Tammikuun tähtöset loka- ja marraskuussa

kusma: Ei kuulosta ollenkaan kivalta toi teidän tilanne. Hienoa kuitenkin että ajattelet ensisijaisesti lapsia (ja itseäsi tietysti), ettei kannata jäädä väkivaltaiseen suhteeseen, varsinkaan jos ei mies itse halua muuttua. Toivottavasti tilanne selviää parhain päin, miten ikinä meneekään! Tsemppiä!

Täällä on mahassa rauhallinen tapaus. Siis älyttömän rauhallinen verrattuna esikoiseen, välillä jopa mietin että apua, onko tällä kaikki hyvin, mutta nyt kuitenki selkeesti päivittäin tuntuu liikkeet. Se on vaan hassua, kun jos vauva liikkuu ja sanon miehelle että nyt se liikkuu, niin se ei liiku yleensä enää uudestaan. Kun mies olis tulossa kuuntelemaan liikkeitä, niin vauva on vaan paikallaan. Esikoisen kohdalla oli toisin, se liikku aina pitkään ja hartaasti... (ja vilkas lapsi siitä tulikin ) Joten odotettavissa on tällä kertaa oikein rauhallinen tapaus meille!

sariza: Ei jestas noita nuoria. En yhtään ihmettele miksen ite matkusta bussilla, hyi ahdistus... Mulla tulis itelle tommosesta tosi paha mieli. Ihme että sun hermot kesti! :O

Veronpalautuksista meni osa säästöön, osa jää käyttöön (lahjoihin ym) ja osa menee ruokaan.

Sulla on kieli kärsinyt aika pahoin, epäilisin ite että johtuu jatkuvasta oksentelusta, eihän se oksentaminen tee hyvää hampaillekaan, niin kielessä on varmasti sama juttu. Voi itku, toivottavasti sun kieli siitä parantuis kuitenki pian, ei se oo kivaa ku ei voi ees ruuasta nauttia, saati mansikoista!

viii 33+1

 

Täällä poksuu tänään vko 35, aika menee siivillä! Eilen oli viimenen ultrakontrolli, kaikki hyvin, poitsu on raivotarjonnassa ja painoa 2,4kg, pituus 45 cm. Täällä ultrassa mitataan joka kerta myös vartalon- ja päänympärys sekä reisiluun pituus. Onko Suomessa myös näin?

Liikkuvaista sorttia on täälläkin tuo vauva, aikamoista mylläämistä etenkin ruokailujen jälkeen ja öisin vessakäyntien jälkeen. Ja närästys jatkuu tosi voimakkaana aamuöisin ja hetkinä, jolloin syömisestä on kulunut kauan aikaa.
Liikkumisesta ts. Kävelemisestä on tullu hidasta, kun haaroihin kohdistuu aika kova painontunne. Välillä täytyy oikein pysähtyä ja odottaa, että olo helpottuu. Onneks nyt alko äitiysloma niin saa lepäillä just niin paljon kuin haluan!

Sariza sun kantsii pitää tosi hyvää huolta hampaista ja kielestä ton runsaan oksentelun takia, kun muutenkin hampaat on raskauden aikana alttiimpia vaurioille! Oksennuksen happo pehmentää hammaskiillettä ja tekee niistä entistä alttiimpia. Xylitoli purkkaa kantsii mutustella varmaan aika usein, jos kykenet.

Mulla on ihan järkyttävät liitoskivut varsinkin iltaisin. Häpyluu on kosketettaessa tosi arka ja itse särky keskittyy tonne haarojen väliin. Kestääköhän tätä ihan synnytykseen asti...?

Ootteko te suunnitellut jotain ohjelmaa jouluksi ja uudeksivuodeksi? Mä en ainakaan enää uutena vuotena uskalla lähteä minnekään kauemmas juhliin, kun alkaa LA olla niin lähellä.

Tsemppiä Kusmalle hankalaan elämäntilanteeseen. Ootko ajatellut ottaa puheeksi tota ongelmaa esim. neuvolassa? Apuahan sun mies selvästi tarvitsee, ettei sun ja lasten tarvitse kärsiä. Ei kannata jäädä odottelemaan liian kauaksi aikaa, ettei jotain pahempaa tapahdu. Helppo tietysti näin ulkopuolisena sanoa, mutta kuitenkin...

Voimia kaikille vielä tähän loppuodotukseen, kohta se maali häämöttää!

Titti ja poitsu 35+0

 

kusmalle voimia! Kuulostaa pahalta. Toivottavasti jonkinlainen ratkaisu löytyy, jotta tilanne helpottaisi. Toivottavasti miehesi ymmärtäisi hakea apua.

Täällä on myös tosi vilkas vauva. Liikkuminen oikeastaan ihan jatkuvaa, en ymmärrä milloin siellä nukutaan. Paitsi ilmeisesti kyllä suurimman osan yötä nukkuu, mutta heti jos käy esim. vessassa, niin mylläys alkaa. Kakkonen oli ihan samanlainen mahassa, ja on edelleen ihan kamalan vilkas. Ei kyllä adhd, koska pystyy keskittymäänkin joihinkin asioihin, mutta ihan äärettömän villi kuitenkin.

kusmako se jossain vaiheessa kyseli kolmannenodottajilta, että millaiset olot silloin sitten on. En tiedä olenko hyvä siihen vastaamaan, koska minun kaksi ensimmäistä odotusta ovat olleet ihan identtiset: ihan älyttömän helpot. Sen sijaan nyt tässä kolmannessa vasta on ollut kaikki mitä ei edellisissä ollut: turvotusta heti alusta, pitkä pahoinvointi kausi ( ei kyllä mitään sarizaan verrattuna!), liitos- ja selkäkipuja tosi aikaisilta viikoilta, supistuksia ja painoakin on tullut enemmän kuin edellisissä. Nyt alkaa olo kyllä olla suht hyvä viikkoihin nähden, ihme kun luulisi että tänne loppua kohden huononee.

Titti, kyllä täälläkin tehdään kaikki nuo mittaukset joka ultrakerralla. Olen luullut, että niiden perusteella ne tekevät ne ultrasta tulevat painoarviot? Myös nyt viime kerralla mittailtiin, ja painoarvio oli 2500 g! Keskikäyrillä mennään.

Klementiini ja mysteerimatkustaja 36+4

 

Täällä suurin osa veronpalautuksista meni ihan laskuihin ja loput normaaliin elämiseen. Jouluksi on alustavasti suunniteltu menevämme ainakin mun mutsille ja mahdollisesti myös miehen vanhemmille syömään aattona, jos yhtenä kappaleena ollaan. Uudeksivuodeksi ei ole mitään suunnitelmia, enkä koko juhlasta nyt niin hirveästi perusta muutenkaan. Raketteja ehkä mennään katsomaan johonkin joko sitten maha pystyssä tai (toivottavasti!) vaunujen kanssa.

 

Haluaisko kukaan luopua äippäpakkauksen ImseVimse valkoisista 5-10kg taskuvaipoista? Siitä nepparikiinnitteisestä. Pari sainkin jo kavereilta, mut tarvisin lisää. Joko postikuluja tai postikuluja ja pientä maksua vastaan esikon kanssa alkanut kestoilla kotona ni edes vähän säästää.

Kirjoittelen myöhemmin lisää.

 

Mulle alkaa tää raskausolo jo riittää. Kaikki ihan tuskaa makaan seuraavan kk varmaan kotona kun en uskalla mihinkään enää lähteä. Viimeyönä oli kipeitä supistuksia ja menkkakipuja. Supistuksia tulee vieläkin mutta harvemmin. Sais jo syntyä. Mahakn ollut kuralla jo viikon. Joulunkin pitäs olla parin viikon päästä. Ei tunnu yhtään siltä että olis täytyy vielä nauttia tästä mahasta kun se tossa vielä on <3

Kusma ja Robin 37+3

 

Voihan äetee kun en ole ehtinyt tänne kirjoittamaan! Äitiysloma on jo käynnissä, mutta rästihommia on edelleen tekemättä. Täällä on puhuttu vaikka mistä, voi kun muistaisi kommentoida edes puolta!

Kipuja ja vaivoja tuntuu olevan jo monella. Ehkäpä kaikki nämä kypsyttävät meidät viimeistään valmiiksi vauvan tuloon. Mutta vaivat on kyllä kurjia, itse lukeudun vaivaisten joukkoon. Vuorotellen sukkapuikkokipuja, Ahtisaari-kävelyä, linkutusta kun lonkka jää vielä istumaan liikkumaan lähtiessä, liitoskipuja, lonkkasärkyä yöllä... Voimia kaikille!

Ihan hurjaa että esim. Kusma olet jo noin pitkällä!!! Jännä nähdä kuka meistä aktiivisista pääsee tositoimiin ensimmäisenä. Voimia Kusmalle myös kotirintamalle! :hug:

Vilkas on vauva täälläkin. Erityisesti illalla alkaa venyttämään vatsanahkaa ja puskemaan alaspäin, joka tuntuu niiiiiiiiin mukavalle! : /

Suunnitelmista: Vietämme joulun kotona, meille tulevat molemmat isovanhemmat aatoksi. Tämä siis, jos vointi vain sallii. Uudeksi vuodeksi ei yleensäkään suunnitella mitään, jotain saattaa tulla mieleen viime hetkellä, mutta varsinaisia suunnitelmia ei ole.

Joko teillä kaikilla on koti laitettuna vauvaa varten? Meillä ei ole tehty vieläkään mitään, nyt pitäisi aloittaa pikkuhiljaa, mutta pakko on edetä hitaasti kun minua alkaa niin helposti supistamaan.

Napsahtelusta: Minäkin olen kuullut muutaman kerran napsahduksen, edellisestä raskaudesta ei näitä muista kuulleeni. Olen siinä uskossa, ettei se varmaankaan ole mitään vaarallista.

Minusta kaikilla pitäisi olla ultra joskus 35. viikon tienoilla. Ihan uskomatonta, että edellisen kerran vauvaa katsottiin viikolla 21 ja sen jälkeen ollaan ihan pimennossa ja käsikopelolla tehtävän tutkimuksen varassa. Jos nyt vauvalla olisi vaikka jotain vaivaa, olisi kiva jos siihen voisi henkisesti varautua jo ennen synnytystä. Muutenkin olisi niin paljon rauhallisempi mieli jos saisi varmistuksen vauvasta, napanuorasta ja istukasta näihin aikoihin. Itse pääsen ultraan tämän rd:n takia viikolla 38, mutta vauvahan voi olla vaikka syntynyt jo tuossa vaiheessa. Sori, piti vähän purkautua! : /

Sonatar ja Junior 34+5

 

Ja taas mennyt ties kuinka kauan viime käynnistä... :ashamed: Töissä tuli enemmän vastailtua kun tietokoneella istuin kuitenkin päivittäin, kotona en edes viikoittain dataile niin jää vähemmälle kirjoittelukin.

Ensimmäisenä kusmalle tsemppiä! Toivotaan että miehesi ymmärtäisi hakea apua niin saisitte asiat järjestykseen. Hatunnosto kuitenkin siitä ettet sokeana vaan odottele että ukko muuttuisi vaan olet tosiaan ajatellut kaiken itsesi ja etenkin lasten kannalta :hug:

Hieman myöhässä vastausta vielä vauvavakuutukseen: me otettiin se jo hyvissä ajoin että varmasti saadaan sellainen hommattua. Mielestäni henkilövakuutusten kanssa on aika turha hintoja katsella (vertailua lukuunottamatta) ja meillä onkin oikeastaan kaikki vakuutettu koiraa myöten En todellakaan jaksaisi pienen vauvan kanssa jonotella terveyskeskuspäivystyksessä enkä oikein luotakaan niiden palveluihin. Kaveriltani kuulin että hänen vauvansa korvatulehdusta ei terveyskeskuksessa huomattu ollenkaan mutta yksityiseltä olivat kyllä heti saaneet diagnoosin ja lapsi oli tervehtynyt. Toivotaan tietysti ettei kenenkään vauva kovin sairastu oli vakuutus tai ei :heart:

Meillä on koti laitettu valmiiksi tulokasta varten. Enää pitäisi oikeastaan sairaalakassi pakata ja harjoitella isofix-jalustan sekä kaukalon asentamista autoon. Sairaalakassiin en aio ottaa paljoakaan mukaan. Hygieniatuotteet, lämpimiä vaatteita, vauvalle vaatteet, kamera, puhelimen laturi ja varmaan jotain ajanvietettä (lukemista tms.) Ja tietenkin imetysliivit, liivinsuojukset ja ukolle syötävää. Mies saa sitten tuoda jos muuta oleellista unohtuu

Meillä poitsu on kyllä todella vilkas tapaus! Ei ole päivän aikana moniakaan taukoja liikkeissä ja välillä ihan sattuu kun oikein herkkupaikkaan potkaisee Ikävältä tuntuu myös pienten jalkojen työntyminen kylkiin, tuntuu että vauva yrittäisi sitä kautta päästä ulos :x Vähän kieltämättä jännittää tuleeko vaavista samanlainen adhd kuin isästään, kai sekin kulkee suvussa? Samoin mun siskolla ja enolla on adhd että melko hyvät edellytykset taitaa rauhattomuudelle olla

Veronpalautuksista osa meni säästöön ja osa sormuksiin, mennään miehen kanssa vielä tämän vuoden puolella salaa naimisiin :heart: Saa nähdä miten pahasti mun suku repii pelihousunsa kun kukaan ei pääse osallistumaan. Vaan samapa tuo, ei miehen kanssa oikein kumpikaan tykätä muutenkaan olla huomion keskipisteessä niin tää sopii meille paremmin. Perheille kerrotaan todennäköisesti jouluna että aviossa ollaan
Muita suunnitelmia ei ole, joulu vietetään rauhallisissa merkeissä ja käydään sukulaisten luona syömässä. Uutenavuotena tuskin kotoa poistutaan ainakaan kauas, ei olla mietitty sitä vielä ollenkaan. Päivä kerrallaan kun ei tosiaan tiedä milloin vauva päättää syntyä

kivuista vielä: mulla on ollut pahoja liitos- ja lantionseudun kipuja, häpyluu on välillä niin kipeä ettei mitään meinaa pystyä tehdä Onneksi se on nyt hieman hellittänyt mutta tilalle onkin sitten tullut pahentuvat lonkka- ja iskiasvaivat. Välillä toinen jalka meinaa yhtäkkiä sanoa sopimuksen irti ja lähteä alta, en onneksi ole kaatuillut ainakaan vielä. Supistukset pitävät välillä öisin hereillä jos olen paljon päivän aikana rehkinyt, samoin kävelylenkit meinaa keskeytyä supistuksiin ja liitoskipuihin, välillä vauva saa lenkin aikana semmoiset jumppakohtaukset että meinaa alkaa itkettää. Entinen kätilö jolta edelleen olen viikoittain saanut vyöhyketerapiaa ja akupunktiota, oli sitä mieltä että mun on turha tässä vaiheessa enää toppuutella menoa, vauva syntyy jos syntyy. Onhan tuolla valmis pakkaus jo odottamassa ja odotan jo kovasti itsekin että pääsen tästä mahasta ja sen tuomista vaivoista eroon, mutta toisaalta taas pelottaa että ennenaikainen syntymä aiheuttaisi vauvalle jotain vaivoja eikä saataisikaan pientä heti kotiin Vauva ei kyllä ole laskeutunut vielä (pää on ollut kiinnittyneenä jo monen monta viikkoa) vaan pikkuinen peppu seilaa edelleen todella ylhäällä eli tuskin päästään hetkeen synnyttämäänkään. Kun nyt ei vaan yli mene!

Muuten en meinannut "kaunistautua" ennen synnytystä kuin käydä kampaajalla. Mulla on puoleen selkään pitkät hiukset ja niihin menee turhan paljon aikaa pesuun ja kuivailuun ja vauva saa niistä vähän liiankin helposti kunnon otteen. Tarkoitus olisi leikata reilusti pois mutta saa nähdä paljostako todellisuudessa raaskin luopua kun olen näitä hartaudella kasvattanut En ole kummemmin jaksanut alapään karvoja miettiä, voi olla että pistän miehen siistimään pöheikköä lähempänä LA:ta jos siltä tuntuu. Itsellä ainakin pyörii ihan muut asiat mielessä synnytystä ajatellen, jos kätilöt keskenään naureskelevat mun puskalle niin siitä vaan Kynsiä olen normaalisti tykännyt kasvattaa ja lakkailla mutta nyt olen totutellut niiden pitämiseen lyhyinä jo pidemmän aikaa kun en vauvaa kuitenkaan haluaisi raadella vaipanvaihdon ja kylvetyksien yhteydessä En muutenkaan paljoa meikkaile niin en ole ottanut stressiä naaman punotuksista tai vastaavista, synnytys on kuitenkin synnytys eikä mikään kauneuskilpailu

Muita synnytys- ja sairaalapelkoja kyllä löytyy. Ensinnäkin luulen että tullaan miehen kanssa nukkumaan eri osoitteissa sairaalajakson aikana. Mies on juuri saanut uuden työn enkä usko että pomo antaisi miehen olla heti useamman päivän poissa. Synnytykseen kyllä tulee mukaan, tein harvinaisen selväksi etten mene sinne yksin ponnistamaan Lisäksi pelottaa sektio, haluaisin ehdottomasti synnyttää alakautta. Tietysti jos tilanne näyttää huolestuttavalta niin leikkuriin tottakai mutta toivoisin että kaikki menisi hyvin alakautta. Myös synnytyksen pituus mietityttää, pelottaa kamalasti että voimat loppuu vuorokauden supistelujen jälkeen ja olisi melkeinpä pakko ottaa epiduraali että saisi välillä levättyä. Lääkkeet ovat sinänsä mielestäni ok mutta haluaisin ehdottomasti yrittää ilman lääkkellisiä kivunlievityksiä. En nyt halua loukata ketään mutta mielestäni on melko naurettavaa kun nykyään jotkut ajattelevat ettei synnytyksen kuulu yhtään sattua Kivun siedolla on tietenkin rajansa mutta tottakai synnytys sattuu ja niin sen kuuluukin olla. Jännittää kestänkö kipua itse vai tarvitsenko kuitenkin järeämpiä apuja

Listan päivityksestä vielä mielipide, mun mielestä olisi ihan mukava saada päivitettyä syntyneet listaan kun niitä alkaa kuitenkin kohta tulla enemmän (hurjasti onnea tässä välissä nelikolle! :heart:) Ja kun kolibrinkukasta nyt ei ole tietoa niin kyllä voitaisiin yhtä hyvin perustaa uusi pino, mitä sitten vaikka sivuja tulee vähän

Jaksamisia kaikille erilaisten vaivojen kanssa, toivotaan että loppuaika menisi oikein nopsaan ja saataisiin kaikki omat pikkuiset pian syliin!


Mijau & Poitsu 35+6

 

kusma meillei valitettavasti oo niitä taskuvaippoja enää, esikoisella käytän kertakäyttövaippoja joten ollaan annettu kaikki jo pois. Toivottavasti saat tai löydät niitä vaippoja jostakin, oon kuullut että jotkut on löytäneet jopa kirpputoreilta erittäin hyväkuntosia ja halpaan hintaan. Kannattaa kattella jos osuis vastaan.

mijau Onneksi olkoon tulevan naimisiin menon johdosta! Salaa naimisiin meno kuulostaa ihanalta! MEkin meinattiin eka mennä miehen kaa salaa naimisiin, mutta lopulta suostuttiin pitämään pienet häät ihan läheisimmille sukulaisille, ja sen vaan sanon että kyllä jälkeenpäin harmitti! : P Ois vaan pitänyt mennä salaa :`) Joten älkää yhtään stressatko mitä sukulaiset aattelee, tärkeintä ois et se päivä ois just teidän näkönen

viii 33+6

 

Helou!

Täälläkin on melkoinen myllertäjä vatsassa. Nyt tosin vähän rauhoittunut meininki kun ei varmaan ole enää niin tilaa heilua ihan ympäriinsä.

Kusma, olen samoilla linjoilla sun kanssa siitä "napsumisesta". Mulla ainakin on aina kuulunut se samaan aikaan kun olen tuntenut vauvan selvästi liikkuvan (potkaisevan, nyrkkeilevän, mitä lie?!) joten siihen se jotenkin liittyy. Tsemppiä Kusma sulle miehen kanssa, ei kyllä kuulosta kivalta! Kävittekö juttelemassa siellä neuvolan kanssa sovitussa tapaamisessa? Oliko siitä yhtään hyötyä? :hug:

Niin ja mulla on Kusma myös samanlainen olo, että alkaa hyvinkin riittää tämä raskaanaolo jo.. mitään ei oikein kärsi tehdä kun alkaa jotakin paikkaa särkeä. Kävelin tässä yhtenä päivänä edestakaisin lähikaupassa (varmaan vähä reilu 1 km yhteensä!) ja selkää alkoi pakottaa niin että matelin loppumatkan hitaammin ku etana. Ja loppuilta meni samoissa kivuissa. Huoh.. sori valitus, mutta tämmöstä tää nyt on.

Mulla tuli veronpalautuksia sen verran vähän, että se upposi perus ruokakauppalaskuun samantien. Ei ois kyllä isommat summat haitanneet, on rahaa palanu tässä äitiyslomalla kaupoissa - lähinnä joulu- ja kotijuttuja ostellut, kun olen laittanut kotia järjestykseen ja lisäksi ollaan ensimmäistä joulua tässä kodissa, joten kaikenlaista koristetta ja tarviketta olen hommannut. Ihanaa kyllä kun joulu tulee! Kunhan vaan tämä tulokas tulisi ennen sitä.. joulu synnärillä ei kyllä ole mun toivelistalla.

Koti alkaa olla kutakuinkin valmis vauvaa varten. Tai no, sänky on vielä kasaamatta ja amme hankkimatta, mutta eiköhän nuokin hoidu. Vaatteet on pesty ja laitettu laatikoihin, tavarat kaivetu kaappien uumenista ja ostettu jotakin uuttakin. Pikku vaippojakin ostin jo! Iiks! :heart:

Sonatar, minäkin toivoisin kyllä ultraa vielä loppuraskauteen! Rahastahan siinä taitaa olla kyse, että mahdollisimman vähän niitä tarjotaan. Ja jos jotain epänormaalia epäillään niin kyllähän sinne sitten varmaan pääsee useammin!? Itsellä ollu normaali ja kaiken kaikkiaan helppo raskaus, joten lisäultraa ei ole ollut (yhteensä siis 2 ultrausta raskauden aikana) enkä taida omia rahojanikaan siihen käyttää.. vaikka kuinka tekisikin mieli saada tietää tulokkaan sukupuoli!! No, minulla ei nyt ole enää edes kauaa kun asia joka tapauksessa selviää, kun luopiona täällä tammikuisissa kirjoittelen vaikka la on parin viikon päästä joulukuun puolella..

Huippuja häitä Mijaulle! Minustakin pääasia on, että naimisiinmeno tuntuu parista itsestään oikealta ja tilaisuus on oman näköinen. Meilläkin oli todella pienimuotoinen vihkiminen ja varmaan moni sukulainen olisi toivonut jotakin muuta, mutta teimme sen juuri siten kuin itse halusimme.

Tuosta "puska-asiasta"... mielestäni karvoitusta voidaan poistaa synnärilläkin, siis se voi tietääkseni olla jotenkin synnytyksen takia tarpeellista. Ainakin mulla viime synnytyksessä hoitaja (tai joku täti siellä sairaalassa) tuumasi jotakin tähän tyyliin: "ei tarvinne ajella karvoja kun on ihan ok tilanne".. Olin siis jotenkin saanut karsittua sitä itse etukäteen. Pahoittelen jos meni liian yksityiskohtaiseksi!!! Ja voi olla että ymmärsin asian siellä jotenkin väärinkin, että enpä mene vannomaan... onko muilla kokemusta tämmöisestä?

Olenkohan ymmärtänyt väärin, kun luulin, että kun vauva on kiinnittynyt, se on aina samalla myös laskeutunut?! Kun Mijau sanoit, että vauva on ollut kiinnittynyt jo pitkään mutta ei ole laskeutunut? En siis tiedä mistä olen tämän käsitykseni saanut enkä todellakaan tiedä miten asia oikeasti on, joten valaiskaa viisaammat!

Nyt jatkan miettimistä millä keinoin saisin tuon vauvan tuolta savustettua ulos.. Ei siihen taida mitään poppakonsteja olla, joten pitänee odotella vaan.

Mountain 38+0

 

Voi tätä autuuden tunnetta, kaikki rästityöhommat on nyt tehty!!! Tänään laitoin viimeiset menemään. Ei niin että hommat tähän loppuisivat, mutta ei ainakaan työasiat paina enää mieltä.

Vakuutuksesta oli puhetta. Meille kävi niin, että puhuttiin kyllä sen ottamisesta, mutta kaikessa kiireessä unohtui. Sitten vasta älysin, että se olisi pitänyt tehdä kolme kuukautta ennen laskettua-aikaa. Niinpä jäi sitten tekemättä. Esikoiselle se otettiin, mutta eipä juuri tarvittu. Muutimme sen sitten tavalliseksi tapaturmavakuutukseksi, kun hänellä ei ollut mitään erityisiä vaivoja jotka olisivat puhuneet kalliimman vakuutuksen jatkamisen puolesta. Nyt pitää vain toivoa, että Juniorille ei tule mitään ongelmia ainakaan aluksi. Joka tapauksessa jonkinlainen vakuutus otetaan syntymän jälkeen.

Mijaulle hurjasti onnea, ihania asioita tehdän elämässä, naimisiin ja vauva melkein samaan syssyyn!

Mountainin synnärikokemus "pöheikön" suhteen on ihan uusi minulle. Mutta kai merkittävä karvoitus voi olla myös tiellä. Minun pitää myös laittaa mies töihin!

Tänään olen päättänyt, että operaatio vauvanhuone alkaa isolla vaihteella. Jos saisin järjesteltyä paikkoja niin että mies voisi viikonloppuna koota lipaston ja sängyn, saisin asian suhteen mielenrauhan. Pikkuhankintoja on vielä tehtävänä, mutta ei onneksi mitään isoja ja vertailua vaativia. Tuolla kaupoissa pyöriminen ei nyt oikein innosta, paikkoja alkaa särkemään ja koko ajan on ihan hirveä kuuma. Miten teillä muilla, onko vaivana myös jatkuva kuumuus? Minulla on kuuma koko ajan ja joka paikassa, yölläkin nukuin vain t-paidassa ja silti täkki on liikaa.

Oletteko pitäneet ns. vauvakutsuja? Itse pidin naisten glögi-illan, en siis halunnut kutsua niitä vauvakutsuiksi. Oli kuitenkin kiva koota ystäviä yhteen, kun voi olla että ei ihan heti ehdi ainakaan kaikkia näkemään. Ensi on joulu yms. kiireet itse kullakin ja sitten tämä uusi tulokas vie oman huomionsa.

Mutta nyt esikoisen kanssa stiga-mäkeen ja sitten vauvan huoneen kimppuun!

Ihanaa päivää kaikille!
Sonatar ja Junior 35+1

 

Vauvakutsuja ei ole täällä pidetty, ei oo ihan mun juttu. Sen sijaan tulevia varpajaisia odotan jo kieli pitkällä, kun paras ystäväni ne lupasi minulle järkätä synnytyksen jälkeen.

Täällä jo malttamaton mieli on kehitellyt jos jonkinlaista synnytystä ennakoivaa oiretta. Harjoitussupistukset ovat lisääntyneet (eilen noin 20 kpl) ja olen nyt kahtena yönä jopa herännyt niihin useita kertoja, vaikka kivuttomia ovatkin. Aiemmin liittyivät vain rasitukseen, mutta nyt niitä tulee ihan yhtä lailla levossakin. Myös häpyliitoksen kivut ovat koventuneet ja olo muuttunut jotenkin tukalammaksi. Kovasti toivon, että saisin viettää joulun jo ilman tätä mahaa. Huomennahan jo tuleekin ne maagiset 36 raskausviikkoa täyteen, että tervetuloa vaan mahatyyppi!

 

VIIkKo 39 lähtee käyntiin hui Apuva

vauvakutsut järjestetään mulle tiistaina jos oon vielä yhdessä koossa. Kaveri välttämättä halus järjestää. En tiiä muuta kun et mulle laitetaan hiukset jossain ja mennään syömään. Muusta ei oo tietoa vähän ihanaa

alapään ajelusta vielä. Jostain joskus luin, että ei sais ajella alapäätä ennen synnytystä (toki siistiä varmaan vähän lyhkäsemmäks sais?), koska jos tulee ajeltaessa haavoja alapäähän, ni siinä on iso tulehusriski. Sairaalassa on varmasti ihan kiitettävästi bakteereja.

Me ei käyty siellä "terapiassa". Peruin sen kun kaikki näytti sillon hyvältä. Ja sit mieskin sano myöhemmin et ei se olis edes tullu sinne. Joten hyvä näin. Nyt tilanne on se, että yksin oon neitiä hoitanu yötä päivää melkeen 2 viikkoa. Nyt eilen ja tänään mies on jotai alkanu puhumaan. Mut tuntuu et mies on vaan normaalisti, ihan kun mitään ei olis tapahtunut. Noh, en jaksa ottaa asiaa vielä puheeks ettei tuu uutta tappelua. Ehkä se itekkin pelkää et millon taas räjähtää. Antaa sen vielä miettiä tekosiaan.

Limatulppaa on alkanu irtoilemaan muutamia päiviä sitten, et se voi olla menoa minä hetkenä hyvänsä <3 mä niiiin ootan sitä uutta tulokasta. Ja odotan tulevaa synnytystäkin ihan innolla

Pyykkikone sano ittensä irti alkuviikosta. Hassua sanoa, mutta sain yhen elämäni unelmista toteutettua kun eilen tilasin meille kuivaavan pyykkikoneen tornia kun meille ei voi laittaa. Pääsen jossain asiassa nyt vähän helpommalla

Huomenna shoppaa kaverin kans. Tai tänäänhän on jo lauantai. Pelkään varmaan joka askelmalla millon vedet menee. Jospa ei sillä reissulla vielä. Se uni ennusti 22 päivää aamulla klo 8, mut saas nähä. Pieni tyyppi sieltä on kuulemma tulossa.

Kusma ja Robin 38+1

 

Hui Kusma, mikähän sinulla on nyt tilanne??? Uskomatonta miten tämä aika on rientänyt, ensimmäiset ovat jo ns. täysiaikaisia! Tulehan kertomaan kuulumisia!

Itsellä ei ole mitään tuntemuksia, että synnytys olisi lähellä ja hyvä niin. Samoja harjoitussupistuksia on tullut jo viikkokausia ja välissä aina muutama kivuliaskin. Niinpä toivonkin, että vielä pari viikkoa pääsisimme eteenpäin. Synnytystapa-arvioon tuli kutsu vasta ensi vuoden puolella, viikolle 39. Minusta aika myöhään, lapsihan voi olla jo ulkona tuossa vaiheessa. Kai nämä pyhät sotkee.

Tänään pitäisi saada viimeiset jouluhankinnat tehtyä ja samalla katselen vähän imetysliivejä jms. Yritän ettei tarvitsisi enää lähteä joulutungokseen kauppoihin tämän jälkeen.

Kuten näkyy, ei ole oikein mitään erityistä kerrottavaa, kunhan höpisen itsekseni. : )

Sonatar 35+5

 

Heippa!

NYt täytyy rehellisesti sanoa etten ole täällä paljon käyny, kun ollu niin paljon kaikkee tekemistä, oloo sun muuta. Netissäkin lähinnä phelimen kautta pyöriny. Yhden syntyneen päivitin, mutta tosiaan en oo käyny täällä edes lukeen teidän juttuja :ashamed: niin en tiedä onko lisää päivitettävää. Voitte siis minun puolesta perustaa loppuajan pinon, kun tämähän on kuitenkin loka-marraskuun pino

Omia kuulumisia voin yrittää jossain vaiheessa kirjottaa

Kolibrinkukka 36+5 (joka ei todennäkösesti pysy yhdessä osassa enää kauaa )

 

Täällä vielä yhdessä koossa tosin yö toisensa jälkeen tulee supistuksia ja kipuja. Viimeyönä menkkakivut yltivät jo alaselkään asti ei kiva, kun herään niihin miehen pakotin lähtee kauppaan ostaa piparitaikinaa ni pääsen vielä tänään tekee pipareita neidin kans. Nam! Himoitsen pipareita, mitkä koristeltu ranskanpastilleilla <3

Kusma ja Robin 38+3

 

Oi kusma oot jo noin pitkällä, ihanaa! Sun oireet kuulostaa siltä että ihan kohta jo tapahtuu

Oma kärsimättömyys alkaa jo iskeä päälle, haluaisin ite päästä jo synnyttämään... Vielä vähän aikaa pitäis jaksaa...

viii ööööö 34+6 (piti tarkistaa kalenterista mikä viikko on menossa )

 

Hei vaan kaikki! :wave:
Olenpa pitänyt hiljaiseloa ihan luvattoman kauan, pahoittelut siitä.
Neljättä viikkoa tässä jo äippälomalla ollaan ja koti alkaa vähitellen olla valmis vauvan tuloon. Yllättävän paljon sitä vaan keksii kaikenmoista tekemistä, vaikka etukäteen pelkäsin pitkästyväni tähän lomailuun.

Raskaus on kaikkinensa mennyt hyvin ja helposti, nyt on kuitenkin jo jonkin aikaa tuntunut siltä, että raskaanahan tässä ollaan =) Unettomuutta on ollut jo pidempään, mutta onneksi on äippäloma, niin voi ottaa torkut kun siltä tuntuu. Liitoskivut on nyt vasta pari päivää vaivanneet kiusaksi asti, liikkeellelähtö on aina tuskaa! Paino on noussut enemmän kuin riittävästi, mutta onneksi asiasta ei vielä ole tullut sanomista neuvolassa. Oma pää taas vaan ei oikein kestä tuota paisumista, tekisi mieli peittää kaikki peilit, ettei näkisi turvonnutta naamaansa ja pukeutua vaan johonkin jätesäkkiin

Sonatar taisi puhua jatkuvasta kuumuudesta.. Täällä myös! Koko ajan voisin pitää ikkunaa auki ja silti hikoilen kuin tropiikissa! Mies on jo ihan hätää kärsimässä, kun joutuu kotona sisällä pitämään kaksia villasukkia, villapaitoja ja pipoa! Oikeasti se kulkee täällä välillä pipo päässä, kun on niin kylmä. Melkoinen vilukissa Ja tää on niin mun tuuria, ettei voi tulla kunnon talvi, lunta ja pakkasta, että oikeasti tuntuisi edes joskus viileältä ja helpottaisi oloa.

Parisen viikkoa vielä olisi laskettuun aikaan. Ei kyllä millään uskoisi, että tässä ollaan jo niin pitkällä, että vauva voisi syntyä koska vaan. Yhtään ei kyllä siltä tunnu.

Hurjan tunnelmallista joulun aikaa kaikille ja tsemppiä loppuodotukseen!

Burmilla rv 37+6

 

Heissan taas täältäkin!

Kusman olot ja limatulppa kuulostavat kyllä jo lupaavilta!

Täällä ei mitään ihmeitä, kunhan odotellaan. Olo on paljon parempi kuin vaikka kuukausi sitten, joten ei todellakaan mitään merkkejä että synnytys olisi lähestymässä. Olen jo yrittnyt henkisesti valmistautua että tammikuulle ainakin mennään, jos ei sitten taas käynnistykseen kaksi viikkoa yli :stick:

Tuntuuhan se huimalta sanoa, että laskettu aika on jo ensi viikon sunnuntaina, mutta eipä sillä väliä, kun ei nämä meidän vauvat ole totutusti kauheasti painoarvoa laittaneet lasketulle ajalle...

Nyt alkaa vihdoin olla kaikki tavarat hommattuina, vauvan vaatteet pestyinä ja muutenkin kaikki paikoillaan vauvan tuloa varten. Sairaalakassia en ole vielä pakannut, kun en usko että lähtö kuitenkaan hirveän kiireellinen on, en ole osannut ajatella etät olisi välttämätöntä. Ehkä sen sitten ehtii, kun lähdön aika on.

Saataisiinko me joku päivittäjä uudelle listalle? Saataisiin tosiaan sitten päivitettyä syntyneet, kun niitä alkaa tulemaan.

Klementiini ja mysteerimatkustaja 38+3

 

Kappas täällä kanssa ollaan pitkällä. Joulukuun pino alkaa tyhjenemään ja täältä vaikuttaisi löytyvän seuraa LA 25.12 ja kyseessä toinen lapsi, äidillä ikää 30v.
Eka laps on 1,5v taaperoviipeltäjä joka pitää aktiivisena mut.

Mulla on ollu helppo raskaus ensimmäiseen verrattuna. Fyysisesti voinu tosi hyvin ja nivuskivut rampautti ainoasttan rv 33-37. (Esikosta etinenistukka aiheutti kivuliaita supistuksia jo rv 20 lähtien ja lepäilin pitkälti loppuraskauden). Nyt pääsee kävelemään normaalisti ja viitsi käydä rattailemassa pojan kanssa. Supistuksia on, mutta ei sellasia jotka saisi mua kovin pahasti vielä ajattelemaan siirtymistä sairaalaan. Vauva liikkuu jopa liikaa ja paine alapäässä on kohtalaisen kova silloin. Lapsivesikalvot vaan paukkuu kun jumppaa. Öisin heräilen vessahätäÄn 3-4x tosin silloin kyllä on supistus aina päällä eli en todellakaan jaksa siirtyä vessaan olemattomalle lirulle joka kerta Kohdun suu ollu auki jo ekasta neuvolalääkäristä ja lisää oli auennut tokaan kertaan (noin 2cm). Tästä hetkestä en tiedä yllätys on kumpi masusta pompahtaa maailmaan. Esikoisen kanssa painoa tuli 19kg ja nyt on plakkarissa 16kg. Kävin lasten välissä normaalipainossani ja vanhat vaatteetkin mahtu kuukauden ajan päälle imetin esikoista 11kk ja nyt samaa rumbaa ois tarkotus jatkaa tän kanssa ja vuoden ikään tavoittena ois imettää mikäli kaikki vaan sujuu.

Vauvan kamat on valmiina, samoin sairaalakassi osittain pakattuna - tarkoittaa mun vaatteita ja vauvan kestovaippatavaroita ja kantoliinaa hygieniavälineet otan mukaan vasta kun täytyy lähteä mulla ei ole oikeastaan väliä koska lähtö tulee kunhan se tulee ettei tartte käynnistykseen ryhtyä. Esikoinen synty tasan laskettuna aikana, mutta se ei kero mitään tulevasta

Sandrastiina ja vauva rv 38+6

 

Voihan raskaus. Oon nukkunu hyvin ja pitkät yöunet mutta oon ihan väsynyt, voisin vaan nukkua. Rautatabutkin on syöty joka päivä. Neuvola ma aamuna. Limatulppaa tulee edelleen ja supistuksia vähän väliä. Välillä menkkamaisia ja välillä vaan niitä ärsyttävän kovenevia. Jokohan sitä kohta vois alkaa tapahtuu jotain? Lapsen liikkeitä en oo seurannut. Niitä tulee vielä sen verran paljon että eiköhän tuo tuolla hengissä ole välillä iltasin ihmettelen miten se edes mahtuu enää liikkumaan noin paljon. Ja pahaolo ja ruokahaluttomuus ollut jo monta päivää muita tällaisen olon omaavia? Eihän tässä enää mee kun max 3 viikkoa <3 Tänään onneks anoppi tuo 6kg kinkun paistettuna, ni ei tarvi ruoasta huolehtia pariin päivään

Tulkaahan muutkin kertoo miten jakselette.

Kusma ja Robin 39+0
Mihin tää aika häviää? En voi uskoa et meitä on kohta 4 (+2 koiraa)

 

Heippa kaikillle! Ja onnittelut niille, joille on jo vauva syntyny Itellä viikkoja kasassa 35+2 kai.

Vointi on kyllä ollu hyvä yleisesti ottaen, vähän kaikenlaista pientä mut ei mitään sietämätöntä. Vauva ja vatsa kasvaa kauniin tasaisesti keskiarvoa himpun verran isompana, oma painokin noussu jo 17 kg, aika jäätävää! Raskausdiabeteksesta ei tietoakaan rasituskokeessa joten vauvalla ja äidillä ilmeisesti vain sellaiset geenit että kasvavat. Parempi tietty niin.

Välillä ymmärrettävästi pientä särkyä lantio-selkä-akselilla mut hyvinkin ketterästi yhä kävelen, juoksuaskeleitaki voi ottaa mut en enää uskalla.

Neuvolaan ja synnyttäjien vastaanottoon piti soittaa pari päivää sit koska useampana päivänä oli niin monesti vatsa sattunu ja tuntunu ihan kovalta. Ensisynnyttäjänä vaikea arvioida oliko suoistuksia vai meidän virkeäksi ja tomeraksi arvioidun tytön liikkumisia vain. Kätilö piti kipujani supistuksina ja kehotti lepäilemään tässä vaiheessa. Välillä kipuilee myös levossa mut rasitus tuo tuntemukset esiin heti. Energiaa riittäis touhuiluun kuitenki ja oonkin siivoillu, leiponu ja kierrelly jouluostoksilla jonkin verran.

Närästys ilmestyi vaivaksi yhtäkkiä muutamaks päivää mut hävis sitte samoihin aikoihin ku tuli ummetus ja ihme pyöreys alavatsalle. Vauvan hikkaki tuntuu aiempaa alempana joten ehkä tyttö on laskeutunu jonneki alas. Hyvä niin toki

Vauva saa kyllä syntyä jos haluaa mut yritän henkisesti valmistautua odottamaan vielä 1,5 kk huhhuh Synnytystapa-arvio on reilunviikon päästä mut ainaki vauva viihtyy pää alaspäin edelleen enkä usko et mahtuiskaan enää kääntymään.

Mun maha on muuten ihan hassu, tai oikeastaan aika söpö, kiinteä eteenpäin kasvava pallo! Muita ku äitiysvaatteita on turha kuvitellakaan käyttävänsä ku muuten on ennemminkin siro ja hoikka ku roteva ihminen. Rinnat on kasvanu Dolly Partonin mittoja lähennellen tai ainaki itestä tuntuu siltä. Aiemmin riitti C, varmaan saan ostaa seuraavaks jotain E-kuppia. Maitoaki mokomat jo valuttaa

Jänskättää hirveästi milloin synnytys käynnistyy!! Kohtahan vauva olis jo ihan täysaikainenkin.

Maddi 35+2 ehkä.

 

Täällä menossa raskausviikko 37+2 ja kovasti jo tyypin ulkoistumista odotellaan. Ei jaksaisi enää yhtään tämän mahan kanssa. Juuri yritettiin miehen kanssa yhteistuumin hieman karsia tuota mun jumalatonta viidakkoa alapäästä, mutta ei siitä nyt oikein mitään tullut... Vatsan kasvu on siirtynyt yläkäyrältä keskikäyrälle ja painoakin on onneksi tullut vain noin 7 kg.

Supistuksia tulee enemmän ja vähemmän sekä liikkeessä että levossa, mutta ei säännöllisesti eivätkä ole mitenkään erityisen kivuliaita. Tuntuvat kyllä menkkakipujen tapaisena jomotuksena selässä, kyljissä ja alavatsalla. Odotan ihan malttamattomana niitä kunnon kipuja ja säännöllisiä supistuksia, oonko jotenkin outo? Liitoskivut ovat kyllä välillä aika jäätäviä, kun yhtäkkiä tulee sellaisia "mukavia" puukoniskuja alapäähän.

Vatsassa alkaa tuntua jo niin ahtaalta, että ihmetteln kyllä miten tuo nahka voi enää venyä enempää! Onneksi olen sentään säilynyt ilman raskausarpia, mutta ehtiihän niitä vieläkin ilmestyä. Pessimisti ei pety!

 

Pikaisesti kännykällä omasta tilanteesta.. Viikkoja 39+4, olo tukala ja kaikki mahdolliset "ässät" ja muut jipot käytetty että pikkuinen olisi saatu ulos ja kotiin ennen joulua. Sen osalta näyttää huonolta siis ja nyt toivon että joulun yli menisi sitten..Vaikka olo ei kovin mairitteleva olekaan - joka paikkaa särkee ja illat supistelee. Koko ajan ollut muka fiilis että syntyy etuajassa, mutta eipä nyt siltä vaikuta.. vaan enpä ennenkään ole mihinkään fiiliksiin luottanut, eipä kannattanut nytkään.

Muuten on joulumieli kohdillaan enkä nyt paljoa masistele vaikka siltä tuo alku saattaa kuulostaakin Ei tässä auta kuin odottaa, odottaa ja odottaa (huoh!)! Hyvää odotusta teille kaikille muillekin ja ihanaa joulun aikaa!!

Mountain 39+4

 

Hyvää joulua kaikille!!!

Täällä oli eilen neuvola ja täti sanoi että tuskin olen menossa enää ensi maanantaina seurantakäynnille Voi Kumpa se olis väärässä ja tää syntys vasta tammikuussa. Limatulpan irtoaminen, sykkeiden lasku (normisti noin 150, nyt 135), sf-mitta ei ollut noussu yhtään, eikä painoa ollut tullut juuri yhtään ovat kuulemma kaikki merkkejä siitä että kohta tapahtuu painoa tullut vain noin 10kg tässä raskaudessa. Ihan siis sopivasti.

Tää lähtee vielä kauppaan hakee maitoa ja mahdollisia jouluale karkkeja ja lelukauppa pitää vielä kiertää mahdollisten hyvien tarjousten löytämiseksi ;D olenkin melkonen tarjoushaukka

Saas nähä poksahtaako tänään kukaan

Iloista joulumieltä jokaiseen kotiin!

Kusma ja Robin 39+4