Moi kaikille!
Onnea Kebrille vauvasta :flower:
Ajattelin nyt rustata sitä synnytyskertomusta eli..
Keskiviikkona 40+1 aamulla tunsin ekat supistukset ja ne kesti 2h. Ei ollu kipeitäkipeitä vielä, mutta tuntui kyllä. No loppuivat sitten, mutta illalla kauppareissulla alkoivat uudelleen eivätkä enää loppuneetkaan. Eli supisteli koko yön epäsäännöllisen säännöllisesti enkä luonnollisesti saanut nukuttua. Torstaina 40+2 mun äiti ja täti tuli käymään, kun "pitää nyt ees kerran sun äitiysloman aikana ennen vauvaa tulla kylään" äiti tokas
.
Suunniteltiin siinä sit lähtöä kaupoille ja mua supisteli edelleen. No viihdyttiin kaupoilla n. 5h ja lopulta ruokakaupassa alkoi jo olemaan aika tuskasta. Mutta oon aina ajatellut että mulla on matala kipukynnys ja en tosiaankaan uskonut että vois synnytys olla käynnissä.
Tultiin kotiin, jossa äiti patisti miehen valmiiksi, että te lähdette nyt synnärille. Oltiin vaan et ei kai ny vielä. No soitin sitten Taysiin ja mun ylläriksi ne sano et tuu vaan
Mä luulin et ne aina sanoo ettei kannata vielä tulla. No lähdettiin sitten ajelemaan ja kivut oli jo suht kovat. Olin ainoa SVOlla ja pääsin heti käyrille. Sitten kätilö kysyi et vaihdatko nyt vai myöhemmin noi sairaalavaatteet? Olin et hä jäädäänkö me tänne!! Joojoo jäätte oot jo 4cm auki
Kysyi sitten että haluatko sinne ammehuoneeseen kun oot sitä pyytänyt ja tietenkin sanoin että haluan. no se ei ollut ihan vielä vapaa niin pääsin SVOlla suihkuun ja uudestaan käyrille. Mies haki kamoja autosta ja tietenkin unohti kameran ekalla hakureissulla ja joutui uudestaan menemään, Vähän tais sekin mennä hämilleen että nytkö tää tapahtuu.
Päästiin saliin ja mä suoraan ammeeseen. Lilluin siellä ilokaasun voimalla 1,5h kunnes tunsin etten enää kestä kipua. Kätilö kysyi mitä haluan ja 15min päästä tuli ihana mies laittamaan mulle epiduraalin. Huhhuh oli muuten kipeet paikat ennen puudutetta.
Nukuttiin siinä sitten n. 2h ja kätilö tuli kysymään että mitkä olot kun epiduraalin teho oli loppumassa. Kysyi että pärjäisinkö loppuun pelkällä ilokaasulla, no onneks tajusin vaatia tässä vaiheessa, etten pärjää ja pyysin lisäannoksen epiduraalia. Olin 7cm auki ja käyriltä päästyäni menin pomppimaan pallolle. Paineen tunnetta oli mutta siedettävää. 20min pompin pallolla ja nousin ylos. Samantien huusin et mulla on keilapallo persiissä ja soitin kelloa. Kätilö ei meinannu uskoa mutta joo pää oli melkein näkyvissä.
Pyysi mua ponnistamaan ja sanoi et joo just noin mut lopeta. Ehti saada kamat valmiiksi ja mulle iski pakokauhu. Yhtäkkiä tuntui paljon paremmalta ajatus pitää se lapsi sisällä. Sanoin etten haluu, jolloin kätilö katto mua tiukasti ja sanoi nyt hiljaa ja ponnista. Eli siis 2ponnistusta yhteensä ja pää oli ulkona.
Mun ekat sanat tais olla et onpa se pieni :heart:
Sitten loppui voimat aivan tyystin. kysyin koska isä saa ottaa vauvan, no ei hetkeen.
Pari tikkiä laittoi, kun poika syntyi käsi poskella. Imetin kuulemma 30min, mutta muistikuvaa tuosta ei ole, olin hieman väsynyt. 2,5h päästä päästiin osastolle ja mä nukkumaan, nukuin tosi hyvin 2h kunnes heräsin omantunnon tuskiin vaikka vauvakin oli nukunut koko ajan vieressä. Eka päivä meni sumussa ja nukkuessa ja oikeastaan vasta toisena päivänä ymmärsi mitä oli tullut tehtyä.
:heart:Kuinka suuri ja ihana rakkaus meille on saapunut:heart:
Kotiin päästiin maanataina ja nyt poika on jo viikon vanha. Vieläkään ei ole iskostunut ettei kukaan vie häntä pois meiltä. Aivan ihana tapaus on kyllä, ei juurikaan itke, syö paljon ja nukkuu. Ollaanko me oikeasti näin onnekkaista että vihdoin meille on tämä oma lapsi suotu :heart:
Eli siis poika syntyi rv 40+3 klo 02.55 painoi 2955g pituutta 49cm ja päänympärys 32cm.
Onnesta mykkyräiset
Lotte ja poika 1vko