Scarleth Kuulostaa ihan mun raskausoireilta! Ne vaan tuli ja meni ja ajattelin välillä, että kuvittelin nekin vähät mitä oli. Kaikkiaan mun raskausoireita voisi kuvata sanomalla vaan, että olo on jotenkin outo. Onhan se teidän pienikin voinut saada alkunsa / kiinityä myöhempään, ettei nuo viikot vielä nouse testissä. Älä vielä luovuta! Millonkas sulle tulee viikkoja sen verran, että pääset ultraan? Mullahan oli kans alussa tuo hormooni ihan alakanttiin, mutta klinikan hoitaja sanoi, että se ei välttämättä tarkoita mitään. Olin kyllä itsekin varautunut ihan siihen, että ei siellä masussa ketään ole, kai sitä jotenkin koittaa suojella itseään. Tottahan tuo on, että ei se murehtimalla parane. Itse yritin ajatella niin, että ihanaa olla raskaana ja vaikka menisikin kesken, niin se tarkoittaa että voin kuitenkin saada lapsen, vaikken tätä lasta saisikaan. Suurin pelkoni kuitenkin oli, etten saa lainkaan lasta.
Jotenkin yritän nyt vaan nauttia, voihan sitä aina sattua jotain. Pidemmälläkin oleva raskaus voi mennä kesken, voi tulla kätkytkuolema, lapsi voi jäädä auton alle... Luulen että huolet vaan suurenee kun lapsi vanhenee. Kolmen vuoden pimeyden jälkeen annna nyt auringon paistaa ja suren sitä sitten jos jotain sattuu. Näin ainakin kovasti yritän saada itseäni ajattelemaan, eihän se aina silti onnistu...
Mitenkäs muuten olette ajatelleet kertoa raskaudesta? Me ajateltiin kertoa parin viikon päästä, mutta möläytin jo äsken isälle kun en malttanut olla hiljaa. Jospa sitten lopuille isovanhemmille kertois vähän myöhemmin. Toisaalta syyllinen olo, että nekin joutuis pettymään, jos menis kesken, mutta toisaalta ne on yli kuusikymppisinä enemmän elämää nähneitä ihmisiä kun me ja varmasti pärjäisi sen asian kanssa. Jotenkin ajattelen sitä, että sydämen sykkeen näkymisen jälkeen km riski on enää tosi pieni ja jos se tulisi, niin vauva olisi sitten tosi sairas.
Tänään POKSUU, pallero rv 8!
