Haaveilija82. Sori kun tuppaan ketjuun näin lapsettomaksi jääneenä lapsettomana, mutta pakko sanoa, että minusta sanot meistä hoidoissa olevista naisista oudosti. Emme ole todellakaan puolinaisia ja arvottomia, vaikka emme saisi lapsia. Olemme ihan yhtä lailla naisia kuin sinäkin, vaikka oletkin onnistunut hoidoissa paremmin kuin moni muu.
Talven 2011-2012 aikana lapsettomuushoidoista plussanneet
- Viestiketjun aloittaja Jypy
- Ensimmäinen viesti
Kuuluisin tähän ketjuun, kun olen plussannut 1.IVF:n 2.PAS:sta 2.2, mutta olen niin laiska kirjoittamaan, ettei ole tullut liityttyä 
Olen kuitenkin seurannut teidän muiden odotuksia tiiviisti lukemalla ketjua
Nyt tuli kuitenkin sellainen viesti vastaan, että on pakko laittaa laiskat sormet liikenteeseen ja kommentoida.
Mansikkatyttö: Tuskin Haaveilija82 tarkoitti sanoillansa muita lapsettomia arvostella. Uskon, että hän tarkoitti omia tuntemuksiaan, mitä on kokenut hoitojen aikana, että on tuntenut itsensä arvottomaksi puolinaiseksi. Eihän se tarkoita sitä, että toisetkin olisivat sellaisia tai tuntisivat niin.
Kyllä minäkin koin itseni jotenkin vialliseksi ja epäonnistuneeksi naisena hoitojen aikana (ja jo ennen sitä), kun vuosikausia kärsin selittämättömästä lapsettomuudesta. Mutta se arvostelu kyllä kohdistui itseeni ja omaan epätoivooni, ei muihin lapsettomiin, ja näin on varmasti myös Haaveilijan kohdalla. Jokaisella on täysi oikeus omiin tuntemuksiinsa. Jokainen hoidot läpi käynyt tietää, kuinka rankkoja ne henkisesti on, ja kuinka musertavaa on kohdata epäonnistuminen toisensä jälkeen. Kyllä siinä varmasti suurimmalla osalla epätoivo iskee ja ajatukset käy aika pohjamudissa...
blackangel ja typykkä 28+2
Olen kuitenkin seurannut teidän muiden odotuksia tiiviisti lukemalla ketjua Nyt tuli kuitenkin sellainen viesti vastaan, että on pakko laittaa laiskat sormet liikenteeseen ja kommentoida.
Mansikkatyttö: Tuskin Haaveilija82 tarkoitti sanoillansa muita lapsettomia arvostella. Uskon, että hän tarkoitti omia tuntemuksiaan, mitä on kokenut hoitojen aikana, että on tuntenut itsensä arvottomaksi puolinaiseksi. Eihän se tarkoita sitä, että toisetkin olisivat sellaisia tai tuntisivat niin.
Kyllä minäkin koin itseni jotenkin vialliseksi ja epäonnistuneeksi naisena hoitojen aikana (ja jo ennen sitä), kun vuosikausia kärsin selittämättömästä lapsettomuudesta. Mutta se arvostelu kyllä kohdistui itseeni ja omaan epätoivooni, ei muihin lapsettomiin, ja näin on varmasti myös Haaveilijan kohdalla. Jokaisella on täysi oikeus omiin tuntemuksiinsa. Jokainen hoidot läpi käynyt tietää, kuinka rankkoja ne henkisesti on, ja kuinka musertavaa on kohdata epäonnistuminen toisensä jälkeen. Kyllä siinä varmasti suurimmalla osalla epätoivo iskee ja ajatukset käy aika pohjamudissa...
blackangel ja typykkä 28+2
Itsekin olen tuntenut lapsettomuuden aikana itseni vajavaiseksi, enkä oikein naiseksikaan, kun lasta en saa aikaiseksi. En kuitenkaan ajattele, että muut lapsettomat olisivat samanlaisin. Vielä en ole oikein asian kanssa sujut, mutta toivottavasti ajan kanssa ajatukset muuttuu, varsinkin, kunhan vain lapsen saan syliin. Minulle nyt raskausaikana tuo lapsettomuus-aika on varmasti tuonut nuo pelot, että mitä jos kaikki ei menekään hyvin. Olen miettinyt, että suhtautuisinko samalla tavalla, jos tämä lapsi olisi saanut alkunsa luomusti ilman vuosien yrittämistä ja hoitoja. Juttelin eilen veljeni kanssa ensimmäisen kerran nyt tästä raskaudesta ja hän meinaisi katsoa jos heidän lasten vanhoista vaatteista ja tavaroista, jos he lähettäisivät meille jotain. Minusta se on ihanaa, jos saamme heiltä jotain, mutta toppuuttelin kuitenkin veljeäni, että ei tarvitse pitää kiirettä, vaan syksyllä kerkiää. Odotan edelleen rakenneultraa ennen kuin haluan, että meille mitään lasten juttuja tulee, vaikkakin töissä vilkaisin jo lasten petivaatteta, suloisia pyyhkeitä ja aterimia. Toisaalta suunnittelen jo tulevaisuutta, mutta toisaalta koitan pysyä jalat maassa.
Olen parin ensimmäisen päivän jälkeen jaksanut jo paremmin töissä, kun lantiot eivät ole enää olleet niin kipeät. Jalkapohjat kyllä ovat tulessa ennen kuin työpäivä loppuu, mutta se on ihan normaalia, kun ei ole kuukausiin tarvinnut niin paljoa seisoa. Mie olen joko pyöräilessä saanut lantion aluetta joustavammaksi tai sitten olen muuttanut ajattelemattani kävelytyyliä. Kyllä se lantion alueella tuntuu, jos pidemmästi olen ulkona kävellyt, mutta onneksi töissä ei. Sen vain huomasin viime viikonloppuna, että ei auta kantaa kerralla paria mattoa, kun heti tunsin pari ikävää nipistystä vatsan kohdalla. Pitää pyytää tästä lähin jotain muuta kantamaan sellaisia painavia juttuja.
Minusta olisi kiva, jos saisi sellaisen pienen babyshower-illan. Itselläni on vain aika vähän ihmisiä tällä paikkakunnalla, joita tunnen ja voisi kutsua sellaisiin juhliin. Kaksi isosiskoa ja yksi kaveri mieheni lisäksi. En ole hyvä tutustumaan ihmisiin ja ainoat tutut, joita tulee vastaantullessa tervehdittyä, ovat tulleet parin työpaikan kautta. Tiedän, että tulemme saamaan perheiltämme vauvalle sitten jotain ja olen onnellinen niistä, vaikka tuommoista juhlaa emme järjestäkään.
Rödluvan: Ihanaa, kun sie olet tuntenut jo liikkeitä. Minäkin olen tosiaan yrittänyt, mutta en oikein jaksa keskittyä niin kauaa, kun varmaan pitäisi. Ajatukset alkavat aina liikkumaan ihan muissa asioissa tai sitten en jaksa olla paikoillaan niin kauaa.
Peppi1981 ja Sykerö 18+3
Olen parin ensimmäisen päivän jälkeen jaksanut jo paremmin töissä, kun lantiot eivät ole enää olleet niin kipeät. Jalkapohjat kyllä ovat tulessa ennen kuin työpäivä loppuu, mutta se on ihan normaalia, kun ei ole kuukausiin tarvinnut niin paljoa seisoa. Mie olen joko pyöräilessä saanut lantion aluetta joustavammaksi tai sitten olen muuttanut ajattelemattani kävelytyyliä. Kyllä se lantion alueella tuntuu, jos pidemmästi olen ulkona kävellyt, mutta onneksi töissä ei. Sen vain huomasin viime viikonloppuna, että ei auta kantaa kerralla paria mattoa, kun heti tunsin pari ikävää nipistystä vatsan kohdalla. Pitää pyytää tästä lähin jotain muuta kantamaan sellaisia painavia juttuja.
Minusta olisi kiva, jos saisi sellaisen pienen babyshower-illan. Itselläni on vain aika vähän ihmisiä tällä paikkakunnalla, joita tunnen ja voisi kutsua sellaisiin juhliin. Kaksi isosiskoa ja yksi kaveri mieheni lisäksi. En ole hyvä tutustumaan ihmisiin ja ainoat tutut, joita tulee vastaantullessa tervehdittyä, ovat tulleet parin työpaikan kautta. Tiedän, että tulemme saamaan perheiltämme vauvalle sitten jotain ja olen onnellinen niistä, vaikka tuommoista juhlaa emme järjestäkään.
Rödluvan: Ihanaa, kun sie olet tuntenut jo liikkeitä.
Minäkin olen tosiaan yrittänyt, mutta en oikein jaksa keskittyä niin kauaa, kun varmaan pitäisi. Ajatukset alkavat aina liikkumaan ihan muissa asioissa tai sitten en jaksa olla paikoillaan niin kauaa. Peppi1981 ja Sykerö 18+3
hei kaikki sisarukset, kiitos tuesta olin saanut sairasloma 26.7 asti kun äipäloma alkaa 27.7 eli nyt voi levättä mutta selkä kipu ei vaan helpotanut ainakaan vielä, se oli kiva kun lääkäri ei meinä antaa sairasloma olenkaan ja kävin ihan meheläisen yksitys lääkäri..
voi voi tuna ja ladyblue kun joudutte seeuramaan tilaanteet ja vielä ruokavalio mutta kaikki sen arvoinen kun pikuinen synty vai mitä?
Ladyblue sulla on hyvä lista niihen ostokset teen sama
Rödluvan minähän sanoi että kohta tunnet
blackangel ja naapuri tervetuloa!!
babayshower kyllä on kiva mun kaverit ainakin luvanut järjestä minulle odotan innolla..
hyvää viikonloppu kaikille
huomenna onkin pöks päivä minulle 33+
voi voi tuna ja ladyblue kun joudutte seeuramaan tilaanteet ja vielä ruokavalio mutta kaikki sen arvoinen kun pikuinen synty
vai mitä?Ladyblue sulla on hyvä lista niihen ostokset teen sama
Rödluvan minähän sanoi että kohta tunnet
blackangel ja naapuri tervetuloa!!
babayshower kyllä on kiva mun kaverit ainakin luvanut järjestä minulle
odotan innolla..hyvää viikonloppu kaikille
huomenna onkin pöks päivä minulle 33+
Kyllä se niin vain on että vaikka nyt tunnen että siellä kohdussa elämää on, on silti vaikea uskoa että vain noin viiden kuukauden kuluttua oikeasti saisin vauan syliin asti. Kyllä nuo hoidot ovat niin syvät arvet jättäneet ettei sitä ihan heti unohda. Uskomatonta että ollaan jo täällä asti, monella on kohta lapsi sylissä ja tosiaan itsekin pääsi jo liikkeitä tuntemaan! En olis kyllä ikinä uskonut että tämäkin päivä joskus koittaa kun tuolla hoitopuolella kirjoiteltiin. :saint: Ihanaa naiset ihanaa!!!
Hei Mansikkatyttö! En tosiaankaan tarkoita, että lapsettomuushoidoissa kävijä olisi puolinainen tai arvoton, vaan kuten kirjoitin, TUNSIN ITSENI sellaiseksi hoitojen aikana. Hoidot varmasti herättävät erilaisia tunteita meissä erilaisissa ihmisissä, minulla ne tunteet olivat tuollaisia ja koen että minulla on oikeus ja tarve niistä keskustella edelleenkin, vaikka olen onnistunut hoidoissa. Tämän ketjun otsikkokin kertoo siitä. Meillä siihen meni kolme vuotta ja kolme vuotta tuollaisten tunteiden kanssa on pitkä aika ja jättää jäljet psyykeeseen. SINÄ olet arvokas ihminen juuri sellaisena kuin olet, lapsellisena tai lapsetomana ja aivan varmasti ihan yhtä paljon nainen kuin kuka tahansa muukin. Niin kai minäkin olin, minun TUNTEENI vain kertoivat minulle itselleni aivan jotain muuta MINUSTA ITSESTÄNI, EI KENESTÄKÄÄN MUUSTA LAPSETTOMASTA. Toivon kovasti kaikkea hyvää kesääsi Mansikkatyttö!Alkuperäinen kirjoittaja Mansikkatyttö;26673456:
Samalla tavalla minäkin syyllistin itseäni ja tunsin itseni jotenkin vajavaiseksi, kun en tullut raskaaksi. Ja todellakin ajattelin vain itsestäni niin, en koskaan yleistänyt sitä tunnetta muihin hoidoissa oleviin. Keskenmenot lisäsivät vain oloa siitä, että on "rikki" eikä kokonainen. Lapsettomuus ei todellakaan unohdu siihen, että tulee raskaaksi. Minäkin olen koko raskauden pelännyt ja miettinyt miten tämä raskaus menee.. Vasta vähitellen alkaa ymmärtää, että ehkä se vauva todella on meille tulossa ja antaa itselleen luvan uskoa siihen. Myös mies on ollut herkillä ja huolissaan jos tulee jotain vastoinkäymistä. En tiedä miten muiden miehet, mutta meillä mies kysyy jokapäivä että onhan vauva varmasti potkinut. Menettämisen pelko on siis suuri. Vaikka itse en ole kokenut niin rankkoja hoitoja kuin monet muut, olen silti odottanut vauvaa jo usemman vuoden ja käynyt läpi rankkoja leikkauksia jotta edes joskus se raskaus olisi mahdollista. Kaikille tämä on yhtä raskasta oli takana sitten vuosia tai vain se hetki!
Omasta mielestäni lapsettomuus ja hoidot ovat vieläkin liian iso TABU ja niistä puhutaan liian ahrvoin. Me olemme kertoneet todella avoimesti lapsen yrittämisestä ja hoidoista ja toivon, että olemme joitakin rohkaisseet hakemaan apua ja niitä jotka luulevat että niitä vauvoja vain tulee, ymmärtämään että se ei ole aina niin helppoaja yksinkertaista!
Rödluvan ihanaa että olet tuntenut ne pienet potkut. Se on maailman ihmeellisin tunne <3
Omasta mielestäni lapsettomuus ja hoidot ovat vieläkin liian iso TABU ja niistä puhutaan liian ahrvoin. Me olemme kertoneet todella avoimesti lapsen yrittämisestä ja hoidoista ja toivon, että olemme joitakin rohkaisseet hakemaan apua ja niitä jotka luulevat että niitä vauvoja vain tulee, ymmärtämään että se ei ole aina niin helppoaja yksinkertaista!
Rödluvan ihanaa että olet tuntenut ne pienet potkut. Se on maailman ihmeellisin tunne <3
Viimeksi muokattu:
Mekin olemme puhuneet lapsettomuushoidoista aika avoimesti. Ja samanlaisia tuntemuksia minullakin. Joskus yön pimeinä tunteina sanoinkin miehelleni, että enhän minä ole edes nainen kun en saa lasta "aikaiseksi" (tjsp), mutta en iki maailmassa ajatellut niin kenestäkään toisesta. Nämä ovat todella herkkiä asioita, ja aluksi pelkäsin tuolla lapsettomuuspuolellakin kirjoittamista, pelkäsin siis loukkaavani muita.
Kirjoitin sinne pari pv sitten raskausonnitteluja, ja sen jälkeen jäi päähäni pyörimään, että apua, en sitten tarkoittanut ns. mennä heittämään suolaa haavoille kun itse olen raskaana, ja toivoin todella etteivät siellä kirjoittaneet ajattele että heidän tarvitsisi jaksaa olla onnellisia minun raskaudestani. Ainoa mitä halusin oli valaa uskoa, ja kertoa että olen edelleen sydämessäni heidän mukana, ja toivon edelleen aktiivisesti ajatellenkin kaikille siellä plussia.
Niin nämä vaan ovat kovia asioita, enkä usko että voin tästäkään raskaudesta täysin rennosti nauttia, koko ajan jäytää pieni pelko vauvan puolesta. Pelko ehtii joskus kasvamaan isommaksikin jos en tunne vauvan liikkuvan kovasti. Tuo kun vaihtelee minulla, joskus potkii itsensä kyljestä läpi, kun taas toisinaan saattaa olla päivä ettei tunne kuin hentoisia liikkeitä silloin tällöin.
Susirouva ja sudenpentu 27+3
Kirjoitin sinne pari pv sitten raskausonnitteluja, ja sen jälkeen jäi päähäni pyörimään, että apua, en sitten tarkoittanut ns. mennä heittämään suolaa haavoille kun itse olen raskaana, ja toivoin todella etteivät siellä kirjoittaneet ajattele että heidän tarvitsisi jaksaa olla onnellisia minun raskaudestani. Ainoa mitä halusin oli valaa uskoa, ja kertoa että olen edelleen sydämessäni heidän mukana, ja toivon edelleen aktiivisesti ajatellenkin kaikille siellä plussia.
Niin nämä vaan ovat kovia asioita, enkä usko että voin tästäkään raskaudesta täysin rennosti nauttia, koko ajan jäytää pieni pelko vauvan puolesta. Pelko ehtii joskus kasvamaan isommaksikin jos en tunne vauvan liikkuvan kovasti. Tuo kun vaihtelee minulla, joskus potkii itsensä kyljestä läpi, kun taas toisinaan saattaa olla päivä ettei tunne kuin hentoisia liikkeitä silloin tällöin.
Susirouva ja sudenpentu 27+3
Olihan tuosta mun "lörpötteystä" ainakin se hyvä puoli, että saatiin tänne kunnon keskustelua aikaiseksi, vaikka harmittaakin että jonkun mielen pahoitin. Noista miehen tunteista niin meillä kans mies kysyy joka ikinen päivä, että potkiiko vauva. Kyllä häneenkin on selvästi pelko jäänyt. Itsekin huomaa olevansa ihan alamaissa, jos vauva on liikkunut vähemmän kuin tavallisesti, vaikka sille olisi ihan järkevä syy, esim. jos olen nukkunut huonosti niin vauvakin on päivällä väsyneempi. Olen sitten kuunnellut aina dopplerilla noita sydänääniä pitkään ja jotenkin saanut niistä rauhaa.
Puhumisesta: mekin olemme kertoneet hoidoista kaikille läheisille ystäville, mutta ei muille. Aion tälle lapsellekin asiasta avoimesti kertoa aikanaan. Vähän huolestuttaa se, kun minullahan osasyynä on endometrioosi ja tämä tyttölapsi voi hyvinkin periä sen, niin kuin minäkin perin äidiltäni. Toivottavasti endoon on paremmat apukeinot sitten tulevaisuudessa. Todella hienoa, että lapsettomuudesta puhutaan avoimesti!
Susirouva Myös minun on tehnyt mieli käydä tsemppaamassa vanhassa pinossa vielä hoidoissa painivia, mutta en ole tohtinut juuri noiden mainitsimiesi syiden vuoksi. En oikein tiedä, miten siihen suhtaudutaan. Olenkin ajatellut, että parempi vain toivoa mielessään hyvää heille, joku voisi sitä rukoiluksikin kutsua.
Tiedättekö, tänään tämä ruho tuntuu tosi väsyneelle ja painavalle. Alavatsaa ja selkääkin särkee ja rakkoa vihloo kun vauva painaa sinne. Onneksi saa huilata. Jännä miten tämä vointi vaihtelee niin kovasti.
P.S Aloitin jo keräämään tavaraa sairaalakassiin. Kannattaakohan muuten rintapumppu ostaa kotiin jo valmiiksi? Toiset sanoo, että rinnat pakkautuu ekoina kotipäivinä ja se olisi silloin tosi hyvä apu. Mitenkähän on?
Haaveilija ja rakas pallero 33+2
Puhumisesta: mekin olemme kertoneet hoidoista kaikille läheisille ystäville, mutta ei muille. Aion tälle lapsellekin asiasta avoimesti kertoa aikanaan. Vähän huolestuttaa se, kun minullahan osasyynä on endometrioosi ja tämä tyttölapsi voi hyvinkin periä sen, niin kuin minäkin perin äidiltäni. Toivottavasti endoon on paremmat apukeinot sitten tulevaisuudessa. Todella hienoa, että lapsettomuudesta puhutaan avoimesti!
Susirouva Myös minun on tehnyt mieli käydä tsemppaamassa vanhassa pinossa vielä hoidoissa painivia, mutta en ole tohtinut juuri noiden mainitsimiesi syiden vuoksi. En oikein tiedä, miten siihen suhtaudutaan. Olenkin ajatellut, että parempi vain toivoa mielessään hyvää heille, joku voisi sitä rukoiluksikin kutsua.
Tiedättekö, tänään tämä ruho tuntuu tosi väsyneelle ja painavalle. Alavatsaa ja selkääkin särkee ja rakkoa vihloo kun vauva painaa sinne. Onneksi saa huilata. Jännä miten tämä vointi vaihtelee niin kovasti.
P.S Aloitin jo keräämään tavaraa sairaalakassiin. Kannattaakohan muuten rintapumppu ostaa kotiin jo valmiiksi? Toiset sanoo, että rinnat pakkautuu ekoina kotipäivinä ja se olisi silloin tosi hyvä apu. Mitenkähän on?
Haaveilija ja rakas pallero 33+2
Vau! Onpas taalla ollut herkkaa keskustelua...
Kylla ne tunteet ja ajatukset heilahtelee naitten meidan hormoniemme kanssa. Muistanpa itsekin kun olin viela hoidoissa mukana, kuinka arsytti kun raskaana olevat valittivat pahoinvoinnista tai selkakivuista. Ajattelin silloin, etta "olisivat tyytyvaisia kun ovat raskaana", itse olisin tehnyt mita vaan jotta saisin tuntea nuo pahoinvoinnit ym. oireet raskauden sivuvaikutuksina. No, nytpa tilanne on muuttunut, eika 9 kuukauden pahoinvointi, narastys ja muut vaivat olekaan enaa niin toivottavia. Lisaksi saa koko ajan pelata kaikkea mahdollista pahaa tapahtuvaksi, kuten muutkin on jo taalla todenneet. On taa oikeesti yhta ihmis raakkaysta! Sita plussaa odotettiin niin kauan ja hartaasti ja luultiin etta kun sen saa, niin kaikki on hyvin. Vaan eipa olekaan. Itse olen saanut jo kokea monet kauhut ja pettymykset tassa, kun toinen meidan alkioista ensin meni kesken ja sitten oli se kamala pelko sairaan lapsen syntymasta ja nyt vielakin pelataan etta kasvaako se normaalisti. Seuraavaksi aletaan kai sitten pelata synnytysta... Ja kaikki tama sen jalkeen kun olin jo pakottanut itseni ajattelemaan elamaa ilman lasta.
Mutta loppupelissa ma luulen etta naa on normaaleja tuntemuksia kaikki. Lapsettomuutta ei unohda koskaan, eika myoskaan onnistumisen riemua raskautumisesta. Eika pidakkaan! Kaikki vaan irti tilanteesta, koskaan ei tieda jos vaikka huomenna on jo tilanne toisin...
Kylla ne tunteet ja ajatukset heilahtelee naitten meidan hormoniemme kanssa. Muistanpa itsekin kun olin viela hoidoissa mukana, kuinka arsytti kun raskaana olevat valittivat pahoinvoinnista tai selkakivuista. Ajattelin silloin, etta "olisivat tyytyvaisia kun ovat raskaana", itse olisin tehnyt mita vaan jotta saisin tuntea nuo pahoinvoinnit ym. oireet raskauden sivuvaikutuksina. No, nytpa tilanne on muuttunut, eika 9 kuukauden pahoinvointi, narastys ja muut vaivat olekaan enaa niin toivottavia. Lisaksi saa koko ajan pelata kaikkea mahdollista pahaa tapahtuvaksi, kuten muutkin on jo taalla todenneet. On taa oikeesti yhta ihmis raakkaysta! Sita plussaa odotettiin niin kauan ja hartaasti ja luultiin etta kun sen saa, niin kaikki on hyvin. Vaan eipa olekaan. Itse olen saanut jo kokea monet kauhut ja pettymykset tassa, kun toinen meidan alkioista ensin meni kesken ja sitten oli se kamala pelko sairaan lapsen syntymasta ja nyt vielakin pelataan etta kasvaako se normaalisti. Seuraavaksi aletaan kai sitten pelata synnytysta... Ja kaikki tama sen jalkeen kun olin jo pakottanut itseni ajattelemaan elamaa ilman lasta.
Mutta loppupelissa ma luulen etta naa on normaaleja tuntemuksia kaikki. Lapsettomuutta ei unohda koskaan, eika myoskaan onnistumisen riemua raskautumisesta. Eika pidakkaan! Kaikki vaan irti tilanteesta, koskaan ei tieda jos vaikka huomenna on jo tilanne toisin...
Viimeksi muokattu:
Tervehdys sateen keskeltä
Tervetuloa uusille minunkin puolesta!
Ensimmäinen kesälomaviikko mennyt mukavasti koleassa säässä. Olen varmaan ainoa joka on tyytyväinen säähän. En tiedä johtuuko astmasta ja tästä raskaudesta vai mistä mutta jos lämpötila kohoaa yli 20 asteen niin minulta loppuu happi. No vesisade kyllä riittäisi minullekin jo.
Ennen lomaa oli tiivis rupeama töissä ja illalla kun pääsi kotiin ei jaksanut enää muuta kuin ihmetellä kasvavaa vatsaa Kirjoittelu jäänyt vähemmälle.
Viime viikolla oli rakenneultra ja saatiin poikalupaus Jotenkin tuohon rakenneultraan asti ollut todella epäuskoinen tämän raskauden suhteen. Nyt vasta alkaa pikkuhiljaa antaa itsensä uskoa että raskaana ollaan. Minäkin olen miettinyt usein, että jos tämä raskautuminen olisi ollut helpompaa ja ns. normaalisti niin suhtautuisiko sitä näin varoen?
Rödluvan, onnea pienistä potkuista Kyllä se oli jotenkin henkeäsalpaava kokemus, kun ensimmäistä kertaa tunsi liikkeet!
Haaveilija, kyllä minullakin oli samanlaisia tuntemuksia. Kyllä sitä jotenkin tunsi itsensä vajavaiseksi. Jokainen meistä tuntee ja käsittelee asioita omalla tavallaan. Minusta on kuitenkin erittäin hienoa, että voi ja saa täällä purkaa omia tuntojaankin niin hyvässä kuin pahassa.
Minunkin on tehnyt mieli käydä tsemppaamassa lapsettomuuspuolella, mutta en ole uskaltanut.
Hankinnoista...perjantaina ostin ensimmäiset vaatteet pojalle Meinasi karata mopo käsistä! Mutta oli se ihanaa hipelöidä vaatteita ja varusteita! Aloin suunnittelemaan jo isyyspakkaustakin. Onko teistä kukaan tehnyt moista?
neulatyyny ja nuppis 22+6
Tervetuloa uusille minunkin puolesta!
Ensimmäinen kesälomaviikko mennyt mukavasti koleassa säässä. Olen varmaan ainoa joka on tyytyväinen säähän. En tiedä johtuuko astmasta ja tästä raskaudesta vai mistä mutta jos lämpötila kohoaa yli 20 asteen niin minulta loppuu happi. No vesisade kyllä riittäisi minullekin jo.
Ennen lomaa oli tiivis rupeama töissä ja illalla kun pääsi kotiin ei jaksanut enää muuta kuin ihmetellä kasvavaa vatsaa
Kirjoittelu jäänyt vähemmälle.Viime viikolla oli rakenneultra ja saatiin poikalupaus
Jotenkin tuohon rakenneultraan asti ollut todella epäuskoinen tämän raskauden suhteen. Nyt vasta alkaa pikkuhiljaa antaa itsensä uskoa että raskaana ollaan. Minäkin olen miettinyt usein, että jos tämä raskautuminen olisi ollut helpompaa ja ns. normaalisti niin suhtautuisiko sitä näin varoen?Rödluvan, onnea pienistä potkuista
Kyllä se oli jotenkin henkeäsalpaava kokemus, kun ensimmäistä kertaa tunsi liikkeet!Haaveilija, kyllä minullakin oli samanlaisia tuntemuksia. Kyllä sitä jotenkin tunsi itsensä vajavaiseksi. Jokainen meistä tuntee ja käsittelee asioita omalla tavallaan. Minusta on kuitenkin erittäin hienoa, että voi ja saa täällä purkaa omia tuntojaankin niin hyvässä kuin pahassa.
Minunkin on tehnyt mieli käydä tsemppaamassa lapsettomuuspuolella, mutta en ole uskaltanut.
Hankinnoista...perjantaina ostin ensimmäiset vaatteet pojalle
Meinasi karata mopo käsistä! Mutta oli se ihanaa hipelöidä vaatteita ja varusteita! Aloin suunnittelemaan jo isyyspakkaustakin. Onko teistä kukaan tehnyt moista?neulatyyny ja nuppis 22+6
Kiitos
On tämä mieli jännä, kun vähän salaa toivoin tyttöä, mutta sitten kun ultraaja sanoi että poika on tulossa niin olo oli heti että tottakai En vaihtais vaikka olis mahdollista!
neulatyyny ja nuppis *POKS 23* :heart:
On tämä mieli jännä, kun vähän salaa toivoin tyttöä, mutta sitten kun ultraaja sanoi että poika on tulossa niin olo oli heti että tottakai
En vaihtais vaikka olis mahdollista!neulatyyny ja nuppis *POKS 23* :heart:
Nopsasti tulin taas pyörähtämään. Tänään alkoi sitten virallinen äitiysloma
Eilen oltiin miehen puolen sukujuhlissa ja kyllä tuntui surulliselta kun kuulimme siellä taas yhdestä pariskunnasta joka on vuoden yrittänyt tulla raskaaksi siinä kuitenkaan onnistumatta. Osaisipa joku sanoa mikä tätä lapsettomuutta nykyään aiheuttaa näin valtavan paljon. Ympäristömyrkyt, ruuan lisäaineet...?
Jypy & Murmeli rv 35+0 *poks*
Eilen oltiin miehen puolen sukujuhlissa ja kyllä tuntui surulliselta kun kuulimme siellä taas yhdestä pariskunnasta joka on vuoden yrittänyt tulla raskaaksi siinä kuitenkaan onnistumatta. Osaisipa joku sanoa mikä tätä lapsettomuutta nykyään aiheuttaa näin valtavan paljon. Ympäristömyrkyt, ruuan lisäaineet...?
Jypy & Murmeli rv 35+0 *poks*
Onnea hyvistä ultrakuulumisista ja pojasta Neulatyyny :heart: Ja Jypylle hyvää mammalomaa!
Täällä 33+6. Fyysinen vointi on aivan erinomainen! En tiedä johtuuko se sitten siitä, kun nuo selkävaivat alkavat helpottaa, eivätkä vie enää niin paljon voimavaroja, mutta olen selvästi alitajuisesti alkanut pelkäämään enemmän, että jokin menee vielä pieleen. Aika kamalia unia olen nähnyt ja hermo on jotenkin kireällä, pienetkin asiat saattavat suututtaa ihan kohtuuttomasti. No, ehkä nämä tunteet on nyt vaan tarkoitus käydä läpi tässä prosessissa ja niille täytyy antaa tilaa tulla, olla ja sen jälkeen ne saavat mennä. 6 viikkoa H-hetkeen!
Täällä 33+6. Fyysinen vointi on aivan erinomainen! En tiedä johtuuko se sitten siitä, kun nuo selkävaivat alkavat helpottaa, eivätkä vie enää niin paljon voimavaroja, mutta olen selvästi alitajuisesti alkanut pelkäämään enemmän, että jokin menee vielä pieleen. Aika kamalia unia olen nähnyt ja hermo on jotenkin kireällä, pienetkin asiat saattavat suututtaa ihan kohtuuttomasti. No, ehkä nämä tunteet on nyt vaan tarkoitus käydä läpi tässä prosessissa ja niille täytyy antaa tilaa tulla, olla ja sen jälkeen ne saavat mennä. 6 viikkoa H-hetkeen!
Onnea pikku prinssistä Neulatyyny! Ja onnea Jypylle äippälomalle pääsystä!
Täällä nautitaan mökkeilystä. Valitettavasti en oo voinut tedä juuri mitään kun alkaa supistaa heti kun vähänkin rasittaa, eilen ihan vain sohvalta nouseminen aiheutti heti supistuksen ja olinkin pitkälläni suurimman osan päivää. Supistukset ovat kyllä onneksi kivuttomia, mutta huolestuttaahan se vähän että niitä tulee noin herkästi. Onneksi viikon päästä on neuvola niin pääsen kysymään siitä. Muuten kaikki on hyvin, liikkeitä tuntuu heti kun vähän niitä pysähtyy kuulostelemaan
Rödluvan ja Beetakingi 17+3
Täällä nautitaan mökkeilystä. Valitettavasti en oo voinut tedä juuri mitään kun alkaa supistaa heti kun vähänkin rasittaa, eilen ihan vain sohvalta nouseminen aiheutti heti supistuksen ja olinkin pitkälläni suurimman osan päivää. Supistukset ovat kyllä onneksi kivuttomia, mutta huolestuttaahan se vähän että niitä tulee noin herkästi. Onneksi viikon päästä on neuvola niin pääsen kysymään siitä. Muuten kaikki on hyvin, liikkeitä tuntuu heti kun vähän niitä pysähtyy kuulostelemaan
Rödluvan ja Beetakingi 17+3
Tama voi kuulostaa vahan hassulta, mutta millaisia noi supistukset oikeen on???
Miten ne osaa tunnistaa???
Mulla ei nimittain ainakaan omasta mielesta ole ollut mitaan supistuksia viela ollenkaan, tai ainakaan en ole tajunnut etta ne olisi niita... ja taalla tuntuu etta joka
toisella jo on...opcorn:
On minulla kai joskus ollut jotain kolotusta alavatsalla, mutta olen aina ajatellut etta se on vaan jotain ligamentti kipua, kohdun venymista, kasvukipuja.... mene ja tieda...
Miten ne osaa tunnistaa???
Mulla ei nimittain ainakaan omasta mielesta ole ollut mitaan supistuksia viela ollenkaan, tai ainakaan en ole tajunnut etta ne olisi niita... ja taalla tuntuu etta joka
toisella jo on...
opcorn:On minulla kai joskus ollut jotain kolotusta alavatsalla, mutta olen aina ajatellut etta se on vaan jotain ligamentti kipua, kohdun venymista, kasvukipuja.... mene ja tieda...
Jypy onnea äitiysloman alkamisen johdosta .
Ja niinpä, lääkärikaverini sanoi että lisäaineet, ympäristömyrkyt ja korkea ikä ovat ne nykymittapuun mukaan löydetyt pääsyyt lapsettomuuden lisääntymiseen.
Haaveilija tosi lähellä on jo sinun synnytysaika. Hui. Olen kyllä muualtakin kuullut että hermo alkaa kiristymään tulloin raskauden loppuvaiheessa. Hyvä että voit "sentään" fyysiesti hyvin! Miesten pitää sitten vaan ymmärtää ja katsoa vähän sormien läpi sitä että hermo menee joskus pienestäkin.
Dreamer mulla oli kerran harjoitussupistus (luulen), ja silloin tuntui että vanne olisi kiristänyt koko raskausmahan ympärillä. Tai ehkä vähän niinkuin kupu olisi puristanut. Kipua en tuntenut yhtään. Muuten olen yhtä tietämätön kuin sinäkin niiden suhteen. Oikeat supistukset ovat kuulemma sitten ihan eri asia kuin nuo harjoitussupistukset.
Mulla oli tänään lääkärineuvola, eikä siellä sitten ollut oikein mitään ihmeellistä. Kaikki oli normaalisti ja siis hyvin. Hb oli vähän laskenut, 119, joten sitä sitten seurataan tästä lähdin vähän tarkemmin.
Kävin tänään poimimassa mansikoita, ja oli ihan voittajafiilis kun sain laatikollisen poimittua tämän mahanikin kanssa. Ihmeen hyvä ilmakin oli vaikka niin huonoa luvattiin koko viikoksi.
Niin, ja kesäloma alkoi!! Jei! Enää kaksi viikkoa töitä mullakaan loman jälkeen kunnes alkaa äitiysloma. Lomaa siis vähän päälle 4 viikkoa nyt kun talvilomaakin oli vähän pitämättä.
Susirouva ja sudenpentu 28+2
.Ja niinpä, lääkärikaverini sanoi että lisäaineet, ympäristömyrkyt ja korkea ikä ovat ne nykymittapuun mukaan löydetyt pääsyyt lapsettomuuden lisääntymiseen.
Haaveilija tosi lähellä on jo sinun synnytysaika. Hui. Olen kyllä muualtakin kuullut että hermo alkaa kiristymään tulloin raskauden loppuvaiheessa. Hyvä että voit "sentään" fyysiesti hyvin! Miesten pitää sitten vaan ymmärtää ja katsoa vähän sormien läpi sitä että hermo menee joskus pienestäkin.
Dreamer mulla oli kerran harjoitussupistus (luulen), ja silloin tuntui että vanne olisi kiristänyt koko raskausmahan ympärillä. Tai ehkä vähän niinkuin kupu olisi puristanut. Kipua en tuntenut yhtään. Muuten olen yhtä tietämätön kuin sinäkin niiden suhteen. Oikeat supistukset ovat kuulemma sitten ihan eri asia kuin nuo harjoitussupistukset.
Mulla oli tänään lääkärineuvola, eikä siellä sitten ollut oikein mitään ihmeellistä. Kaikki oli normaalisti ja siis hyvin. Hb oli vähän laskenut, 119, joten sitä sitten seurataan tästä lähdin vähän tarkemmin.
Kävin tänään poimimassa mansikoita, ja oli ihan voittajafiilis kun sain laatikollisen poimittua tämän mahanikin kanssa
. Ihmeen hyvä ilmakin oli vaikka niin huonoa luvattiin koko viikoksi. Niin, ja kesäloma alkoi!! Jei! Enää kaksi viikkoa töitä mullakaan loman jälkeen kunnes alkaa äitiysloma. Lomaa siis vähän päälle 4 viikkoa nyt kun talvilomaakin oli vähän pitämättä.
Susirouva ja sudenpentu 28+2
Dreamer, harjoitussupistuksen huomaa siitä että vatsanpeitteet muuttuu ihan koviksi ja tuntuu semmoinen kiristävä tunne koko vatsan alueella (tai sillä alueella minne kohdun kasvu on ehtinyt eli mulla about navasta alaspäin). Se kestää sitten joitain sekunteja tai kumminkin alle minuutin ja on kivuton.
Jaahas Jaahas, taalla sita taas ollaan...
Tama meidan raskaus ei ole kylla siita helpoimmasta paasta. Viikonloppuna pahoinvointi jotenkin "palasi" takaisin ja syon nyt pahoinvointilaaketta ja nostettiin myos narastyslaakkeen annostusta. Pakko ottaa laakkeet mukaan kuvioihin, koska pitaa yrittaa kasvattaa tyttoa ja saada painoa lisaa...
Ultra-aani kuulumiset ei ollut kauheen hyvat. Tytto on kylla tuplannut painonsa, eli on nyt reilusti yli kilon kokoinen, mutta ne prosentti luvut ei edelleen nayttaneet hyvilta. Vauva oli tippunut 37%sta jopa 14%iin. Tama tarkoittaa, etta kontrollit vaan tihenee nyt ja painoa seurataan tosi tarkkaan, jos se tippuu alle 10% niin ultrassa kaydaan sitten kerran viikossa koko loppuraskaus. Laakari sanoi etta voi olla etta istukassa on jotain "hamminkia", etta ravintoaineet ei siirry kunnolla vauvalle. Tama taas tarkoittaa, etta vauva voidaan joutua ottamaan ulos aiemmin kuin laskettu aika, jos sen kasvu vaaraantuu....
Kylla nyt pitaa olla vaikeeta!!! Vauva itsessaan on tosin oikein hyvin kehittynyt ja aktiivinen jne. joten sen voinnista talla hetkella ei laakari ollut huolissaan.
Sokerirasitus oli myos tanaan. Se meni ihan hyvin, se litku oli sellasta hiilihapottoman jaffan makuista ja meni ihan hyvin alas. Tuloksia en viela tieda, soittavat jos jotain hamminkia on... Hemoglobiinikin mitattiin, mutta sama sen kanssa, en tieda viela tuloksia.
Tuli taas itkettya tanaan ja taytettya jaakaappi niilla protsku juomilla. En tajua miten jotkut tekee 4 tai 5 jopa lasta. Miten ne jaksaa???
Dreamer ja tytto 28 vkoa, viimeinen raskauskolmannes alkakoon!
Tama meidan raskaus ei ole kylla siita helpoimmasta paasta. Viikonloppuna pahoinvointi jotenkin "palasi" takaisin ja syon nyt pahoinvointilaaketta ja nostettiin myos narastyslaakkeen annostusta. Pakko ottaa laakkeet mukaan kuvioihin, koska pitaa yrittaa kasvattaa tyttoa ja saada painoa lisaa...
Ultra-aani kuulumiset ei ollut kauheen hyvat. Tytto on kylla tuplannut painonsa, eli on nyt reilusti yli kilon kokoinen, mutta ne prosentti luvut ei edelleen nayttaneet hyvilta. Vauva oli tippunut 37%sta jopa 14%iin.
Tama tarkoittaa, etta kontrollit vaan tihenee nyt ja painoa seurataan tosi tarkkaan, jos se tippuu alle 10% niin ultrassa kaydaan sitten kerran viikossa koko loppuraskaus. Laakari sanoi etta voi olla etta istukassa on jotain "hamminkia", etta ravintoaineet ei siirry kunnolla vauvalle. Tama taas tarkoittaa, etta vauva voidaan joutua ottamaan ulos aiemmin kuin laskettu aika, jos sen kasvu vaaraantuu.... Kylla nyt pitaa olla vaikeeta!!! Vauva itsessaan on tosin oikein hyvin kehittynyt ja aktiivinen jne. joten sen voinnista talla hetkella ei laakari ollut huolissaan.
Sokerirasitus oli myos tanaan. Se meni ihan hyvin, se litku oli sellasta hiilihapottoman jaffan makuista ja meni ihan hyvin alas. Tuloksia en viela tieda, soittavat jos jotain hamminkia on... Hemoglobiinikin mitattiin, mutta sama sen kanssa, en tieda viela tuloksia.
Tuli taas itkettya tanaan ja taytettya jaakaappi niilla protsku juomilla. En tajua miten jotkut tekee 4 tai 5 jopa lasta. Miten ne jaksaa???
Dreamer ja tytto 28 vkoa, viimeinen raskauskolmannes alkakoon!
Hyvää lomaa susirouva! Hyvä että kaikki on hyvin!
Onnea Dreamer viimeiselle kolmannekselle saapumisesta! Teillä on kyllä tosiaan ollut tuota murhetta nyt pitkin matkaa ensin kromosomijuttujen ja sitten tuon koon kanssa. Hyvä kuitenkin, että vauva on kehittynyt normaalisti. Toivottavasti pahoinvointi helpottaa lääkkeillä ja saat syötyä. Ja jos siinä istukassa on nyt jotain hämminkiä niin tyttökin alkaa olla jo hyvillä viikoilla. En tiedä siellä, mutta täällähän nuo ultrilla tehdyt kokoarviot heittävät tosi usein, koska tietokoneohjelma laskee keskivertovauvan luun mitoilla ne. Ja toisaalta täällä kun ei ultrata, niin ei meistä kukaan tiedä miten kasvu etenee. Toivottavasti teille nyt tulisi parempia uutisia ensi kerralla! :hug:
Onnea Dreamer viimeiselle kolmannekselle saapumisesta! Teillä on kyllä tosiaan ollut tuota murhetta nyt pitkin matkaa ensin kromosomijuttujen ja sitten tuon koon kanssa. Hyvä kuitenkin, että vauva on kehittynyt normaalisti. Toivottavasti pahoinvointi helpottaa lääkkeillä ja saat syötyä. Ja jos siinä istukassa on nyt jotain hämminkiä niin tyttökin alkaa olla jo hyvillä viikoilla. En tiedä siellä, mutta täällähän nuo ultrilla tehdyt kokoarviot heittävät tosi usein, koska tietokoneohjelma laskee keskivertovauvan luun mitoilla ne. Ja toisaalta täällä kun ei ultrata, niin ei meistä kukaan tiedä miten kasvu etenee. Toivottavasti teille nyt tulisi parempia uutisia ensi kerralla! :hug:
Oma napailua, taas kerran
Eli terveiset synnytystapa-arviosta. Tänään kasassa rv 36+0. Tilanne on se, että kohdunsuu on pehmeä, auki 1,5 cm ja pituus 1,5 cm. Vauva on edelleen raivotarjonnassa ja pää niin alhaalla että lääkäri oli vakaasti sitä mieltä että yliajalle ei ainakaan mennä. Saattaa olla että lähtö synnärille tulee hyvinkin pian. Kahden viikon kuluttua uusi käynti äitipolille (jos en ole jo synnyttänyt) koska vauvan tämän hetken painoarvio oli 3600 g! Yli nelikiloisiahan nuo kaksi aiempaakin ovat olleet, mutta nyt meinasi multa (ja mieheltä) hymy hyytyä. Tais 4D-ultran tehnyt Bruno Cacciatore osua aika oikeaan kun silloin arvio syntymäpainoksi 4500 g. Joten en olisi yhtään pahoillaan vaikka vauva päättäisi syntyä jo parin viikon kuluttua. Kun edes viikon vielä pysyisi sisällä niin olisi ns. täysiaikainen.
Jypy & jätti-Murmeli rv 36+0
Eli terveiset synnytystapa-arviosta. Tänään kasassa rv 36+0. Tilanne on se, että kohdunsuu on pehmeä, auki 1,5 cm ja pituus 1,5 cm. Vauva on edelleen raivotarjonnassa ja pää niin alhaalla että lääkäri oli vakaasti sitä mieltä että yliajalle ei ainakaan mennä. Saattaa olla että lähtö synnärille tulee hyvinkin pian. Kahden viikon kuluttua uusi käynti äitipolille (jos en ole jo synnyttänyt) koska vauvan tämän hetken painoarvio oli 3600 g! Yli nelikiloisiahan nuo kaksi aiempaakin ovat olleet, mutta nyt meinasi multa (ja mieheltä) hymy hyytyä. Tais 4D-ultran tehnyt Bruno Cacciatore osua aika oikeaan kun silloin arvio syntymäpainoksi 4500 g. Joten en olisi yhtään pahoillaan vaikka vauva päättäisi syntyä jo parin viikon kuluttua. Kun edes viikon vielä pysyisi sisällä niin olisi ns. täysiaikainen.
Jypy & jätti-Murmeli rv 36+0
Susirouva ihanaa lomaa ja varmasti oli hienoa pystyä ne mansikat poimimaan masun kanssa. Mä tunnen kans itseni aina ihan voittajaksi, jos pystyn tekemään jotain masun kanssa (siis kumartelua ja kyykistelyä).. ihmeesti löytyy nyt notkeutta muista paikoista, kun masun takia ei kaikki asennot enää toimi.
Dreamer ei kaikilla tule niitä harjoitussupistuksia kuin vasta joskus 30 viikon jälkeen ja ne voi olla niin huomaamattomiakin... Mulla on ollut harjoitussupistuksia vasta viimeaikoina, sitä ennen supisteli kivuliaasti ja niitä ei siis lasketa harjoitussupistuksina. Kipu siis erottaa harjoitussupituksen ja ne eivät ole säännöllisiä. Kyllä se teidän pieni siellä kasvaa ihan hyvin, ei kaikki vauvat ole isokokoisia. Mun siskon vauva syntyi täysiaikaisena ja painoi vain 2100g, eikä ollut mitään hämminkiä. Otat vaan rennosti ja tankkaat ruokaa, kyllä se pieni siellä kasvaa <3 toivottavasti sulla oli sokerirasituksessa kaikki ok, etkä joudu ruokavaliolle tms.
Mä olen kans miettinyt että miten sitä uskaltaa edes toista lähteä koskaan yrittämään, kun nytkin on ollut niin vaikeaa ja kokoajan saa pelätä. Mutta luulen silti että jos joskus tulen uudestaan raskaaksi sitä osaa ottaa rennommin
Neulatyyny onnea pikkuprinssistä
Haaveilija ehkä se on tosiaan hyväkin asia, että suomessa ei ultrata kokoaikaa.. musta ainakin tuntuu, että kun itse olen käynyt useammassa ultrassa pakosta, niin olisi ne 2kin riittänyt. Mutta onhan se ollut kiva nähdä että pikkuinen voi hyvin.
Jypy huh! olisi vauvalla kokoa jos menisi arvioiden mukaan. Itse kanssa kauhistelin tässä kun täti kertoi että serkkupoika oli syntyessä 4700g ja täti on pieni ihminen. Miten sellaisia kukaan punnertaa maailmaan. Mutta sulla vaikuttaa hyvältä tuo tilanne, eli jospa se vauva kohta syntyykin sitten.
ON Neuvolakäynti takana. SF mitta 27, syke 140, painoa tullut 1 kg lisää, pissa oli onneksi puhdas. Verenpaine oli pilvissä ja sitä pitää nyt mitata kotona :/ yläpaine oli 151 ja alapaine 88. Tosin olen nukkunut huonosti ja hengästyin kun kiirehdin neuvolaan.. noh. Tarkkaillaan sitten verenpainetta. Olen itse tyytyväinen että vain 1kg tullut painoa. eli ruokavalio vaikuttaa. Olen nyt melko tarkkaan syönyt sen hiilarirajojen mukaan ja hyvin on mennyt. En ehkä joudu siihen sokerirasitukseen sitten uudestaan??
Vauva potkii tosi paljon ja liikkuu tietyin kellonajoin, eli rytmi on kehittynyt. yöt minä saan onneksi yleensä nukuttua, viimeyönä vaan närästi niin paljon että ei uni oikein maistunut :/ ja pissalla saa kyllä ravata kokoajan.
Onko muilla seuraavaa: Välillä kun lähtee liikkumaan tuntuu siltä että vauva olisi jo puoliksi tulossa tuolla, eli tosi rankka paine alapäässä, se kyllä sitten helpottaa pian kun on hetken kävellyt. Neuvolassa meinasivat että vauva siellä hakee paikkaa asettua synnytysasentoon???!! Mutta ei kuulemma viittaa vielä siihen, että vauva olisi syntymässä.
Just muuten aloin ajattelemaan että KÄÄK! viikot ne vaan vähenee. Onneksi alkaa olla kaikki hankittunut vauvalle eli saa tulla kun haluaa
Onko kukaan suunnitellut muuten synnytystä sen tarkemmin. Itse haluaisin ainakin kokeilla luomuna synnyttämistä. Koen että mulla on melko kova kipukynnys, joten voisi olla että selviäisin synnytyksestä vähilläkin lääkkeillä. Keskenmenokivuistakin olen selvinnyt ilman lääkkeitä.. Tosin henkiseen olotilaan olisi silloin jotain tarvinnut..Mutta olen kuitenkin myös asennoitunut siihen, että jos tarvin jotain niin otan kyllä Synnytys ei kuitenkaan pelota yhtään vaan odotan sitä innolla.
LadyBlue ja pikkutirri rv 29 +6
Dreamer ei kaikilla tule niitä harjoitussupistuksia kuin vasta joskus 30 viikon jälkeen ja ne voi olla niin huomaamattomiakin... Mulla on ollut harjoitussupistuksia vasta viimeaikoina, sitä ennen supisteli kivuliaasti ja niitä ei siis lasketa harjoitussupistuksina. Kipu siis erottaa harjoitussupituksen ja ne eivät ole säännöllisiä. Kyllä se teidän pieni siellä kasvaa ihan hyvin, ei kaikki vauvat ole isokokoisia. Mun siskon vauva syntyi täysiaikaisena ja painoi vain 2100g, eikä ollut mitään hämminkiä. Otat vaan rennosti ja tankkaat ruokaa, kyllä se pieni siellä kasvaa <3 toivottavasti sulla oli sokerirasituksessa kaikki ok, etkä joudu ruokavaliolle tms.
Mä olen kans miettinyt että miten sitä uskaltaa edes toista lähteä koskaan yrittämään, kun nytkin on ollut niin vaikeaa ja kokoajan saa pelätä. Mutta luulen silti että jos joskus tulen uudestaan raskaaksi sitä osaa ottaa rennommin
Neulatyyny onnea pikkuprinssistä
Haaveilija ehkä se on tosiaan hyväkin asia, että suomessa ei ultrata kokoaikaa.. musta ainakin tuntuu, että kun itse olen käynyt useammassa ultrassa pakosta, niin olisi ne 2kin riittänyt. Mutta onhan se ollut kiva nähdä että pikkuinen voi hyvin.
Jypy huh! olisi vauvalla kokoa jos menisi arvioiden mukaan. Itse kanssa kauhistelin tässä kun täti kertoi että serkkupoika oli syntyessä 4700g ja täti on pieni ihminen. Miten sellaisia kukaan punnertaa maailmaan. Mutta sulla vaikuttaa hyvältä tuo tilanne, eli jospa se vauva kohta syntyykin sitten.
ON Neuvolakäynti takana. SF mitta 27, syke 140, painoa tullut 1 kg lisää, pissa oli onneksi puhdas. Verenpaine oli pilvissä ja sitä pitää nyt mitata kotona :/ yläpaine oli 151 ja alapaine 88. Tosin olen nukkunut huonosti ja hengästyin kun kiirehdin neuvolaan.. noh. Tarkkaillaan sitten verenpainetta. Olen itse tyytyväinen että vain 1kg tullut painoa. eli ruokavalio vaikuttaa. Olen nyt melko tarkkaan syönyt sen hiilarirajojen mukaan ja hyvin on mennyt. En ehkä joudu siihen sokerirasitukseen sitten uudestaan??
Vauva potkii tosi paljon ja liikkuu tietyin kellonajoin, eli rytmi on kehittynyt.
yöt minä saan onneksi yleensä nukuttua, viimeyönä vaan närästi niin paljon että ei uni oikein maistunut :/ ja pissalla saa kyllä ravata kokoajan.Onko muilla seuraavaa: Välillä kun lähtee liikkumaan tuntuu siltä että vauva olisi jo puoliksi tulossa tuolla, eli tosi rankka paine alapäässä, se kyllä sitten helpottaa pian kun on hetken kävellyt. Neuvolassa meinasivat että vauva siellä hakee paikkaa asettua synnytysasentoon???!! Mutta ei kuulemma viittaa vielä siihen, että vauva olisi syntymässä.
Just muuten aloin ajattelemaan että KÄÄK! viikot ne vaan vähenee. Onneksi alkaa olla kaikki hankittunut vauvalle eli saa tulla kun haluaa
Onko kukaan suunnitellut muuten synnytystä sen tarkemmin. Itse haluaisin ainakin kokeilla luomuna synnyttämistä. Koen että mulla on melko kova kipukynnys, joten voisi olla että selviäisin synnytyksestä vähilläkin lääkkeillä. Keskenmenokivuistakin olen selvinnyt ilman lääkkeitä.. Tosin henkiseen olotilaan olisi silloin jotain tarvinnut..Mutta olen kuitenkin myös asennoitunut siihen, että jos tarvin jotain niin otan kyllä
Synnytys ei kuitenkaan pelota yhtään vaan odotan sitä innolla. LadyBlue ja pikkutirri rv 29 +6