Tammikuun tähtöset loka- ja marraskuussa

Odottajia yhteensä: 84
Poikaoloja ja -lupauksia: 11
Tyttöoloja ja -lupauksia: 6
Kaksosten odottajia: 1

PÄIVITYSPYYNNÖT SINISELLÄ!

Laskettuaika (LA) / Nimimerkki / Ikä / Monesko lapsi / Synnytyssairaala

25.12.2013
Mountain / 2. lapsi / OYS

27.12.2013
kusma / 26 v. / 2. lapsi / K-SKS tyttölupaus

29.12.2013
Klementiini / 35 v. / 3. lapsi / PHKS

31.12.2013
PikkuTähtönen / 32 v. / 5. lapsi / TYKS
MiaEllen / 24 v. / 1. lapsi / K-PKS
Catherine / 31 v. / 3. lapsi / SeKS

1.1.2014
happymum / 30 v. / 2. lapsi / KOS
mamuska7 / 39 v. / 6. lapsi
Syringa / 31 v. / 2. lapsi / JS
ssann / 23 v. / 1. lapsi / JS
jema85 / 28 v. / 2. lapsi / NKL
Burmilla / 32v / 1.lapsi /TAYS

2.1.2014
enkuli / 33 v. / 3. lapsi / Kät
Raparrperi / 37 v. / 3. lapsi / Kät
Janzkuuuu1 / 22 v. / 3. lapsi / TAYS
mary866 / 26 v.
Fantaihana / 37 v. / 4. lapsi / KOS

3.1.2014
*Martta / 32 v. / 4. lapsi / LKS

4.1.2014
Pinnis / 1. lapsi
NukkuMarja / 28 v. / 2. lapsi

5.1.2014
varjonkutoja / 20 v. / 1. lapsi / TAYS
sopusointu / 20 v. / 1. lapsi / TYKS
snnnn / 21 v. /2. lapsi / SeKS
Tellu Po / 33 v. / 2. lapsi

6.1.2014
chipsuh / 23 v. / 4. lapsi (5. raskaus) / TYKS
toiviotar / 30 v. / 2. lapsi / EKKS
Camelina / 21 v. / 1. lapsi / VKS
Ihanamami / 31 v. / 2. lapsi / Kät
lelluk / 33 v. / 2. lapsi / TAYS

7.1.2014
gintis / 36 v. / 2. lapsi / OYS
Mom09 / 25 v. / 2. lapsi / Kät

8.1.2014
Kolibrinkukka / 35 v. / 2. lapsi / TAYS tyttöolo/tyttölupaus
Esmenie / 3. lapsi / TAYS
Mijau / 24 v. / 1. lapsi poikalupaus

9.1.2014
Teto / 31 v. / 4. lapsi / PKKS
jeflo / 25 v. / 2. lapsi / HUS
Titti. / 32 v. / 1. lapsi / Ulkomailla
awemaria / 33 v. / 3. lapsi

10.1.2014
Pikku-nökö / 34 v. / 1. lapsi / TAYS
Alexandra89 / 24 v. / 1. lapsi poikaolo
Ansq09 / 36v. /kolmas /SEKS
unelmavauvasta / 23 v. / 1. ja 2. lapsi / KOKS poikalupaus ja tyttölupaus

11.1.2014
Viiriäinen / 33 v. / 3. lapsi / Kät
Silkki14 /31 v. / 1. lapsi / Jorvi

12.1.2014
Wemmu / 2. lapsi / Jorvi

13.1.2014
maijjaa / 19 v. / 1. lapsi / TAYS

14.1.2014
Solmu_ / 21 v. / 1. lapsi / PKKS

15.1.2014
miumau* / 24 v. / 1. lapsi / TAYS
Skeggo / 20 v. / 1. lapsi / EKKS
BaBy2013 / 26 v. / 1. lapsi / KOKS
Eden2012 poikalupaus
Välli / 21 v. / 1. lapsi / TAYS tyttöolo/tyttölupaus
Sonatar / 39v. / 2. lapsi / KYS poikalupaus

17.1.2014
Elina / 2. lapsi / TYKS
Tinsq / 29v. / 2. lapsi / TYKS

18.1.2014
Jardin / 31 v. / 3. lapsi / PKKS
+ / 31 v. / 1. lapsi / HYS
Pikkutähtönen2014 / 29 v. / 4. lapsi / TAYS poikaolo/poikalupaus

19.1.2014
Nipsulii13 / 22 v. / 1. lapsi / OYS
tinjuska
Heja / 27 v. / 3. lapsi / KOS poikaolo

20.1.2014
Naspu / 25 v. / 2. lapsi / TAYS
RuutuAkka / 27 v.
-StrawBerry- / 24 v. / 3. lapsi / SeKS
Slartibart / 25 v. / 1. lapsi / TAYS

21.1.2014
valpuri92 / 20 v. / 2. lapsi / TAYS poikalupaus
Tuttifruttinen / 27 v. / 2. lapsi / TAYS

22.1.2014
viii / 22 v. / 2. lapsi poikaolo/poikalupaus
-Pätkis- / 28 v. / 2. lapsi poikaolo
sariza82 / 31 v. / 1. lapsi / SatKS poikalupaus
Tiuhti87 / 26 v. / 2. lapsi / SeKS tyttölupaus

24.1.2014
nappi987 / 25 v. / 1. lapsi / TYKS

25.1.2014
tinjuska / 21 v. / 1. lapsi / KAKS
julbo / 26 v. / 2. lapsi
TammenTirppa/ SKS tyttöolo

26.1.2014
tammikuu2014

27.1.2014
Sarona / 27 v. / 1.lapsi
tinker_ / 3. lapsi / K-SKS
Lapio / 29 v. / 1. lapsi / LS
Denim / 27 v. / 2. lapsi
Kisu91 / 21 v. / 1. lapsi / K-SKS
Amalia5 / 32 v. / 5. lapsi / /KOS

28.1.2014
maisa82 / 31 v. / 2. lapsi / TAYS /PHKS

29.1.2014
vaveeliini / 29 v. / 3. lapsi

31.1.2014
Valentine / 32 v. / 1. lapsi


Synnytyssairaaloista käytetyt lyhenteet:

JS = Jorvin sairaala
SAS = Salon aluesairaala
NKL = Naistenklinikka
PS = Porvoon sairaala
LUS = Länsi-Uudenmaan Aluesairaala (Tammisaari)
EKKS = Etelä-Karjalan Keskussairaala
HYS = Hyvinkään aluesairaala
K-HKS = Kanta-Hämeen Keskussairaala
K-PKS = Keski-Pohjanmaan Keskussairaala
KAKS= Kainuun keskussairaala
K-SKS = Keski-Suomen Keskussairaala
KOKS = Kotkan/Kymenlaakson sairaala
KYS = Kuopion Yliopistollinen Sairaala
Kät/H = Kätilöopisto, Haikaranpesä
Kät, KOS = Kätilöopisto
LAS = Loimaan aluesairaala
LKS = Lapin Keskussairaala
LPKS = Länsi-Pohjan Keskussairaala
LS = Lohjan aluesairaala
MKS = Mikkelin keskussairaala
OAS = Oulaskankaan aluesairaala
OYS = Oulun Yliopistollinen Sairaala
PHKS = Päijät-Hämeen Keskussairaala
PKKS = Pohjois-Karjalan Keskussairaala
Ras = Raahen aluesairaala
SKS= Savonlinnan keskussairaala
SeKS = Seinäjoen Keskussairaala
SatKS = Satakunnan Keskussairaala
TAYS = Tampereen Yliopistollinen Sairaala
TYKS = Turun Yliopistollinen Keskussairaala
VKS = Vaasan Keskussairaala
VSAS = Vakka-Suomen aluesairaala
ÅCS = Ålands centralsjukhus

Raskauden seuranta:

VU = Varhaisultra
NP = Niskapoimu-ultra
IB = Istukkabiopsia
RU = Rakenneultra
N = Neuvola
NL = Neuvolalääkäri
ÄP = Äitiyspoliklinikka
S = Sokerirasitus

Syntyneet

21.11.2013 klo 01:20 / nelikko82 tyttö (34+1)

Surun kohdanneet:

Katrinainen
Clavel
Maura73
PIKKUVIIKINKI
Liz
Mulperiini
Sanna-M
Puolukkainen84
Kirppu.81
-miude-

FB-ryhmä on suljettu uusilta tulokkailta. Halukkaat voivat toki perustaa uuden oman ryhmän halutessaan.

Aikaisemmat ketjut
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2285792-tammikuun-tahtoset-2014-elokuussa/
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2277482-tammikuun-2014-tahtoset-heinakuussa/
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2267553-tammikuun-tahtoset-kesakuussa/
http://kaksplus.fi/keskustelu/lapsen-saaminen/odotusaika/2261083-tammikuun[/FONT]-2014-tahtoset-toukokuussa/

 

Tein nyt uuen pinon kyselemättä, kun oha tätä lokakuuta jo eletty mutama päivä. Laitoin myös marraskuun samaan, koska keskustelua sen verran vähän ettei varmaa mitää järkee jokaista kuukautta laittaa erikseen. JA pieni "mokakin" otsikossa eli se vuosi 2014 puuttuu, näin aamutuimaan ei oo vielä kaikki aivosolut vissii heränny.

 

Jos sitten pitkästä aikaa vaikka tota omaa napaa kirjottelis. En oo paljon ehtiny/jaksanu kirjotella, kun avokin kans on tupannu työvuorot nyt menee ristiin ja sit iteki olin viime viikon pojan kans kaksistaan vielä aamuvuoron päälle niin voin sanoo, että aika poikki olin. Helppoahan se jo tuon 3,5-vuotiaan kans on olla, mutta kyllä se oman energiansa vaatii, kun ruoat, siivoilut yms. siihen päälle jaksamisen mukaan.

Mullaki oli alkuviikosta raskauden toinen lääkärineuvola. Kaikki oli niin kuin pitikin. Pissassa oli proteiini vähän plussalla, mutta siihe ei sen kummemmin noteerattu, kun ei mulla mitään muita "oireita" ollu. Toki kyseli kaikkia päänsärkyjä yms. aika tarkkaan ku mulla oli viime viikolla ma-to välisen ajan kivuttomia supistuksia, jotka kylläkin sitten levossa yön aikana menivät ohi. Sen jälkeen ei kyllä oo ollu kuin satunnaisesti hetken.

Vaatteita ei oo tullu ostettua vielä yhtään kappaletta. Enpä kyllä ole paljon kaupoillakaan kierrelly, mutta jotenkin nyt ei oo vaa osannu ostaa, ei mitään mieleistä oo vielä vastaan tullu niissä kaupoissa, joissa oon käyny No kai tässä kohta vois muutaman pienen vaatteen ostaa ja sit tarttee alkaa kaiveleen pojan vanhoista vaatteista väreiltään ns. neutraaleja, jotka käy kummallekin sukupuolelle. Tiedän, että ympäriltä tullaan saamaan sitä vaatetta, niin ehkä siks ei oo tullu osteltua.

Se kaukalo vaa tarttis nyt pikku hiljaa alkaa tilaileen, nii ois seki valmiina. Kai me sit pärjätään. Rahallisestiei onneks tähän toiseen muksuun mee oikeastaan mitään, kun pojasta on tallellla vielä kaikki. Paitsi toi kaukalo

Kolibrinkukka 26+3

 

Täällä elellään raskausviikkoa 26+2 ja vaivat ovat pysyneet mielestäni aika vähäisinä. Selkä vihoittelee nyt taas hieman enemmän kuin vähän aikaa sitten ja ärtyy erityisesti kyykkimisestä/nostelusta. Rasituksessa alkaa silloin tällöin vihloa mahaa alhaalta oikealta, joskus kovastikin. Outoa on se, että tuota ei aina tapahdu kovemmassakaan rasituksessa, mutta joskus riittää ihan pienenkin matkan rauhallinen kävely. Kylkiluiden kohdalta jomottaa erityisesti pitkän istumisen jälkeen töissä, mutta seisominen yleensä auttaa. Kivuttomia, mutta helposti huomattavia supistuksia on lähes päivittäin, eivätkä ne aina edes liity rasitukseen. En ole kuitenkaan nähnyt tarpeelliseksi huolestua, kun ei niihin tosiaan liity mitään kipua. Yksi päivä aivan sattumalta huomasin, että sikiön liikkeet näkyy jo mahan läpikin selvästi. Aika hullun näköistä kyllä! :O

Uusin oireeni on limakalvojen arkuus emättimessä ja tämän siis huomaa ainoastaan seksin aikana. Seksi on nyt alkanut joka kerta tuntua samalta kuin juuri menkkojen loputtua eli paikat ovat aina hyvin arat. Liukkauden puutteesta ei kuitenkaan ole kyse. Inhottava vaiva, onko muilla vastaavasta kokemusta?

 

Heippa pitkästä aikaa!
Jospa nyt yrittäisi itsekin taas aktivoitua tässä kirjoittelussa :ashamed:

Meillä on kaikki isommat hankinnat tehty, pikkutavarat täytyy vielä käydä ostamassa mutta pinnasänky, kaukalo sun muut on jo kotosalla

Täällä ei kipeitä supistuksia ole ollut kuin ihan muutama ja lievempiäkään en ole huomannut kovinkaan usein, välillä satun juuri oikeaan aikaan kokeilemaan masua ja se tuntuu todella kovalta. Selkä se vaan reistaa enemmän ja enemmän koko ajan, kävin vyöhyketerapiassa ja se auttoi ihanasti kipuihin. En ole voinut koirankaan kanssa käydä lenkeillä ilman että on viimeistään tunnin kävelyn jälkeen alkanut sattua selkään ja jalkoihin Nyt olen ollut lähes kivuton päälle viikon (kiitos vyöhyketerapian!) ja on ollut aivan ihanaa kun on voinut suht tavalliseen tapaan tehdä asioita. Tukivyöstä ei siis ole ollut minkäänlaista apua - päinvastoin Mulla on luonnostaan notkoselkä joka pahentaa kipuja muutenkin ja tukivyö ei ilmeisestikään sovi tuon selän vian takia... Pitäisi siis aikalailla opetella seisomaankin uudestaan ja keskittyä tosissaan selän asentoon, ei ole helppoa tosiaankaan! :stick:

Me ollaan miehen kanssa jo monta viikkoa ihmetelty mahan hytkymistä kun poitsu saa potkukohtauksen, on tosiaan hassun näköstä touhua Mun yöuniakin ukko on alkanut jo häiritsemään potkuillaan. Myös lantiokivut on olleet ihan kamalia ja nyt olenkin joka yö nukkunut tyyny jalkojen välissä ja se on ihme kyllä auttanut kipuihin Aiemmin en siis pystynyt kääntymään kyljeltä toiselle ilman että teki mieli huutaa ja neuvolasta sain vinkin tyynyn käyttöön ja suosittelen sitä kyllä ehdottomasti kaikille muillekin!

Mulla oli seksin jälkeisiä kipuja aiemmin, tuntui siltä kuin olisi krampannut tuolla noin : / Seksin jälkeen saattoi olla tunninkin verran hankala seisoa ilman epämukavaa oloa. Onneksi tuo vaiva on jo loppunut, en yhtään tiedä mistä se edes johtui.

Viime aikoina olen ollut todella allapäin ja olenkin alkanut jo epäilemään itselläni raskauden aikaista masennusta. Huomenna pääsen onneksi neuvolaan niin voin siellä puhua asiasta.


Mijau ja Poitsu 26+5

 

Hei tammikuiset!

Jos sopii, tahtoisin liittyä joukkoonne. Olen seuraillut keskusteluanne alusta saakka, mutta vasta nyt koen että voisin itse tänne kirjoitella. Toisaalta syynä ovat olleet alkuraskauden epävarmuus ja sitten muka kiireet. Hyvin tänne kuitenkin ehtii lukemaan lähes päivittäin, joten miksi ei sitten kirjoittaisi samalla muutaman rivin.

Eli, 15.1.2014 / Sonatar / 39v. / 2. lapsi / KYS

Entuudestaan meillä on poika (2008) ja myös nyt olemme saaneet poikalupauksen. Minulla on kyllä ollut niin poikaolo alusta saakka.

Painosta on ollut puhetta tässä ja muissa ketjuissa. Itselläni oli hieman ylimääräistä jo lähtötilanteessa ja olenkin stressannut painonnousua koko raskauden ajan. Viimeksi neuvolassa (rv22) oli tullut 4 kiloa, joka on ihan ok. Tästä tietoisuudesta ja huolesta huolimatta minulle on kehittynyt jatkuva makeanhimo. Ennen raskautta makea ei ollut minun juttu, enemmänkin suolainen ja rasvainen, mutta nyt! Ihan mahdotonta, päivittäin tulee syötyä jotain vaikka ei pitäisi. Minulle oli viime raskaudessa raskausdiabetes, joten nyt pitäisi senkin vuoksi olla varovainen. Mutta en mahda itselleni mitään! :kieh:

Onko teillä ollut vaikeuksia nukkumisen kanssa? Minulla on viime viikot ollut uniongelmia. Herään klo 3 tienoilla vessaan ja sen jälkeen en saa unta. Torkahtelen korkeintaan, katselen kelloa ja mietin kaiken maailman asioita. Joskus viiden korvalla saatan sitten nukahtaa ja kello soikin kuudelta. Todella mukavaa mennä töihin 4-5 tunnin yöunilla... Ongelma on siinä, ettei unta (vielä) häiritse edes erityiset vaivat. Entäs sitten kun niitäkin alkaa olemaan? Mijaun mainitsema tyyny on jo käytössä, auttoi myös minulla lonkka- ja liitoskipuihin, jotka alkoivat nostaa päätä 17 viikon tienoilla. Nyt kipuja on todella harvakseltaan, varsinkin kun vältän lenkkeilyä asfalttialustalla.

Ilmeisesti tammikuun odottajien seesteinen raskausvaihe jatkuu kun täällä on ollut viimeaikoina niin hiljaista. Olisi kiva kuulla kuitenkin, missä itsekukin menee tässä vaiheessa.

Aurinkoista alkavaa viikkoa!
Sonatar ja junior 25+5

 

PItkästä aikaa kommenttia täältäkin.

Tervetuloa Sonatar! Täällä on ihan samoja ongelmia kuin sinullakin: hirveä makeanhimo ja vaikeus nukahtaa jos yöllä joutuu heräämään. Makeanhimo mulla on ollut siitä asti kun alun pahoinvointi hellitti. Etenkin lakritsit tuntuu kutsuvan mua kaupassa (mulla on alhainen verenpaine joten olen niitä surutta syönytkin). Pitkän aikaa söin rusinoita hillitsemään makeanhimoa ajatuksella on se kuitenkin pienempi paha kuin karkit, mutta olen nyt yrittänyt vähentää niitäkin. Muuten en tiedä mitä sen kanssa tekisi, edellisistä odotuksista en muista näin kamalaa makeanhimoa.

En kanssa tiedä mistä nuo nukahtamisvaikeudet johtuvat. Välillä on hankala löytää hyvää asentoa, kun en oikein vieläkään ole tottunut nukkumaan kyljelläni, kun "normaaliaikana" nukun aina mahallani.

Kaukalo puuttuu meiltäkin, mutta ei olla vielä hankittu. Saatetaan saada kavereilta, mutta se on siinä hilkulla että tarvitsevatko he sitä vielä omalle lapselleen siinä vaiheessa kun tämän vauvan pitäisi syntyä.

Muuten täällä yritetään pärjäillä noiden supistusten kanssa. Nyt on taas vähän parempi jakso menossa.

Klementiini ja papu 28+1 (en taaskaan ole varma noista viikoista??)

 

Moikka pitkästä aikaa!

Mulla on samaa vihlontaa ku Alexandralla, tai semmosta, hmm, jotakin pientä särkyä oikeella alamahassa. Välillä se tuntuu vaikken tekiskään mitään, mutta yleensä se alkaa ku teen tarpeeks kauan kotitöitä tai jotakin vähänkin raskaampaa hommaa. Mua on vaan ihmetyttänyt kun se on aina toi oikee puoli ja tietty kohta, mutta ei kai tässä oo syytä paniikkiin
Ja mulla ei oo ollut arkuutta limakalvoissa, mutta seksin aikana tulee nykyään raskauden takia tosi nopeesti huono olo... Semmonen et alkaa oksettaa. Huoh

Jaja, tervetuloa Sonatar Mulla on taas yllätyksekseni huomattavasti vähentynyt makean ja herkkujen syönti, paljon harvemmin nykyään tekee mieli, ja hyvä vaan!
Ja mäkin heräilen öisin vessaan. Ja sit välillä tulee niitä kertoja kun ei vaan enää millään meinaa saada nukuttua. Se on turhauttavaa. Mutta en mä valvo läheskään yhtä paljon kuin sinä, huh, varmasti rankkaa yrittää pysyä töissä hereillä noin vähillä yöunilla!

Toivottavasti Mijau fiilikset helpottais! Tai jos sulla tosiaan masennus on, niin pääsisit siitä pian eroon! Itekin kamppailen vähän saman asian kanssa, onneks välillä on parempiakin päiviä!


Vähän omaa: Ei oo oikeestaan mitään suurempia ongelmia, mutta hengästyn älyttömän helposti, ja aina kun nousen ylös esim kyykkyasennosta, niin huimaa ihan hirveesti :/ Ja satunnaisesti maha menee ihan kovaks, mutta ei mua supistele eikä mitään. Silleen helpolla pääsee.

Me ei oo vieläkään kerrottu kellekkään raskaudesta, kattoo ny jos pysyis salassa ainaki vielä 30 viikolle... Saa nähä!

viii 24+6

 

Tervetuloa Sonatar!

Fiilikset on onneksi vähän helpottanu, voi olla että yksinäisyys pelkästään jo masentanu mut kun mies on tehny todella pitkiä päiviä töissä ja kodin hommat onkin sitten aikalailla jääny mun hoidettavaksi. Onneksi saatiin juteltua asioista ja ukko lupasi ottaa enemmän vastuuta myös kodin töistä ja muutenkin huomioida meikäläistä enemmän

Eilisestä neuvolasta ei oikeastaan ole kuin hyviä uutisia! Sokerirasituksesta tuli erinomaiset tulokset, hemoglobiini oli noussut ja poitsu riehui niin ettei sydänääniä meinannut saada "mitattua" Verenpaine oli kyllä laskenut, nyt yläpainekin oli alle 100 (96 muistaakseni) ja painoa tullut nyt kuutisen kiloa lisää :ashamed: Ei kai se mitenkään ihan kamalan paljoa ole eikä neuvolatätikään siitä mitään pahaa sanonut mutta itseä vaan harmittaa kun muutenkin olisi jo ylimääräistä. Täytyy alkaa tosissaan katsomaan mitä suuhunsa laittaa! Vaikken kyllä mielestäni ole mitenkään hirveän epäterveellisesti syönytkään, ihan satunnaisesti karkkeja ja herkkuja. Mutta kieltämättä hyvä ruoka on mun kirous, eilenkin vedin spagettia ja jauhelihakastiketta kaksi kertaa niin paljon kuin olisi tarvinnut Ei pitäisi alkaa nälkäisenä syömään vissiin...

Miten ihmeessä ootte viii pystyny pitämään raskauden salaisuutena? Mulla ainakin maha näkyy jo niin selvästi ettei varmaan tarvi kenenkään arvailla majaileeko tuolla joku vai ei

Aijoo, seuraava neuvola on 29.10


Mijau ja Ukkeli 27+0

 

Vielä piti nukkumisongelmiin ottaa kantaa! Nukun itsekin todella huonosti välillä, kestää nukahtaa hirveän kauan tai sitten herään keskellä yötä pariksi tunniksi ilman mitään syytä. Läheskään aina edes pissahätä ei herätä, muuten vaan herään ittekseni ja sit ihmettelen ja pyörin lakanoissa Olen myös nähnyt ihan kamalasti unia ja ahdistavia sellaisia! Ei mitään vauvoihin liittyvää kylläkään vaan ihan outoja juttuja millä ei tuntuisi muutenkaan olevan mitään tekemistä minkään kanssa
Luojan kiitos välillä saan nukuttua kunnon yöunet mutta vaan siksi oikeestaan että olen ollut niin kuoleman väsynyt illalla että meinaan nukahtaa jo ennenkuin ehdin sänkyynkään kaatua.

 

Ai hurjaa Viii, miten tosiaan olet onnistunut salaamaan raskauden??? :O Itsellänikin toinen raskaus kuten sinulla, mutta asia ei ole jäänyt kenellekään epäselväksi piiiiiiiiitkään aikaan!

Mijau, kiva kun sinulla on fiilikset nyt korkeammalla. Sekä parisuhteen hoitaminen että oman ajan ottaminen on jotenkin nyt entistäkin tärkeämpää, onhan perheessä kohta yksi jäsen lisää, joka saa aikamoista myllerrystä aikaan arjessa. Hienoa että saitte miehesi kanssa puhuttua. Sattumoisin oma mieheni eilen ehdotti, että tehtäisiin pieni viikonloppureissu ihan kahdestaan ennen jakautumista. Varasinkin tänään marraskuulle hotellimajoituksen ja teatteriliput. Mukavaa kun on jotain jota odottaa, siis muutakin kuin vauvaa!

Hankinnoista: Meillä on kaikki tallella esikoiselta ja kun nyt on luvattu vielä toista poikaa, vaatehankinnoillekaan ei ole mitään rationaalista selitystä... Sehän ei tosin estä hiplaamasta ihania asuja kaupassa! Vaatepuolelta vielä en ole ostanut muuta kuin harsoja, mutta kyllä jotain uutta pitää tulokkaalle hankkia. Ensin mietin että ihan hyvin voi veljen vanhoilla mennä, mutta nyt on ajatus kääntynyt niin että pitää pienen jotain omaakin saada. Hoitopöydän ostimme uuden, kun nykyisessä talossa on kaksi kerrosta ja molempiin pitää saada joku hoitopaikka.

Sonatar ja junior 26+0 (poks!)

 

Täälläkin on alettu nähdä hirveästi levottomia ja ahdistaviakin unia! Osa painajaisia ja osa muuten vain sekavia, mutta kaikki hyvin todentuntuisia. Olen nyt viikon verran heräillyt pitkin yötä hiestä märkänä, johtuneeko sitten noista unista vai mahan kolotuksesta... Onneksi mä kyllä saan aina helposti unta uudestaan, ettei niin pahasti yöunet kärsi tuosta.

 

Onko teillä päässyt unohtumaan välillä että olette raskaana? Huolimatta kaikista vaivoista ja oloista? Itse luin eilen siskon fb:n tilapäivityksestä että hän kyseli seuraa Turmion Kätilöiden keikalle, ja innostuin heti. Huusin miehelle toiseen huoneeseen asti innoissani, että kätilöt tulee ens viikolla kaupunkiin, adios vaan, mut löytää sieltä. Sit tajusin, että härregud, mähän oon raskaana, ei ehkä kannata mennä riehumaan mihinkään keikalle kun olotkin on niin hanurista. Ja mies tuli ihmettelemään että häh, miks mun pitää nyt jo jotain kätilöitä nähdä ja minkä ihmeen takia olen asiasta niin innoissani. Ja samana iltana sitten juteltiin jotain vanhoista baarireissuistamme, ja ehdotin miehelle että repästään ja mennään käymään yhdessä baarissa missä en oo käynytkään 10 vuoteen. Innostuttiin jo asiasta et joo, mennään vaan, ennenku kummatki hokas, että jaah, ei ollakkaan menossa, ei ainakaan neljään, viiteen kuukauteen. Eikä muuten mennä varmaan silloinkaan, minä kun en oikeen enää juo alkomahoolia ja mieskin juo sitä vaan tappaakseen flunssaa minkä se saa korkeintaan kahdesti vuodessa. Joten meidän hurjat baarisuunnitelmat kuivuivat sit siihen.

Minäkin nukun huonosti nykyään, mut mun vaivana on jatkuvat vessareissut, potkiva vauva ja tuo ihan ihmeellinen korvakipu. Se kipu kyllä hellittää kun vaihdan kylkeä, mutta en voi käsittää miks öisin tuntuu että korvat hikoo ja mulla olis ikäänkuin korvatulehdus. Ei se sit enää vaivaa hetken päästä kun nousen ylös. Viime keskiviikkona lääkärillä sanoin asiasta mutta ei hän siihen osannut mitään sanoa, tunnusteli vaan niskat ja kaulat läpi ja kurkkas korviin. Mä tunnen edelleen myös repäisykipuja ja mullakin jotenkin oudosti pakottaa välillä vatsaa vasemmalta alhaalta, aina samasta kohtaa. Myös venutellessa. Kivuton suppari se ei ole, ne mä jo tunnistan erikseen. Se on oikeestaan myös vähän kosketusherkkä kohta, en anna miehen silitellä mua siitä kun se tuntuu pahalta. Mitähän lie..

Soitin äitiyspolille äskön. Mua alkaa ahdistaa kun sain viikko sitten liikuntakiellon, ja vähän muitakin kieltoja siihen päälle, kun kohdunsuu oli hieman auki ja pehmentynyt. Se aika on vasta ens keskiviikkona. Argh. :headwall: En tiedä miten jaksan odottaa vielä viikon, musta tuntuu että mulla on pallo jalassa kun en voi polkaista kaupunkiin tuosta vaan, enkä saa mennä uimaan. Lisäks tietysti tekis kovasti mieli harrastaa seksiä, sillä meillä ei oo ollu mitään ongelmia sillä saralla, vaikka musta kyllä tuntuu aina jonkun aikaa aika pahalta jos ei olla pitkään aikaan ja sit en osaa yhtään himmailla (omaa tyhmyyttähän se vaan on). Hiplailin miestä tänäkin aamuna kunnes sen oli ihan pakko lähteä siitä karkuun, tai me oltais vaan jatkettu siitä, molempia himottaa tuplasti enemmän nyt kun ei sais. Kai meidän sit tarttee vaan tehdä jotain muuta "kivaa", mikä ei kyl oo mun mielestä yhtään niin kivaa kuin Itse Asia. Ja sitten kun oksentelen edelleen (mutta en enää ihan niin paljon ja rajusti kuin ennen) niin tietyt jutut on poissa laskuista kun mua alkaa tekee pahaa. :/

Niin ja tervetuloa mukaan Sonatar. Toivotaan että tästä pinosta tulee vähän aktiivisempi kun alkaa taas puheenaiheet lisääntymään. Kyllä mä käyn melkein päivittäin täällä lukemassa, mutta ei viittis aina itte olla äänessä, etenkään kun kirjoittelen aina sellaisia kilometrin pituisia avautumisviestejä.

Joko täällä alkaa syksyn tullen väellä virkkuukoukut ja neulepuikot huutelemaan laatikoista? Mulle tulee aina ruskan tullen kauhea himo neuloa syksyisistä väreistä jotain nättiä. Se lopputulos vaan yleensä on aika kamalannäköinen.

Sariza (työnimi on kuivunut pois käytöstä, Yrjöstä lähinnä enää puhutaan) rv25

 

Sariza: Mä en ole kyllä juurikaan päässyt unohtamaan tätä raskautta toisin kuin alussa, mutta kyllä me baareissa käydään ihan normaaliin tapaan (minä vain olen limulinjalla) ja risteilyllekin olisi vielä tarkoitus päästä ennen toukan ulkoistumista. Eihän se baareissa/viihteellä käyminen mitenkään kiellettyä ole, jos vain viihtyy ja osaa pitää hauskaa ilman alkoholiakin. Kyllä sitä kieltämättä välillä kaipaa ihan kunnon irtiottoa arjesta alkoholinkin voimalla, mutta ei nyt auta kuin odotella vielä muutama kuukausi ystäväni minulle lupaamia varpajaisia. Harmittaa kyllä kovasti, kun ei noita bilekutsuja tms. tule enää edes sitä vähää kuin ennen raskautta, vaikka ihan mielelläni lähtisin pitämään hauskaa selvänäkin.

 

Oi kun on tullut paljon tekstiä

Siis juu, tää raskaus on pysyny sen takia hyvin salassa, ku maha on vieläki aika pieni. Vaatteet päällä nii ei sitä oikeestaan huomaakaan. Toisaalta välillä tulee aikamoisia "mahanpaisumiskohtauksia" ja maha paisuu tosi isoks, mutta ne on onneks tapahtunu silloon ku oon ollut vaan kotona Ja sitte maha on taas tasottunu takas pienemmäks _ Mulla oli esikoisen kanssa sama juttu, maha ei kasvanu paljo mitään Ja kyllä mulla selkee pieni vauvamaha on, mutta ei sitä vaatteet päällä sillä tavalla näy

Mäkin välillä unohdan olevani raskaana! Ei sillä tavalla mitään konkreettista esimerkkiä oo antaa, mutta ei koko asiaa vaan oikeen taho muistaa eikä huomata välillä. Ja sitte ku vauva alkaa potkia mahassa nii tänäänki tuli fiilis että "nii joo, mahassahan oli joku..."

Ja mä oon nähny jo pari kertaa nähny synnytyksestä unta(painajaista?), huh :/ Alkaa varmaan pikkuhiljaa jännittämään koko asia...

Apua, nyt en muista yhtään mitä piti kommentoida, joten seuraavaan kertaan!

viii 25

 

Ihanaa kun on perjantai!!! Onko kukaan viettämässä syyslomaa? Meidän perhe ottaa pienen irtioton arjesta ensi viikolla, pitää saada ajatukset pois työasioista. Jospa se pakoileva unikin tulisi takaisin kun vähän saa relata.

Itse raskaus ei ole kyllä päässyt unohtumaan, ensin oli huono olo ja väsymys ja sitten vatsa pullahtikin sellaiseen kokoluokkaan ettei päässyt unohtumaan. Clubikeikoilla olen käynyt ihan normaalisti, tänäänkin olisi yksi luvassa. Isommille areenoille en lähde muutoin kuin katsomoon, permannolla seisominen koko keikan ajan ei houkuta. Viime raskaudessa tuli käytyä yksi stadionkeikka ja muutama muu iso keikka ja loppuraskaudessa vauva villiintyi äänistä niin että meinasi tulla kyljestä läpi. Sen jälkeen en sitten käynytkään enää kovaäänisissä paikoissa. Samoin kävi jääkiekko-otteluiden suhteen, hallin äänet saivat sellaisen myllerryksen aikaan ettei viitsinyt vauvan eikä oman viihtyvyyden takia enää käydä loppua kohti.

Kurjaa tuo Sarizan liikuntakielto!

Unista. Minä olen itseasiassa odotellut että milloin ne raskaus- ja synnytysunet alkavat, mutta ei ole näkynyt vielä. Painajaisia kyllä muuten on ollut. Yksikin yö näin unta, että olin jäämässä valtavan lankavuoden alle, josta minun olisi pitänyt yksitellen poimia ja selvittää ne langat. Ei tarvitse olla kummoinen asiantuntija tulkitsemaan, mikähän tuon unen takana oli! Taitaa olla aika monta narunpäätä vielä irrallaan ennen "seesteistä" äitiysLOMAA!

Syysloman jälkeen olisi sitten tiedossa sokerirasitus nro 2 ja neuvolalääkäri. Mielenkiintoista nähdä, miten nyt käy kun ensimmäisessä kaikki oli kunnossa.

Ihanaa syksyistä viikonloppua kaikille!
Sonatar ja junior 26+2

 

Voi että mikä ihana syksyinen sää. Rrrrrakastan syksyä, sen värit, kirpeys, tuoksut, kahisevat lehdet, auringon väheneminen ja lupaus tulevasta talvesta on vuoden kohokohta. Mun puolesta saa sataa, saa vihmoa, olla kylmä ja ensiliukkaat, tää on vaan jotakin niin ihanaa kun tietää että tuo möllötin tuolta taivaalta laskee aiemmin ja mä voin olla enemmän verhot auki ja ulkona. Syksy sais kestää kauemminkin, olis kuvattavaa ja vois kävellä enemmän pihalla ihailemassa retrovärejä. Odotan kovasti keskiviikkoa ja että pääsen äippäpolille tarkistukseen, sillä oletan tän kahden viikon makaamisen jälkeen olevani ihan kunnossa, että pääsen taas käymään pyörällä kirjastossa ja kaupungilla ja kirppiksillä. Pikkusiskokin tekee muuttoa tällä viikolla ja tahtoisin auttaa edes jotenkin.

Jännittää vähän että saankohan mä tuolta facen yhden ringin kautta hommattua meille halvalla pihakeinun (tai siis ongelmaks muodostuu lähinnä sen hakeminen tuolta 15-20km:n päästä), kun oon ajokortiton ja tuo ukko ei taida aina innostua kuskaamaan mua ja mun romujani), sillä aikoisin pitää sitä tuossa ulkona niin kauan kuin jaksan siinä istua. Vähän torkkupeittoa ja lämmintä vaatetta vaan päälle niin siinä kelpais istuksia ja lueskella vaikka kirjaa. Välillä kun mua tekee oikein paljon pahaa, otan mukaan tyynyn ja istun tuossa ulkoportailla, mutta ei se ole ihan maailman mukavin paikka istuksia. Ja pelkään tietty sitä rakkotuhellusta vaikka alla onkin tyyny. Kiviporras on kyl tosi kylmä.

Kauanko te muuten olette uskaltaneet/saaneet polkupyöräillä? Aion kyllä kysyä siitä ylihuomenna kunhan muistan, mutta käsittääkseni kauheen kauaa ei kannattais polkea vaikka olis ihan terve ja hyvässä kunnossakin? Harmittaa sit tosi paljon kun en saa enää polkea, sillä se on mun ainoa liikkumiskeino nyt, en jaksa enää kävellä kaupunkiin asti tuota 4,5km matkaa ja sieltä sit viä takas. Eikä bussejakaan mee ohi plus se on kallista kuin elämä Porissa.. Mulle tulee vähän morkkis siitä kun olen kovin laiska kävelemään, vaikka tietty 9km kävelyä plus ne shoppailut jne päälle kuulostaa mun mielestä aika paljolta jopa ihan terveenäkin, mulla on huonot polvet ja saan asvaltilla etusääriin ihan järkyttävät penikat (seli seli?)..

Kertokaahan, että miten teidän minäkuva on muuttunut raskauden myötä? Itse rakastan tuota masua vaikka se ja koko raskaus tuokin mukanaan paljon vaivoja. En tunne itseäni lihavaksi, en kamalaksi, en isoksi. Jos en olis 13 kiloa miinuksella niin saattaisin tietty olla eri mieltä, mutta toisin kuin naiset yleensä, olen odottanut kovasti aina vaa'alla käydessäni, että voisko se jo näyttää enemmän ja jokohan olisin pamauttanut 75kg rikki. Niinä aamuina kun paino on vaan laskenut, mulle tulee melkein tippa silmään, se tuntuu jotenkin niin epäreilulta vauvaa kohtaan. Kyllä se ihan ikäänsä vastaa kokonsa puolesta, mutta silti sitä miettii, että saakohan vauva kaikki tarvitsemansa, vai pitäiskö mun yrittää entistä rankemmin olla oksentamatta ja vaan käyttää kaikki aikani siihen että syötyäni/juotuani en tee muuta kuin istun sohvalla ja koitan keskittyä olemaan oksentamatta (sillä en jaksa keskittyä silloin mihinkään muuhun kuten lukemiseen tms, ne aktiviteetit ei valitettavasti saa mua "unohtamaan" oloani). Mutta kertokaahan jos teille on tullut inho johonkin omassa kropassanne? Jaa no, mä keksinkin nyt heti yhden. Koko mahan alueelle kasvaneet karvat.. Ne oikein tuntuu käteen kun pesen vatsaa suihkussa, hyyyyi.

Sariza 25+5

 

Mun minäkuva ja suhde kroppaan on lähes aina ollut huono (syömishäiriötaustaa), mutta nyt se on kyllä oikein erikoisen huono. Aivan päinvastainen kuin sinulla siis. Jokainen lisäys vaa'an lukemaan saa palan nousemaan kurkkuun ja ahdistuksen vellomaan mahassa. Esimerkiksi eilen illalla olin todella maassa käytyäni ensin vaa'alla ja erehdyttyäni sen jälkeen vielä katsomaan itseäni kokovartalopeilistä. Kyllä mä tuon mahan nyt jotenkin ymmärrän ja sulatan, mutta kun näytän mielestäni ihan joka puolelta aivan törkeän läskiltä käsivarsia ja kasvoja myöten. Mistään turvotuksesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan ihan siitä silkasta läskistä. Vaa'an lukeman ei pitänyt koskaan nousta lähellekään tätä nykyistä edes raskauden aikana, ja tunnen oloni todella paskaksi sen päästyä nousemaan näin ylös. Odotan todella kovasti sitä, että toukka ulkoistaa itsensä ja pääsen laihduttamaan oikein toden teolla.

 

Moi!

Minulla on suhde kehooni ollut kutakuinkin melko mutkaton aina.. sellaista tavallista "jokanaisen marmatusta muutamasta ylimääräisestä kilosta tai jenkkakahvoista" on tietysti, mutta ei mitään isompia ongelmia. Paitsi nyt... ensimmäisessä raskaudessa kiloja tuli suhteellisen vähän (olin siis normaalipainoinen ja lisää tuli kymmenisen kiloa), jotka lähtivät oikeastaan ilman erityisempää panostusta. No, tässä raskaudessa vatsa on aivan VALTAVA ja kiloja on tullut jo nyt se kymmenen, ehkä yksitoistakin. En käy kotona enää puntarilla ollenkaan, vain pakollisen käynnin neuvolassa ja koitan unohtaa senkin mahdollisimman pian. Neuvolassa ei ole ollut asiasta mitään kommenttia, joten kai tämä on ihan ok, mutta itseä hirvittää! :O Olo on kuin valaalla, vyöryn paikasta toiseen, eikä mitkään vaatteet mahdu päälle. Kenkien laittaminen on jo hankalaa ja kaikenlainen kyykistely, ja ihmiset kommentoivat vatsaa niin kuin nyt en itse huomaisi kuinka valtava se on. Ja se kasvaa vielä yli kaksi kuukautta (71 päivää!)! Huohhh! : / En siis todellakaan ole piiiitkään aikaan päässyt unohtamaan olevani raskaana.
Vatsa ei siis oikein innosta, sen sisältö kylläkin, ja ahkera liikkuminen ja potkiminen on minusta kivaa. Seurailen iltaisin sohvalla vatsan heilumista puolelta toiselle. Välillä käy melko kipeääkin, kun tyyppi siellä työntää itseään johonkin suuntaan, venyttää oikein vatsanahkaa, potkii ja myllertää. :heart:
Että melkoista tuntemusten vuoristorataa tämä on, ja odotan myös, kuten Alexandra aikaa ilman vatsaa, kun voi taas liikkua kunnolla ja saada kropan takaisin mittoihinsa (en todellakaan havittele mitään mallivartaloa, mutta se oma kroppa olisi kiva saada taas). Suunnittelen jo aikaa synnytyksen jälkeen, miten aloitan liikunnat, jne. Ostin myös kivalta vaikuttavan kirjan "Tuoreen äidin treenikirja", josta ammentaa inspiraatiota ja intoa.

Pyöräilystä en osaa sanoa, mutta itse en enää pyöräile. Tämän överisuuren vatsan vuoksi taitaisi olla ihan käytännössäkin mahdotonta.. Saapa nähdä miten ensi keväänä/kesänä pyöräillään (esikoinen silloin 3 v.).. pitäisiköhän se pyörän peräkärry hankkia.. onko kellään kokemuksia niistä?

Muuten tänne ei kai ihmeitä. Vatsa tosiaan kasvaa vaan ja potkut kovenee. Lääkärineuvolassa kävin jokunen aika sitten, kaikki oli ok ja vauva vielä poikittain. Toivottavasti asettuisi pian oikein päin - jospa se ei sitten niin venyttäisi tuota vatsanahkaa Tietääkö/muistaako joku millä viikoilla nuo alkavat asettua paikalleensa?! Vaikka vielähän ne kuulemma voivat viimeisilläänkin pyörähtää miten vain, mutta noin pääasiassa.. Muistelen että ekassa raskaudessa vauva asettui aika aikaisin oikein päin eli raivotarjontaan eikä siitä enää muuttanut asemiaan.

Jee, ensi viikolla lomailen (on odotettu!), enkä millään malttaisi odottaa äitiysloman alkuakaan enää. Jotenkin alkaa ajatukset olla jo oleilussa, eikä motivaatio ole aina ihan ylimmillään töissä. Kiirettä kuitenkin pitää, joten täytyy koittaa jaksaa loma-ajatuksen voimalla vielä vähän aikaa.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Mountain 29+6

 

Meillä on ollut pyöräkärry käytössä siitä asti, kun kakkonen osasi istua. Ollaan tykätty. Toki saattaa olla aika painavakin ylämäissä, mutta se on ollut vaan hyvää treeniä. Lapsetkin on tykänneet istua kyydissä. Jossain vaiheessa tein sen kanssa myös päiväunilenkkejä, kun molemmat nukahtivat sinne aika tehokkaasti: lapset vaan kyytiin päiväuniaikaan ja he saivat päikkärit ja äiti sai hyvän pyörälenkin. Meillä on ollut Trekin GoBug -kärry, mutta sitä ei ainakaan ihan vastaavaa mallia ilmeisesti ole saatavilla.

Mulla on sellainen kuva, että voivat kääntyillä tuolla mahassa vielä ainakin viikoille 35-36, jonka jälkeen saattavat alkaa laskeutumaan alemmas, eikä kääntyminen ole enää todennäköistä. Täällä oli papu kanssa pitkään melkein aina poikittain, mutta nyt melkein viikon ainakin ajattelin että oli pää alaspäin. Eilen oli kyllä pari kertaa niin kovat käännökset, että luulen että kääntyi kertaalleen peppu alaspäin ja sitten myöhemmin takaisin pää alaspäin.

Mä en ole kauehasti miettinyt tätä kehon kuvaa tällä hetkellä. Kahden ensimmäisen kanssa oli ehkä enemmänkin sitä odotusta milloin pääsee taas "normaaliaikaan". Nyt on enemmänkin sellainen olo, että se tulee joka tapauksessa niin nopeasti, että turha murehtia tätä hetkeä. Maha on kyllä jättimäinen, ja täällä myöskin kenkien laittaminen/sitominen hankalaa. Ihmisten reaktio kun kysyvät laskettua aikaa on myös suuriimaksi osaksi "ai vasta silloin", mikä saa kyllä mahan tuntumaan vieläkin suuremmalta

Klementiini ja papu 29+2

 

Pyöräilystä sen verran, että ei kai siitä mitään rajoituksia ole? En ole ainakaan koskaan kuullut, ja ainakin esikoisesta on ihan normaali lapsi tullut vaikka päivää ennen synnytystä vielä pyöräilin! Että ei pyöräilystä ressata tarvii, monilla varmaan tulee se vastaan jos mahan kanssa ei enää mahdu polkemaan... Ja kyllä näin omasta mielestäni pyöräily on raskausaikana rennompaa ja iisimpää ku kävely

Oma kehon kuva on silleen, jämähtänyt tähän hetkeen. Nyt saan olla rauhassa raskaana, ja sitten aion kyllä aloittaa reippaan laihdutuksen Olis niin ihanaa olla pitkästä pitkästä aikaa normaalipainoinen! Oi, sitä ihanuutta odotellessa... Sen verran kyllä harmittaa, ku oon päästäny itteni ylipainoseks, ja siitä vielä raskaus perään, nii ei täs hirveen tyytyväinen itteensä ole... Ja vähän kyllä jännittää miten lähtee arki rullaamaan kahden lapsen kanssa, että kuinka sitä jaksaakaan pitää ittestään huolta siinä vaiheessa... Eiköhän sitä jotenki, onneks mies on niin kannustava niin koko asia on loppupeleissä vaan järjestelykysymys!

Huomenna neuvolaan (äh, ei yhtään huvittais, tuntuu aina niin turhalta ne käynnit...)

viii 25+6 (JEE, enää 99 päivää laskettuun aikaan ! )

 

Heippa kaikille! :wave:

Liitoskivut on olleet ihan järkyttäviä taas, vaan paikoillaan istuminen ja seisominen on tuskatonta Kivun määrä vaihtelee päivittäin mutten millään saa päähäni että olisin tehnyt jotain erikoista tai erilaista joinain päivinä, mielestäni kaikki päivät noudattaa melko samaa kaavaa nykyään. Kävelyille en ole pahemmin uskaltanut lähteä kun jo pieni tepastelu meinaa itkettää. Kaipa olisi paras vain purra hammasta ja nieleskellä itkua, helpottaako tuo jos vaan pakottaa itsensä kävelemään säännöllisesti?

Kehonkuva ei oikeastaan pahemmin ole muuttunut. Joka kerta neuvolassa kauhistuttaa kun paino nousee mutta olen onnistunut ainakin toistaiseksi sivuuttamaan asian aika hyvin enkä pahemmin jaksa surkutella lisäkiloja. Enemmänkin kärsin syömismorkkiksesta, välillä tekee niin paljon mieli jotain herkkuja etten yksinkertaisesti pysty hillitsemään halua syödä :ashamed: Onneksi tätä tapahtuu suht harvoin mutta silti harmittaa. Olen myös vakaasti päättänyt että sitten kun on vauva pullautettu maailmaan niin alan laihduttaa pikkuhiljaa kiloja pois vaunukävelyillä ja myöhemmin vaikka uudella jumppaharrastuksella. Näistä selkäkivuista olen ainakin sen oppinut että notkoselkäisen on PAKKO treenata selkälihaksia edes jonkinlaiseen kuntoon, ensi raskaus on toivottavasti sitten helpompi. En olisi uskonut että niinkin luonnollinen tapahtuma kuin odotusaika voisi vetää kropan näin koville mutta tässä sitä ollaan, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis... :stick:

Karvoitus on mullakin lisääntynyt! Maha on selvästi karvaisempi muttei ole mua häirinnyt, karvat on meikäläisellä niin vaaleita :saint: Samoin pienet pulisongit on ilmestyneet jostain. En tosin usko että näitä karvoja on muut kuin minä ja mies huomannut, niin pieniä ja vaaleita tosiaan ovat Taitaa vanha usko pitää paikkansa että poika kasvattaa äipälle karvoja jos kerran sarizakin on talviturkkia alkanut kasvattaa ?

Lomista on ollut puhetta myös. Meillä työnantaja jakaa välillä ilmaisia risteilylippuja Tallinnaan ja Tukholmaan ja ajateltiin miehen kanssa lähteä jompaan kumpaan käymään viimeistään äippälomalla Ei kumpikaan olla mitään bilettäjätyyppejä mutta edes pieni irtiotto arjesta voisi tehdä ihan hyvää ennen vauvarumbaa ja laivalla ainakin saisi syödä buffassa hyvin. Mulla ei päässä pyöri nykyään mikään muu kuin ruoka!

Meillä ei vielä ole tietoakaan paikallaan pysymisestä, poitsu pyörii masussa minkä kerkeää! En voi vannoa tietenkään etteikö ukkeli olisi koko ajan pää alas- tai ylöspäin mutta tuntemuksista päätellen sanoisin että kääntyilee edelleen miten sattuu ja vaihtelee asentoa. Pari päivää oli hiljaisempaa ja potkut tuntuivat enemmän "sisällä" eli taisi vaavi olla selkä mun mahaa vasten. Ihana pikku riehuja, mun suurinta hupia nykyään on katella kuinka maha heiluu, aaltoilee ja elää omaa elämäänsä :heart:


Mijau ja poitsu 28+0
27 TYÖPÄIVÄÄ ÄIPPÄLOMAAN!!

 

Hei vaan kaikki! :wave:

Olen tätä ryhmää koko ajan lueskellut ja nyt päätin ilmoittautua mukaan. Eli 33 v, toinen lapsi tulossa, la 5.1. ja pk-seudulta olen. Olikohan siinä oleellisimmat. Synnytyssairaalasta ei vielä tarkkaa tietoa, kun NKL on melkein sulki tuolloin. Sinne mieluusti menisin ja ottavatkin ihan normisynnyttäjiäkin, jos vaan tilaa sattuu olemaan. Luultavasti kuitenkin päädyn kättärille tai jorviin.

Paljon kiinnostavia puheenaiheita teillä ja tahdon tulla kommentoimaan, kunhan ehdin. Tähän väliin vaan sellainen kysymys, että oletteko ottaneet/ottamassa influenssarokotusta? Raskaana oleville kai suositellaan, kun suojaa sitten syntyvää vauvaakin. Entä teillä, joilla on jo lapsia, onko lapset saamassa rokotusta?

t. Tellu Po (28 vk tai jotain sinne päin)

 

Jei, liikuntakielto peruttu! (Teen täytyy kuvitella tähän sellanen iloinen, kärrynpyöriä heittelevä hymiö) En saanut edelleenkään lupaa olla "normaali" sillä kohdunsuu oli selvästi avonaisen näköinen ulkopuolelta, mutta niitä kiinnostikin enemmän sisäpuoli, mikä näytti hyvältä. Nyt kun olen saanut välillä kivuliaita suppareita, mun on käsketty ottamaan heti rauhallisemmin. Mutta saan uida, polkea ja harrastaa Tiedätte Kyllä Mitä. Itseasiassa raahasin miehen suoriks makkariin kun tultiin sairaalasta, ja nukuttiin pienet päikkärit siihen päälle. Kyllä oli hyvä, rentoutunut, mukava, lämmin, normaali olo, ei olis millään halunnut nousta ylös sieltä. Olisin mennyt uimaan (kaipaan ennen kaikkea saunaan, kuumaan saunaan) mutta mua teki sen verran pahaa, että "tyydyin" vaan polkasemaan kaupunkiin käymään kirppiksellä. Olisin halunnut käydä kahvilla tai syömässä, mutta kun päädyin jo oksentamaan siellä kirpparilla (onneks ne anto heti sen vessan avaimen, oli tosi lähellä et ehdinkö sinne vai en vaikken ollut syönyt mitään koko päivänä siihen mennessä, tuli vaan niin paljon vatsahappoja ja mitä lie vaahtoa ylös) niin päätin et otan rauhallisesti ja poljin siitä sit hiljalleen kotio. On se polkeminen kyllä tuhat kertaa mukavampaa kuin kävely.

Oli kyllä ihan hyvä sairaalareissu, kerrankin. Ja koska tällä kertaa en oksennellut, näin ensimmäisen kerran vauvan kunnolla ruudulta (tätä ennen vaan ultrakuvista) ja näin sen liikehdinnän samalla kun tunsin niitä potkuja. Se oli jotain tosi mykistävää, ja vaikka kuuntelen miltei päivittäin kotidopplerilla niitä sydänääniä, se teki jotenkin tästä odotuksesta taas hitusen todempaa, kun näin pojun nielaisevan. Siis ihan selvästi näkyi se kurkun liike ja koko kropan liike perään. Ja siihen päälle se vielä availi ja sulki suutaan. Meinasin ruveta poraamaan siinä paikassa, se oli jotenkin niin pysäyttävää. Luulen, että mulle ei muutoin ole edelleenkään kunnolla uponnut päähän se että saan lapsen, se ahaa-elämys ei vaan oo tullut vielä kunnolla. Mutta huomaan ihan selvästi että musta on tullut herkempi saamaan tipan linssiin jos näen jotain emotionaalisesti herkkää telkusta tms.. On ihan mukavaa saada muitakin raskausoireita kuin tuo iänikuinen oksentelu.

Ja joo, tosiaan aikamoinen talviturkki täällä tulossa. Pulisonkeja en ole saanut, kuten Mijau (ne kuulostaa muuten sööteitä) mutta huomasin eilen kaulaani silitellessäni että kääk, mulle koittaa jokin ihme kaulapartakin kasvaa.. Kauheeta. Mitä jos ne ei lähdekkään synnytyksen jälkeen pois? Mä en halua kyllä jäädä ihan näin karvaseks, en ainakaan ihan näin nuorena. Voin olla viiksekäs mummo, mutten suostu siihen vielä. Mä mietein eilen myös sitä, että mitenhän nopeasti mua helpottaa synnytyksen jälkeen tuo pahoinvointi.. Päätin valmistautua henkisesti siihen että parikin päivää saa mennä kun hormoonit poistuu kehosta, mutta haluan mahdollisuuden syödä ihan mitä huvittaa ja niin paljon kun huvittaa kun pääsen vauvan kanssa kotiin, en todellakaan halua ravata vessaan vielä silloinkin, jos mun "äitiys" alkaa vasta sillon.

Te aiemmin jo synnyttäneet, millainen olo fyysisesti synnytyksen jälkeen yleensä on? Tarkoitan lähinnä sitä että heitteleekö jotkut arvot (hemppa tms), onko ihan uusia hormonimyrskyjä luvassa kun imetys alkaa, saattaako vielä silloinkin oksettaa jne? Se, että mitä päässä liikkuu ja kuinka toipuu tikeistään jne taitaa olla aika yksilöllistä.. En aio ostaa imetystyynyä (en näe mitään syytä kun meillä on sohva täynnä erikokoisia ja -pehmoisia tyynyjä joiden luulisin riittävän), mutta kuinka paljon istuminen mahtaa sattua, riittääkö sohvatyynyt persiin alle puutuolissakin? Kokosin joskus vuosia sitten sen aikaiselle parhaalle kaverilleni hänen ensisynnytyksen jälkeen eräänlaisen äippäpaketin, johon laitoin mm. kuukautissiteitä (joita sillä ei kaapissa edes ollut ja niistä se oli tosi kiitollinen), luumuja (koska ilmeisesti mahdollinen ummetus ei helpota heti), salmiakkia, ja vähän vitsinä sellaisen puhallettavan lasten pienen uimarenkaan. Voiko paikat olla niin kipeet että sellanen vois pelastaa päivän? Tulee tyhmä olo kun kysyy tyhmiä, kysykää nyt joku muukin kokematon jotain kanssa, jos mielessä on jokin pyörinyt.

Sariza rv26

 

Onnittelut Sarizalle liikuntakiellon perumisesta Toivottavasti supparit pysyvät poissa.

Tervetuloa Tellu Po!

Fyysisestä kunnosta synnytyksen jälkeen: Riippuu niin kamalasti synnytyksestä ja varmaan ihmisestäkin. Ensimmäisen jälkeen mulla ei ollut mitään, lähdin kävelylenkeille muutama päivä synnytyksen jälkeen ja olo oli loistava. Toisesta olin muutama päivä synnytyksen jälkeen niin poikki, etten jaksanut kävellä kuin noin puoli kilometriä. Käsittääkseni hemppa saattaa kyllä heilahdella, mutta en ole varma, jos joku tietää paremmin kertokoon. Imetys kyllä vaikuttaa hormoneihin, ja hormonimyrskyjä varmasti tulee. Oksettanut mua ei ole synnytyksen jälkeen koskaan. Itse olen istunut heti molempien synnytysten jälkeen puisella tuolilla ilman apuvälineitä, mutta se riippuu paljolti siitä joudutaanko eppari leikkaamaan tai paljon tikkejä tulee. Olen kuullut niistäkin, jotka eivät ole pystyneet istumaan muulla kuin renkaalla moneen viikkoon. Itsellä on ollut siis onnea ainakin edellisissä synnytyksissä

Influenssarokotuksesta: Olen nyt kahden vaiheilla. Kakkosen kanssa otin sikainfluenssarokotuksen odotusaikana. Jostain syystä olen viime aikoina paljon miettinyt sitä, voiko tuo rokotus olla aiheuttanut sen, että kakkonen on onkin itse asiassa paljon enemmän kipeä kuin esikoinen. Voi olla hakuammuntaa, mutta jostain syystä tämä on pyörinyt tosi paljon päässä. Pitäisi siis osata nyt piakkoin päättää, ottaako vaiko eikö ottaa sitä rokotetta.

Lapset ovat myös saaneet rokotukset aina siihen asti, kun ovat olleet sen alle 3-vuotiaita, eli jolloin sen sai ilmaiseksi. Sen jälkeen ei olla otettu.

Klementiini ja papu 29+3