tämä on MINUN lapseni! ei anopin!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äidiksi.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Olen ollut elämässäni niin paljon tekemisissä henkisesti sairaitten ihmisten kanssa että jotenkin vaan tunnistan tämän tyypin,vaisto kertoo. Uskon myös että vastenmielisiä anoppeja löytyy,ei sillä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja 40v äiti:
Tämä on jonkun henkisesti sairaan ihmisen kirjoitelma ikävä kyllä:(...ei kannata hyvät ihmiset ihan kaikkea uskoa mitä täällä kirjoitetaan.Hyvä stoori oli kyllä juu,pisteet kirjoittajalle;).

Jaaha, kiitos vaan sinulle. Tuskin haluaisit kuitenkaan vaihtaa paikkaa kanssani, tälläsiä juttuja en kaipaa kyllä tähän ketjuun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juupsis:
hei miten niille sun miehen siskon tavaroille kävi? nakkasko se ne teidän piharoskikseen?

ja voimia ap!! :hug: :hug:

Ei se tuonu niitä ollenkaan, vkoloppuna laitto (vissiin pikku siidereissään) etten edes ansaitse niitä tavaroita...
 
Alkuperäinen kirjoittaja 40 v äiti:
Olen ollut elämässäni niin paljon tekemisissä henkisesti sairaitten ihmisten kanssa että jotenkin vaan tunnistan tämän tyypin,vaisto kertoo. Uskon myös että vastenmielisiä anoppeja löytyy,ei sillä!

Joo, kerro vaan ihmeessä lisää kuinka sairas olen? Vai annako anopin ja miehen siskon numerot että voitte yhdessä sitä asiaa puida?
 
Alkuperäinen kirjoittaja 40v äiti:
Tämä on jonkun henkisesti sairaan ihmisen kirjoitelma ikävä kyllä:(...ei kannata hyvät ihmiset ihan kaikkea uskoa mitä täällä kirjoitetaan.Hyvä stoori oli kyllä juu,pisteet kirjoittajalle;).

Kuulostaa siltä, että olet joku sen kaltainen anoppi, jonka mielestä miniä on vain henkisesti sairas ja loistavan mielikuvituksen omaava?
 
Öööö... jotenkin kuulostaa sille, että itsekin vähän ylireagoit. Onhan se tietysti ärsyttävää, jos joku häärää ja määrää, mutta eihän sun aikuisena ihmisenä tarvitse näitä kuunnella. Sinä voit itse määrätä kuinka paljon apua otat vastaan ja kuka osallistuu mihinkin. Taidat olla aika nuori vielä kun tää tuntuu olevan sulle vähän epäselvä asia?

Vauvan syntymä on aina ihana asia ja sitten kun vauva syntyy, asiat kyllä menevät omalla painollaan. Lapset ovat uusien asioiden edessä avoimia, se skeida tulee vanhemmilta. Pienet serkut tulevat varmasti ihastumaan vauvaan ja sinä voit omalla käytökselläsi ja tekemisilläsi ruokkia niitä positiivisia juttuja. Kokeilepa sitä, että heität ihan ohimennen jotain siihen suuntaan et "niin, kyllähän ne vauvat tietysti itkee mutta se on vaan vauvan tapa jutella eikä vauva itke jos sillä on asiat hyvin." Jne jne. Vetäiset AINA joka ikiseen negatiiviseen juttuun jonkun positiivisen käänteen ja ammut sillä tavalla alas kaikki niiden ilkeilyt. Vauva ON positiivinen asia, taitavat olla sulle vähän kateellisia suvun naiset. Nostat vaan ittes kaiken tommosen yläpuolelle ja otat 'ohjeet' huumorilla. Ainahan sä voit dissata ne jutut silleen, että naurat ja sanot et 'just just'...

Sun kannattaa nyt vähän relata tuon asian suhteen, vauvan syntymään on enää vähän aikaa ja tarvitset energiaa muuhun. Itse tekisin anopille selväksi, että synnytykseen ei tule ulkopuolisia ja sairaalassa vierailut sovitaan sitten erikseen kunhan selviää mikä on teidän perheen vointi. Silleen ystävällisesti ja määrätietoisesti. Ei maailma ole niin joko-tai eikä suhteita tartte poikki laittaa jos jokin asia läheisissä mättää. Tsemppiä vaan ja onnea vauvan johdosta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ja vielä tuli mieleen yksi juttu jonka anoppi ja miehen sisko paukautti mulle, koska tuleva vauvamme on ultran mukaan tyttö ja miehen siskolla on myös tyttö, me emme saa antaa "hienompaa" nimeä lapsellemme ettei se siskon tyttö vaan tunne oloansa huonommaksi.

:D Tässä vaihheessa voit jo nauraa, se on hauskempaa kuin itkeminen =)
 
Voi helvetti mitä sukulaisia! Ja mikä tissiposki se sun miehesikin on, kun jättää sut noihin tilanteisiin yksin eikä palauta sukuaan maankamaralle?! Se olis todellakin sun miehesi tehtävä eikä sinun! Kait sinäkin pitäisit miehesi puolia jos sun suku käyttäytyisi häntä kohtaan noin? Älä vastaa enää yhteenkään puheluun, puhukoot miehellesi jos on asiaa. Sano, että sua ei kiinnosta pätkän vertaa mitkään synnytys- ynm. vinkit ja "neuvot".
Mun anoppini oli esikoisen syntyessä melkoisen omistushaluinen ja esim. ex-miestään eli lapsen isoisää kohtaan niin kammottava, että vierailujen jälkeen mä en jaksanu ku itkeä. Mun mies teki siitä hyvin nopeasti lopun sanomalla äidilleen suorat sanat. Ja hyvin toimi! Anoppi meni itseensä ja on sittemmin osannut käyttäytyä ihmisiksi ;)
 
:hug: :hug: PYSY KOVANA!!!! Kokemuksen syvällä rintaäänellä: en voi tarpeeksi painottaa, että se on SINUN Lapsesi! Ja tietysti miehesi. Mä laitoin sairaalaan ekana päivänä kiellon. Sunhan ei tarvitse sanoa koska lähdet synnyttämään.

Mä olen aika samanlaisessa tilanteessa anopin kanssa. Kesti pitkään tajuta, että pohjimmiltaan kyse on itseasiassa jostain kummallisesta alemmuuden tunteesta "kun ei meillä tavallisilla ihmisillä ole plaa plaa plaa."
 

Yhteistyössä