Hei!
Olen lueskellut ketjuanne tiuhaan ja haluaisin liittyä joukkoonne, jos huolitaan. Olen kirjoitellut jo tuolla KM:n jälkeen kuumeilevissa, mutta tännekin voisin soluttautua... Aloitin myös km-puolella ketjun Myöhäinen keskenmeno, jossa tapahtuneesta kerroin enemmänkin, mutta sitten en päässyt tuolla Sohvaliina-nikillä sisään...ja otin uuden. Nyt näköjään silläkin pääsisi, mutta jatkan tällä.
Me(kin) olemme sateenkaareva perhe ja meillä on ennestään yksi lapsi, poika 01/08. Viime kesänä päätimme, että voisimme kakkosta ruveta yrittämään. Poika on saanut alkunsa klinikalla IVF:llä ja on minun synnyttämäni, mutta avopuolisoni munasoluista. Joo, ei kovin helppotajuista eikä normaalia... Tavallaan siis jaoimme tuon hoitoprosessin
Nykyään se ei olisi enää edes mahdollista, sillä lain mukaan olisin sijaissynnyttäjä. Silloin ehdimme juuri ennen uuden lain voimaantuloa tämän tekemään. Halusimme vaan kokeilla, josko onnistuisi ja hyvin kävi. Nyt tätä kakkosta olemme yrittäneet koti-inseminaatioilla, sama isä on edelleen kyseessä. Ja edelleen minua yritämme raskauttaa...puolisoni ei edes haluaisi olla raskaana ja minä taas mielelläni koen nämä kaikki vaiheet =) .
Kolmas koti-inssi meillä onnistuikin elokuussa, josta sitten myöhäinen keskenmeno havaittiin tammikuussa rakenneultrassa. Viikkoja olisi pitänyt olla 20+, mutta sikiö vastasi 17+, sykettä ei löytynyt. Mitään oireita minulla ollut näiden kolmen viikon aikana, joina pientä kuollutta sisälläni kannoin, ainoastaan oma vaisto kuiskaili, ettei kaikki ole hyvin :/ . Synnytin pienenpienen enkelipojan 11.1. rv 21+0. Suru on ollut suuri, on toki vieläkin, mutta katsomme jo tulevaisuuteen ja uuteen yritykseen. Tuhkanlaskussa saimme olla mukana, vaikken halunnut hautajaisia ruveta järjestämään. Sain kantaa uurnan itse muistolehtoon ja sirotella tuhkat hautaan ja vielä peittääkin haudan. Niin kauheaa kuin se olikin, niin olemme onnellisia, että koimme sen kaiken. Jälkitarkastus on 2.3. ja siellä saamme kuulla ruumiinavaustulokset ym. kokeiden tulokset ja toivottavasti pääsemme yrittämään uudelleen. Menkat eivät ole vielä tulleet synnytyksen jälkeen, niitä siis odotellessa... Onneksi eivät olekaan, joten voimme rauhassa odottaa tuon jälkitarkastuksen ensin ja "luvan" jatkaa yritystä.
Ajatus uudesta raskaudesta on eteenpäin vievä, vaikkakin mahdollisen plussan jälkeen sitä pelkäisi menettävänsä tämänkin lapsen. En tiedä kuinka pystyisin pysymään järjissäni tuonne rakenneultraan asti. No, vaihtoehtojahan ei ole. Pitää vaan uskaltaa toivoa parasta ja uskoa raskauteen. En haluaisi seuraavan raskauden aikana kuitenkaan koko aikaa olla pelon vallassa nauttimatta siitä ollenkaan.
Täältä saatte joukkoonne himotestailijan
Kyllä mua on naurattanut kun olen lukenut juttujanne ja tiedän olevani itse juuri sieltä pahimmasta päästä mitä tulee malttamattomuuteen ja testien säilyttämiseen kaapissa :ashamed: Ovistestejä ja raskaustestejä odottaa vino pino käyttäjäänsä (vielä ).
Nyt rupeaa olemaan jo niin pitkä romaani, että lienee syytä lopetella.
Kaikille paljon plussatuulia ja tsempityksiä vaiheisiinne, nyt muistan vaan, että
Vaniljaisella on siellä jännää... Toivotaan haamun tummumista oikeaksi kunnon plussaksi!