Tammikuun tähtöset kesäkuussa

Sateista huomenta kaikille!!!

Raskauden kertomisesta on ollut paljon kirjoittelua...me ei olla kerrottu vielä monellenkaan...mun pari ystävää tietää ja pari työkaveria tietää, miehen äiti arvasi ja oli mieheltä suoraan kysynyt olenko raskaana, niin ei mies ollut ruvennu valehtelemaan...eli siinäpä ne jotka raskaudesta tietää teidän ja neuvolan terveydenhoitajan lisäksi... Omille vanhemmille meinaan kertoa varmaan joko ensi viikon np-Ultran jälkeen tai seuraavan neuvolan jälkeen... Yleensä olen omalle äidille kertonut raskauksista ihan heti mutta hänellä on ollut nyt tänä vuonna niin paljon harmia ja huolta että olen pitänyt asian omana tietona ja katson mihin suuntaan tämä raskaus menee... Todellakin tiedän ettei "varmoilla vesillä" olla koskaan mutta pääsisi nyt edes hieman turvallisimmille vesille niin ehkä saisin kertoa hänelle hyviäkin uutisia...

Äitiysvaatteita en ole vielä uusia ostanut kun vuoden takaisia löytyy vielä mutta sitten syksyllä ja kun ilman kylmenee tarvii ostaa koska niitä sitten ei ole.

Isompaa autoa ja asuntoa ollaan nyt alettu katsomaan, eilen käytiin katsomassa myynnissä olevaa omakotitaloa mutta ei se ainakaan tule kysymykseen, aikamoiset remontit joutuisi tekemään siihen ja nyt semmoiseen vaan ei ole aikaa...kyllä tässäkin vielä toki mahtuu olemaan mutta hyvin ahdasta tulee olemaan mutta eikö niin sanota että sopu sijaa antaa!?!?! Minkä kokoisia koteja teillä on ja monta ihmistä siellä asuu???

Mulle voi vielä päivittää neuvola 28.6 ja äitiyspoliklinikka käynti 12.7

 

Mulle voi päivittää NP-ultra 26.6. Aikaistui parilla päivällä.

Me lähdetään sunnuntaina viikoksi reissuun, joten en ole lisäämässä ihmisiä facebook ryhmään. Laittakaahan siis Kolibrinkukalle viestiä, jos olette sinne halukkaita liittymään.

Tuplat 9+2

 

Lisäsin itseni takaisin listalle, kun näytti tuo 3.1 niin tyhjältä. Ahdistus on myös jonkin verran helpottanut ja väsymyskin hiukan. Sain siis 5.6 alkaen sairaslomaa kuun loppuun asti tämän väsymykseni takia.

Huvipuistolaitteista on ollut keskustelua. Tarkoituksena olisi mennä miehen ja mahdollisesti hänen tyttärensä kanssa Särkänniemeen ja aion kyllä mennä ihan niihin hurjimpiinkin laitteisiin. Muistaakseni Särkänniemessä ei taida olla ainakaan monessa vekottimessa mitään vatsan kohdalta puristavia turvalaitteita eli uskaltaa hyvin mennä. Kesä ei ole kesä ilman huvipuistohullutuksia.

 

Hehei,

Minä en kyllä vain mitenkään ehdi joka päivä tänne raapustaa, ehkä kerran viikossa. Päivät täyttyy semmosella hulinalla (vaikka lapsia on vasta yksi! miten te monilapsiset pärjäätte??! ) ettei paljoa aina ehdi. Luen palstaa kyllä lähes joka päivä. Kaikki varmaan voi kirjoittaa ihan niin paljon tai vähän tai usein tai harvoin kuin haluaa - vapaaehtoista ja vapaamuotoistahan tämä on kaikin puolin

Ei jotenkin oikein tunnu edes olevan asiaakaan hirveästi.. olot on samat kuin aiemmin (eli ihan ok, mutta turvottaa ja ummettaa) ja ultraa odotellaan. Se onkin jo ensi viikon torstaina, jee! Uutisten ollessa toivotunlaisia kerromme raskaudesta useammalle, tällä hetkellä kun vain muutama minun ystäväni tietää. Silloin aion myös käydä ostamassa vauvalle jotain söpöä sekä itselle uudet äitiyshousut.

Töissä kerron raskaudesta kun ollaan kesälomilta palattu. Elokuun puolella vasta pomo palaa töihin, joten silloin ehkä jo on selvemmin näkyvissäkin koko pömppö Asiasta ei tullene ongelmaa, kun työsopimus on joka tapauksessa päättymässä jo ennen laskettua aikaa ja äitiyslomaakin. Eipä sillä että tulisi muutenkaan, sen verran ihana pomo mulla on. Olen siis tehnyt määräaikaisella sopimuksella projektiluontoista työtä, joten töiden jatkolle ei taida oikein olla edes toivoa. Uutta työtä etsimään sitten joskus parin vuoden päästä taas.. Tai milloin sitä nyt sitten malttaa työelämään taas rynnätä

Huvipuistoissa ei tullene käytyä, tivolissa käytiin mutta lapsi siellä pyöri "possujunissa" joten ei tarvinnut itsellä mennä mihinkään. En muutenkaan enää ole hurjien laitteiden ystävä. Ennen olin kyllä, mutta kai se tuo vanhuus on iskenyt vai mikä lie...

nelikko82 kyseli asumisesta.. Meillä ei onneksi tarvi tulokkaan myötä etsiä isompaa asuntoa, eikä ehkä autoakaan, mutta toisaalta farmarin kanssa varmaan olisi helpompaa. Lapsia nyt siis yksi, ja asunnossa ihan hyvin tilaa toiselle. Ei kyllä kiinnostaisikaan muutto juuri nyt ollenkaan, se on aina niin työlästä puuhaa! Lämmintä varastotilaakin saamme todennäköisesti lisää syksyllä, joten vaunuille ym. saadaan vielä paremmat säilytystilat. Luksusta!

Nytpä en muista oliko muuta...

Ihanaa viikonloppua kaikille, hyviä oloja ja jaksamista jännityksessä eläville!

Mountain 11+1

 

Moikka!

Sade-, eli siivouspäivää... Ei kyllä millään jaksaisi siivota, olo on kauhea ja jomottelee massuun kun enempi touhuaa...

Tsemppiä vuotojen kanssa painiskeleville <3 Miullahan oli niitä myös koko alkuraskauden ajan, mutta rv 7 ultrassa kaikki oli hyvin ja vuotojen syyksi paljastui vaaraton verihyytymä. Nyt ei vuotoja ole ollutkaan muutamaan viikkoon, toivottavasti pysyvätkin poissa.

Viime yön uni kyllä voitti outoudessaan tämän raskauden tähänastiset :| Synnytin todella ISON pojan, joka ei huolinut ollenkaan tissimammakkaa, vaan istahti synnytyssalin tuoliin syömään lusikalla paula-vanukasta Sitten tajusin ettei istukka ollut vielä syntynyt paljon myöhemmin, ja kätilö alkoi kiskoa sitä ulos. No se oli niin iso, että juuttui kiinni ja napanuora katkesi. Sitten kun se saatiin ulos, sieltä putosi kuollut possu :| Huhhuh, mistä näitä unia oikein kehittyy... Vilkas alitajunta

Ei varmaan kannata kenenkään loukkaantua noista listan siivoamisista, eikö kuitenkin moni ole painottanut että on ihan ymmärrettävää että näissä oloissa/lomilla/epävarmuudessa tule niin paljoa kirjoiteltua Ja myöhemmin katsoa tilannetta, eihän kukaan tänne vaadi jatkuvaa päivittäistä kirjoittelua

Voi että, ihanaa kun tulee juhannus ja pääsee moooneksi päiväksi mökille ihanien ihmisten kanssa rentoutumaan Toivottavasti pahoinvointi vähän helpottaisi siihen mennessä!

Mukavaa viikonloppua

Teto rv 10+1

 

Niin ja tuosta listan siivoamisesta olen sitä mieltä, että tuskin se ketään haittaa, vaikka mukana olisi hiljaisempaakin porukkaa. Pääasia, että jokaisella halukkaalla on paikka, jossa purkaa tuntemuksiaan tai kysellä mieltä askarruttavista asioista, vaikkei sitten kovin aktiivisesti tänne jaksaisi kuulumisia kirjoitellakaan.

 

Raikasta sadepäivää Espoosta!

Laskettu aika täällä 31.1. eli viikkoja vasta 7+0. Edellisestä raskaudesta (joka päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon) vain muutama kuukausi ja tulin heti menkkojen jälkeen uudelleen raskaaksi, mikä oli aivan uskamatonta.

Tämä raskaus on edennyt yllättävän helposti (kovaa päänsärkyä lukuun ottamatta), mutta
eilen jouduin sairaalaan runsaan verenvuodon takia. Olin ihan varma, että meni jälleen kesken,
mutta siellä olikin hyvin elinvoimainen toukkanen, jonka sydän sykki pontevasti . Oli kyllä uskomaton helpotus! Ruskeaa vuotoa tuli viikon ajan ja sitten tämä n. desin "hulmahdus".

Vaikka kaikki näyttäisi nyt olevan hyvin, keskenmenon pelko on suuri. Lääkärikään ei kuulostanut kovin myönteiseltä, vaan puhui riskistä. Olen vuorotteluvapaalla vielä 2 1/2 kk ja tärkeätä ajanvietettäni on liikunta: lenkkeily, pyöräily ja kuntosaliharjoittelu. En liiku verenmaku suussa, vaan liikunnan ilosta ja pitääkseni yllä psyykkistä ja fyysistä terveyttäni. Nyt liikuntakiellossa jonkin aikaa verenvuodosta johtuen. Eli vuotoa siis täälläkin .

Ensimmäinen neuvolakäynti kahden viikon kuluttua. Vielä en uskalla vauvanhuoneen sisustusta ajatella, mutta toivottavasti kohta koittaa sen aika.

Jaksamista täältäkin muille jännääjille!

 

Moi!

Eipä tänne ole hirveästi ehtinyt kirjoittaa. Ja muistikin alkaa jo pätkimään ettei muista välillä koko palstan olemassa oloa

NP-ultra oli keskiviikkona ja kaikki oli hyvin. Siellä se pikkunen heilui niin ettei mittoja meinannut saada. Viikkoja piti tuolloin olla 12+0 mutta oli kaks päivää pienempi. Harmittaa vaan kun istukan paikkaa kätilö ei tsekannut ollenkaan. Tajusin sen vasta myöhemmin. Mutta tuskin se tälläkään kertaa on edessä koska maha on niin kovin pieni vielä. Ja LA siirtyi 27.12.

Joku kyseli painosta. täällä paino laskenut melkein puoli kiloa siitä mitä aloin oottaa. BMI on 19:sta, että kyllä paino saisi jo nousta. Ens kerralla neuvolasta varmaan jaksetaan paasata ruoan tärkeydestä. Jos kaikki vaan yököttää tai tulee ulos ni minkäs teet ei sitä väkisin voi syödä. Eiköhän tuota painoa tule loppujen lopuksi ihan sopivasti. Viime raskaudessa tuli 13,5kg jotka kaikki kerkes lähteä pois. Raskauden alussa kävin juoksemassa iltasin mutta siitäkin sain neuvolassa ekalla kerralla Hirveet huudot että etkai vaan yritä laihduttaa. Kyllä ärsyttää mennä sen tätin luo taas ens kuussa. ARGH!

Onko kellään kokemusta Britax B-Dual sisarusrattaista? Ekalle tilasin 500e yhdistelmävaunut, mutta eihän ne enää ens talvena mee ykkönen on niin pieni vielä että tuskin osaa kunnolla vielä edes kävellä :/ et jos jollain on ylimääräsenä tai tietää jonkun joka olis myymässä ni tääl olis ehkä ostaja kyllähän noi taas maksaa mutta muuta ei sit oikeen tarvikkaan hankkia ja onhan meille tulossa huimat 4000e palautuksia jouluna

Hyvää juhannuksen odotusta! Toivotaan että aurinko paistas sillon ees vähän

Kusma ja Robin 12+0

 

Heip, älkää mua vielä siivotko pois listalta Luen kyllä juttunne säännöllisesti, mutta itse jaksan/ehdin kirjoittaa aika harvoin. Yks päivä kirjotin pitkän jutun, mutta selain tilttasi, ja se hävisi bittiavaruuteen... FB-ryhmään liityn mahdollisesti sitten vähän myöhemmin.

Meillä on ens viikolla np-ultra. Lisäksi multa otettiin tällä viikolla toksoplasmavasta-aineet mahdollisen altistuksen vuoksi, vähän jännittää nekin tulokset. Oireita on väsymys, finnit ja turvotus, pahoinvointi onneksi helpottamaan päin. Mulla ei enää mahdu normivaatteet oikein päälle, en kuitenkaan haluais vielä äitiysvaatteisiinkaan siirtyä. Sinnittelen siis niillä muutamilla vaatekappaleilla, jotka menee päälle.

Itse olen käynyt akupunktiossa nyt raskaudenkin aikana (selkäongelmien vuoksi). Hoitaja oli sitä mieltä, että ei ole ongelma, myös piikkimattoa (jossa myös kielto raskauden aikana käytöstä) sain luvan käyttää. Ehkä jotain alaselän akupisteiden käsittelyä kannattaa välttää.

Syringa 11+1

 

Heippa kaikille!

Oireet tulee ja menee, joka toinen päivä oon varma ettei tuolla masussa ketään ole ja sit saakin taas halailla pönttöä tai nukkua monen tunnin päiväunia. Öisin nukuttaa hyvin, enkä ole liian vilkkaita uniakaan nähnyt. Yhden ultraunen näin; ultraaja totesi hieman pettyneenä että ykshän täällä vain on mutta se näyttäis voivan hyvin. Muistan tunteen kuinka kauhuissani olin siinä hetkessä kaksosten mahdollisuudesta. Meillä on suvuissa paljon kaksosia ja monet meillekin niitä povaa ja oikeasti ajatus on ihan hauska.

NP-ultra on 1.7, silloin viikkoja 11+0. En oikein jaksais odottaa, mutta äkkiähän tässä aika menee. Kahden viikon päästä torstaina labraan ja sokerirasituskokeeseen, se jännittää jo vähän etukäteen.

Me koitetaan miehen kanssa täällä vielä hahmottaa koko tilanne, vaikka jo yli kuukausi on tiedetty raskaudesta ja sitä yli vuosi yritettiin, niin on tää jotenkin niin uutta ja jännää ja kamalaa ja ihanaa. Toivottavasti kaikki nyt vaan on hyvin, vaikkei raskaus miltään tunnu eikä sitä mistään huomaa, taas tänään.

Slartibart ja "pipuli" 8+4

 

moi.
minä käyn täällä kyllä usein lukemassa juttuja mutten ehdi usein kirjoittaa. väsymys on ihan kaamee tällä hetkellä ja 6 lasta hoidettavana.
neuvolassa näkyi ultralla sydämmen syke. se oli niin helpottava ja mahtava tunne, kun olin varma ettei siellä ole mitään kun oireet niin vähäiset aiempiin raskauksiin verrattuna.
kenellekkään ei olla vielä kerrottu raskaudesta. eikä varmaan kerrotakaan ennen ultrassa käyntiä. maha kyllä jo hieman pömpöttää että voi kyllä olla että joku huomaa kohta. Hassuinta oli että meidän 8v lapsi kysyi jo pari viikkoa sitten että onko äiti sun masussa vauva.=)
mutta nyt mentävä iltapalan tekoon.

toiveuni 10+0

 

toiveuni: Huh, en voi muuta kuin hattua nostaa tuon väsymyksen ja lapsilauman keskelle! Itsellä tekee tiukkaa ihan näin sairaslomalaisenakin hoitaa edes pakolliset kotityöt ja elukat...

 

hei,
täällä toisen lapsen odottaja ja ensi viikolla menen ultraan ja jännittää ihan tajutomasti.

Esikoinen meillä on jo 9v ja tämän toinen on kauan odotettu pikkuinen. Laskettu aika minulla olisi 6.1 ja peukkuja saa pitää että masussa on kaikki kunnossa. Raskaustestejä olen tehnyt monta mutta aina se huoli on mukana kun toista en ole vielä nähnyt.

Hei siis kaikillle!! minutkin vo lisätä lasketun ajanlistaan La 6.1 33v toinen lapsi TAYS

 

Tervehdys ihanaiset piiiiiiitkästä aikaa

Aika menee lentämällä, ja vaikka kuinka yritän tännekin joskus ehtiä raapustelemaan jotain, niin aina sieltä vaan tulee joku kakkakatastrofi kuopukselta, tai maito kaatuu lattialle, tai joku satuttaa itsensä, tai itselle tulee migreeni, tai... Huoh. MUTTA NYT KIRJOITAN!

Tervetuloa uusille :flower: Ja voimia epävarmuuden kanssa eläville :hug:

Ensimmäisessä neuvolassa on nyt käyty ja siellä oli kaikki O.K. Seuraava käynti on reilun kolmen viikon päästä, ja se onkin sitten lääkärineuvola. Pääsee kuuntelemaan pikkuisen sydänääniä :heart: Sain samalla ajan niskaturvotusultraankin, joka ajoittuu samoihin aikoihin lääkärineuvolan kanssa Juhannuksen jälkeen käyn antamassa verikokeet. Eli:

Niskapoimu-ultra 5.7.
Lääkärineuvola 9.7.

Migreeni ei onneksi ole uusinut, ja toivottavasti ei uusikaan. *kop kop*

Klementiini, aavistelen omalla kohdallani laukaisevan tekijän löytyvän stressaavasta viikosta. Toki voi myös nestetasapainon heittelyillä olla tekemistä asian kanssa! Olen herkkä supistelemaan, ja yleensä huomaan hiljalleen kovenevista kivuista alkavan nestevajauksen. Täytyy seurailla tilannetta.

Imetyksestä: Ai herramunjee, kun rinnat ovatkin arat!!! Meillä on yöimetyksetkin vielä käynnissä. Päästiin jo kertaalleen niistä eroon pikkuisen ollessa 8kk, mutta kovat helteet tekivät tehtävänsä :headwall: Nyt viime yö meni valvoessa, kun tottakai tämänkaltainen palvelutason romahdus aiheuttaa pientä protestointia Huuto alkoi 23.30, mutta loppui "jo" 2.30. Sain onneksi isommat lapset isälleen täksi ajaksi hoitoon, niin heidän ei tarvitse valvoa ja kuunnella huutoja. Mulla oli salaa toiveissa, että pikkuneiti olisi suostunut siirtymään yöksi omaan sänkyyn nukkumaan, mutta eipä se nyt mua varsinaisesti haittaakaan, jos pikkuinen haluaa nukkua kainalossa :heart:

Stressistä: Kova stressi ei ole hyväksi äidille, eikä vauvalle. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yrittäkää kanssasisaret olla stressaamatta :hug: Olen sariza82:n kanssa samaa mieltä, että ei ne surut suremalla lopu. Täytyy vaan yrittää keskittyä positiivisiin asioihin

Asunnoista oli puhetta. Me asutaan pienessä neliössä, 85m2, ja meitä asuu täällä 5 henkeä. Parhaimmillaan asui 6! Ainut miinus tässä on tilanpuutteen jälkeen se, että lastenhuoneet ovat todella pienet. Meidän oli tarkoitus myydä tämä kesällä pois, mutta jäädään kaiken suunnittelun jälkeen nyt kuitenkin vielä vuodeksi asumaan tähän. Sopu sijaa tekee

Ja nyt erittäin tärkeää asiaa pätkätyöläisille :attn:
Mikäli työskentelet määräaikaisessa suhteessa ollessasi raskaana, työnantajan tulee ensisijaisesti tarjota sinulle jatkoa työsopimukseen, mikäli tarve on jatkuva (=työ tulisi jatkumaan). Mikäli työnantaja kieltäytyy uusimasta työsopimusta tarpeen jatkuessa, se katsotaan automaattisesti johtuvan raskaudesta johtuvaksi syrjinnäksi, mikä on Suomen laissa erittäin selvästi kielletty. Muistakaa pitää naiset puolenne! Ja jos työnantaja ei hevillä usko, niin sitten vaan liitto avuksi asiaan

(.) Mahan toiminta on ehkä hitusen verran tasoittunut. Enää ei tarvi rynnätä suoraan vessaan ruokailun päätteeksi...nyt uskaltaa jo vähän aikaa odottaakin Kahvi ei vieläkään maistu : / Huono olo senkus vaan jatkuu.
Olen huomannut nyt muutamana päivänä kohdun alueella kasvukipuja, että kyllä siellä jotain taitaa tapahtua Alamaha on jo melkoinen pallo! Raskaudesta tietävät ovat jo kommentoineet masun kasvua ja raskaudesta tietämättömät tyytyvät vain katsomaan pitkään (pystyy oikein näkemään, kuinka laskutoimitukset mahdollisesta lasketusta ajasta käyvät kuumana!)
Sokerina pohjalle olen nähnyt säännöllisesti unta kaksosista. Alitajunta tekee tepposiaan... Uskon, että masun reipas kasvu selittyy kuopuksen ja masukaverin pienellä ikäerolla, ja tämä on kuitenkin jo mun neljäs vauva Ja notkoselän omaavana masun pyöreys vaan korostuu Ja tää turvotus... Voi apua!
Mukavaa, kun pitkästä aikaa ulkona on aurinkoinen ilma Ensimmäinen vähän lämpimämpi päivä, ja mä palelen täällä niin lujaa, että on pakko hautautua villatakkien alle Että oloja pitelee...

Tsemppiä kaikille ja toivottavasti ilmat pysyisivät hyvinä

H & Pikkutähtönen 9+0 (Poks!)

 

Moi!

Mahtuisikohan tänne vielä mukaan?

Eka neuvola vasta ensi viikolla, mutta raskauslaskureiden mukaan LA olisi 21.01. eli tänään olisi siis rv 8+4 Minulla on ennestään puolivuotias tytär ja miehenkin kanssa ehdittiin erota, ennen tätä "vahinkoplussaa". Vahinko tai ei ja erosta huolimatta me molemmat kuitenkin otetaan uusi tulokas avosylin vastaan. Aluksi kyllä olin aika järkyttynyt, varsinkin kun ei ollut suunniteltu juttu ja mietin, että miten ihmeessä pärjään yksin kahden lapsen kanssa, vaikka mulla tukiverkosto onkin.

Mulla on tässä raskaudessa ollut voimakkaampaa pahoinvointia ja väsymystä, mutta tunteiden vaihtelut on olleet hienovaraisempia kuin viimeksi

 

valpuri varmasti pärjäät mullakin tilanne että esikoinen 4,5v ja erottiin lapsen isän kanssa kun lapsi oli 3kk noooh nyt "vahinko"samalle isälle,ja siis ei todellakaan olla yhdessä tai palaamassa yhteen mutta vahinko tai ei mä olen ainakin aivan innoissani tulevasta pienestä

 

happymum täällä juurikin sama juttu, että ei olla yhteen palaamassa mutta kuitenkin ollaan iloisia uudesta vauvasta. hehe, mekin muuten erottiin kun tyttö oli 3kk..

 

jep mulla on vaan noita vuosia välissä jokunen,ja lasten isukkikin kerkes tekee pari ipanaa tässä välissä muualla,kuin niin ollaan pikkasen erilainen uusioperhe ..ja sit hiukka tuli menneitä muisteltua ja...hahah tässä ollaan,mä itse olen iloinen siitä että lapsilla tulee olemaan sama isä ja ovat ns samalla lähtöviivalla isä asiassa

 

Heipä hei! :wave:

Saattaapi seurata romaani, pahoittelen etukäteen!

Olen lueskellut juttujanne jo pari viikkoa, mutten ole uskaltautunut mukaan. Tilanteemme on hieman epätavallinen ja pelkään kai saavani siitä tuomitsevia kommentteja... En osaa kuitenkaan teeskennellä olevani kuin kuka tahansa onnesta pakahtuva odottaja, joten tässäpä teille tarinaa kaikessa kauheudessaan:

Meillä tulee mieheni kanssa tänä vuonna 10vuotta yhdessäoloa täyteen. Meillä on kolme lasta tyttö 6v., poika 4,5v. ja tyttö 2v.8kk. Koko kolmikko on siis syntynyt aika peräkanaa (aika tarkasti 1,5vuoden ikäeroilla). Poikamme oli ensimmäiset vuotensa todella sairas, siis aina... Talviaikaan jokainen flunssa äityi kurkunpääntulehdukseksi ja yskiminen ja oksentelu kesti parhaillaan viikkoja. Astmaa tutkittiin useita kertoja ja Lastenklinikan päivystyksessä tuli vietettyä aikaa. Sama rumba hieman lievempänä versiona käytiin läpi kuopuksemme kanssa.

Voisi siis lyhyesti ottaen sanoa, etten ole nukkunut about viiteen vuoteen... :xmas: Kotona olen ollut koko tämän ajan, koska infektioastmaista lasta/lapsia jotka ovat vielä alttiita kurkunpääntulehduksille ei ole todellakaan huvittanut viedä päiväkotiin ennen kuin on ihan pakko! Pitkä kotonaolo on tietenkin aiheuttanut jos jonkinlaista taloudellista ongelmaa. Lainasta ei voi loputtomasti lyhentää vain korkoja ja sen lisäksi mies vaihtoi kuopuksen synnyttyä työpaikkaa ja jäi samalla oppisopimukselle joka tietenkin huononsi hänen palkkaansa, vaikka tulevaisuuden kannalta onkin hyvä juttu. Lopulta jouduimme luopumaan autosta kokonaan (asumme tosin Helsingissä ja kaupat yms.ovat suht lähellä joten auton menetys on tuntunut lähinnä näin kesäaikaan kun tekisi mieli mökille päästä muutakin kuin silloin kun anoppi ja appiukko lähtevät sinne kuskaamaan/lainaavat autoa). Olemme myöskin joutuneet huonoina kuukausina ihan lainaamaan rahaa appivanhemmilta. Hetken tein ilta -ja viikonlopputöitä, mutta sitten miehellä alkoi päivystykset töissä ja se kävi kerta kaikkiaan mahdottomaksi. Voisi sanoa että viimeiset pari vuotta on ollut todella tiukkaa aikaa. Lasten parasta olemme ajatelleet, mutta parisuhde on ollut koetuksella kaiken sairastamisen ja rahavaikeuksien kanssa.

Nyt olisi elokuussa kuitenkin töihin paluu edessä. Esikoinen aloittaa eskarin ja kaksi nuorimmaista saivat pk-paikat samasta talosta. Ajateltiin, että ehkä tämä arjen taistelu hieman helpottaa kun saadaan talouskin taas omiin uomiinsa.

Sitten eräänä toukokuun lopun aamuna tein kaapissa lojuneen raskaustestin lähinnä hetken mielijohteesta. Oli vain "hassu olo". Siihen piirtyi hyvin hailakka viiva jota en uskaltanut edes uskoa, mutta joka sai kuitenkin hakemaan toisen testin apteekista. Ja siinä sitä oltiin "Raskaana 1-2viikkoa". Kertoisin mielelläni siitä onnen hetkenä, mutta valitettavasti se tuntui sillä hetkellä aika romahdukselta. Olen syönyt pillereitä koko ajan ja otan ne säännöllisesti joka aamu!

No, siitä alkoi sitten viikon parin itku-raivari-parisuhdekriisi jossa käytiin kyllä läpi se toinenkin vaihtoehto. Talous mietityttää eniten, mutta kyllä ihan jaksaminenkin. Kun kaksi kolmesta lapsesta on ollut todella sairaalloisia, niin mitä voi olettaa neljännestä? Jos laskettu aika on tammikuussa niin kuinka kauan ehdin olla töissä ja miten ihmeessä tämän niille selitän kun palaan vuosien jälkeen? Heippa tulin pariksi kuukaudeksi? Kuinka äitiyspäiväraha määräytyy kun nuorimmainen ehtii täyttää lokakuussa 3v. enkä ehdi olla sitä puolta vuotta töissä jotta se voitaisiin laskea siitä? Kyllä tässä ollaan oltu stressissä asiasta jos toisesta ja vuodatettu monet kyyneleet. :snotty:

Arvaatte varmaan etten olisi täällä tätä kaikkea kertomassa, jos emme olisi lopulta tulleet siihen tulokseen että otamme vastaan mitä tuleman pitää. Sopeudumme asiaan vielä emmekä ole uskaltaneet kertoa kelleen, mutta kyllä tämä varmaan tästä...

Mutta ei tässä vielä kaikki! Olen kärsinyt tässä odotuksessa ihan mielettömästä pahoinvoinnista! Sen lisäksi heti kun menkat jäivät pois, tuli hieman veristä vuotoa. Kolme odotusta, eikä mulla ole koskaan ollut näin huono olo! Siis aivan sellainen kuin olisi maailman pahin krapula ympäri vuorokauden! Oksennan monta kertaa päivässä ja silloinkin kun en oksenna, huojun jossain valkoisena.

Olin siis hieman huolissani ja varasin ajan alkuraskauden ultraan. Kävimme siellä perjantaina. Mulla piti omien laskujeni mukaan olla viikkoja hieman päälle seitsemän, mutta ultrassa tarkentui, että viikkoja oli vasta 6+3 ja 6+2. Niin, kaksoset..... :O TÄSTÄ järkytyksestä emme ole vieläkään selvinneet... Kummankaan meidän suvussa ei ole kaksosia... Selittää kyllä tämän järkyttävän olon...

Toivon että hyväksytte minut joukkoonne vaikka tilanteeni onkin hieman epätavallinen! =) Yritämme kovasti sopeutua tilanteeseen ja haluamme olla onnellisia tästä kaikesta vaikka se sattui meille nyt hieman epäsopivaan aikaan! Kaipaan kovasti jutteluapua, kun kaikesta oksentamisesta ei jaksa tuolle miehellekään koko ajan puhua... Kaikki vauvakamppeet on tietenkin heitetty jo kankkulan kaivoon, puhumattakaan että niitä pitäisi olla kaksin kappelein... Asuntoon ei ole toivoakaan mahtua... Eikös asioilla ole kuitenkin tapana järjestyä? :xmas:

Mun laskettu aika varmaan tarkentuu myöhemmin, menkkojen mukaan se olisi ollut 26.1. mutta tuon ultran mukaan vasta 4.2. Ehkäpä kirjataan nyt se menkkojen mukaan ja katsotaan mitä np-ultra sanoo sitten?

26.1
Puolukkainen84 / 29v. / 4. ja 5. lapsi / NKL

 

Mulla ei ole ollut oikein mitään kirjoitettavaa.

Olo on hyvä. Pahoinvointia ei ole, kun muistaa syödä ainakin muutaman tunnin välein. Välillä huippaa nuo matalat verenpaineet, mutta siihen auttaa salmiakki. Väsymys on aika hyvin väistymässä. Turvottaa kyllä jo aikalailla, mutta yritetään nyt noilla parilla jalkoihin vielä menevillä farkuilla sinnitellä. Rinnat on arat, olleet kokoajan plussauksen jälkeen. Muuten elämä näyttää hyvältä ja koen oloni levolliseksi ja rauhalliseksi.

Tällä viikolla tuli viikkoja 11 täyteen. Kerroin pomolleni raskaudesta, kun tuli kutsu nt-ultraan, joka osuu työajalle. Pomo onnitteli ja oli vilpittömästi iloinen puolestani. Pyynnöstäni sovittiin, että muulle työporukalle kerrotaan sitten kesälomien jälkeen.

Seuraava neuvola-aika on vasta sitten joskus rakenneultran jälkeen elo-syyskuun vaihteessa, joten ei tässä liikoja tule mietittyä kun ei ole vaivojakaan. Tänään oli vähällä, etten ostanut kaupasta ensimmäistä vauvavaatetta, mutta jätin kuitenkin vielä sinne rekkiin sen. Eiköhän tässä vielä ennätä shoppailemaan.

Päivät kuluu töissä ja lasten kanssa touhutessa, kuten ennenkin. Kotiakaan ei olla vaihtamassa ainakaan muutamaan vuoteen. Asutaan 70neliön kolmiossa. Nyt kesän aikana tullaan vaihtamaan lasten kanssa päikseen makkareita, kun heillä isompi huone ja meiän makkariin tarvitaan kuitenkin sitten ensivuonna enempi tilaa.

 

Mijau: Akupunktiosta ja sallituista pisteistä - en asiaa kovin hyvin tunne, mutta käsittääkseni on myös akupisteitä, joita pitää raskauden aikana nimenomaan välttää painamasta (mihin Syringakin viittasi). Asiansa tunteva akupunktion tekijä osaa tehdä pahoinvoinnin hoidon täysin riskittömästi, ja kuulemma voi haluttaessa tehdä myös erityisen sikiötä vahvistavan hoidon (ilmeisesti joskus kolmannella ja kuudennella kuulla?).
Mutta siis joku taitamaton akupunktiopuoskari voi tehdä alkiolle/sikiölle harmiakin, jos painelee mistä sattuu.

 

Puolukkainen: sanattomaksi vetää... :hug:
Tiedän mitä helvettiä on pyörittää perhettä pienellä budjetilla, mutta kuten itsekin totesit: ehkä asioilla on kuitenkin tapana järjestyä! Tervetuloa joukkoomme.

 

puolukkainen onneksi asioilla on tapana järjestyä,varmaan hyvää vertais tukea myös tohon kaksosten odotukseen saa myös tästä pinosta,tännehän on nyt sitten jo kahdet tuplat tulossa!!ties vaikka jollekin selviäisi vielä nt ulrassa ja tulisi jopa useammat
eli mukaan vaan ei täällä tuomita

 

Puolukkainen en ehtinyt tekstiäsi sen kummemmin lukea, mutta kaksoset sanat huomasin. Onnea! Meilläkin huomattiin kaksoset kolme viikkoa sitten ultrassa. Minulla on ollut nyt viisi viikkoa ihan järkyttävä olo, joten tsemppiä sulle jatkoon ja toivotaan ettei pahaksi mene!

Me lähdetään nyt viikoksi reissuun. Yritän selvitä hengissä näiden olojeni kanssa!

Tuplat 9+4

 

Hei,

Tsemppiä sinulle puolukkainen, kyllä kaikki varmasti järjestyy.

Minä olen kertonut raskaudesta jo liian monelle, töissäkin moni tietää koska olen siellä oksennellut enkä oikein halua ett muut luulee minun olevan töissä esim oksennustaudissa. Olisin halunnut odottaa mutta hölösuu kun olen niin se ole helppoa. Meillä tosin innostusta kertomisesta varmasti lisää se ett lasta olemme toivoneet jo 8 vuotta emmekä sen tuloa ole sinä aikana estelleet. Nyt kun onnisti niin onnen pitäminen salassa on vaikeaa.

Olimme viikon ulkomailla reissussa ja se oli kyllä aikamoinen kokemus pahoinvoivana. Minulla ei ole edellistä kokemusta pahoinvoinnista ja on kyllä yllättänyt minut. Nyt oksentelua on oikeastaanelkein loppunut mutta huono olo on edelleen. Onneksi minulla on loma viikoilla 9-13 niin voin voida pahoin miettimättä työasioita.

Huomenna taitaa minulla alkaa viikko 11 <3