Tammikuun tähtöset loka- ja marraskuussa

Onnea TammenTirppa ja Viii!!! Viimeinkin teidän odotus palkittiin!
Täällä vauva-arki vie kaiken ajan, koneelle ei ehdi kuin joskus harvoin. Mies palaa töihin keskiviikkona, jolloin viimeistään on kiire ja työntäyteinen arki edessä kahden kanssa.
Poika syö koko ajan, rintamaito ei riitä alkuunkaan. Vaatii myös sylissäoloa koko ajan, joten siinä ei sitten tehdä yhtään mitään. Nukkuu aika vähän päivällä, mutta yöllä hyvin.
Kaikkea hyvää teille kaikille, ei taida minun aika riittää kirjoitella muilla palstoilla vaikka kiva olisikin jakaa kokemuksia!
Sonatar ja Junior 3 vk 1 pv
 
Imetyksestä täällä ollut myös rintarauvareita. Tähän olen kokenut parhaaksi että yritän syöttää parin kolmen tunnin välein ennen kuin pikkusella kerkeää tulla hirvittävä nälkä ja jaksaa imeä rauhallisemmin. Sinä joka tätä kyselit, en tiedä onko sinulla ensimmäinen lapsi, mutta rintaraivarit ajoittuvat usein myös niihin kausiin kun hän tilaa maitoa enemmän. Silloin olen vain kestänyt huudot ja kävellyt ympäri taloa, rauhoitellut lasta ja imettänyt samalla. Pulloa en noissa tilanteissa ole antanut jottei hylkää tissiä. Rankkaa välillä kuunnella huutoa mutta kyllä se pian taas muuttuu "normaaliksi". Oletko muuten syöttänyt pullosta pikkuselle maitoa? Esikko oli taas semmonen tapaus että rintaraivarit johti siitä että sai pullosta helpommin maitoa ja pikkuhiljaa hylkäsi tissin kokonaan. Hän sai päivittäin kerran pari pullosta. Se voi olla myös lapsen persoonallisuudesta kiinni kuinka helposti ne pullosyötöt vaikuttaa tissisyöttämiseen. Tän toisen kohdalla taas saa pullosta harvoin ja ei osaa kunnolla edes juoda siitä. Minun sylissä ei suostu edes juomaan pullosta. Ja iltasin/alkuyöstä on luontaista että lapsi syö tiuhaan jotta jaksaa yön nukkua. Voithan alkaa yrittää syöttää tiheämmin jo alkuillasta, jotta rytmi kääntyisi enemmän oikeaksi? Ja yöllä maidontuotanto on runsasta myös täällä. Pumppailla en ole kuin vasta aamulla. Liivinsuojia menee yöllä paljon ja pidän pyyhettä vielä liivinsuojien ja imetystopin välissä taitettuna. Ja pyyhkeitäkin kastuu pari yössä. Pumppailu taas lisää maidontuotantoa, sitä kehotettiin neuvolan ohjeen mukaan välttämään kun maitoa tulee täälläkin muutenkin yli oman tarpeen. Mutta mikäli haluat todella imettää niin yritä kestää se huuto ja vältä pulloa, jottei käy niin kun meidän esikon kohdalla :( tai anna vain vähän pullosta jotta rauhottuu ja siirry tissiin. Googleta ja kokeile. Tässä omia kokemuksiani. Toivottavasti oli jotain apua :)

Yritän roikkua täällä niin kauan kun keskustelua riittää :) kaikki mitä haluun omia asioita tehdä on pois mun yöunista mut pakko niitä "omia asioitakin" on olla joka päivä :) ainakin mulla ;)

Täällä ristiäiset 23 pvä ja hormooninäpyt alkaa olla jo onneks historiaa :)

Tsemiä vasta vauva-arkea aloittaville!!

Kusma ja typy 6vk
 
Heippa pitkästä aikaa! Täälläkin päivät vaan hujahtaa pojan kanssa ollessa, aika menee ihan hirveen nopeaan.

Rintaraivareita on täälläkin ollut viime päivinä aika useaankin. Itselle tulee paha mieli, kun ei voi oikein toista auttaa. Nyt eilen huomasin, että rinnoista, varsinkin oikeasta suihkuaa maitoa ihan itsestäänkin, joten voisikohan tuo suihkuaminen (joka varmaan vauvan imiessä on vielä voimakaampi) olla syy tuohon raivoamiseen..? Tänä aamuna, kun ei suostunut syömään vaan tarttui rintaan ja yhden ilmaisun jälkeen repi itsensä irti, laitoin rintakumin ja kas vain, suostui muutaman minuutin imemään. Muutenkin syöttökerrat ovat lyhentyneet entisten 20 minuutin sijaan 5-10 minuuttisiksi. Ilmeisesti vauva kuitenkin saa tarpeeksi maitoa tuossakin ajassa, kun painoa on tullut reilusti yli 300 g viikossa!? Kakkaa ja pissaakin tulee useaan otteeseen päivän aikana. Ei kai niitäkään tulisi noin paljoa, jos vauva ei saisi tarpeeksi maitoa.. Kuten varmaan mun kirjoituksesta näkyy, olen jatkuvasti huolissani riittääkö maito vaikka kaikki merkit viittaavat siihen, että se riittää ja sitä on enemmänkin kuin tarpeeksi. Ensi torstaina on seuraava lääkäri, joten siellä sitten nähdään miten on tähän asti pärjätty.

Täälläkin on vauvan kasvoille ilmaantunut aika runsaastikin finnejä, onko ne juuri niitä hornoninäppyjä? Tuommoisia punaisia pieniä laikkuja, joiden keskellä on valkoista. Ilmeisesti lähtevät itsestään eikä tarvitse mitään hoitoa?

kylvetättekö kuinka usein vauvaa? Miten ensimmäiset kylvyn ovat sujuneet? Meillä on nyt kylvetetty 3 kertaa, joista vain ensimmäinen meni vähän itkiessä, mutta viimeiset kaksi kertaa oikein rauhallisesti :)

Nyt vaavi nukkuu, joten yritänpä minäkin vähän lepäillä. Hyvää vauva-arkea kaikille!

Titti ja poika 4vko 1pv
 
Viimeksi muokattu:
Rintaraivarit voisi täälläkin enemmän johtua siitä, että maito tosiaan suihkuaa rinnasta heti parin ekan imun jälkeen. Vauva riuhtaisee itsensä irti ja sitten on koko naama maitosuihkussa, tai vaatteet, tai matto tai huonekalut :LOL: Tosin ei tuo päde niihin alkuyön syöttöihin, kun tuntuu että rinnat on jo tyhjät.. Joo, esikoinenhan täällä on, joten ihan uusia juttuja mulle. Alkuun yritin kärsivällisesti vaan imettää ja rauhoitella vauvaa raivarissa, mutta joskus toimii myös se, että antaa siinä kohtaa vauvalle tutin suuhun. Vauva saattaa jopa hetkeksi nukahtaa, ainakin rauhoittuu ja sitten yritetään syömistä myöhemmin uudelleen. Pullosta vauva saa pumpattua maitoa melkein joka ilta. Ehkä jätän sen pulloruokinnan hetkeksi kokonaan pois ja syötän sitten yöllä tiuhemmin. Kyllähän se hyvinkin saattaisi ratkaista molemmat ongelmat, rintaraivarit ja maidon pumppaamisen tarpeen yöllä. Kiitos kommenteista, kaikki uudet ajatukset ja kokemukset on tervetulleita! Äkkiä jumiutuu vaan niihin omiin mietteisiin, kun ei ehkä aivot ihan täysillä kulje :)

Minäkin olin alkuun huolissani maidon riittävyydestä, vaikka tyttö kasvoi hurjasti neuvolan mittausten mukaan. Jossakin kohtaa vielä kakkavaipat vähenivät, tosin pissat lisääntyivät, mutta siltikin ajattelin ettei tyttö saa tarpeeksi maitoa. Kunnes sitten tyttö rupesi pyöristymään ihan silmissä! Sitten taas epäilin, että tuleeko sitä maitoa kuitenkin liikaa, että ylisyötän vauvaa. Neuvolan täti kuitenkin naureskeli, että rintamaidolla syötetyt vauvat ovat monesti vähän pyöreämpiä eikä alle vuoden ikäisten kohdalla oikeastaan koskaan ole ylisyötön vaaraa. Kaikenmoisia juttuja sitä vaan pohtii esikoisen kanssa :)

hormoninäpyt ovat juurikin sellaisia pieniä finnin näköisiä. Meillä ainakin naamassa iho punoittaa kunnolla, isoina laikkuina, sen jälkeen kun se finnin näköinen näppy on laskenut. Siihen punoitukseen olen laittanut bebanthenia ja aika nopsasti se punoitus sitten katoaa. Niitä hitsin näppyjä vaan tulee koko ajan lisää ja lisää!

Meillä on kylvetty pari kertaa viikossa. Aika monta kylpyä on jo takana. Ekalla kerralla oli vähän kitinää, mutta sen jälkeen hommasta on vaan nautittu. Veteen laitetaan pari tippaa kylpyöljyä ja mun mielestä joka kylvyn jälkeen iho on jotenkin raikkaampi ja kuulaampi. Meidän tyttö tuntuu olevan melkoinen kuumakalle, aina on pää märkänä, tai koko selkäpuoli jos esim. makaa jossakin toppapussissa ulkona. Ja kun vielä noita hormoninäppyjä on levinnyt rintaan ja yläselkään, niin ajateltiin vielä lisätä yksi suihkukerta viikkoon. Että siis saataisiin kaikki hiki kunnolla pestyä pois, pelkällä vedellä siis kuitenkin. Nyt on käyty kaksi kertaa suihkussa vauvan kanssa ja hienosti sekin sujuu. Lämmin vesi nyt tuntuu muutenkin olevan ihan huippu juttu.

Vielä kun keksisi miten pinnasängystä saisi tehtyä vauvan lempinukkumapaikan. Tuntuu että kaikkialla muualla nukutaan kyllä, mutta pinniksessä heti herätään..

-Burmilla ja tytsy 5vk 5pv
 
Onnea Valentine, Vii ja Tammentirppa! :flower::flower::flower: Nyt taitaa olla viimeisetkin tammikuiset syntyneet. Tammentirpalla taisi olla aikamoisen rankka synnytys, toivottavasti toipuminen on kuitenkin jo alkanut. Maddikin on varmasti jo saanut oman käärönsä kainaloon, toivottavasti sielläkin kaikki hyvin.

Aleksandralle on pitänyt laittaa tsempityksiä, kuulostaa aika raskaalta tuo vauva-arjen alkutaival. Muista että baby blueson ihan tavallista ja sellainen alakulo kyllä helpottaa, kun arkikin lähtee paremmin sujumaan. Ja valoa kohti tässä mennään koko ajan! Ja tällä tarkoitan sitä, että alkuvaikeudet oikeasti helpottavat, mitä enemmän aikaa kuluu. Vauvan ruuansulatuselimistö kehittyy ja syömisestä ja nukkumisesta tulee sen myötä helpompaa. Ja sekin on ihan tavallista, että tunteet vauvaa kohtaan eivät välttämättä alussa ole pelkkää suurta rakkautta, vaan voivat välillä olla jopa välinpitämättömät. Kun tuntuu, että vauva on tyytymätön ja itkee/huutaa riippumatta siitä, miten häntä hoivaa tai mitä keinoja yrittää, niin turhauttaahan se. (Näin ainakin itse koin.) Toki jos ahdistus ja epätoivo eivät ala jossain vaiheessa helpottaa, pitää miettiä, tarvitseeko jonkinlaista apua. Onneksi sellaista on saatavilla. Ja muistakaa, että nyt jos koskaan on sellainen aika, että meidän täytyy välillä saada kaataa nämä huolet ja murheet ystävien niskaan. Jos ne ei sitä kestä, niin eivät ole kummoisia ystäviä. Ideaalia tietty olis, jos ystävä olisi samassa tilanteessa ja voisi saada vertaistukea. Ainakin sitä voi saada tällaisilta palstoilta.

Hormoninäpyistä, meillä alkoi 3-4 viikon iässä ja nyt 6-viikkoisena alkaa vähenemään. Voi mennä tosi pahankin näköiseksi ja levitää rintaan ja selkään, mutta kyllä ne niitä ohimeneviä hormoninäppyjä silti on. Olikohan muuten niin, että pelkkää vastketta saavat eivät noita näppyjä saa? Että liittyy äidinmaidon syömiseen?

Meillä oli neuvola ja vauvalla painoa nyt 4300. Hurja nousu, kun syntymäpaino oli 3100! Meillä vauva saa silloin tällöin iltaisin lisämaitoa, korviketta, jolloin se iltahuuto lakkaa ja päästään kaikki nukkumaan. Ehkä joka kolmas tai joka toinen päivä.
Toivoisin, että tästä päästäisiin eroon ja pelkkä oma maito riittäisi, mutta hyvä näinkin. Kusmalta tuli hyviä imetysvinkkejä, kiitos niistä!

Kylvetyksestä, aika harvakseltaan meillä on kylvetetty. :) Ei edes kerran viikossa, huih! ;) Aluksi vauvan iho oli niin kuiva, ettei suositeltu ja nyt tuntuu, että kun sitä pyllyäkin pesee jatkuvasti ja kasvoja ja taipeita pyyhkii kostealla, niin ei ole niin tarvetta.

Burmilla, auttaisiko tuohon sänkyasiaan se, että laittaisit pinnikseen alkuun sen äitiyspakkauslaatikon? Tai pienentäisit sänkyä vaikka pyyhekääröillä? Näin sänky olisi turvallisemman tuntuinen "pesä" vauvalle.

Mukavaa kevään odotusta kaikille! :) Ajatelkaa, parin kuukauden päästä ei enää tarvitse pakata vauvaa niin paksuihin toppakerroksiin ja kotoa lähtö helpottuu!

Tellu po + tyttö 6 vk
 
  • Tykkää
Reactions: Titti.
Heippa kaikille! Pitäny ilmoitella jo ajat sitten mut aina jäänyt viesti kesken... Rankka oli synnytys itse kullekin ja vauva piti jättää viikoksi osaston hoiviin mut kaikki on jo toipumaan päin, jopa mun mies joka järkyttyi kovasti ku vauva kiikutettiin heti syntymän jälkeen pois.

Synnytys tosiaan alkoi vesien menolla, supistukset alkoi pari tuntia siitä. Ei kyllä riittäny mikään itse toteutettu kivunlievitysyritys, varsinkaan ku synnytys vei kahdet yöunet enkä supistusten takia pystyny nukkumaan. Kaikki mahdolliset otin ja ne toimikin mulla tosi hyvin, epiduraali toi vielä ennen ponnistusvaihetta parin tunnin unet. Avautumisvaihe oli alusta törkeän hidas, eka vuorokausi meni siinä. Loput aukes sit parissa tunnissa. Vauva tuli lopulta imukupin avulla ulos ku oli päättänyt tulla hartiat leveenä. Jumittui sen takia hetkeks, kakkas lapsiveteen ja hörppäs sitä lopussa keuhkoihin asti ja joutui siks lastenosastolla viettämään ekan viikon, alussa tuettiin hapetusta mut muuten ei tarvinnu varsinaisesti mitään hoitoa, halusivat vain varalta seurata ettei tuu infektiota ja että jaksaa muutenki.

Ero vauvasta heti alkuun oli kyl kauheeta, samoin huoli toipumisesta. Mut vauva on muuten terve, ei saanu ees infektiota ja ite oon toipunu myös tosi äkkiä, ainaki fyysisesti. Imetyskin lähti käyntiin yli odotusten, maitoa tuli jo ekasta päivästä lähtien ja saan alkaa luovuttamaan sitä kun sitä tulee niin paljon. Vauva onkin ihanasti pyöristyny :) Itellä kutistu yllättävän äkkiä maha ja 10 kg putos paino aika nopeesti. Onneks vielä on varaakin lähtöpainoon nähden, imetys on aika kuluttavaa touhua.

Vauva ei ollukaan sit mikään iso, 50 cm ja 3,5 kg. Kuten raskausaikana, on tosi jäntevä viuhtoja :) varmaan kääntyy kohta heheh. Ja aika voimakastahtoisen ja uteliaan oloinen, pontevasti ilmaisee itseään mut ei itke turhia, kerrassaan hurmaava persoona :) syli- ja tissivauva, syö paljon ja myös nukkuu monta tuntia putkeen. Söpö ku mikä tietty :) Ihana ku silä pullahti pyöreäksi noi posket tällä viikolla, ne on niiiin pehmeet ja sileet että niitä jaksais ihastella päivät pitkät :D

Baby bluesia ollu täällä myös, osittain varmaan rankan alun vuoksi ja nyt iskeneen flunssan vuoksi. Imetyksen haasteita koettu täälläkin, ongelma se on sekin et maitoa tulee paljon. Vauvaa on ihana hoitaa mut on tää kyl ihan kokopäivätyö. Muut murheet verottaa äkkiä jaksamista ja välillä on pakko lykätä vauva miehelle ja ite yrittää levätä jotta jaksais taas. Kiitollinen oon että vauva on terve :)

Onnittelut ja valtavat tsempit kaikille!! :)
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Titti.
No niin, eilen oli 1 kk lääkärintarkastus ja kaikki on hyvin, painokin on noussut sairaalan lähtöpainosta 1300g, joten kai se nyt on munkin uskottava, että mun maito riittää! :whistle: pituuttakin oli tullu 5 cm. Kaikenkaikkiaan asiat hyvin, joten tästä on hyvä jatkaa.

Tuttia ei olla vielä annettu pojalle. Tässä nyt ollaan pohdiskeltu, että antaako vaiko ei. Miten teillä muilla, onko tutti käytössä? Tuntuu, että nyt viimeaikoina on vauvan imemisen tarve lisääntynyt ja usein haluaa tissin suuhun vaan lutkuttaaksen jotain. Pidemmän päälle käy kyllä tisseihin tommonen iänikuinen imeminen, joten se jo yksistään puoltaa tutin antamista. Toisaalta ollaan "jo" näinkin pitkälle tultu ilman tuttia, joten oisko tyhmää sortua siihen vasta nyt? Sitäkin oon miettinyt, että viekö tutti sitten vauvan imemishaluja ja on pois sitten maidonimemisestä jollain tavalla? Jostain myös luin, että on osoitettu tutin ehkäisevän kätkytkuolemalta. Apua, en osaa päättää! :confused:

Meidän vauvalla on myös tosi pitkät kynnet, joilla se on jo saanut muutaman naarmun aikaiseksi kasvoilleen. Missä vaiheessa voi noin pienen kynsiä leikata?

Joku tossa mainitsi myös, ettei vauva nuku omassa sängyssään. Meillä on sama juttu, vaikka kuinka nukuttaisiin ensin sylissä ja sitten laittaa omaan sänkyyn niin eiköhän se kohta ala puhisemaan ja herää ja alkaa valittaa. Niinpä vauva nukkuu meillä vanhempien sängyssä... Haluisin kyllä totuttaa sen nukkumaan omassa sängyssä mutten tiedä miten..
 
Moro! Täälläkin saatiin perheenlisäystä 5.2. Tyttö oli 52cm pitkä ja hiukan vajaa 4kg. Synnytys oli rankka, repesin kiitettävästi ja kun ponnistusvaiheessa väsyin, niin mulle tehtiin episiotomia. Niitä arpia ollaan täällä paranneltu, tuntuu, ettei kipu hellitä ollenkaan ja se on sekä ikävää että jotenkin noloa :( En haluaisi vvalittaa miehhelle. Tyttö meni heti synnäriltä teholle saamaan antibioottia, kun vesien menosta synnytykseen meni vuorokausi. Sairaalassa oltiinkin sitten 7vrk.
Rankkaa on välillä täälläkin tytön ihanuudesta huolimatta. Välillä kalvaa huoli, välillä väsymys, alakulo, kipu, avuttomuus tai harmi. Miten noin pieni kikkare voikaan aiheuttaa kaikenlaista myrskyä...?

Onnea teille muillekin muksuista!

Meillä on kylvetty kotona kerran, saatiin ohje kylvettää 1-2x viikossa. Kynnet saa leikata kahden viikon iässä, aiemmin on kynsivallin tulehduksen riski.

Meillä muksu nukkuu mun vieressäni. Kysyin kätilöltä sairaalassa, miten saan vauvan nukkumaan omassa sängyssään, hän vastasi, että miksi pitäisi saada. :) En siis kummeksu tai arvostel.e, missä kukakin nukuttaa, sain vaan itselleni vapautuksen antaa lapsen nukkua vieressä. Meillä imetyskin sujuu näin helpommin.
 
  • Tykkää
Reactions: Titti.
Iltaa!
Kerrankin sain pikkuneidin nukkumaan omaan sänkyyn jo ennen kymppiä. Yleensä siellä kitistään sinne 24-01 asti kun ei haluta nukkua siellä :( täällä eka kk neiti nukkui vieressä/sitterissä. Olin myös kovin huolissaan silloin, että miksi ei nuku omassa sängyssä. Antakaa ajan kulua, kyllä se siellä nukkuu jossain vaiheessa. Täällä alkoi nukkua siinä 1kk iässä. Ja nyt en enää anna nukkua sitterissä. Oleko kokeillut unipussia/kapalointia? Entä musiikkia?

Tutista esikolle sitä ei aluksi annettu, mutta sitten kun alkoi kitinään (koliikkia) mennä hermot, ja yritin tuttia tarjoilla, niin ei neiti sitä syönyt. Se oli siis kestettävä. Nyt tän tokan kohalla se ei myöskään alussa syönyt tuttia, mutta sen verran tiuhaan sitä sille annoin ja vähän väkisin käskin sen sitä syömään ni nyt maistuu. Turvaistuimeen kun pääsee tutti suussa ni kyllä on hiljasta neitiä. Yöllä neiti ei tuttia syö/saa. Ainoastaan nukahtamiseen ja sen jälkeen sylkee tutin pois. Yöllä en sitä sille anna. Et meillä se toimii lähinnä rauhottelemiseen. Ja nykyään kun mahavaivoihin täytyy antaa maidonsakeuttajaa (kirkasta limasta mössöä), niin saan sen paremmin sille alas kun antaa tutin heti perään suuhun kun aineen on sille antanut. Tämä saattaa toimia myös muiden lääkkeiden kohalla? Lisäks luin kans, että ehkäsis kätkytkuolemia, mutta onko sitäkään täysin todistettu? Eihän sitä täysin tiedetä, mistä toi kuolema johtuu? Enkä siks sitä jaksa pelätä. Mutta jos sattui saamaan refluksista kärsivän vauvan, niin kun meillä, ni siihen myös auttaa tutin käyttö. Nieleminen estää sen tavaran nousun takasin ylös. Itse koin, että helpommalla pääsee kun antaa sille sen tutin ja päättäväisesti alkaa vieroittamaan sitä heti 6kk jälkeen pois. Purulelut on sit niitä hampaita varten :) Ja innolla odotan myös pottailun aloittamista 6kk iässä. Ihanaa silloin on jo kesä :)

Täällä ristiäiset stressaa. Näin jo painajaista siitä kuinka kermat yms oli just loppu jostain syystä jääkaapissa kun piti alkaa päällystämään kakkuja ja ensimmäiset vieraat oli jo tulossa. Täytyy herätä hyvissä ajoin viikon päästä siis.

Minä ostin esikolle 1v4kk hellokitty kaksiteräiset luistimet ja kypärän ja huomenna olis tarkotus lähteä niitä testaileen. Innolla odotan miten siinä käy :) Hirveesti stressaan kaikesta (koti, raha-asiat, miehen työttömyys yms) koko ajan, mutta silti touhua riittää. Tuntuu etten kerkee pysähtyy millonkaan. Paitsi sillon kun imetän tai katon salkkareita. Ne on mun rauhottumisen hetkiä.

Ens viikoks varasinkin itelle aimo annoksen hemmottelua. Kasvohoidon, ripsien taivutuksen, käsi ja kynsihoidon. Silloin aijon laittaa vain silmät kiinni ja nauttia tai vaikka nukkua :D

Kyllä ne inhottavat ajatukset vielä kaikkoaa. Kova työ päästä edelleen kyllä ajatuksesta että kämpän ei tarvitse olla siisti kokoajan. Tai tiskit laitettuna. Elämä on vielä yhtä hullunmyllyä, mutta yritetään elää sen mukana. Vaikka harvasa päivä mietin et kun nää päivät menee näin äkkiä, niin mitä järkeä tässä elämässä on? Ja miks pitää koko ajan säästää, miks ei voi nauttia siitä rahamäärästä mitä on. Nää on näitä ihme ajatuksia mitä en saa pois päästäni. Mutta tätä se elämä on. Synnytään ja kuollaan pois. Tulipas syvällistä pohdintaa :D

Mutta pakko kysyä, Onko täällä ketään Jyväskylän alueelta? Olis kiva käydä jonkun kanssa yhtäaikaa puistoilemassa kun nää kaverit alkaa kaikkoamaan :/

Kusma ja typy 7vk
 
Ja imettämisestä vielä. Neiti on nyt 7vk ja pumppaan maitoa enää aamusin yön jälkeen. Maidon tulo on tasaantunut niin ettei muullon tarvi. Aamusin pumppaan siks, et jos mun täytyy päivällä lähtee johonkin/käyn kaupassa ilman vauvaa, ni siellä on joka päivä sitä maitoa jääkaapissa. Ja jos ei vauva syö iltaan mennessä ni esikko kyllä juo :) ei mee hukkaan. Ja tänään huomasin, että liikunta lisää maidontuotantoa. Ainakin täällä.

Mutta unet kutsuu, alkaa jo olla niin sekavaa tekstiä xD
 
Heippa kaikille ja paljon onnea vauvan saaneille! :flower:

Tänne ei mitään uutta kuulu oikeastaan, ainoa uusi juttu on että nännikumin jätin pois nyt kokonaan, ilmeisesti oli vaan alussa pojalla joku tarttumisongelma :D Nyt imetys sujuu hyvin ilmankin, olisi pitänyt jo aiemmin tajuta kokeilla ilman.

Täälläkään ei vauva vielä omassa sängyssään viihdy vaan nukkuu mun vieressä. Mies nukkuu kyllä samassa sängyssä mutta ollaan turvallisuussyistä rajattu peti imetystyynyllä ettei vaan vahingossakaan ukko vierähdä poitsun päälle. Hyvin on yöt menny eikä mulla oikeastaan ole enää edes kiire nukuttaa pientä pinnasänkyyn, ihanaa kun pieni tuhisee kyljessä :heart:

Masuvaivat helpotti meillä huomattavasti kun vaihdettiin disflatyl cuplatoniin. Lisäksi oon ollu syömättä mitään "pierettäviä" juttuja (kaalit, pavut, herneet, kahvi, ruisleipä) ja röyhtäytetään aina kunnolla syönnin jälkeen. Myös mahahierontaa oon pojalle antanu kerran-kaks päivässä ja se on myös auttanu hyvin :) Enää hyvin vähän tulee tunnin huutojaksoja, en edes muista milloin viimeksi.

Itse en oikeastaan ole masennuksesta kärsiny pahemmin, alkaa välillä vaan itkettää suht pienet jutut. Tuntuu että mies saa paljon enemmän käydä joka paikassa ja näkee ihmisiä ja muutaman kerran olen lähes itkuun asti loukkaantunut kun tuntuu siltä että mä vaan täällä kotosalla aina istun ja päivystän. Nyt kun mies oli kipeänä pari viikkoa sitten ja joutui tietysti lepäillä paljon eikä ulkona voinut käydä niin heti alkoi kamala marina kun ensimmäisenä kuumeettomana päivänä en päästäny herraa ulos ettei vaan pahene olo. Oli kuulemma niin kamalan tylsää ja kun ehdotin että voisi vaikka tiskata niin kiukutteli siitä että jotain kivaa olisi pitänyt saada tehdä. Annoinkin kyllä pienen itkun sekaisen ripityksen sen jälkeen mun elämästä joka ei todellakaan ole mitään juhlaa enää vaan puhdasta arjen pyöritystä, kun vauva nukkuu niin pesen pyykkiä, teen ruokaa, siivoilen, tiskaan... Alkoi tosissaan vituttaa ison miehen kitinä kun ei nyt mitään kivaa saanu ulkona tehdä |O

Täällä myös vaivaa kaverien puute, harmi kun ei olla kusma samalla suunnalla ollenkaan :(

Poitsu on kyllä kasvanu hurjasti, viime neuvolassa painoi jo 4680g ja pituuttakin oli 56cm, saa nähä mitkä mitat saadaan torstain neuvolassa :) On kyllä niin suloinen tapaus muutenkin, kamalasti seurustelee ja hymy sulattaa kaikkien sydämet :heart:


Mijau ja poitsu 4vko6pvä
 
Mijau ehkä miehesi ei ole vielä tottunut uuteen elämään. Keskustelkaa asiasta sovussa. Yhdessä se lapsi on tehty niin kyllä sen vastuukin mielestäni yhdessä pitäs jakaa . Niistä omista jutuista on vaan luovuttava hetkeksi. Mutta kokemuksesta tiedän ettei se kaikille oo helppoa. Itse esikon kohdalla meillä tilanne oli toisinpäin. Mutta pikkuhiljaa pystyin luopumaan niistä omista jutuista. Ja nyt toisen jälkeen mieskin on entistä enemmän mukana arjen pyörityksessä. Vaikkakin kyllä se päivän suunnittelu jää mulle (tiskit , ruoka, pyykit). Ja mies on alkanut lähteä mukaan kun käymme kahvilla ja puistoilemassa. Mutta osa syynä on tähän miehen aktiivisuuteen Super Nanny ohjelma!!! Laitan sen tarkoituksella aina näkymään jos huomaan et se tulee telkkarista. Ja mies tietokoneella istuessaan myös seuraa sitä. Sieltä saa hyviä vinkkejä. Katsokaa yhdessä pari jaksoa ja jutelkaa! :) Ja muista et kämppä saa välillä näyttää kaatopaikalta vaikka ajatukset sanois toisin. Niin on ihan varmasti joka lapsiperheessä välillä. Tsemppiä!!
 
Huoh, onpa ollut kamala päivä. Perhepäivähoitajaksi en kyllä koskaan ryhdy, näissä kahdessakin on tekemistä. :( Tai no, perhepäivähoitajan ei tarvitse hoitaa sairaita lapsia, että siinä mielessä pääsee helpommalla... Esikoinen 2 v siis kipeänä, kunnon flunssa. Onneksi on influenssarokotus, ettei tarvitse pelätä että sitä olisi. Kuumeinen, väsynyt, itkuinen (kaksi jälkimmäistä luonnehdintaa pätevät myös minuun) ja se NENÄ! Miten se voi vuotaa noin, että paitakin on koko ajan märkä. Olen tänään ja viime yönä kuullut sanat "nenä pyyhkii" ehkä satoja kertoja. Yritä siinä sitten nukuttaa/nukkua,kun tuo toistuu puolen minuutin välein. :( Joopa joo, väsyttää ja kamala jysäri päässä, kun ei ole saanut nukkua. Kurjalta tuntuu myös, kun vauvaa joutuu ignooraamaan koko ajan. Ja kurjin olo on varmasti tuolla lapsella. Ei kyllä kannattaisi työkavereiden kadehtia niitä kollegoja, jotka "saavat" jäädä kotiin sairaan lapsen kanssa. Pahimmillaan se on ihan hirveää. Valitsisin koska tahansa työpäivän!

No olipas valitusta. Tuntuu vaan, että mies saa käydä töissä "lepäämässä", kun itse saa pyörittää tätä kaaosta. Mijau, tiedän miltä susta tuntuu, kun itsellä ei elämässä just tällä hetkellä tunnu olevän mitään muuta kuin pyykkäystä yms yms. Sitä kadehtii mieheltä jopa kauppareissuja, kun se pääsee niille työpäivän jälkeen YKSIN. Kun joskus saisi edes puoli tuntia omaa aikaa, sellaista ettei tarvitse millään tavalla reagoida lasten tarpeisiin. Onneksi viikonloppuna sain, kun mies kävi leikkipuistossa molempien lasten kanssa! Ensimmäistä kertaa vauvan syntymän jälkeen. Oli ihanaa. :) Kaikesta tästä valituksesta huolimatta on se perusarki mun mielestä just kaikken parasta, touhuaminen lasten kanssa ja jopa nuo arkiset askareetkin. Välillä vaan ottaa päähän tai väsyttää.
 
Titti kyseli tutista. Me otettiin käyttöön jo puolentoista viikon ikäisenä, jotain apua siihen huutamiseen. Esikoisella sinniteltiin 1,5 - 2 kk ikäiseksi ja sitten otettiin käyttöön. Nyt en nähnyt mitään erityistä syytä pantata tuttia, kun tiesin, mikä suunnaton apu siitä voi olla. Vauvan imemisen tarpeeseen ei aina tissi auta, esikoista ärsytti, kun siitä tuli maitoa, vaikka olisi vaan halunnut lutkuttaa. Tosin tutista tuli kyllä sitten todella tärkeä, mutta siitä huolimatta siitä luopuminen kävi kohtalaisen helposti.

Muakin stressaa nimiäiset. Nyt kun on väsynyt ja päätä särkee, niin että oksettaa, tekisi mieli perua koko juttu. Mutta onneksi aikaa on vielä pari viikkoa. Pitäisi vielä keksiä toinen nimi, mikään mitä ollaan pyöritelty, ei ole oikein sykähdyttänyt.

Kusman hemmottelut kuulostaa ihanalta! :) Rentoudu nyt oikein kunnolla! Mun pitäisi varata kampaaja ensi viikolle, jotta olisin jotenkin ihmismäinen niissä nimiäisissä. Vauva joutuu kyllä varmaan tulemaan mukaan, toivottavasti nukkuu kiltisti koko ajan. Hemmottelua siis tiedossa mullekin. :)

Tellu po ja tyttö 7 vk
 
Kummasti sitä on jo turtunut tähän arjen pyörittämiseen, eikä enää edes itketä ihan joka päivä. Vituttaa kyllä sitäkin enemmän, kun muksu huutaa eikä mikään tunnu auttavan kuin hetkeksi kerrallaan. Itsellä on jo kroppa ihan hajalla tästä jatkuvasta edestakaisin ravaamisesta vauva sylissä tai kantorepussa. Ne pienet hetket, kun tuo nukkuu niin menee kyllä ihan vain kaikkiin pakollisiin kotitöihin. Niin ja tuttia täällä ei kelpuuteta, kun eihän siitä mitään maitoa tule. Syljetään pois ja huudetaan vain kahta kauheammin. Onneksi edes yöt nukkuu hyvin ja herää vain pari kertaa syömään.

Ei tää kyllä mitään herkkua ole, enkä ainakaan vielä voi mitenkään väittää nauttivani äitiydestä. Ne pienet iloiset hetket tässä uudessa elämässä on tosiaankin niin pieniä, etteivät kyllä riitä korvaamaan kaikkea sitä huutoa ja muuta paskaa. Onneksi tää äitiys"loma" on kohta ohi ja pääsen takaisin töihin. Saa mies nauttia tästä herkusta sitten oikein kokopäiväisesti. :kieh:

Täällä menee kaikki aika ja energia ihan vain arjen pyörittämiseen eli ei ole kyllä pienintäkään mielenkiintoa mitään nimiäisiä järjestää. Ei kyllä olisi rahaakaan moiseen ja nimikin on jo paljastettu oikeastaan kaikille. Inhoan muutenkin kaikenlaisia sukujuhlia, että ei ole ihan meikäläisen juttu alkaa sellaisia itse järjestämään.

Voimia kaikille muille väsyneille ja arkeensa vittuuntuneille. :headwall:
 
Viimeksi muokattu:
Pikapäivitys puhelimella.

Tsemppiä sairaan lapsen hoitamiseen. Täällä esikolla viime viikolla ihka eka oksutauti ja sese vasta hirveää oli :( ja samalla oltiin miehen kanssa siinä myös. Onneks kuitenki meni niin että oltiin kaikki eri päivinä oksella ni jaksettiin miehen kanssa hoitaa lapsia vuorotellen. Ja siihen päälle vielä kuratauti. Itsellä ei onneks sitä juurikaan ollut, mutta esikolla. Voi sitä paskan määrää joka valuu joka puolelta vaippaa. Ja turhautumista kun hetken päästä oli ssmanlaiset vaipassa :( onneks on ohi. Vauva taisi säästyä tältä, onneksi.

Voimia teille muille arjen pyöritykseen! Täällä saan onneksi vielä nauttia kun mies on työttömänä ja ollaan molemmat kotona. Vuoro aamut heräämiseen ni jaksaa hitusen paremmin. Vaikkakin yksin oon vauvan yösyötöstä hoitanu. Kroppa on tähän jo niin tottunut ettei haittaa. Nyt kun vauvan masuvaivat ei enää vie voimia, niin alan nauttia tästä kotiäidin roolista :) ihanaa nähä kun Esikko tykkää touhuta vanhempien kanssa kaikkea. Koti on nykyään vasta kakkossijalla.

Hemmottelut oli ja meni ja oli ihanaa! Nyt niillä voimilla mitä kroppa keräs on järjestettävä vielä su ristiäiset. Saisivat olla jo ohi.

Täällä muuten jälkitarkastus jo ollut ja luultavasti mahassa lievää endometriaa. Kunpa ei vaikuttaisi tulevien lapsien saantiin :(

Voimia!
 
Heippa! :) Vauvaa tässä syötän ja ajattelin kertoa kuulumisia, onhan se itestäki kuitenki tosi kiva lukea miten muilla... :)

Meillä on pääosin kaikki tosi hyvin, vauvan vatsavaivat ainut ikävä juttu oikeastaan. D-tippoja on kokeiltu kahta merkkiä eikä oo passannu, nyt yhen päivän ollu taukoa että masu saa toipua.

Lisäksi vauva pulauttelee herkästi. Ehkä lievää refluksia taustalla. Surettaa pieni masuvaivojensa kans mut ei se onneks ainakaan pahasti mistään vaikuta kärsivän kun edelleen minusta itkee tosi vähän. Iltaisin saattaa hetken aikaa itkeä eikä kuitenkaan tunnu olevan nälkä mikä muutoin on ollu pääsyy itkuun. Ja ruoka on maistunu edelleen hyvin, vauveli on kasvattanu itelleen oikeinki pulskat posket ja kaksoisleuan :D Ihan komea saavutus vähän alta neliviikkoiselta :)

Tosi jännä muuten ku alussa tää oli ihan älyttömän paljon mun miehen näköinen mut on vähitellen alkanu olla nyt mun näköinen! Ainaki mun mies on saatu hyvin leikkiin mukaan, ihana kattoakin vaan kun toinen on vauvasta ihan myyty ja on ottanu pienen omakseen :)

Tsemppiä kaikille mitä haasteita kullakin sitten onkaan. Kaikkeen auttaa se kun koettaa nähdä oman tilanteensa vähän eri näkökulmasta. Ainakaan mulla ei oo ikinä asiat niin huonosti miltä sillä hetkellä tuntuu... :) Sitä kaikkea onnea ei vaan siinä hetkessä aina nää mut siellä se on ku saa silmänsä auki.

Ps. Mun paino edelleen aika pyöreissä lukemissa... :D Mies kyl tykkää ku tissit ja lantio on pyöristyneet :D Imetyksen takia en aio yrittää vielä mitään laihduttamista, ehtii myöhemminki enkä nytkää oo ees ylipainoinen,ennen olin vaan niin hoikka.
 
Viimeksi muokattu:
Hei kaikille!
Kyllä tätä kirjoitushetkeä tosiaan saa etsiä, niinkuin hetkeä syödä tai siivota niinkuin palstalla ootte jo todennu... Päivät menee nopeasti vaikka mitään ei saa aikaan. Poikanen olis tissillä koko ajan ja vaikka nukahtaa siihen, niin herää melkein aina jos sen jättää nukkumaan ilman sitä rakasta tissiä... Taitaa jopa tunnistaa sen sanan "tissi", ku rauhottuu, kun sen sanoo ja silmät kirkastuu! :LOL:

Onnea viii pojasta, vihdoinkin, synnytyskertomus kuulosti melko tutulta! Rauhallista arjen jatkoa teille ja kaikille täällä. Alexandra89 , toivotaan, että kevät piristää. Itseäkin ahdistaa kaste, ei oo ees ketään jota pyytäis kummiksi ja sukulaiset jäävät ilman kahvipöytää, ei innosta juhlat. Pitäis saada muut asiat kuntoon ennen ku asiakseni hamuan lisästressiä.

Luulin, että pojalla on paino noussu hyvin, mutta ku luin teidän kertomia kasvumittoja, niin hymy hyytyi. Lähtöpaino 3220g ja nyt ikää 5 vko 1 pv ja eilen 3990g. Ei ilmeisesti hyvin, vaikka neuvolan mukaan riittävästi?

Itse olen/yritän olla iloisempi ja onnellisempi kuin aikoihin. Ympäristö vaan on eri mieltä. Edelleen kuulen tuota haukkumista ja nyt myös vähättelyä tekemisistäni. En siivoa tarpeeksi, en käytä koiraa (pitäis jättää vauva yksin siksi aikaa), makaan vaan, en lähde vauvan kanssa ulos (ilman vaunuja pitäis kanniskella) ja toinen suostuu katsomaan pikkusen perään vaan, jos minulla on hyvä syy, esim ruoan laitto, suihkussakäyntiki on siinä ja siinä, ku oon kuulemma niin hidas (10min).

Mijau, mie en imetä ollenkaan ilman nännikumia, miten sie uskalsit/onnistuit siinä? Huuto alkaa heti, jos nänni koskettaa suuta ilman kumia.

Meillä kylvetetty kerran viikossa. Välillä menee ihmetellen, välillä itkien.

Onko täällä muuten muita turmiollisia tupakoijia, jotka imettää? Onko havaittua vaikutusta vauvaan?

Paino ei varmaan ole tippunu miulla, vaan noussu synnytyksen jälkeen. Tekee kaikkea hyvää makeaa mieli, niin etten voi hillitä himojani. Ja helpompi popsia karkkia yhellä kädellä, kuin kuoria omenaa :)

Nyt koitan hiipiä nopeasti pyykinpesuun, tuhina alko käymään vieressä...
 
  • Tykkää
Reactions: viii
Heippa! :)
kusma kyllä meillä mies osallistuu vauvan hoitoon ja arkihommiin muutenkin, toi nyt oli tommonen yksittäinen tyhmä kommentti siltä - onneks! Oon kyllä huomannu että vauva-arki on vaikuttanu meidän petipuuhiin todella paljon ja sitä kautta varsinkin mieheen : / siitä tulee viikossa ihan erilainen jollei mitään olla ehditty/jaksettu touhuilla, semmonen poissaoleva ja agressiivinen. Enkä agressiivisuudella tarkota mitään hakkaushuutoraivaria vaan selvästi lyhyempää pinnaa. Seksin jälkeisenä päivänä ukko oli taas oma rauhallinen ja avulias itsensä :D muilla samoja kokemuksia?



Dewinna: mä kyllästyin nännikumin käyttöön ja sen ainaseen pesuun ja keittelyyn. Unelmoin koko ajan että imetys sujuis normaalisti ilman mitään apuvälineitä ja kokeilin huvikseen mitä tapahtuu. Kannattaa sunkin kokeilla jos vaikka lähtis sujumaan ilman :) mä en myöskään imettäny ilman nännikumia ollenkaan mutta nyt on huomattavasti helpompaa kun ei tarvii enää sen kanssa räveltää.

Ostettiin babybjörnin kantoreppu kun tykätään niin paljon miehen kanssa metsässä liikkua. Se toimii kuin unelma myös vauvan masuitkuun, äskenkin nukahti siihen ja nostin kehtoon jatkamaan unia :) ärsyttää välillä kun vauva ei missään muualla oliskaan kun sylissä eikä ite saa mitään sitten tehtyä, toi ratkas sen ongelman täysin. En löytäny mitään muuta kantoreppua jossa vauva voisi olla naama menosuuntaan myös edessä ja mun mielestä se on ihan kiva vauvan kannalta kun voi sitten vähän isompana katella paremmin minne mennään. Olihan toi aika kallis joihinkin muihin verrattuna mutta ainakin näillä kokemuksilla voin lämpimästi suositella jos joku muukin harkitsee ostoa :)

Meillä viime viikon neuvolassa poitsun mitat oli 56,5cm (52) ja 4970g (3870). Suluissa syntymämitat jos haluaa vertailla kasvua, poika oli mittaushetkellä 5vkoa 3pvää.
 
Täällä on alkanut mieliala jo parantumaan, kunhan on kunnolla tutustunut tuohon pikkutyyppiin ja vähän edes tietää, kuinka huutoa saa helpotettua. Sieltä se äidinrakkauskin on lopulta sitten herännyt tähän kivisydämeen. :heart: Meillä iso helpotus oli myös kantoreppu, joka saatiin suht edullisesti käytettynä (Manduca). Helpottaa huomattavasti esimerkiksi omaa syömistä, kun saa tuon sylitakiaisen työnnettyä reppuun ja molemmat kädet vapaaksi. :) Syntymäpituuteen on tullut lisää nyt vajaa 6-viikkoiselle nyytillemme 5 cm, painoa noin 1,2 kg eli hienosti pieni kasvaa!
 
  • Tykkää
Reactions: viii
Jännä vertailla näitä lukemia, vauvat on kyllä ihan yksilöitä tässäkin. Meillä taitaa olla aika tuhti tyttö täällä, neljässä viikossa 50 cm --> 55 cm ja 3450 g --> 4550 g! :)

Tyttö on ollu pelkällä rintamaidolla ja annan sen syödä sen verran ku ite haluaa. Öisin saattaa pärjätä välillä 6-7 h. Mielellään kyl pidän kiinni yösyötöistä, muuten herään yltä päältä maidossa tissit pinkeenä ja kipeenä.

Muuten, tää pyykin määrä on ihan uskomaton! Joka päivä menee äitiltä ja tytöltä ainaki yks vaatekerta pyykkiin suihkutissien, puklujen tai vauhtikakkojen takia :D

Iltahuuto jatkunu, välillä ihan kauheen kuulosta... onneks ei kestä tuntitolkulla eikä jatku yöhön. Tilattiin tehokkaat maitohappobakteerit (Symbioflor-sarja) ja nyt toivotaan et ne alkaa auttaa.

Meillä kylvettiin ensin huutokonsertissa, nykyään hiljaisuudessa. Huuto alkaa kun kylpy loppuu. Kai pienellä tulee kylmä.

Ristiäiset tulossa, innolla odotan :) Välillä olin ihan uupunu mut nyt helpottanu ja on vaan kiva päästä touhuaan :) Nimi ei vieläkään tosin varma :D kauheeta :D
 
Ei tässä tosiaan paljon ehdi koneella nykyään käydä. Aina on toinen lapsista hereillä, ja silloin kun molemmat nukkuu on itelläkin jo melkoinen väsy :) Onneksi mies auttaa paljon kotona ja lasten kanssa. Meidän poitsu nukkuu yöt aika hyvin, yleensä herää kerran syömään ja nukkuu sitten aamu 7 asti. Se on jännä että vauva nukahtaa iltasin aina samaan aikaan ku esikoinen, jos esikoinen menee nukkumaan klo 9, niin vauvakin, ja jos klo 8 niin vauvakin ;) Se on helpottavaa mulle, koska oon illat lasten kanssa yksin kotona :) Pelkäsin etukäteen että lasten nukuttamisista tulee vaikeeta ku oon illat yksin, mutta helppoahan se on :D

Ja voi, teillä on ollut pikkuisia vauvoja! Ihanaa :D MEijän poika (jonka nimeä ei vieläkään olla päätetty) paino jo syntyessään 4410g, että vaikkei se oo vielä kuukauttakaan nii painaa jo varmaan 5 kiloa :D (Oli muutes syntyessään 55 cm pitkä, en uskonu että niin pitkiä edes syntyy ;) )

Mä en oo vielä edes kokeillut kantoreppua, poika ei viihdy kauaa yhdessä asennossa. Aion kuitenkin kokeilla jossain vaiheessa, manduca odottelee kaapissa esikoisen jäljiltä.

Maddille myös vielä onnea! :) Meidän lapsen alkutaival kuulosti samalta kun teidän lapsen... Lapsivesi oli vihreää ja pojalla joku tulehdus heti synnyttyä, eka viikko meni myös sairaalan tarkkailuosastolla (vai mikä se oli :) ) ja hapetusta tuettiin aluksi... Ei yhtään kivaa, onneks se vaihe on jo takanapäin. Oli kurjaa kun ei voinut heti olla täysillä oman lapsensa kanssa...
Ja kun siellä lapsi paljon sai tuttipullosta maitoa, niin jotenkin nyt oon jämähtänyt taas tähän osittaiseen imetykseen. No, omalla tavallaan siinäkin on puolensa, mutta harmittaa kuitenkin kun ei tälläkään kertaa täysimetys onnistunut... Ehkä seuraavalla kerralla sitten ;)

On se vaan ihanaa olla äiti! <3
 
viii, kiitos samoin, onnittelut vielä sinnekin! :)

Ihailen kyllä teitä, joilla on useampia lapsia ja silti saatte homman hoidettua - itellä menee kaikki aika tän yhenkin lutuliinin kans :) On suorastaan tyhjä olo, "ei mitään tekemistä", jos tää påivällä nukkuu liian pitkät päikkärit joiden aikana oon ehtiny hoitaa itteeni ja kotia tarpeeks. En tiiä mitä oikein ennen tein kaikella sillä käytössä olevalla ajalla :D Usein jotain turhaa koska se ei oo jääny niin mieleen. Vauvan kans ihania ja ikimuistoisia hetkiä kertyy ihan eri tavalla. Kaiholla jo muistelen aikaa kun tää syntyi... se vastasyntynyt-vaihe meni tosi nopeesti, ei tää enää tunnu vastasyntyneeltä ku on niin aktiivinen kaikin tavoin.

Meilläkin on kantoreppu, ostettiin käytettynä. Ei oo vielä kokeiltu. Tää vois kyllä tykätä.

Miten te ootte löytäny vauvalle nimen? Meillä on ens viikolla ristiäiset eikä nimeä vieläkään :D Kauheeta :D
 
Meillä oli nimiäiset ja olipa ihana tilaisuus, vaikka viime viikolla olin jo perumassa koko hommaa, kun esikoisen viikon sairastelun jälkeen vauva ja minä sairastuttiin. Ehdittiin kuitenkin suurin piirtein terveiksi ja saatiin juhlat vietettyä.

Vauvaa käytettiin viikko sitten lääkärissä, kun yskä ja kova nuha vaan jatkuivat. Lähinnä se yskiminen huolestutti, kun tuntui yskivän jatkuvasti koko hereilläoloajan. Ihan tavallinen flunssa oli, mutta helpotti kun limaa saatiin imettyä pois. Kerran sitten vielä käytiin sairaanhoitajalla tuota limaa imemässä pois. Kotona käytössä suolatipat ja nenäfriida, jotka nekin auttoivat, sekä sängyn päädyn kohottaminen. Sipuliakin ripustelin roikkumaan makuuhuoneeseen. Nyt on täysin terve. Itseltä vielä vähän puhti pois, kun vähän puolikuntoisena juhlia järkkäilin.

Maddi kysyi nimen keksimisestä. Mulla kolme nimikirjaa lainassa kirjastosta ( nyt pitäis palauttaa, sakkoa yhteensä 12 e! ), oman sukupuun tutkimista (yhtä haaraa selvitetty 1600-luvulle saakka, sieltä mielenkiintoisia nimivaihtoehtoja), väestörekisterikeskuksen nimipalvelun käyttöä ja ankaraa googlaamista. Lopulta oli vaan pakko lyödä lukkoon ja ihan hyvä tuli.

Miehen kanssa eläteltiin toiveita vähän mukavammasta, normaalista arjesta nyt, kun sairastelut ja juhlien järjestäminen on takana. Aika raskaat pari viikkoa siis takana. Ei ihan vielä kuitenkaan päästy siihen... Esikoisella 2v on ollut nyt perjantaista asti ummetusta ja luultavasti sekä siihen liittyvää että ihan vaan uhmaikään sekä mustasukkaisuuteen liittyviä raivareita. Pottailusta tuli siis ihan yhtäkkiä uusi ongelma meidän perheeseen, iso itkun ja raivon aihe. Ja lapsi oli siis käytännössä jo oppinut kuivaksi. Nyt pelkää pottatilannetta. Ja öiset raivokohtaukset väsyttävät kaikkia, vaikka vauva antaisikin nukkua. Pitänee hakea jokin toinen ketju näiden ongelmien tilittämiseksi. :(

Vauva on taas saanut liian vähän huomiota, kun olen panostanut tuohon esikoisen huomioimiseen. Nyt kun vauvan kanssa sujuu hienosti ( imettäminen, nukkuminen yöllä), hänen tarpeitaan on voinut ikävä kyllä hiukan ignoorata. Ja toinen kuitenkin jo mielellään seurustelisi kovasti. Eli hymy tulee, kunhan ehtii kunnolla olemaan ja seurustelemaan vauvan kanssa.

Huono omatunto ilmeisesti on ainainen kumppani, kun on useampi lapsi. Joku jää aina vaille huomiota.

Kiva kuulla Alexandra, että teillä menee jo vähän paremmin! :)

Tellu po ja tyttö 2 kk ( ohoh, siirryin laskemisessa viikoista kuukausiin)
 

Yhteistyössä