Tammikuun tähtöset 2014 elokuussa

Tuli noista ristiäiskorteista mieleen, että kuinka moni meinaa viedä tulokkaan kastettavaksi ja kuka taas ei? Mites lapsen sukunimen kanssa, jos vanhemmilla on eri sukunimet? Onko näistä asioista ollut ihan jotain vääntöäkin, vai onko ollut alusta asti selvää? Meillä ei kasteta ja minun sukunimi tulee, kuten miehellekin sitten kunhan naimisiin joskus päräytetään. Ja ihan selkeä homma on siis ollut alusta asti tämä.

 

Minä en ole uskovainen enkä kuulu kirkkoon, mutta taitaa se lapsi silti kasteen saada. Mies niin pyysi, kuulemma suvun vanhempien jäsenien vuoksi. Totesin sitten että selvä, sinä saat sitten myös järjestää kyseisen jutun ja pippalot, mä tulen mukaan mutten osallistu yhtikäs mitenkään. Kaipa mä aion kattella jos ostan ne kastehaalarit/mekon ja yritän saada siihen mustat nauhat. :saint: Lapselle tulee ehdottomasti miehen sukunimi vaikkei naimisissa olla, tuskin koskaan mennäänkään.

Mä alan olemaan niin kypsä tähän oksenteluun. Siis ihan oikeesti. Eilen tuli taas sellasella voimalla kaikki vähä ylös mitä alas sain, että kyllästyneenä ihan kaikkeen menin nukkumaan jo ennen puolta yötä, mikä on multa ihan ennenkuulumatonta. Nyt sitten heräsinkin jo kasin aikaan ja mulla on tylsääääääää. Koko päivä täytyy odottaa että mies tulee töistä kotiin, sen aikaa en voi edes kauppaan lähteä, kun alan olemaan niin huonossa kunnossa et se pyörämatka vastatuuleen 4km alkaa olemaan liikaa. Pääsyy miks alan olemaan todella väsynyt tähän jokapäiväiseen oksenteluun, on se että täällä aukes taas keskustan uimahalli, ja mä en voi mennä saunaan/uimaan. |O |O |O Odotin NIIN sitä! Nyt mua ketuttaa kun en viitti mennä, olo on niin huono kokoajan. Lauantaina päällystin lasten koulukirjoja, ja ravasin ihan kokoajan välissä oksentamassa. Eilen grillattiin ennenkuin lapset palas äidilleen, ja mä vedin urheesti kokonaisen grillimakkaran alas vaikka tiesin että saan maksaa siitä myöhemmin. Mua jotenkin harmittaa että ala-asteikäiset lapset on alkaneet kiinnittää huomiota mun vessassa ravaamiseen ja sieltä tuleekin sitten aina jotain kommenttia, välillä myötätuntoisia ja välillä aika uteliaita, että kumpaa kävin tekemässä. Oon jotain ihme väliaikaviihdettä niille.. -.-'

Mulla myös menee ihan hirveesti rahaa limsaan nykyään. Juon ainakin 1,5l Mountain Dewia tai Super Jaffaa per päivä. Jos mies juo pullosta kanssa niin sitten sitä menee paaaaljon enemmän. Koitin tässä välissä juoda tiivistemehuja ja juisseja ja vaikka mitä, mutta ne on liian "vetisiä", niiden oksentaminen oli ihan kamalaa. En tajua miten mun elämästä on voinukki tulla näin oksennuskeskeistä. Laskin että lauantaina oon oksentanu sata päivää putkeen...... Ja kun ei oo yhtään vielä olot helpottanu/laantunut niin oksennan varmaan loppuun saakka sit mun tuurillani. Oon niin väsynyt. :'(

18+5

 

Moikka!

Minut voi poistaa listoilta. Raskaus sujuu kyllä hyvin, mutta en ole ehtinyt/jaksanut tänne kirjoitella toukokuun jälkeen ku on ollu niin kiirus ja rankkaa. Turhaa minä roikun listoilla ku ei tuu kirjoitettua. Ihanaa raskausaikaa kaikille!

Merkillinen

 

Meillä lasta ei kasteta kirkkoon, itsekin juuri erosin kirkosta koska en edes ole uskovainen, tapakristitty vain koko elämäni. Vauvalle annetaan miehen sukunimi ja toivottavasti jo ensi kesänä pääsisin itsekin sukunimeni vaihtamaan Eikä näistä asioista ole tarvinnut tapella ollenkaan vaan olleet selviä alusta alkaen.

Täällä on paino lähtenyt nousemaan, vähän jännittää ensi viikon neuvolan vaakalukemat : / En todellakaan haluaisi montaa raskauskiloa kun muutenkin jo vähän ylimääräistä kannettavana, ei vaan taida hesen hampurilaiset paljoa auttaa painonhallinnassa Viime aikoina olen syönyt enemmän noutoruokaa kuin monena vuonna yhteensä, täytyy yrittää hillitä itseään jatkossa. Miehellekin sanoin ettei edes ehdota mäkkäreitä sun muita kun en nykyään osaa hillitä itseäni :ashamed:


Mijau & Ukkeli 20+6

 

Hah, täällä oli eilen neuvola ja täällä ainakin tehty kasvupyrähdyksiä viimeisen kolmen viikon aikana, ainakin jos mitataan minun painossa. Oon mielestäni syönytkin nyt aika järkevästi ja päässyt liikkumaan, mutta silti painoa 3 viikossa melkein 2,5 kg lisää eli n 750 g / vko. Ei se täti mitään siitä kummemmin kommentoinut, mutta kyllä se selkeästi vähän sitä mietiskeli. Ei musta yhtään kyllä tunnu että olisi tullut niin paljon, en tiedä sitten vaikuttiko kun olin justiinsa syönyt kunnon aamupalan

Eipä täällä kai kummempia, neuvolassa kaikki muuten ok.

Sarizalle voimia, saisi jo helpottaa toi sun yökkäily!

Klementiini ja papu 22+2

 

Heipsan!

Sarizalle hurjasti voimia, ihan kamalaa tuo oksentelu! Toivottavasti helpottaisi pian!

Miulla oli jo edellisessä neuvolassa (14+5) paino noussut yli 700g/vko, ja veikkaan saman jatkuneen, maha on valtava Koitan olla stressaamatta, mie olen kerännyt yleensäkin raskaana reilusti painoa, mutta on ne kilot lähteneetkin helposti imettäessä Ei kyllä ihmekään että paino nousee kun koko ajan nälkä ja syön kun hevonen... Että itsehillintä hukassa täälläkin

Tänään lopultakin rakenneultra Eniten jännittää, muutetaanko laskettua aikaa, istukkabiopsiassa vauva kun oli jo 6 päivää isompi...

Teto ja Pömpiäinen 20+5 <3

 

Moi!

Mullakin oli tullut n. 700 g / vko lisää painoa, ja kun sitä itse siinä neuvolassa kauhistelin, niin terkkari sanoi vaan, että elä huoli yhtään! Joten päätin olla murehtimatta asiaa

Potkut näkyy ja tuntuu nyt jo ihan selvästi ulospäinkin. Välillä melkoinen myllerrys kun maha poukkoilee minne sattuu Ihanaa!

Täälläkään ei lasta kasteta kirkkoon ja koko perheellä on sama sukunimi, joten ei kiistoja sen osalta. Katsotaan sitten etunimen valintaa, josko siitä saataisiin kiistat aikaan Olen jo alkanut pikkuhiljaa ehdotella jotakin miehelle, mutta häneltä ei ole kuulunut vielä juuta eikä jaata. Nyt pitää ihan tosissaan miettiä sitten sekä pojan että tytön nimeä, kun ei ole tietoa kumpi tulossa. Viime raskaudessa oli selvää että poika on tulossa, niin ei oikein tytön nimiä mietitty ollenkaan. Luulin silloin, että olisi ihan helppoa löytää sekä minua että miestä miellyttävä nimi, vaan eipä se niin yksinkertaista ollutkaan. Mutta onhan tässä vielä yhteensä puolisen vuotta aikaa päättää.. Olen vain tämänkin asian suhteen vähän niin, että haluaisin päättää mieluummin ajoissa kuin viime tipassa määräajan päättyessä.

Mulla huomattiin viime neuvolakäynnillä hemoglobiinin tippuneen huimasti alas (satasen tuntumaan) ja piti alkaa rautalisää syömään. Onneksi ei ole tullut oireita raudasta, ja toivottavasti se myös imeytyy. Onkin väsyttänyt melko hurjasti viime aikoina, mutta en jostakin syystä muka ajatellut että olisi hemoglobiinin laskusta johtunut... Ajattelin vain, että kai sitä nyt ihmisellä väsyttää jos on raskaana, käy töissä, hoitaa lasta ja kotia ja kaikkea!

Sain viime neuvolakäynnillä myös kaikenlaista lomaketta täyteltäväksi, Kelan "papereita" (netissähän ne ovat..) ja synnytyssairaalaan ennakkotietoja nyt ainakin. Jonakin iltana pitäisi niihinkin jaksaa syventyä.

Sarizalle edelleen jaksamista huonon olon kanssa! Epäreilua miten raskaus voikin olla jollakin noin hankala, enkä itse osaa kyllä edes kuvitella tuollasta oloa koko raskauden ajaksi. Olen päässyt helpolla ja tiedän sen - toivottavasti sinullakin helpottaa pikimmiten!

Mountain ...ööö... 22+6
(En todellakaan pysy enää laskuissa noissa viikoissa, pitää kalenterista tarkastaa aina )

 

Huh millanen avautuminen taas. Mietiskelin hetken että jaksanko taas kiusata näillä mun jutuillani, mutta ei sitä mikään pakko oo lukea. Kunhan nyt tekee mieli vähän avautua ettei kuuppa räjähdä..

Joo o, kyllä kannatti taas herätä. Kun olin saanut aamuoksentelut sun muut pois alta, lähdin kauppaan polkemaan. Siinä kaupan lähellä on kohta missä talo on niin lähellä pyörätietä ettei sen talon taakse näe. Yleensä menen siihen vähän varuillani koska jotkut oikaisee siinä, mutta tänään sisko laitto mulle viestiä ja kirjoitin sille vastauksen siinä polkiessani. Koitin just delegoida kännyäni takas etukoriin ja kauppakassiin, kun sieltä sit tuli oikaisten vauhdilla vastaan joku prkleen satakilonen matami fillarilla ja se ajo mua päin. Ehdein just väistää (mulla oli tosi vähän vauhtia koska mun mehut ei enää riitä kunnon vauhtiin) päin sitä talon kulmaa mut se tuli silti jarrukahva edellä mun vasempaan kämmenselkään. Jollakin ihmeellä onnistuin suojelemaan mahaani, mutta raapaisin mun AINOAT housut polvi edellä siihen talon kulmaan (siis en tajua vieläkään et miten senkin sit onnistuin tekemään, seriously..) ja polvi hiukan auki. Se muija pysy pystyssä just ja just, ja kysäs NIIIIIIN myrkyllisellä äänellä että oonko kunnossa. No vastasin et joo koska en tajunnu mistään mitään sillä hetkellä, ja se sit vaan lähti siitä. Kattelin haavi auki sen perään ja sit mulla kiehahti kunnolla yli. Oon muutenkin kokoajan ollu päivä päivältä yhä kypsempi, mut sillon repesin sit oikeen kunnolla, karjuin pää punasena sen perään jotain tyyliin että juu kiitos minä ja minun viiskuukautinen sikiöni ollaan ihan kunnossa jne jne. Ja sitten aloin poraamaan. Enkä pystynyt lopettamaan. Kyl siit tais autoja ajaa ohi mut onneks kukaan ei tullu kysymään mitään, en tiä mitä olis tapahtunut. Sit koitin niistää räkäsen naamani hupparin hihaan ja ihan lannistuneena menin kauppaan. Unohdin puolet ruoka-aineksistanikin ja jouduttiin siks tyytymään tänään pelkkään perunaan ja jauhelihapihveihin. Olin ihan väsynyt ja tööt vielä kun pääsin kotiinkin ja kaaduinkin suoraan päikkäreille sänkyyn.

Eipä mua se polvi harmita eikä edes toi mustelmainen kämmenselkä, mut ne housut. Ne oli mun ainoat housut. Ostin ne kirpparilta ja nyt mun täytyy odottaa pari päivää et saan rahaa ja raahautua uudelleen kaupunkiin asti ja tehdä sitä mitä vihaan yli kaiken: shoppailla vaatteita (eli siis rättisulkeiset..). Olen varmaankin maailmankaikkeuden ainoa nainen jolla on vaan ihan muutama vaate eikä juur mitään turhaa, isoa, pientä tai ylimäärästä kaapissa. Mä käytän kaikki vaatteet aina ihan loppuun. Enkä todellakaan halua ostaa uusina niitä housuja, niille tulee niin vähän käyttöä. Huoh. Mahtaa kuulostaa ihan turhanpäiväiseltä ininältä jotkut ihmeen vaatteet ja niiden ostaminen, mutta mulle alkaa kerta kaikkiaan riittämään. Perhana kun olisin huomannut siinä paikan päällä että mulla on housut rikki ja polvi auki, olisin pakottanut sen naisen myöntämään virheensä ja antamaan mulle rahat uusiin housuihin. Jälkikäteen on hyvä jossitella......

No, olen tyytyväinen etten lyönyt mahaani fillariin eikä mulle oo tullut supistuksia tms, mutta harmittaa että mulle aina sattuu ja tapahtuu kaikkea. Kuten että jotkut teinit koitti kerran tuhatta ja sataa ajavasta bemarista heittää mua avaamattomalla kaljatölkillä. Se suhahti just ohi pään ja autokaupan ikkunasta sisään. Enpä viittinyt jäädä paikanpäälle selittelemään mitään (oli siis vkonloppuyö) vaan jatkoin matkaa kotiin ja näin siinä matkalla että ne teinit oli mm. heitellyt niitä täysinäisiä tölkkejä sinne sun tänne ja ajaneet kissan yli (siirsin sen tien viereen). Kyllä olin iloinen siitä ettei se tölkki osunut muhun, se tekis varmaan tosi pahaa jälkeä, mutta olin surullinen siitä että tuollaisia ihmisiä on olemassa. Ja kun tuntuu että mulle aina joko meinaa, tai tapahtuu jotain ikävää. Onneks välillä joku on ihan mun seurassakin ja me sit myöhemmin ihmetellään niitä juttuja. Ei tartte aina yksin palata kädet ja jalat täristen kotiin ja ihmetellä että kuinka lähellä jokin juttu taas kävi. Tuon mun jatkuvan, mua koko elämäni seuranneen huonon tuurin takia mua hatuttaa entistäkin enemmän tämä pahoinvointi. Kun tuntuu että kaikilla muilla on niin hyvä tuuri tuon suhteen. Huoh. Sucks to be me. Onko kellään muulla mitään tarinaa jaettavaks? Vois helpottaa omaa oloa jos tietäis ettei kaikki oudot jutut satu aina vaan mun kohdalle..

18+5

 

Huomenta!

Enpä ole tänne sataa vuoteen kirjottanu, mutta eipä yksinkertaisesti ole ollu kirjotettavaa.Töitä ja pojan kans olemista vapaa-ajalla, siinäpä minun tekemiset. Raskaus sujuu ihan kuin ei raskaana oliskaan ellei mahaa ota huomioon. Väsymys ei oo ihan niin armoton, kuin se oli vielä viikko sitten. Toki huomaa, että väsähtää paljon nopeammin ja yksi muutaman tunnin kaupunkireissukin vie mehut pois. Mulle iski karsee flunssa ja sekös vasta ÄRSYTTÄÄ :snotty: Ei muuten, mutta noiden "troppien" otto oloa helpottamaan on todella rajallinen eli nyt saapi kirjaimellisesti kärsiä ja valvoa yönsä. Toivottavasti menis nopeeta ohi.

Torstain neuvola siirtyi tälle päivälle. Jee pääsee kuuleen sydänäänet :heart: Painoa on tullu nyt varmaa 2kg kuukaudessa ja sehän vasta karseelta tulee neuvolakortissa näyttämään. Ei kyllä tarttis tulla. Syöny oon iha samalla tavalla enkä edes kamalasti mässäilly, mutt kyllä se paino vaa kiipee ylöspäin. Toivottavasti ottavat hemoglobiinin tälläkin kertaa niin tietä missä mennään.

Rakenneultra olis sitten perjantaina, toivottavasti kaikki olis siellä hyvin ja saatas jopa se sukupuoli selville

Sariza82 Tsemppiä sulle. Jospa toi "onni" kääntyis ja toivottavasti myös toi oksentelu!! :hug:

Meillä kyllä kastetaan lapsi.Pidetään varmaan ristiäiset samalla tavalla kotona, kuten pojankin kohdalla. Molemmat kuulutaan kirkkoon, mutt en minäkään mikään uskovainen ole, vaikka kirkkoon kuulunkin. Sukunimi lapselle tulee miehen mukaan, pojalle jo annettiin miehen mukaan niin automaattisesti se tulee myös tälle toiselle. Tällä toisellahan ei voi olla minun sukunimeä tuosta syystä. Sitten jos pojalla olis minun sukunimi, niin oliski toinen juttu. Koitin pojan kohdalla, ett josko minun sukunimi, mutt kyllä se aika itsestään selvää kuitenki sillon jo oli, ett miehen mukaan se sukunimi tulee. Jos joskus naimisiin mentäs niin ite pidän todennäkösesti oman sukunimeni, siinäkään ei nykyään ole onneks mitään outoa

Mutta joo tää jatkaa tän räkäliiterin niistelyä ja alkaa pähkällä sitä neuvolaan menoa. Kolme iltavuoroakin pitäs vielä jaksaa taaplata töissä.

Kolibrinkukka *POKS* 21+0

 

Heipsan!

Täällä myös lapsi kastetaan kirkkoon vaikka kumpikaan ei kuuluta kirkkoon. Toinen meistä vaan joutuu liittymään siks aikaa että saadaan pappi paikalle. Ja kyllä, erotaan sit kirkosta ristiäisten jälkeen. Lapsen kirkkoon kastaminen on vain pelkkä tapa. En osaa järjestää juhlia pelkän nimen julkistamiseksi koska en siedä yhtään olla juhlien keskipisteenä. Saakoon lapsi itse päättää käykö rippikoulun yms. Onhan se näin helpompaa kuin että jos sen rippikoulun haluaakin myöhemmin käydä, niin pitää olla ensin kastettu kirkkoon? Joten päättäköön lapsi sit omasta tulevaisuudestaan

Ja miehen sukunimi tulee Vaik ei olla naimisissa. Tuleehan tuo minullekin sit joskus.
Nimestä tuskin tullaan pääsemään yhteisymmärrykseen

Täällä on sukset ristissä lapsen kasvatuksen suhteen. Neiti nyt 11kk ja hirveitä vääntöjä millon mistäkin. Mies tuntuu menevän sieltä mistä aita on matalin. Kyllä ärsyttää :/ Meillä neiti opetettu jo 8-9 kk lähtien poistumaan/autettu pois sohvalta tulemaan pylly edellä alas. Samoihin aikoihin hankin jo lastensängyn esikoiselle ja iltasin treenattiin sinne kiipeämistä ja sieltä pois tulemista. Nyt pari viikkoa sit hän näytti oppineensa sen että osaa itse tulla pylly edellä pois sängystä turvallisesti. Toki voi hän sieltä edelleen tippua. Neiti muutamia päiviä nukkunut tunnin unet pari kertaa päivässä lastensängyssä. Ensiyönä ajattelin laittaa neidin lastensänkyyn yöksi niin että itse nukun sängyn vieressä patjalla. Ehkä jonkun mielestä kaikki käy vähän äkkiä, mutta raskaus on jo yli puolen välin ja ei ikinä tiedä jos syntyykin ennakkoon. Sit mulla ei olekkaan aikaa eikä voimia opettaa toista lastensänkyyn kun pinnis pitää luovuttaa toiselle. Onhan meillä matkasänky vielä sit varana jos kaikki ei menekkään suunnitelmien mukaan. Tässä vaan alkaa hermot kun mies yritti neitiä nukuttaa äsken lastensänkyyn ja 5 min yrityksen jälkeen kuulu vaan et ei tästä tuu mitään ja nukutti sen sitteriin. Että näinkö nainen joutuu opettamaan lapselle kaiken ja menettämään hermonsa? Ja toinen tulee sitten nukuttamiskuvioihin kun toinen osaa nukkua jo itsekseen. Auts! Kyllä laittaa supistelemaan jo pelkkä ajatuskin siitä et mies saattaa lähteä töihin ens kuussa.

Anteeksi pieni purkautuminen. Täällä itketty jo pari päivää kun hermot menee ja tuntuu et kaikki kaatuu päälle. Miehellä ei ookkaan muuta tekemistä ollu kohta viikkoon kun ollu asentaa uutta tietokonetta. ARGH!!!! Tulenpa huomenna kertomaan miten ensimmäinen yö neidin kanssa meni. Tässä pelkään jo pahinta, mut en anna periks

Kusma ja Robin 22+5

 

Myös meillä lapsi kastetaan kirkkoon. Olen uskossa ja kuulumme koko perhe kirkkoon.

Neuvolassa käyty eilen kuuntelemassa sykkeitä ja puntarissa, kääk. No ei sitä painoa nyt niin paljon ollut tullut kuin pelkäsin Samalla tuli ilmi, että joudun tai pääsen synnytystapa-arvioon koska viimeeksi oli imukuppisynnytys. Tämä on herättänyt minussa paljon ajatuksia ja tietty mietityttää kovasti josko edessä onkin mahdollisesti sektio.
Hb oli noussut viiterajojen sisälle, jee! Toki sen huomaa jo voinnistakin, ei enää väsytä niin tuhottomasti.

Ihanaa odotusta kaikille ja spessutsempit teille joilla on syystä tai toisesta vaikeaa :hug:

Denim + pipana 18+2

 

Hei taas!

Ei oo tullut hetkeen kirjoiteltua tänne puolelle, mutta eipä täällä mitään kovin ihmeellistä ole tapahtunutkaan Täytyy nyt nauttia tästä seesteisestä raskausajasta, ennen kuin muistutan jotan jättimursua

Sarizalle jaksamisia!

Minä en kasta tätäkään lasta ja minun sukunimen saa, ihan kuten esikoisellakin on mun sukunimi. Mua ei ole kastettu lapsena ja oon itse saanut päättää, että mihin uskon vai uskonko mihinkään. Samaa sitten oon halunnut omille lapsille. Vaikken siinäkään näe mitään pahaa, että lapsia kastetaan. Etunimen päätän minä Kuulostan nyt kyllä ihan hirveältä natsimutsilta, mutta oon ajatellut asian näin: minä tämän lapsen kannan mun sisällä, synnytän ja kasvatan sen, joten kyllä mulla on "oikeus" päättää se nimi. Tietenkin otan eksältä nimiehdotuksia vastaan, mutta lopullisen päätöksen teen minä. Näin tehtiin myös esikoisen kohdalla.

Tää koko raskausaika on mennyt tosi nopeesti, mutta nyt aika matelee kun laskeskelen päiviä RU:hun. Vielä 4 päivää.....!! Toivottavasti siellä selviää se sukupuoli, petyn kyllä jos ei Varsinkin nyt kun mulla on alkanut olla vähän tyttöolo.

Valpuri rv 19+2

 

Moi
Meillä todennäköisesti lapsi kastetaan kirkkoon kun koko muu perhe kuuluu. Ja me ollaan miehen kanssa molemmat uskossa, mutta siitäkin huolimatta oli jo esikoisen kohdalla pitkä miettiminen kastetaanko me sitä vai ei....
Ja meillä on sama sukunimi koko perheellä, että sukunimestä ei ainakaan tuu mitään vääntöä sitte Etunimen kanssa voi olla jo ihan toinen juttu...

Raskaudesta Huh, pahoinvointi meinaa palailla ja paino senkuin nousee... Viimeks tänään oon oksentanu, toivottavasti ei kovin huono olo koko loppuraskautta kuitenkaan olis... : P

viii 19+1

 

Moikka pitkästä aikaa!

Työt ja tenavat kyllä pitävät tässä raskaudessa kiireisenä. Kotiin kun hoitopaikan kautta tulee, ei siinä ehdi koneelle istahtaakaan, kunnes saa tenavat petiin.

Meilläkin vietetään ristiäisiä, etunimistä ei tähän mennessä kovin kamalaa vääntöä ole tullut, samoilla linjoilla ollaan miehen kanssa. Ja sukunimikin on sama.

Oma olo on ollut suht ok, verenpaine on alhainen, mutta siihen näköjään tottuu. Ja salmiakkia olen vetänyt halulla hartaalla neuvolan suosituksella. Nyt on tuo vatsa alkanut supistella, taas liian varhaisessa vaiheessa. Pitäisi malttaa hiljentää tahtia, mutta kun ei vain osaa.

Innolla odotan huomisaamua, rakenneultra ja lääkärikäynti peräkkäin. Toivottavasti kaikki on kunnossa ja toki toivon, että saisin selville, kumpaa odotellaan. Tyttöä toivon kahden pojan jälkeen... Mutta samat vaivat ja mahan muoto on nytkin, mitä aikaisemmissa odotuksissa. Ja toisaalta säästyisi rahat, jos samaa sarjaa jatketaan. Totuushan on, että jos se tyttö tulee, alkaa minun vaaleanpunainen hamstraaminen.

Kusma, jaan kanssasi tuon kasvatusketutuksen. Meillä myöskin minä olen ollut se, joka on tenavat uusiin tapoihin opettanut, tissivieroituksesta asti. Ei miehellä ole hermoja tuota mainitsemaasi 5:tä minuuttia kauempaa takuta lapsen kanssa. Meillä olisi sama pinnasängystä pois opettelu edessä vielä syksyn aikana.. Hohhoijaa. Tutista vieroitus meni melko helposti, josko sitten tuokin. Ja potalla poika käy kyllä innokkaasti. Tosin pissaa heti potalta noustessaan lisää lattialle.

Tsemppiä kaikille kanssasisarille!

Ansq 20+6

 

Huomenta!

Viikon ne vaan vierii. Jokohan sitä lunta vois alkaa odotella et sais tän tulokkaan ulos

Lupasin tulla kertomaan pinnasängystä lapsensänkyyn siirrosta. Toissayönä nukuin neidin kanssa samassa huoneessa. Se oli hänen eka yönsä. Neiti meni nukkuu vähä ennen kymppiä ja heräs jotenkin levottomasti viideltä ja kuudelta ja lopulta noustiin ylös vähä ennen kasia. Normisti nukkunut yöt melkein ysiin pinniksessä. Noh tänä yönä päätin et jätän nukkuu neidin yksin, koska minun olo huoneessa saattoi haitata neidin unia, kun hän on tottunut nukkumaan yksin. Neiti kömpi sänkyyn kympin aikaan ja siellä se vieläkin koisii ilman yhtään herätystä yön aikana. Jippii!!! En voi uskoa että tämä olisi käynyt näin kivuttomasti. Onneks toisissa asioissa pääsee välillä helpommalla onhan tuohon tuota pohjatyötä tehty jo pari kuukautta. Joten tsemppiä niille joilla tämä vielä edessä

Tutista ei onneks tarvi vieroittaa kun neiti ei sitä oo koskaan suostunut syömään, mut tuttipullo tuntuu sit taas olevan hänelle se rakas juomapullo. Sen vieroittamiseen saattaakin mennä tovi, mut eipä tuo haittaa.

Kävin eilen hakeen Torin kautta vaatepaketin tyttövauvalle <3 esikoisen vaatteet kaivoin kaapista mut ne tuntu kovin poikamaisilta, kun en osannut hänelle silloin juuri vaaleanpunaista pukea, että oli aivan pakko saada jotain vaikka eihän tuo sukupuolikaan nyt täysin varma ole

Tänään reissataan mummolaan vähän lomalle


Kusma ja Robin 23+0

 

Heipsan!

Rakenneultrassa oli kaikki hyvin Vauva on viikkoa isompi, mutta laskettua ei silti muutettu, kätilö vain sanoi ettei anneta hyvin mennä yliajalle, että luultavasti heti alkuvuodesta jo käynnistellään synnytystä. Pömpiäinen oli ihana villikko, karkuun vaan vipelsi ja käänteli jalkojaan eteen ettei kätilö meinannut mittoja saada Painoarvio oli jo huimat 464g <3

Me kastetaan vauva kirkkoon, kuten edellisetkin, kotona on pidetty juhlat aina Sukunimi on yhteinen, ja etunimetkin on ihan sovussa päätetty. Joskin kuopuksen nimi piti kierosti miehelle ujuttaa, eka kommentti oli ettei ole kuullutkaan sellaisesta nimestä, siispä isoveikan kanssa alettiin vaan kutsua pikku-ukkoa nimellään ja lopulta isikin tykästyi siihen

Huhhei, ensi viikolla olisikin vauhtia tiedossa, sairaalayö esikon tutkimuksen merkeissä ja sitten vielä Helsingin reissu. Seuraavalla viikollakin ohjelmaa riittää.

Ihana kun on vielä hyvässä kunnossa, jaksaa lenkkeillä hyvin, ja lattarit alkaa taas, ihanaa Ihana raskaus, en ole yhdessäkään raskaudessa ollut näin hyvävointinen

Mukavaa viikonloppua

Teto ja Pömpiäinen rv 21+1 (22+1) <3

 

:heart: Tyttö, meille tulee tyttö :heart:
Kyllä tää jatkuva suklaahimo sen on jo kertonutkin, vaikka olin ihan varma ettei saada sukupuolta selville tai, että tää on kuitenki poika tyttöolosta ja-toiveesta huolimatta

Käytiin siis rakenneultrassa ja kaikki oli kaikinpuolin hyvin. Painoa pikkusella on 381g ja vastas viikkoja 20+5 nyt siis 21+2 menossa. Istumapituus n. 180mm. Sydämen syke 149 ja liikuskeli jonkun verran. Ihme kun sai mitat otettua, on meinaa ollu koko aamun hereillä, sen verran monoo ja nyrkkiä tullu. Äidin tempperamentti Istukka oli puoliksi takaseinässä ja alhaalla, parhaassa mahdollisessa kohdassa synnytyksen kannalta. Ai niin, pää alaspäin kuulemma köllötteli. Tää pakahtuu onnesta, kun kaikki oli hyvin :heart:

Eipä mulla muuta, lentsu alkaa pikku hiljaa helpottamaan ja parin saikkupäivän jälkeen tänään iltaan. Pääsehä sieltä pois jos tuntuu ettei jaksa olla.

Kolibrinkukka 21+2

 

Tässä elokuun ketjussa on niin vähän sivuja kirjotettuna ettei oo varmaa järkee perustaa syyskuun pinoa erikseen? Meinasin jo tätä ketjua perustaessa laittaa myös syyskuun. Jos joku on eri mieltä, niin saapi tulla hyppiin silmille ja sanoa asiasta

Omaan napaan ei sitten yhtään mitään....ei mitään vaivoja, ei mitään uutta ja ihmeellistä paitsi tänään sirkukseen pojan kans

Kolibrinkukka 21+4 ja erittäin liikkuvainen tytteli :heart:

 

Rakenneultrassa torstaina selvisi, että poikaa odotellaan kaikki oli hyvin, vauva oli vilkas ja koko vastasi viikkoja. Nimiehdotus on jo valmiina, mutta lopullista päätöstä odotellaan tehtäväksi sitten kun vesseli on syntynyt. Poika kastetaan kirkkoon. Mitäköhän muuta... Ai niin, tukivyön ostin kovia lonkkakipuja helpottamaan, saa nähdä onko siitä apua. Muuten vointi on mainio!

toiviotar ja vesseli 21+6

 

Heippa kaikille pitkästä aikaa :wave:
Täällä ei kummempia ole tapahtunut, tulin vaan nostelemaan ketjua välillä kun on niin hiljennyt keskustelu.

Mielestäni ei tosiaan tarvitse erikseen syyskuun ketjua tehdä, eiköhän kaikki ilmankin tiedä missä kuussa mennään

Vihdoin on väsymys hellittänyt täälläkin! Ihanaa kun jaksaa vielä iltaisin kotonakin touhuilla ja laittaa, ollaankin miehen kanssa nyt tosissaan aloitettu kodin uudistus vauvaa varten Käytiin viikonloppuna ostoksilla ja nyt on tällä viikolla pikkuhiljaa vaihdeltu järjestystä kotosalla. Hirveän hyvä mieli tulee kun saa laitettua kotia uuteen uskoon ja ostettua uusia huonekaluja :heart: Mies ei ehkä ole yhtä innoissaan kun on joutunut osallistumaan uudistuksiin

Täällä muuten olot olleet oikein hyvät mutta maha on alkanut aikalailla painamaan etureisiä ja lonkkia, vaikea selittää mihin sattuu ajattelin tänään neuvolassa kysellä auttaisiko jos ostaisin itsekin tukivyön, tulehan toiviotar kertomaan miten se on sulla auttanut kipuihin
Ja tänään pitkästä aikaa aamulla kävin yökkimässä! Mitään ei tullut mutta vitsit että sattui mahaan kun oikein kouristi ykäillessä :x Sillä synkällä hetkellä ajattelin heti sarizaa, tosiaan toivon että sulla on jo pahoinvointi väistymässä :hug:

Painon noususta vielä: ihan pelottaa sen puolesta mennä neuvolaan, olen melko varma että 2-4 kiloa on tullut viime käynnistä :ashamed: Toisaalta, alkuraskaudessa paino ei noussut yhtään joten yritän olla piiskaamatta itseäni liikaa jos ja kun paino nousee. Kun nyt ei tosiaan tulisi kymmeniä kiloja yhteensä, olisin ihan tyytyväinen jos jäisi alle kymppiin lisäkilot.


(Hehe, olihan sitä juttua sitten kuitenkin )


Mijau & Pikku ukkeli 21+6

 

oooooh vihdoin, huomenna puoliväli! JEE, tätä on odotettu...

viii 19+6

 

Moikka kaikille!
Tulin etsiskelemään onko face-ryhmää mut tuolla etusivulla olikin ettei sinne enää uusia..? Oon täältä savon seudulta toista oottava ja aattelin et ois kiva vaihdella ryhmäs ajatuksia mut en oikeen tätä oo omaks tuntenu esikonkaan aikana. Joten saatan joskus tänne jotain kirjotella tai sitte käyn vaan kattelemas muiden vointia=) Jos vaan tällanen passaa. Itelle LA on 25 tammikuuta ja tyttöolo aika vahvana:heart: Maanantaina ois rakenneultra, aavistus jännittää

Hyviä vointeja TammenTirppa ja Pirpana 19+3

 

Moikka kaikille!
Vieläkö saa hypätä kyytiin? Oon melkein alusta asti seuraillut kuulumisianne, mutta nyt vasta ilmoitan itseni mukaan. Eli viidettä pienoista odottelen ja ikää löytyy 32vuotta. Mulla on neljä edellistä lasta (11v, 9v, kohta7v ja 5v) edellisestä liitosta. Tämä uusin tulokas on nykyisen mieheni ensimmäinen. Odotetaan kaikki ihan suurella innolla vauvaa saapuvaksi ja ihmetellään yhdessä kasvavaa mahaa ja raskausaikaa.

Mä oon voinut hyvin tässä raskaudessa. Vähän oli pahoinvointi aaltoja alkuraskaudessa, mutta muuten väsymystä lukuun ottamatta olo on mainio. Tänään neuvolassa päädyttiin aloittamaan lisärauta. Syön nyt aluksi sitä 2-3 krt viikossa. Painoa on tullut pikkasen päälle kolmekiloa, ja kyllä vaan ahdistaa mennä vaakaan...
Vauvan liikkeet tuntuu jo tosi hyvin uloskinpäin ja oikein liikkuvainen kaveri tuolla mahassa kasvaakin

Teillä on ollut puhetta kastamisesta ja sukunimestä täällä. Meillä vauva kastetaan ja mulla sukunimi vaihtuu nyt lauantaina, kun menemme naimisiin mieheni kanssa. Joten luonnollisesti vauvalle tulee samasukunimi.

Onnea kaikille RU ultrasta hyviä uutisia saaneille. Mulla se on ensi torstaina. Meinataan kysyä sukupuolta jos vaan näkyy. Mä en osaa itse yhtään arvata kumpi tulossa, vaikka molemmista sukupuolista odotuskokemusta löytyykin.

Tässä vielä tiedot tohon listaan:
~la.27.1/kos/32/5 lapsi (en saanut väriä tästä puhelimelta lisättyä).

Ihanaa syyskuun alkua kaikille!
Amalia rv 19+2

 

Täällä on painettu hullun lailla töitä uudessa paikassa ja aika hyvin on päässyt koko raskaus unohtumaan. Mitä nyt toukka liikkeillään välillä muistuttaa olemassaolostaan. Paino ei ole vieläkään noussut, vaikka viikkoja on jo 21+4 kasassa, jee!

Kovasti ollaan noita vanhempainvapaiden pitämisiä suunniteltu ja laskeskeltu, jonka jälkeen päädyttiin siihen tulokseen, että minä palaan heti äitiysloman jälkeen töihin (teen siis kyllä töitä myös äitiysloman aikana) ja mies ottaa vetovastuun kotona vanhempainvapaan ajaksi. Miehen päiväraha tulee kuitenkin olemaan yli kaksinkertainen omaani verrattuna ja lisäksi mies inhoaa työtään. Voisi jäädä yhteinen aikakin melko vähäiseksi itseni jäädessä vanhempainvapaalle, koska joutuisin sitten käydä joka tapauksessa töissä iltaisin/viikonloppuisin.

Onko muilla vielä suunnitelmia vanhempainvapaiden varalle?

 

Voi pojat kun mua väsyttää nykyään. En jaksa kävellä paljon mitään kun alkaa pumppu hakkaamaan tuhatta ja sataa ja pyörryttää. Jos huhkin kotona jotain raskaampaa niin saan muutaman supparin ja silloin yleensä paneudun sohvalle tai sänkyyn. Nykyään vaan tuntuu että mahan sisältö nousee suuhun jos makaan täysin vaakasuorassa. Sisko ja äiti on mulle soitelleet ja molemmat on olleet sitä mieltä että kyllä se nyt ihan pian helpottaa, kun äidilläkin helpotti vasta viidennellä kuulla, ja tänään tuli vko 20. Päälle parin viikon päästä olis pikkusiskon vauvan ristiäiset tuolla 700km:n päässä, saas nähdä pystynkö lähtemään sinne vai en. Mua HATUTTAA, KETUTTAA ja VITUTTAA nyt jo ajatus siitä että oksentelen silloin edelleen, enkä siis jaksa/pysty/viitsi istua tuntikaupalla autossa ja seuraavana päivänä sama ruljanssi takaisin toiseen suuntaan. Huoh. Täytyy vähän ajatella niitä kahta muutakin jotka tulee kuskeiks, että niitä tuskin kiinnostaa pysähdellä kokoajan vaan mun takia ja haistella sitä oksennuksenhajua. Jos en syö tai juo, niin sitten siitä oksentamisen yrityksestä tulee tosi äänekästä ja silloin yleensä pissailen housuunkin tai nenästä tulee verta. Eli en aio yrittää purra hammasta jos oksettaa silloin edelleen, mä sitten vaan suosiolla jätän ne bileet väliin.

Yhyy. Miks tän täytyy olla tällästä? Mua pelottaa jo aamuisin käydä vaa'alla kun se näyttää suunnilleen joka kolmas päivä aina vähemmän ja vähemmän, ja silti toi maha kasvaa tossa edessä enemmän ja enemmän. Tää ei voi millään tehdä hyvää vauvalle. Tunnen nyt jo tosi voimakasta kiemurtelun tunnetta, ja nyt mulle on alkanut tulemaan mieleen että jospas se kärsii. Maanantaina on RU, aion pistää kätilön katsomaan tosi tarkkaan että vauva on kehittynyt normaalisti. En ole vieläkään ostanut yhtäkään vauvanvaatetta tai mitään muutakaan. Osa musta uskoo että tästä ei sit lopultakaan voi tulla mitään, ja osa musta on vaan niin puhki että ihan turha ajatella mitään shoppailureissua mihinkään. Tytärpuolelle pitäis järjestää nyt vkonloppuna synttärit, ja mä alan melkein poraamaankin jo ajatuksesta. En jaksais. En sitten millään. Lisäks tyttö sai kuulemma äidiltään 9v lahjaks miniläppärin, ja voin vaan kuvitella mimmoinen riita siitäkin sitten tulee, kun tyttö luultavasti haluaa tuijotella sitä ruutua kokoajan, ja minähän oon niin old school että en päästä ala-asteelaisia koneelle kun silloin sun tällöin, mun mielestä on parempi leikkiä niiden kaa ulkona tai käydä kirjastossa tms, kuin että ne pelaa jotain pelejä koneella kokoajan. Huoh. Tuntuu välillä että oon se ilkee äitipuoli ku pakottaa syömään sen yhden kämäsen perunan vielä siitä lautaselta ihan vaan periaatteen vuoks. :/

Tämmönen avautuminen näköjään tällä kertaa.. Mulla ei tunnu olevan juurikaan mitään hyvää kerrottavaa tai jaettavaa. Musta on tullut yks iso, kävelevä vatsalaukku joka masentuu nykyään kaikista pikkujutuistakin.

rv20