Moi kaikki!
Iiro alkaa jo olla tautinsa kans parempana, kuumetta ei oo ollu enää moneen päivään, nyt on enää hitusen nuhaa ja välillä yskäisee, mutta välillä taas hengittelee ihan nenän kauttakin jo. Eli ehkäpä tästä joskus toivuttaiskin... =)
Itelläni kyllä ihan kökkö olo vieläkin, nenä vuotaa ja kurkku on nyt ärsyttävän tuntoinen, sellainen et pitää nieleskellä koko ajan. Tosi ärtsy!
Mut kuumetta ei onneks enää.
Alkaakin jo mennä hermot tähän sairastamiseen. Olikohan
TiiaJoona kun kyseli kyläilystä kipeänä. Me on pysytty tämä viikko ihan vain kotona, kun perjantainahan Iirolla alkoi se kuume, ja sunnuntaina näytti jo aika terveeltä, ni mehän käytiin kaupassa ja mummilassa ja oltiin ulkonakin... vaan sepä sit kostautui, maanantaiaamuun herättiin ihan tosi räkäisenä. Joten ajateltiin, että nyt ollaan visusti sisällä niin kauan että paranee, Iiro ei ole nukkunut edes päikkäreitä ulkona vaikkei ole kuumetta ollutkaan. Saa nähdä josko tänään jo laitettais ulos =) Niin ni siinä mielessä alkaa mennä hermot sairastamiseen, kun täällä neljän seinän sisällä vain kökitty viikko... tahtoo jo pihalle ja näkemään ihmisiä!! =)
Ihana, Iiro teki äsken pitkän pinon legoista, pitkään on jo yrittänyt niitä pinota ja kasata, mut yleensä hermo menee jo kolmannen palikan kohdalla. Mut nyt teki hienon tornin, ehkä jotain 10 palikkaa, tai enemmän. Sit homma tyssäsi, kun yritti liittää kahta pohjapuolta vastakkain, eikähän ne tietysti tarttuneet toisiinsa. Ni meni hermot ja legot alkoi lentää!
Hellyttävän kärsimättömiä on nämä tämän ikäiset vielä.. tai onko muut? Vai onko se vain tämä meidän viikari?
Joku kirjoitti siitä kiipeilystä. Iiro on kiipeillyt jo niin kauan, etten edes muista, koska se alkoi! Iiro kun on niin pitkä, että ylettyi kiipeämään sohvallekin jo tosi aikaisin. Portaita (asumme kaksikerroksisessa rivitalossa) nousee nopsasti jo, ja alaspäinkin osaa tulla, ja raivostuttava, minkä on nyt oppinut, on se, että nousee hellan alalaatikon kahvan päälle seisomaan!! Argh!
Siitä yltää nätisti lätkyttää kädellä hellanlevyjä! No tietenkin nostan aina heti pois ja torun, mutta aina sitä pitää testata, että joko siihen nyt jo saisi kiivetä. Niin ja sohvalta toki osaa tulla alas oikeinpäin. Minäkään en hirmuisesti tuota kiipeilyä kiellä, paitsi just tuollaiset oikeasti vaaralliset paikat tietenkin. Joskushan se on opittava, et huonosti voi käydä, jos tulee mukkelis-makkelis alas, eikä voi oppia, jos ei saa ollenkaan kiipeillä. Naapuri-äiti kieltää hysteerisenä kaikki kiipeilyt samanikäiseltään, ja minä pohdin, että koskahan poikaparka oppii kun ei saa koskaan harjoitella!
Meillä on muutenkin mahdotonta tahtojen taistelua täällä, kovasti Iiro testaa sitä että kuka on pomo ja kuka määrää. Jos kieltää, ja estää kädellä vaikkapa jonkun tavaran ottamisen, ni yrittää purra sitä kättä!! Monenlaisia ilmeitä siinä aina käy, kun yrittää päättää että itkisikö vai suuttuisiko vai yrittäisikö pehmittää kieltäjän ihanalla hymyllä! =)
Jaa mutta joko tässä olisi kuulumisia ja tekstiä tarpeeksi... Kuten huomaatte, minä tosiaan olen jo seuran tarpeessa, viikon kotona oltuani!
Epätoivoisesti puran seurustelun tarvettani tänne =)