Ja taas mennyt ties kuinka kauan viime käynnistä... :ashamed: Töissä tuli enemmän vastailtua kun tietokoneella istuin kuitenkin päivittäin, kotona en edes viikoittain dataile niin jää vähemmälle kirjoittelukin.
Ensimmäisenä
kusmalle tsemppiä! Toivotaan että miehesi ymmärtäisi hakea apua niin saisitte asiat järjestykseen. Hatunnosto kuitenkin siitä ettet sokeana vaan odottele että ukko muuttuisi vaan olet tosiaan ajatellut kaiken itsesi ja etenkin lasten kannalta :hug:
Hieman myöhässä vastausta vielä
vauvavakuutukseen: me otettiin se jo hyvissä ajoin että varmasti saadaan sellainen hommattua. Mielestäni henkilövakuutusten kanssa on aika turha hintoja katsella (vertailua lukuunottamatta) ja meillä onkin oikeastaan kaikki vakuutettu koiraa myöten
En todellakaan jaksaisi pienen vauvan kanssa jonotella terveyskeskuspäivystyksessä enkä oikein luotakaan niiden palveluihin. Kaveriltani kuulin että hänen vauvansa korvatulehdusta ei terveyskeskuksessa huomattu ollenkaan mutta yksityiseltä olivat kyllä heti saaneet diagnoosin ja lapsi oli tervehtynyt. Toivotaan tietysti ettei kenenkään vauva kovin sairastu oli vakuutus tai ei :heart:
Meillä on
koti laitettu valmiiksi tulokasta varten. Enää pitäisi oikeastaan
sairaalakassi pakata ja harjoitella isofix-jalustan sekä kaukalon asentamista autoon. Sairaalakassiin en aio ottaa paljoakaan mukaan. Hygieniatuotteet, lämpimiä vaatteita, vauvalle vaatteet, kamera, puhelimen laturi ja varmaan jotain ajanvietettä (lukemista tms.) Ja tietenkin imetysliivit, liivinsuojukset ja ukolle syötävää. Mies saa sitten tuoda jos muuta oleellista unohtuu
Meillä poitsu on kyllä todella
vilkas tapaus! Ei ole päivän aikana moniakaan taukoja liikkeissä ja välillä ihan sattuu kun oikein herkkupaikkaan potkaisee
Ikävältä tuntuu myös pienten jalkojen työntyminen kylkiin, tuntuu että vauva yrittäisi sitä kautta päästä ulos :x Vähän kieltämättä jännittää tuleeko vaavista samanlainen adhd kuin isästään, kai sekin kulkee suvussa? Samoin mun siskolla ja enolla on adhd että melko hyvät edellytykset taitaa rauhattomuudelle olla
Veronpalautuksista osa meni säästöön ja osa sormuksiin, mennään miehen kanssa vielä tämän vuoden puolella salaa naimisiin :heart: Saa nähdä miten pahasti mun suku repii pelihousunsa kun kukaan ei pääse osallistumaan. Vaan samapa tuo, ei miehen kanssa oikein kumpikaan tykätä muutenkaan olla huomion keskipisteessä niin tää sopii meille paremmin. Perheille kerrotaan todennäköisesti jouluna että aviossa ollaan
Muita
suunnitelmia ei ole, joulu vietetään rauhallisissa merkeissä ja käydään sukulaisten luona syömässä. Uutenavuotena tuskin kotoa poistutaan ainakaan kauas, ei olla mietitty sitä vielä ollenkaan. Päivä kerrallaan kun ei tosiaan tiedä milloin vauva päättää syntyä
kivuista vielä: mulla on ollut pahoja liitos- ja lantionseudun kipuja, häpyluu on välillä niin kipeä ettei mitään meinaa pystyä tehdä
Onneksi se on nyt hieman hellittänyt mutta tilalle onkin sitten tullut pahentuvat lonkka- ja iskiasvaivat. Välillä toinen jalka meinaa yhtäkkiä sanoa sopimuksen irti ja lähteä alta, en onneksi ole kaatuillut ainakaan vielä. Supistukset pitävät välillä öisin hereillä jos olen paljon päivän aikana rehkinyt, samoin kävelylenkit meinaa keskeytyä supistuksiin ja liitoskipuihin, välillä vauva saa lenkin aikana semmoiset jumppakohtaukset että meinaa alkaa itkettää. Entinen kätilö jolta edelleen olen viikoittain saanut vyöhyketerapiaa ja akupunktiota, oli sitä mieltä että mun on turha tässä vaiheessa enää toppuutella menoa, vauva syntyy jos syntyy. Onhan tuolla valmis pakkaus jo odottamassa ja odotan jo kovasti itsekin että pääsen tästä mahasta ja sen tuomista vaivoista eroon, mutta toisaalta taas pelottaa että ennenaikainen syntymä aiheuttaisi vauvalle jotain vaivoja eikä saataisikaan pientä heti kotiin
Vauva ei kyllä ole laskeutunut vielä (pää on ollut kiinnittyneenä jo monen monta viikkoa) vaan pikkuinen peppu seilaa edelleen todella ylhäällä eli tuskin päästään hetkeen synnyttämäänkään. Kun nyt ei vaan yli mene!
Muuten en meinannut
"kaunistautua" ennen synnytystä kuin käydä kampaajalla. Mulla on puoleen selkään pitkät hiukset ja niihin menee turhan paljon aikaa pesuun ja kuivailuun ja vauva saa niistä vähän liiankin helposti kunnon otteen. Tarkoitus olisi leikata reilusti pois mutta saa nähdä paljostako todellisuudessa raaskin luopua kun olen näitä hartaudella kasvattanut
En ole kummemmin jaksanut alapään karvoja miettiä, voi olla että pistän miehen siistimään pöheikköä lähempänä LA:ta jos siltä tuntuu. Itsellä ainakin pyörii ihan muut asiat mielessä synnytystä ajatellen, jos kätilöt keskenään naureskelevat mun puskalle niin siitä vaan
Kynsiä olen normaalisti tykännyt kasvattaa ja lakkailla mutta nyt olen totutellut niiden pitämiseen lyhyinä jo pidemmän aikaa kun en vauvaa kuitenkaan haluaisi raadella vaipanvaihdon ja kylvetyksien yhteydessä
En muutenkaan paljoa meikkaile niin en ole ottanut stressiä naaman punotuksista tai vastaavista, synnytys on kuitenkin synnytys eikä mikään kauneuskilpailu
Muita synnytys- ja sairaalapelkoja kyllä löytyy. Ensinnäkin luulen että tullaan miehen kanssa nukkumaan eri osoitteissa sairaalajakson aikana. Mies on juuri saanut uuden työn enkä usko että pomo antaisi miehen olla heti useamman päivän poissa. Synnytykseen kyllä tulee mukaan, tein harvinaisen selväksi etten mene sinne yksin ponnistamaan
Lisäksi pelottaa sektio, haluaisin ehdottomasti synnyttää alakautta. Tietysti jos tilanne näyttää huolestuttavalta niin leikkuriin tottakai mutta toivoisin että kaikki menisi hyvin alakautta. Myös synnytyksen pituus mietityttää, pelottaa kamalasti että voimat loppuu vuorokauden supistelujen jälkeen ja olisi melkeinpä pakko ottaa epiduraali että saisi välillä levättyä. Lääkkeet ovat sinänsä mielestäni ok mutta haluaisin ehdottomasti yrittää ilman lääkkellisiä kivunlievityksiä. En nyt halua loukata ketään mutta mielestäni on melko naurettavaa kun nykyään jotkut ajattelevat ettei synnytyksen kuulu
yhtään sattua
Kivun siedolla on tietenkin rajansa mutta tottakai synnytys sattuu ja niin sen kuuluukin olla. Jännittää kestänkö kipua itse vai tarvitsenko kuitenkin järeämpiä apuja
Listan päivityksestä vielä mielipide, mun mielestä olisi ihan mukava saada päivitettyä syntyneet listaan kun niitä alkaa kuitenkin kohta tulla enemmän (
hurjasti onnea tässä välissä nelikolle! :heart:) Ja kun kolibrinkukasta nyt ei ole tietoa niin kyllä voitaisiin yhtä hyvin perustaa uusi pino, mitä sitten vaikka sivuja tulee vähän
Jaksamisia kaikille erilaisten vaivojen kanssa, toivotaan että loppuaika menisi oikein nopsaan ja saataisiin kaikki omat pikkuiset pian syliin!
Mijau & Poitsu 35+6