H
Hyvä ja huono
Vieras
Vauvamme oli vaativa tapaus ensimmäisten kuukausien ajan. Ei ollut missään muualla tyytyväinen kuin sylissä -ja piti koko ajan heilutella yms. Päiväunetkin suostui nukkumaan vain sylissä. Olin siis kirjaimellisesti kiinni vauvassa. Eikä todellakaan ollut aikaa pyöriä netissä keskustelupalstoilla.
Joskus 3-4kk iässä alkoi helpottaa ja vauva suostui päiväunille vaunuihin. Silloin oli minullakin omaa aikaa ja hetihän löysin tieni tänne keskustelupalstalle. Ja vasta silloin monet asiat aukeasivat minulle -niin hyvässä kuin pahassakin.
Oli mukava lukea muidenkin kohdanneet samnalaisia vaikeuksia vauvan hoidossa kuin emillä oli alussa ollut. Ja muutenkin sain joihinkin asioihin vertaistukea yms... Mutta samalla asiat, joita ennen en edes osannut ajatella tai murehtia, jäivät askarruttamaan. Joku teki diagnoosin jonkun toisen kirjoituksen perusteella ja minä mietin, onko meidänkin vauvalla sama tauti. Imetystä arvosteltiin, osa oli puolestakin -mietin, olenko minä toiminut oikein. Aloitinko kiinteät nyt oikeassa iässä ja oikella ruoka-aineella. Syötänkähän lastani liikaa tai liian vähän. olenko huono äiti, kun en tee itse soseita. Pitäisiköhän meidänkin ostaa Triptrap. Minkä merkkinen ulkoilupuku pitäisi olla... jne jne jne...
Siis asiat, jotka olisin muuten varmaan hyvillä mielin ja itsestäni ja tekemisistäni varmana tehnyt omalla tyylilläni, saivat minut pohtimaan valintojani, koska täällä oli käyty niistä kiivastakin keskustelua. Osa jutuista sai minut jopa tuntemaan syyllisyyttä... ja huomasin, että kun puhuin miehelleni, melkein joka lause alkoi: "Luin Kaksplussan keskusteluista, että..."
Mutta en osaa enää täältä poiskaan pysyä
Joskus 3-4kk iässä alkoi helpottaa ja vauva suostui päiväunille vaunuihin. Silloin oli minullakin omaa aikaa ja hetihän löysin tieni tänne keskustelupalstalle. Ja vasta silloin monet asiat aukeasivat minulle -niin hyvässä kuin pahassakin.
Oli mukava lukea muidenkin kohdanneet samnalaisia vaikeuksia vauvan hoidossa kuin emillä oli alussa ollut. Ja muutenkin sain joihinkin asioihin vertaistukea yms... Mutta samalla asiat, joita ennen en edes osannut ajatella tai murehtia, jäivät askarruttamaan. Joku teki diagnoosin jonkun toisen kirjoituksen perusteella ja minä mietin, onko meidänkin vauvalla sama tauti. Imetystä arvosteltiin, osa oli puolestakin -mietin, olenko minä toiminut oikein. Aloitinko kiinteät nyt oikeassa iässä ja oikella ruoka-aineella. Syötänkähän lastani liikaa tai liian vähän. olenko huono äiti, kun en tee itse soseita. Pitäisiköhän meidänkin ostaa Triptrap. Minkä merkkinen ulkoilupuku pitäisi olla... jne jne jne...
Siis asiat, jotka olisin muuten varmaan hyvillä mielin ja itsestäni ja tekemisistäni varmana tehnyt omalla tyylilläni, saivat minut pohtimaan valintojani, koska täällä oli käyty niistä kiivastakin keskustelua. Osa jutuista sai minut jopa tuntemaan syyllisyyttä... ja huomasin, että kun puhuin miehelleni, melkein joka lause alkoi: "Luin Kaksplussan keskusteluista, että..."
Mutta en osaa enää täältä poiskaan pysyä
