Saisinkohan mä kyhättyä jonkinlaisen kertomuksen synnytyksestä...
Elikäs...
Sunnuntaina 27.01. aamulla bongasin vereslimaista vuotoa. Klo 13 alkoi tulla supistuksia säännöllisesti 7min välein jalkeilla ollessa. Jostain syystä supistukset kuitenkin harveni kun istuin tai kävin makuulle. Supistukset oli kuitenkin sitä luokkaa, että tiesin synnytyksen olevan käynnistymään päin. Odoteltiin kotona kuitenkin 12h, sillä mitään edistystä ei tapahtunut. Ehdin pikkuisen torkahtaakin ennen lähtöä, mutta kunnolla ei uni tullut. Lähdettiin sillä asenteella, että mennään nyt ainakin näytille. 28.01. klo 1 siis lähdettiin ajelemaan synnärille. Mun fiilis oli turhautunut ja ärtynyt, pelkäsin että joudutaan takas kotiin.
Sisätutkimus kertoi, että kohdunsuu oli hieman takana, väljästi kahdelle sormelle auki ja kanavaa jäljellä reilu cm. Päästiin perhehuoneeseen, isäntä kävi nukkumaan ja minäkin koitin. Ei kuitenkaan meinannut uni tulla, ehkä vähän torkahdin. Päätin mennä kuumaan suihkuun, kuuntelin samalla varaamaani musiikkia, ja se teki supistuksille hyvää. Suihkun jälkeen käppäilin ympäri huonetta.
Aamulla klo 9 aikaan vaihtui kätilö. Uusi sisätutkimus kertoi, että olin 3-4cm auki, mutta supistukset tuli edelleen samalla taajuudella, eli säännöllisesti jalkeilla, mutta epäsäännöllisesti pitkällään ollessa tai istuen. Tästä syystä kätilö vihjaili kotiinlähdöstä. Mutta kun olin kerta auennut jo noinkin hyvin lisää niin kätilö konsultoi vielä lääkäriä, joka sanoi, että ei meitä enää kotiin laiteta. Laittoivat kävelemään sairaalan käytäville. Ravattiin miehen kans rappusia kuuden kerroksen väliä pariin kertaan, sekin teki supistuksille hyvää.
Klo 12 aikoihin olin 5cm auki ja kohdunsuu oli tullu hyvin eteenpäin. Kätilö teki ronskimman sisätutkimuksen vauhdittaakseen supistuksia, ja se tehosikin. Tunnin kävelin ympäri huonetta nuuskutellen supistusten aikana kamomilla- ja piparminttuöljyjä + nojailin huonekaluihin ja keikuttelin lantiota. Alkoi jo sattua enempi.
Klo 13 aikoihin siirrytään synnytyssaliin. Ennen sinne siirtymistä oli puhetta kalvojen puhkaisusta salissa, ja annoin siihen luvan hyvillä mielin. Kätilö vielä ehdotteli, että mitä jos ei sittenkään puhkaista kalvoja, kun kerran aukeamista tapahtuu ilmankin, mutta käyrä kertoi, että makuulla ollessa supistukset on edelleen liian epäsäännöllisiä, joten kalvot puhkaistiin scalpilla. Lapsivesi oli kirkasta. Otin ilokaasun avuksi tässä kohtaa. Kätilö varoitteli, että ne kivut tulee sitten voimalla, kun kalvot puhkaistaan. Ja ehtiköhän kolme supistusta tulla, jotka oli toinen toistaan pahempia, ja jo anelin spinaalia. Makailin laverilla käyrillä kalvojen puhkaisun jälkeen, joten en päässyt liikkumalla lievittämään kipujani. Alle minuutissa kalvojen puhkaisusta olin jo sentin lisää auki eli 6 cm. Klo 14 anestesialääkäri tuli laittamaan puudutusta, minä vetelin antaumuksella ilokaasua. Puudutuksen laitto oli hyvin hankalaa, koska kivut tosiaan yltyi äkkiä sietämättömiksi. Vauva laskeutui puudutuksen laiton yhteydessä, joten tunsin jo ponnistamisentarvettakin ennenkuin piikki saatiin annettua. Se kipu oli helvetillistä (ja siitä on todisteita videoiden muodossa ), vedin ilokaasua kuin mielipuolinen, ulisin ja haukoin henkeäni kuin kala kuivalla maalla. Puudutus alkoi tehota alle vartissa. Kappas, olin auennu puudutuksen laiton aikana täydet 10cm. Alkoi ponnistuttaa, mutta vielä aika lievästi. Kätilö vaihtui ennen ponnistamista. Uusi kätilö ehdotti, että annetaan ponnistamisentarpeen vahvistua vähän aikaa, jotta ponnistaminen käy helpommin. Sängyllä kokeiltiin ponnistaa, mutten löytäny oikeaa suuntaa ponnistuksille. 15.28 alkoi ponnistaminen jakkaralla. Ponnistusvaihe kesti vain 8min eli kolmen supistuksen ajan ja tyttö syntyi kauniisti klo 15.36 mitoin 3390g ja 49cm, py 33cm, apgarit 9/9.<3 Ei repeämiä tms. Pari nirhaumaa tuli alakertaan, ei muuta. Napanuora oli kertaalleen kaulan ympäri. Siirryn sängylle ja saan tytön heti ihokontaktiin. Jälkeiset syntyi 6min päästä täydellisinä ja helposti. Vauva ryömii itse rinnalle ja imee hienosti molemmista rinnoista. Neiti kakkasikin mun paidan sisään heti. Kävin suihkussa, ja sillä välin isi ja kätilö pesi, mittaili ja puki vauvan.
Syötyäni salissa lounasta siirryttiin vauvan kanssa osastolle, missä vietettiin yksi yö kahden hengen huoneessa, ja seuraavana päivänä päästiin kotiin. (Polikliininen synnytys olisi onnistunut mikäli tyttö olis syntyny hieman aiemmin päivällä, eivät halunneet kotiuttaa yötä vasten, kun se 6h pitää olla vähintään sairaalassa synnytyksen jälkeen.)
Ponnistusvaihe oli elämäni hienoimpia kokemuksia. Kaikki meni kuin oppikirjassa!! Tilanne oli hyvin rauhallinen ja kaunis. En tuntenut kipuja, vain ponnistamisentarpeen. Tällä kertaa mun ponnistamista kehuttiin ja koen itsekin, että se meni oikein hienosti. Kaksi kätilöä otti tytön vastaan, ei ollu ylimääräistä henkilökuntaa häsäämässä siinä. Ensirakkaus iski heti kun näki tytön.<3 Siinä vaan ihmeteltiin, kun vauvaa putsailtiin, että "onko tuo meidän vauva?".
Muutenkin olen tyytyväinen synnytykseen ja luokittelen sen helpoksi, vaikka ne kivut loppupuolella olikin kovia. Mutta tulipahan kokeiltua taas luomua ja melkein pääsin loppuun asti, tulipahan ainakin koettua ne loppuvaiheenkin kivut ennenkuin spinaali vaikutti.
Mutta siis... koska supistukset oli noin epäsäännöllisen säännöllisiä niin kätilökään ei osannut arvioida mistä synnytyksen käynnistyminen pitäisi katsoa. Kyllähän ne alun supistelutkin sai edistystä aikaan, mutta ei niitä voi luokitella periaatteessa vielä synnyttämiseksi kuitenkaan. Jos synnytys lasketaan alkavaksi niistä ekoista supistuksista niin kesto on noin 27,5h, mutta jos kalvojen puhkaisusta niin vain 1h 45min. Että joo... Saas nähä sitten mitä merkattiin neuvolakorttiin.
Pisang ja Nuppu 5 päivää<3