1.2013 rv 37+3 3015g ja 46cm täyttä kultaa!!
Eilen oli laskettuaika

PALJON ONNEA kaikille vauvan saaneille :heart: :flower:
Ja zemppiä muille loppuodotukseen!!

Ollaanko me siirtymässä tonne vauvat 0-12kk osioon?

RäsyNukke ja ihana tyttö kohta 3vkoa :heart: