Miks käy aina niin, että jotain hyvää tapahtuu (raskaus) ja sitten sen päälle tullaan kaatamaan puolitonnia paskaa?? Tuntuu että tää ei lopu mun kohdalla nyt millään vaan koko ajan jostain kuohastaan lisää jotain sekaan, kun ei tarpeeksi jo olisi yhden äiti-ihmisen niskassa: en minäkään kaikkea jaksa kantaa!
Tää yks hoitotäti purki tuntemuksiaan eilen työkaverilleen ja huhhuh ku helpotti! käski kävelemään samantien neuvolaan ja hakee lomaa, viis siitä mitä työnantaja sanoo: pitää pitää huoli syntymättömästä lapsesta! Kipitän maanantaina neuvolaan ja vaikka polvillani anon lomaa. Ei tässä voi väkisin kituuttaa ja tuskissaan koittaa töitä tehdä. Minun pitää ajatella omaa lastani (OMIA lapsiani), ei enää hoitolapsia. Pää on niin täynnä tätä kaikkea työsotkua, että verenpaineet oli oman mittauksen mukaan aika lailla korkeella ja kun painokaan ei ole noussut kuukaudessa mihinkään niiin alkaa oma ja lapsen vointi olemaan kyseenalainen.. En vaan voi mennä työnantajan pillin mukaan, joka ei ole myöntänyt minulle edes syyslomaa (kun sä sit kuitenkin jäät kohta pois..
häh :stick
ja töissä pitäisi olla joululoman alkuun asti. On nyt pitänyt itselleni koittaa puhua järkeä, ettei tässä oo yhtään mitään järjen palastakaan, tää touhu on jotain niin käsittämätöntä! Kamppailen itkun, kivun, kiukun ja ärtymyksen kanssa joka päivä ja saan vaan paskaa niskaani.. Eihän mun oo pakko jaksaa? En millään enää jaksaisi.. Tulis maanantai pian!
Ja tän ajan pitäs olla maailman ihaninta aikaa, koska kuitenkin annan lapselleni ensimmäisen kodin mahassani, jossa sen pitäisi voida hyvin, kasvaa ja tuntea, että äitikin voi hyvin.. juuri nyt ei siltä tunnu..
Ei oo hyvä fiilis:
- Selkä sanoo jatkuvasti poks poks..
- kiinnike kipuja on paljon
- muutama supistus tuntunut.
- Migreeni on kylässä liian usein
- verenpaineet oli omien mittauksien mukaan aikalailla korkealla..
- Väsymys (onkohan hemog, laskenut, kun ei meinaa olla virtaa ku aamulla..)
- Ei jaksa, ei kiinnosta, ei huvita, ei tee mieli tehdä mitään tuntemuksia paljon (työhön liittyvää, kotiarjessa oon koittanut olla enemmän mukana ja ottaa lapset huomioon paremmin, ku hoitoaikana..)
- pelko, että vauva ei kasva kunnolla (oma paino ei ole noussut vielä edes lähtöpainoon, vaan ollaan edelleen -3kg sen alapuolella..)
anteeks, että taas jauhan tätä samaa, mutta tuntuu jotenkin niin uskomattomalta. Ei oikeen oo muitakaan, jotka jaksais kuunnella (en viitsi kaataa tätä kaikkea miehenkään niskaan, kun se pelkää enemmän että menee työpaikka alta.. )
Koitan nyt lähtee viettämään mukavaa viikonloppua, ilman työjuttuja ja koitan samalla saada paineita hiukan alemmas, kun keksii mukavaa tekemistä (=ompelu/neulonta, vauvan vaatteet..) Hakemaan tänään autokaukaloa kotiin
Käytiin kattomassa miehen työkaverin pientä tulokasta, mikään ei voita sitä pientä tuhinaa ja vauvan tuoksua.. :heart: odottavan aika on pitkä..
Keskiviikkona urkkimaan pikkuasukin sukupuolta :heart:
niina ja 20+1 :heart: